Kokemäenjoen aalloilla ja rannoilla by Satakuntaliitto / The Regional Council of Satakunta

Kirja.indd 1

2.12.2011 12:04:31

Kirja.indd 2

2.12.2011 12:04:31

Kirja.indd 3

2.12.2011 12:04:31

Kirja.indd 4

2.12.2011 12:04:31

SISÄLLYS

Esipuhe

Kokemäenjoen aalloilla ja rannoilla

Kokemäenjoenlaakson aluesuunnitelma

Sirkka Lehto

Kokemäenjoen kulttuuriympäristöistä

Juhani Ruohonen

Kokemäenjokilaakson muuttuvat toiminnot ja maisema

Sami Louekari

Joen merkitys Nakkilan seudulla

Kari Ylikoski

Merikalastuksen vaiheet – jokivirran kuohuista kansainvälistyviin aaltoihin

101

Juhani Salmi

Jokilaakso ekologisena käytävänä - eliöstön monimuotoisuus

127

Ilkka Jussila

Luonto Satakunnan seutukaavoituksen alkuvaiheissa – Puurijärvi-Isosuo ja Kokemäenjoen suisto

159

Anne Savola

Kokemuksia suistosta – kaislikko tihenee

185

Teemu Salonen

Yyterinniemen orgaaninen funktionalismi

197

Juha Hiedanpää

Kirjoittajat

228

Kirja.indd 5

2.12.2011 12:04:31

Kirja.indd 6

2.12.2011 12:04:33

EsipuhE Satakuntaliitto viettää vuosia 2011–2012 suomalaisen ja satakuntalaisen aluesuunnittelun, aluekehittämisen ja edunvalvonnan juhlavuosina. Vuonna 2011 on kulunut 680 vuotta siitä, kun Satakunta on mainittu ensimmäisen kerran kirjallisessa lähteessä vuonna 1331. Vuonna 2011 on kulunut myös 70 vuotta Satakunnan aluesuunnittelun käynnistymisestä arkkitehti Alvar Aallon johdolla sekä Satakunnan Maakuntaliiton perustamisesta. Lisäksi liittojen yhdistämisellä muodostettu Satakuntaliitto on saavuttanut 20 vuoden merkkipaalun vuonna 2011. Laajaa, useaa kuntaa käsittelevää Kokemäenjoenlaakson maankäytön suunnitelmaa ryhdyttiin valmistelemaan Satakunnan kauppakamarin aloitteesta vuonna 1941. Suunnittelijaksi kutsuttiin arkkitehti Alvar Aalto. Yhteistyössä tehty suunnitelma loi pohjan jokilaaksossa tehtäville suunnitteluratkaisuille. Kokemäenjokilaakson innoittamina muutkin Satakunnan seudut kiinnostuivat yhteistoimin toteutettavasta aluesuunnittelusta. Tuolloin luotiin pohja nykyiselle valtakunnalliselle alueidenkäytön suunnittelujärjestelmälle sekä seudulliselle että maakunnalliselle yhteistyölle Suomessa. Vuonna 2012 on kulunut 70 vuotta Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelman valmistumisesta. Satakuntalaiset eri alojen tutkijat ja suunnittelijat ovat ryhmänä pohtineet Kokemäenjokilaaksossa, suistossa ja merialueella tapahtuneita ja tapahtuvia toimintoja. Pohdinnat on saatettu artikkeleiksi, jotka käsittelevät joen luonto- ja kulttuuriympäristöä, maisemaa, toimintojen historiaa ja nykypäivää sekä suunnittelun merkitystä jokilaaksossa. Julkaisu ”Kokemäenjoen aalloilla ja rannoilla” juhlistaa omalta osaltaan Satakunnan juhlavuosia. Kiitän lämpimästi kirjan kirjoittajia. Toivotan kirjan lukijoille mielenkiintoisia lukuhetkiä Kokemäenjokilaaksoa käsittelevien aiheiden parissa ja toivon kirjoitusten avartavan monipuolisen tutkimuksen ja pitkäjänteisen suunnittelun merkitystä osana yhteiskunnan kehitystä.

