The impact of postmenopausal hormone therapy on health and use of health services: experience from the Estonian Postmenopausal Hormone Therapy (EPHT) trial
Veerus, Piret (2007)
Veerus, Piret
Tampere University Press Stakes
2007
Terveystiede - Public Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2007-11-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7134-6
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7134-6
Tiivistelmä
Vaihdevuosien hormonihoito lisää terveydenhuollon kustannuksia
Virossa tehty vaihdevuosien jälkeinen hormonihoitotutkimus EPHT (Estonian Postmenopausal Hormone Therapy Trial) oli satunnaistettu koe, johon osallistui 1 823 tervettä virolaisnaista vuosien 1999-2004 aikana. Naiset olivat 50-64-vuotiaita silloin, kun heidän tietonsa poimittiin Viron väestörekisteristä. 59 % naisista oli 50-59-vuotiaita. Heidän vointiaan seurattiin vuosittaisilla lääkärintarkastuksilla ja kansallisista terveysrekistereistä. Lisäksi naisille lähetettiin vuosittain kyselylomake. Keskimääräinen seuranta-aika oli 3,4 vuotta.
Kokeessa tutkittiin vaihdevuosien jälkeisen hormponihoidon vaikutusta sepelvaltimotautiin, verenkiertoelinten sairauksiin, luunmurtumiin ja syöpiin. Siinä verrattiin myös hormonoitoa saaneiden naisten ryhmän terveyspalveluiden käyttöä ja terveydenhuollon kustannuksia sekä naisten raportoimia oireita ja elämänlaatua niiden naisten ryhmään, jotka eivät saaneet mitään hoitoa.
Vaikka hormonihoito helpotti kuumia aaltoja ja nukkumisvaikeuksia, se lisäsi vuotojaksojen määrää ja aiheutti muitakin sivuvaikutuksia. Yleisessä elämänlaadussa ryhmien välillä ei ollut eroa.
Hormonihoitoa saaneiden naisten terveyspalveluiden käyttöä ja terveydenhuollon kustannuksia ei ole aikaisemmin tutkittu satunnaistetulla kontrolloidulla kokeella. EPHT-kokeessa hormonihoito lisäsi terveydenhuollon kokonaiskustannuksia, koska hormonihoitoa saaneet naiset kävivät useammin perhelääkärin vastaanotolla ja heillä oli yleensäkin enemmän terveydenhuoltokäyntejä. Heille tehtiin myös enemmän kohdun ultraäänitutkimuksia ja sydänfilmejä kuin naisille, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa. Eri ryhmien välillä ei ollut eroa sairaalassaoloajoissa tai sairaslomien pituudessa. Lääkekustannukset olivat hormonihoita saaneiden ryhmässä myös korkeammat. Tässä ryhmässä naisille määrättiin enemmän verenpainelääkkeitä ja emättimen paikallishoitoon lääkkeitä hiivataudin vuoksi, mutta vähemmän unilääkkeitä.
EPHT-tutkimuksen tulokset osoittivat, että hormonihoitoryhmässä naisilla oli vähemmän luunmurtumia kuin ryhmässä, jossa ei hormonihoitoa annettu. Hormonihoidolla ei ollut myönteisiä vaikutuksia sepelvaltimotautiin, eikä tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia aivoverenkierron sairauksiin ja syöpien esiintymiseen.
Yhdysvaltalainen Women's Health Initiative (WHI) oli ensimmäinen satunnaistettu vaihdevuosihormonihoitokoe, joka tehtiin suhteellisen terveillä vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. EPHT-kokeeseen osallistuneet naiset olivat noin 5 vuotta nuorempia kuin WHI-kokeessa. Virolaiskokeessa naiset olivat myös eri terveysmittareilla katsottuna terveempiä kuin naiset WHI-kokeessa.
Viimeisin tutkimustieto WHI-kokeesta osoittaa, että hormonihoito saattaa pienentää sepelvaltimotautia 50-59-vuotiaiden naisten alaryhmässä, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Estrogeenilla on monimutkaisia biologisia vaikutuksia ja se saattaa vaikuttaa sepelvaltimotautiin ja muihin tuloksiin useita eri reittejä. Kuitenkin aivohalvausten riski oli kohonnut kaikissa ikäryhmissä WHI-kokeessa. EPHT-kokeessa ei mikään alaryhmä hyötynyt hormonihoidosta tutkittaessa sepelvaltimotaudin esiintymistä, ei myöskään naisilla, jotka olivat 50-53 vuotta aloittaessa hormonihoidon.
