Urgency and Urge Incontinence in the Older Population: Prevalence, Associated Factors and Prognosis
Nuotio, Maria (2003)
Nuotio, Maria
Tampere University Press
2003
Terveystiede - Public Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2003-09-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5744-7
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5744-7
Tiivistelmä
Iäkkään miehen virtsankarkailu huonoennusteinen vaiva
Virtsankarkailu on erityisesti ikääntyvän väestön terveysongelma, jolla on vaikutuksia ikääntyvien elämänlaatuun ja sosiaali-ja terveydenhuollon kustannuksiin. Tämän kyselytutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pakko-oireen ja siihen liittyvän virtsankarkailun esiintyvyyttä, oireisiin liittyviä tekijöitä ja pitkäaikaisennustetta iäkkäässä satunnaisväestössä. Aineistona käytettiin Tampereen eläkeikäisten seurantatutkimuksen kolmea eri vaihetta. Pakko-oire määriteltiin vaikeutena ehtiä ajoissa WC:hen ja pakkovirtsankarkailu voimakkaan virtsaamistarpeen aiheuttamana karkaamisena.
Pakkovirtsankarkailua esiintyi 24 %:lla yli 70-vuotiaista miehistä ja 36 %:lla samanikäisistä naisista. Pelkkää pakko-oiretta ilman virtsankarkailua esiintyi noin 10 %:lla miehistä ja naisista. Virtsarakon tyhjennysoireet (heikentynyt ja /tai katkeileva virtsasuihku) olivat huomattavan yleisiä: niitä esiintyi melkein kolmella neljäsosalla (72 %:lla) miehistä ja lähes puolella (48 %:lla) naisista. Tyhjennysoireet lisäsivät pakko-oireen riskiä miehillä ja naisilla. Miehillä pakkovirtsankarkailu oli tavallisin virtsankarkailutyyppi; naisilla esiintyi paljon sekä ponnistuskarkaamista että ponnistus- ja pakkovirtsankarkailun yhdistelmää.
Pakko- ja sekamuotoisesta virtsankarkailusta kärsivät naiset asuivat usein laitoksessa, heillä oli monia samanaikaisia sairauksia ja he raportoivat heikentynyttä toimintakykyä ja masentuneisuutta. Vastaavista oireista kärsivät miehet raportoivat heikentynyttä toimintakykyä ja masentuneisuutta. Kaikilta laitoshoidossa asuvilta miehiltä puuttui virtsan pidätyskyky. Noin puolet (46 %) naisista , mutta vain kymmenesosa (9 %) miehistä käytti virtsankarkailunsa takia vaippoja; miehille tarkoitettuja keräyspusseja tai virtsakatetreja ei juuri käytetty. Erityisesti nykyinen tupakointi näytti lisäävän pakko-oireen riskiä yli 60-vuotiailla henkilöillä, mutta kahvinjuonti tai alkoholinkäyttö eivät olleet yhteydessä pakko-oireeseen.
Sekä pakko-oire että siihen liittyvä virtsankarkailu ennustivat 10 vuoden kuluessa kuolleisuutta yli 60-vuotiailla miehillä. Samanikäisillä miehillä pakkovirtsankarkailu ennusti 13 vuoden seuranta-aikana pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutumista. Naisilla vastaavia ennustevaikutuksia ei todettu.
Tutkimuksen perusteella pakko-oire ja siihen liittyvä virtsankarkailu ovat merkittäviä ja monimuotoisia virtsaamisvaivoja iäkkäillä ja niihin näyttää liittyvän huono pitkäaikaisennuste iäkkäillä miehillä. Tutkimustulos korostaa virtsaamisvavojen huomioon ottamisen tärkeyttä iäkkäitä henkilöitä hoidettaessa ja suunniteltaessa koti- ja omaishoidon tukitoimia.
Virtsankarkailu on erityisesti ikääntyvän väestön terveysongelma, jolla on vaikutuksia ikääntyvien elämänlaatuun ja sosiaali-ja terveydenhuollon kustannuksiin. Tämän kyselytutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pakko-oireen ja siihen liittyvän virtsankarkailun esiintyvyyttä, oireisiin liittyviä tekijöitä ja pitkäaikaisennustetta iäkkäässä satunnaisväestössä. Aineistona käytettiin Tampereen eläkeikäisten seurantatutkimuksen kolmea eri vaihetta. Pakko-oire määriteltiin vaikeutena ehtiä ajoissa WC:hen ja pakkovirtsankarkailu voimakkaan virtsaamistarpeen aiheuttamana karkaamisena.
Pakkovirtsankarkailua esiintyi 24 %:lla yli 70-vuotiaista miehistä ja 36 %:lla samanikäisistä naisista. Pelkkää pakko-oiretta ilman virtsankarkailua esiintyi noin 10 %:lla miehistä ja naisista. Virtsarakon tyhjennysoireet (heikentynyt ja /tai katkeileva virtsasuihku) olivat huomattavan yleisiä: niitä esiintyi melkein kolmella neljäsosalla (72 %:lla) miehistä ja lähes puolella (48 %:lla) naisista. Tyhjennysoireet lisäsivät pakko-oireen riskiä miehillä ja naisilla. Miehillä pakkovirtsankarkailu oli tavallisin virtsankarkailutyyppi; naisilla esiintyi paljon sekä ponnistuskarkaamista että ponnistus- ja pakkovirtsankarkailun yhdistelmää.
Pakko- ja sekamuotoisesta virtsankarkailusta kärsivät naiset asuivat usein laitoksessa, heillä oli monia samanaikaisia sairauksia ja he raportoivat heikentynyttä toimintakykyä ja masentuneisuutta. Vastaavista oireista kärsivät miehet raportoivat heikentynyttä toimintakykyä ja masentuneisuutta. Kaikilta laitoshoidossa asuvilta miehiltä puuttui virtsan pidätyskyky. Noin puolet (46 %) naisista , mutta vain kymmenesosa (9 %) miehistä käytti virtsankarkailunsa takia vaippoja; miehille tarkoitettuja keräyspusseja tai virtsakatetreja ei juuri käytetty. Erityisesti nykyinen tupakointi näytti lisäävän pakko-oireen riskiä yli 60-vuotiailla henkilöillä, mutta kahvinjuonti tai alkoholinkäyttö eivät olleet yhteydessä pakko-oireeseen.
Sekä pakko-oire että siihen liittyvä virtsankarkailu ennustivat 10 vuoden kuluessa kuolleisuutta yli 60-vuotiailla miehillä. Samanikäisillä miehillä pakkovirtsankarkailu ennusti 13 vuoden seuranta-aikana pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutumista. Naisilla vastaavia ennustevaikutuksia ei todettu.
Tutkimuksen perusteella pakko-oire ja siihen liittyvä virtsankarkailu ovat merkittäviä ja monimuotoisia virtsaamisvaivoja iäkkäillä ja niihin näyttää liittyvän huono pitkäaikaisennuste iäkkäillä miehillä. Tutkimustulos korostaa virtsaamisvavojen huomioon ottamisen tärkeyttä iäkkäitä henkilöitä hoidettaessa ja suunniteltaessa koti- ja omaishoidon tukitoimia.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]