Maakuntajohtaja Pertti Rajala, Satakuntaliitto, 31.10.2011

Kuva: Maija Erkolahti.

Kirja.indd 7

2.12.2011 12:04:34

Kirja.indd 8

2.12.2011 12:04:35

KoKEmäEnjoEn aalloilla ja rannoilla johdanto Kokemäenjokilaakso on Suomen vanhimpia asutusalueita, jonka muotoutumiseen ihmisen toiminnalla on ollut suuri vaikutus. Kokemäenjoen alue asutettiin sitä mukaa, kun maaalueet kohosivat jääkauden jälkeisestä merestä. Joen yläjuoksun voidaan katsoa syntyneen kivikaudella noin 6500 vuotta sitten, kun Sastamalan Liekovesi kuroutui irti Litorinamerestä. Maankohoaminen aiheuttaa meren rannan huomattavaa siirtymistä Kokemäenjoen laaksossa. Näin myös jokisuun kaupallinen keskus on siirtynyt vuosituhansien kuluessa Kokemäeltä kohti länttä. Kokemäenjoki on tarjonnut ihmiselle hyvän kulkuväylän, kalastuspaikan ja historiallinen merenpohja on ollut helppo muokata nykyisiksi viljaviksi peltoalueiksi. Sen suulle on muodostunut Pohjoismaiden suurin suistomuodostuma eli delta. Kokemäenjoen ja sen jokilaakson valtaisan aluetaloudellisen potentiaalin suunnitelmallista hyödyntämistä ryhtyi ajamaan A. Ahlström osakeyhtiön pääjohtaja Harry Gullichsen. Hänen vaikutuksestaan Porin kauppakamari antoi arkkitehti Alvar Aallolle toimeksiannon Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelmasta 1941. Suunnitelmaa pidetään Suomen ensimmäisenä varsinaisena seutukaavallisena aluesuunnitelmana. Aallon mukaan Kokemäenjokilaaksossa maaseutu ja kaupunki sulautuivat yhteen mitä tyypillisimmällä tavalla. Suunnitelmaa laatiessaan hän ennusti, että Kokemäenjokilaaksoon on syntymässä jotakin aivan uutta: “kaupunkikäsitystä korkeampi yhdyskuntaporras, jonka muodostaa laajalle levinnyt teollisen, agraarisen, liikenteellisen ja sivistyksellisen toiminnan yhdistelmä”. Aallon suunnitelma oli sekä tilaajien että aikalaiskritiikin mukaan uraauurtava ja tärkeä. Tänään voimme arvioida suunnitelman merkityksellisyyttä ja vaikutusta Kokemäenjokilaakson nykytilan näkökulmasta. Aallon suunnitelma antaa aiheen pohtia laajemminkin aluesuunnittelun nykykäytäntöjä ja mahdollisuuksia. Aalto edusti humanistista ja orgaanista suunnittelunäkemystä, joka perustui arkkitehtuuritehtävän biologiseen ja kulttuuriseen tulkintaan. Hänen näkemyksensä jäi 1950-luvulla rationaalisen yhteiskuntasuunnittelunäkemyksen varjoon. Alvar Aalto säilytti toki edelleen asemansa yhtenä maamme merkittävimmistä arkkitehdeista. Vuosikymmeniä myöhemmin historia, kulttuuri, ekologinen rationaalisuus ja funktionalismi ovat jälleen nousseet tärkeäksi osaksi yhteiskuntasuunnittelua. Tämä kirja tarjoaa näkökulmia Aallon aloittamaan ja jälleen vahvistumassa olevaan ihmisen, luonnon ja suunnittelun erityisen yhteyden ja kehityksen ymmärtävään suunKokemäenjokea Porin Etelärannassa. Kuva: Marko Mikkola.

