Yhteisen potilaan hoito: tutkimus organisaatiorajat ylittävästä yhteistoiminnasta sairaalan, terveyskeskuksen ja lapsipotilaiden vanhempien suhteissa
Saaren-Seppälä, Tarja (2004)
Saaren-Seppälä, Tarja
Tampere University Press
2004
Sosiaali- ja terveyspolitiikka - Social and Health Policy
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2004-12-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6159-2
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6159-2
Tiivistelmä
Väitöskirjassa tutkitaan lapsipotilaiden vanhempien, sairaalan ja terveyskeskuksen yhteistoimintaa. Tutkimusaineisto hankittiin haastattelemalla lasten vanhempia ja ammattilaisia, keräämällä lasten sairauskertomustietoja sekä kuvanauhoittamalla lasten lääkärinvastaanottokäyntejä. Pitkäaikaistutkimuksessa käytettiin kvalitatiivisia ja myös kvantitatiivista analyysia. Tutkimus toteutettiin pääkaupunkiseudulla kehittävän työntutkimuksen hankkeen yhteydessä, jossa kehitettiin uusi yhteistoimintaa tukeva työväline hoitosopimus.
Lapsen hoidon kokonaisuus on usein vain hänen vanhempiensa tiedossa ja eri organisaatioissa toimivat ammattilaiset jäävät muualla annetusta hoidosta tietämättömäksi. Tämä aiheuttaa ongelmia tiedonkulussa, vastuun jakamisessa ja keskinäisessä luottamuksessa. Hoitosopimuksella tuotettiin yhteisen potilaan hoitoon yliorganisatorista jatkuvuutta muun muassa tiedonvälitys tehostui, päätöksenteko sai ennakoivia, kommunikatiivisia ja toisen hoitotahon toimintamahdollisuuksia parantavia piirteitä.
Terveydenhuoltojärjestelmässämme pitkäaikaissairaan potilaan hoito voi jakautua useaan eri työyksikköön ja monelle ammattilaiselle. Nykyiset toimintarutiinit tukevat hyvää ja sujuvaa hoitoa organisaatioiden sisällä, mutta yliorganisatorinen hoito kangertelee. Terveydenhuollossa tulisikin pohtia tarvitaanko yhä tarkemmin standardoitua osaamisen jakamista vai keinoja, joilla luodaan toimivia suhteita ja yksilöllisesti improvisoituja ratkaisuja monisairaiden potilaiden yhteishoitoon.
Lapsen hoidon kokonaisuus on usein vain hänen vanhempiensa tiedossa ja eri organisaatioissa toimivat ammattilaiset jäävät muualla annetusta hoidosta tietämättömäksi. Tämä aiheuttaa ongelmia tiedonkulussa, vastuun jakamisessa ja keskinäisessä luottamuksessa. Hoitosopimuksella tuotettiin yhteisen potilaan hoitoon yliorganisatorista jatkuvuutta muun muassa tiedonvälitys tehostui, päätöksenteko sai ennakoivia, kommunikatiivisia ja toisen hoitotahon toimintamahdollisuuksia parantavia piirteitä.
Terveydenhuoltojärjestelmässämme pitkäaikaissairaan potilaan hoito voi jakautua useaan eri työyksikköön ja monelle ammattilaiselle. Nykyiset toimintarutiinit tukevat hyvää ja sujuvaa hoitoa organisaatioiden sisällä, mutta yliorganisatorinen hoito kangertelee. Terveydenhuollossa tulisikin pohtia tarvitaanko yhä tarkemmin standardoitua osaamisen jakamista vai keinoja, joilla luodaan toimivia suhteita ja yksilöllisesti improvisoituja ratkaisuja monisairaiden potilaiden yhteishoitoon.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]