Virossa tehty vaihdevuosien jälkeinen hormonihoitotutkimus EPHT (Estonian Postmenopausal Hormone Therapy Trial) oli satunnaistettu koe, johon osallistui 1 823 tervettä virolaisnaista vuosien 1999-2004 aikana. Naiset olivat 50-64-vuotiaita silloin, kun heidän tietonsa poimittiin Viron väestörekisteristä. 59 % naisista oli 50-59-vuotiaita. Heidän vointiaan seurattiin vuosittaisilla lääkärintarkastuksilla ja kansallisista terveysrekistereistä. Lisäksi naisille lähetettiin vuosittain kyselylomake. Keskimääräinen seuranta-aika oli 3,4 vuotta.
Kokeessa tutkittiin vaihdevuosien jälkeisen hormponihoidon vaikutusta sepelvaltimotautiin, verenkiertoelinten sairauksiin, luunmurtumiin ja syöpiin. Siinä verrattiin myös hormonoitoa saaneiden naisten ryhmän terveyspalveluiden käyttöä ja terveydenhuollon kustannuksia sekä naisten raportoimia oireita ja elämänlaatua niiden naisten ryhmään, jotka eivät saaneet mitään hoitoa.
Vaikka hormonihoito helpotti kuumia aaltoja ja nukkumisvaikeuksia, se lisäsi vuotojaksojen määrää ja aiheutti muitakin sivuvaikutuksia. Yleisessä elämänlaadussa ryhmien välillä ei ollut eroa.
Hormonihoitoa saaneiden naisten terveyspalveluiden käyttöä ja terveydenhuollon kustannuksia ei ole aikaisemmin tutkittu satunnaistetulla kontrolloidulla kokeella. EPHT-kokeessa hormonihoito lisäsi terveydenhuollon kokonaiskustannuksia, koska hormonihoitoa saaneet naiset kävivät useammin perhelääkärin vastaanotolla ja heillä oli yleensäkin enemmän terveydenhuoltokäyntejä. Heille tehtiin myös enemmän kohdun ultraäänitutkimuksia ja sydänfilmejä kuin naisille, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa. Eri ryhmien välillä ei ollut eroa sairaalassaoloajoissa tai sairaslomien pituudessa. Lääkekustannukset olivat hormonihoita saaneiden ryhmässä myös korkeammat. Tässä ryhmässä naisille määrättiin enemmän verenpainelääkkeitä ja emättimen paikallishoitoon lääkkeitä hiivataudin vuoksi, mutta vähemmän unilääkkeitä.
EPHT-tutkimuksen tulokset osoittivat, että hormonihoitoryhmässä naisilla oli vähemmän luunmurtumia kuin ryhmässä, jossa ei hormonihoitoa annettu. Hormonihoidolla ei ollut myönteisiä vaikutuksia sepelvaltimotautiin, eikä tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia aivoverenkierron sairauksiin ja syöpien esiintymiseen.
Yhdysvaltalainen Women's Health Initiative (WHI) oli ensimmäinen satunnaistettu vaihdevuosihormonihoitokoe, joka tehtiin suhteellisen terveillä vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. EPHT-kokeeseen osallistuneet naiset olivat noin 5 vuotta nuorempia kuin WHI-kokeessa. Virolaiskokeessa naiset olivat myös eri terveysmittareilla katsottuna terveempiä kuin naiset WHI-kokeessa.
Viimeisin tutkimustieto WHI-kokeesta osoittaa, että hormonihoito saattaa pienentää sepelvaltimotautia 50-59-vuotiaiden naisten alaryhmässä, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Estrogeenilla on monimutkaisia biologisia vaikutuksia ja se saattaa vaikuttaa sepelvaltimotautiin ja muihin tuloksiin useita eri reittejä. Kuitenkin aivohalvausten riski oli kohonnut kaikissa ikäryhmissä WHI-kokeessa. EPHT-kokeessa ei mikään alaryhmä hyötynyt hormonihoidosta tutkittaessa sepelvaltimotaudin esiintymistä, ei myöskään naisilla, jotka olivat 50-53 vuotta aloittaessa hormonihoidon.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]