Kirja.indd 9

2.12.2011 12:04:36

taan. Kirjoittajat tarkastelevat artikkeleissaan sitä, miten ihmistoiminta on muovannut jokilaaksoa ja miten muuttuvat ekosysteemit ovat luoneet tekemiselle uudenlaisia mahdollisuuksia ja erityisehtoja. Kirjoitukset auttavat ymmärtämään luonnonolosuhteiden merkitystä paikallisen kulttuurin ja identiteetin kehityksessä. Samalla nousee vahvana esiin näkemys siitä, millainen luontosuhde erilaisissa ekologisissa, kulttuurisissa, sosiaalisissa, taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa olosuhteissa syntyy. Kirjoitukset nostavat esiin tapoja, joilla tätä vuorovaikutusta on eri aikoina pyritty jäsentämään ja ohjaamaan. Kokoelman aluksi Sirkka Lehto esittelee arkkitehti Alvar Aallon vuonna 1942 valmistuneen Kokemäenjoenlaakson aluesuunnitelman. Laatimisprosessin ja sisällön lisäksi tarkastellaan suunnitelman merkitystä Satakunnassa, suomalaisessa suunnittelukulttuurissa ja lainsäädännössä. Ajatusta suunnitelman laatimisesta edistivät kansainvälisen suunnittelukäytännön murros ja modernisaation kehittyminen länsimaissa. Suomessa oli talvisodan päättymisen jälkeen yleinen tarve järjestää alueet ja taloudellinen toimeliaisuus uuteen nousuun. Suunnittelulla osoitettiin alueelliset resurssit ja tehtiin näin mahdolliseksi sodassa menetettyjen alueiden teollisuuslaitosten sijoittuminen Kokemäenjokivarteen. Historia luo perustan aluesuunnittelulle. Juhani Ruohosen mukaan Kokemäenjoella on suuri merkitys Satakunnan esihistoriassa ja historiassa. Ihminen on asuttanut jokilaaksoa yhtäjaksoisesti aina nuoremmalta rautakaudelta lähtien. Ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa on syntynyt monipuolisia ja rikkaita kulttuuriympäristöjä. Kokemäenjokilaakson avarapiirteinen viljelysmaisema on satakuntalaista kulttuurimaisemaa edustavimmillaan. Ruohonen kuvaa jokilaakson maisemaa, sen syntyä ja ominaispiirteitä. Lisäksi hän esittelee yksittäisiä arvokkaita kohteita, sitä rakennusperintöä, jota jokilaaksoon on rakentunut ihmisen hyödyntäessä jokea. Kokemäenjokilaakson luonnonolosuhteet ovat tarjonneet perustan asutukselle, hyvinvoinnille ja identiteetille. Sami Louekari tarkastelee Kokemäenjoen käytön ja suunnittelun historiaa sekä sitä, millaisista intresseistä ja tarpeista johtuen joen käyttöä on pyritty ohjaamaan ja suunnittelemaan 1700-luvulta nykypäivään. Tuhansien vuosien ajan jokilaaksoa on muovannut etenkin maankohoaminen, mutta myös ihmistoiminta on

Kartta: Kokemäenjokilaakso Satakunnassa. Valuma-alueet: SYKE, OIVA 9.1.2006

2,5

10 Km

SATAKUNTALIITTO 7.11.2011

Kirja.indd 10

2.12.2011 12:04:40

Pomarkku

Lavia

Pori

Ulvila

Kiikoinen

ke m äe nj ok i

Luvia

Sastama

Nakkila Harjavalta Kokemäki

Eurajoki

Eura

Rauma Kirja.indd 11

Köyliö

e ok

ä m

j en

Huittinen 2.12.2011 12:04:44

antanut leimansa maisemalle. Ihminen on toisaalta reagoinut luonnonprosessien aiheuttamiin muutoksiin ja haasteisiin, kuten maankohoaminen, jokiuoman madaltuminen, tulvat, mutta myös aktiivisesti muokannut jokilaaksoa. Varsinkin vesirakentaminen ja maatalous ovat vaikuttaneet jokilaakson maisemaan. Kalaisa Kokemäenjoen vesistö ja suiston merenlahti on tuhansien vuosien ajan täydentänyt olennaisesti lähiseutujen ihmisten ravinnontarvetta ja ohjannut asutuksen syntyä. Kari Ylikoski tarkastelee joen historiallisia kiinnekohtia ja merkitystä Nakkilan seudulla. Hän arvioi, että paikallisen luonnon ja kulttuurihistorian tunnistaminen antaa seudun asukkaille tunteen kuulua sukupolvien ketjuun, joka on vuosituhansien ajan sopeuttanut elämänsä joen asettamiin resursseihin ja ehtoihin. Tämä kokemus vahvistaa paikallista identiteettiä, mikä on kehityksen voimavara. Ihmisen vahvasta tukeutumisesta kotiseutuun ja perinteeseen on kyse myös Juhani Salmen artikkelissa, jossa hän tarkastelee kalastajien ammattikunnan syntyä ja kehitystä jokisuistossa ja sen edustan saaristossa. Pyyntitekniset uudistukset tehostivat ja mullistivat kalastusta, mikä vähitellen mursi kalastajien tiiviin sidoksen paikallisyhteisöönsä. Salmi kuvaa kuinka kalastajien ammattikunnan taantuma on viime vuosikymmeninä ollut poikkeuksellisen monisyistä. Siihen ovat vaikuttaneet paikalliset ympäristömuutokset, kalakaupan vapautuminen ja kansainvälisten kalastusmahdollisuuksia rajoittavien suojeluarvojen korostuminen. Ilkka Jussila tarkastelee Kokemäenjokivarren luonnon merkitystä ekologisena käytävänä ja arvokkaiden luontokohteiden mosaiikkina. Monipuolinen jokiluonto vaihtelee peltoalueiden kapeista rantakaistaleista laajoihin metsäalueisiin ja jatkuvasti muuttuvaan jokisuistoon. Luonnonsuojeluarvoja on erityisesti suistossa, jokirantalehdoissa, koskialueiden kasvillisuudessa ja vanhan kulttuurin muovaamissa kohteissa. Kokemäenjokilaakso on toiminnallinen kokonaisuus, jossa ihmisen toiminnot ja luonnon piirteet kietoutuvat monin tavoin toisiinsa. Maankäytön suunnittelun erityinen haaste onkin erilaisten intressien sovittaminen yhteen. Anne Savola esittelee Puurijärvi-Isosuon kansallispuiston ja Kokemäenjoen suiston suojelun historiallista kehitystä. Hän korostaa alueidenkäytön suunnittelun perustana olevien maakunnallisten luontoselvitysten merkitystä luontotietouden kasvattamisessa, suojelualueverkoston muotoutumisessa sekä virkistys- ja luontomatkailukohteiden kehittymisessä. Teemu Salonen tarkentaa näkökulman jokisuiston tarjoamiin henkilökohtaisiin elämyksiin. Hänen kirjoitustansa elävöittävät värikkäät tarinat ja muistot vesillä liikkumisen ihanuudesta ja arvaamattomuudesta. Juha Hiedanpää puolestaan ottaa tarkasteluun Yyterinniemen. Hän pohtii, miten eri tehtävät ja toiminnot muodostavat Yyterinniemellä ainutlaatuisen, kompleksisen ja orgaanisen kokonaisuuden. Hiedanpään tarkoituksena on 12

Kirja.indd 12

2.12.2011 12:04:45

avartaa Aallon esittämiä ajattelutapoja ja ehdottaa käsitteellisiä ja käytännöllisiä työkaluja siihen, miten maankäytön suunnittelu voisi vastata sosioekologisen ajattelun ja ekosysteemipalveluidean tuomiin haasteisiin. Artikkelikokoelmamme yhtenä tavoitteena on auttaa ymmärtämään kuinka kulttuuri ja identiteetti ovat läsnä Kokemäenjokilaakson maisemassa ja luonnossa. Tämän toivomme nostavan ihmisten luonto- ja kulttuuritietämystä ja -arvostusta. Kansalaisten kasvava kotiseututietämys on liikkeelle paneva voima, joka vahvistaa yhtä lailla yksilöiden kuin yhteisöjen itsetuntoa, omien vahvuuksien tunnistamista ja kulttuuriarvojen puolustamista. Haluamme korostaa sitä, miten tällainen henkinen kasvu kääntyy myös Kokemäenjoen ja sen laakson ekologisten toimintojen, monimuotoisuuden ja ehtymättömän kulttuurihistoriallisen potentiaalin arvostamiseksi. Tästä nimenomaisesta syystä kirjoituksissamme nousee esille moniarvoisen suunnittelun tärkeys. Hyvässä aluesuunnittelussa tunnistetaan luonto, historia ja alueen eri käyttömuodot. Suunnitteluprosessi on parhaimmillaan rikasta näkökulmien välistä vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, jonka tuloksena syntyy yhteiskunnallista, taloudellista ja kulttuurista kasvupotentiaalia tulevaisuuden tarpeisiin. Porissa 31.10.2011 kirjoittajat

Soututapahtuma kirkkoveneillä Kokemäenjoella. Kuva: Sami Suominen.

Kirja.indd 13

2.12.2011 12:04:48

Kirja.indd 14

2.12.2011 12:04:49

KoKEmäEnjoEnlaaKson aluEsuunnitElma Sirkka Lehto ”(…) ja meillä itsellämme[ Suomessa ] on muutamia osittaisia yhden kulttuurialueen suursuunnitelmia. Sellaisia ovat Kokemäenjokilaakson ja Kymijokilaakson yleissuunnitelmat. Molemmissa tapauksissa perussuunnitelmat ovat valmiina, kummatkin ovat täysin toiminnassa, niitä hallitsee eräänlainen kuntayhtymä virkamiehineen, jotka kehittävät ja valvovat suunnitelmaa edelleen. Näiden alueiden suunnitelmilla tarkoitetaan tietenkin sitä, että pienen kaupunkialueen sijasta suunnittelun kohteeksi otetaan suuremmat alueet. Esimerkiksi Porin kaupungissa on täydellinen asemakaavalaitos, mutta Kokemäenjokilaakso on puhdasta maaseutua suurempine asutuspisteineen, missä ei siis ole samanlaisia asemakaavajärjestelyjä kuin kaupungeissa. Jos todellista asemakaavoitusta sovellettaisiin, ei pieneen kaupunkipisteeseen, vaan kokonaiseen laajaan alueeseen, kuten tässä tapauksessa Kokemäenjokilaaksoon, silloin avautuisivat toisenlaiset mahdollisuudet koko seutukunnan hyväksi. Teollisuus saattaisi sijoittua alueelle aivan toisessa mittakaavassa, kuin vain yksi kaupunki ja maaseutu vailla samoja lain ja käytännön monia etuja.”(Ote A. Aallon puheesta Suomen Kulttuurirahaston kymmenvuotisjuhlassa 27.2.1949)1 Tässä artikkelissa kuvaan Alvar Aallon laatiman ”Kokemäenjoenlaakson aluesuunnitelman” laatimisprosessia, sisältöä sekä suunnitelman merkitystä Satakunnassa, suomalaisessa suunnittelukulttuurissa ja -lainsäädännössä. Kokemäenjoen aluesuunnitelmaa pidetään Suomessa ensimmäisenä varsinaisena seutukaavallisena, useamman kunnan aluetta koskevana maankäytön suunnitelmana. Arkkitehti Alvar Aalto laati vuosien 1941 ja 1942 aikana aluesuunnitelman Kokemäenjokilaaksoon Porin seudulle kahdeksan kunnan alueelle. Aluesuunnitelmalla tarkoitetaan tässä artikkelissa asiakirjakokonaisuutta: suunnitelmakarttaa ja sitä selostavaa 27 sivuista raporttia, jonka Aalto varusti nimellä ”Kokemäenjoenlaakson aluesuunnitelma”. Selostuksessa käytetään alueesta myös nimiä ”Kokemäenjokilaakso”, ”Kokemäenjoen laakso” ja ”Kokemäen laakso”. Nimiölehdellä kerrotaan, että kysymyksessä on ”selostus karttaliitteineen aluesuunnitelmasta Porin kaupungin Kokemäenjoenlaakson aluesuunnitelma (Aalto, 1943)

Kirja.indd 15

2.12.2011 12:04:50

ja maalaiskunnan alueilla sekä Kokemäen, Harjavallan, Nakkilan, Noormarkun, Ulvilan ja Kullaan pitäjissä, käsittäen yhtenäisen osan Kokemäenjoenlaaksoa, Kokemäen pitäjän alueelta Mäntyluodon kärkeen”.2 Suunnitelmasta valmistettiin kangaspohjainen, mittakaavaan 1:20 000 laadittu ”pääkartta”. Tämä varsinainen kartta oli suunnitteludokumenteissa tarkoitettu työn tulos, jota aluksi nimitettiin ”alueasemakaavaksi”. Kartta esitti maankäytön tulevan järjestelyn edellä lueteltujen kahdeksan kunnan alueella Kokemäenjokilaaksossa. Alkuperäistä karttaa säilytetään Satakunnan Museon kokoelmissa ja toinen samanlainen dokumentti on Satakunnan Kauppakamarin arkistossa.3 Aloitteen suunnitelman laatimiseksi teki Porin kauppakamari, puheenjohtajansa ja A. Ahlströmin toimitusjohtajan Henry Gullichsen johdolla syksyllä 1940. Aloitekeskustelun yhteydessä tuotiin esiin, että ”kun olosuhteet Kokemäenjoenlaaksossa ovat voimakkaasti kehittymässä, tuntuu siltä, että koko tälle alueelle esimerkiksi Kokemäen kirkonkylästä joen suulle saakka olisi saatava yleinen ja yhtenäinen asemakaava, joka huomioisi koko tämän alueen liikennesuhteita ja taloudellisia mahdollisuuksia”.4 Aloite sai kauppakamarin kannatuksen. Kunnille lähetettiin samana syksynä kirjelmä, jossa perusteltiin suunnitelman laatimisen tarpeellisuutta ja esitettiin kutsu kuntien edustajille saapua valmistelevaan kokoukseen asian mahdolliseksi eteenpäin viemiseksi.5 Aluesuunnitelman laatimisprosessin alkuvaiheessa työstä käytettiin monta eri nimitystä, koska yleistä käytäntöä tai lainsäädäntöä tälle suunnittelutasolle tai -muodolle ei Suomessa ollut. Puhuttiin seutukuntasuunnittelusta Kokemäenjokilaaksoa varten, asemakaavasuunnitelmasta, regioniasemakaavasta, regionaalikaavasta, reaionisuunnittelusta, alueasemakaavasta ja aluesuunnitelmasta6. Aalto määritteli regionisuunnittelun seuraavasti: ”Regionisuunnittelulla tarkoitetaan suuremman yhtenäisen alueen esimerkiksi kokonaisen jokilaakson, järviseudun tai rannikkolaisten joustavasti tehtyä suunnitelmaa, jossa alueen taloudellinen jako, sen nykyinen ja tuleva liikenneverkosto, sen asuntoalueet, sen kouluterveydenhoito-, kultturellit, sosiaaliset, sotilaalliset ym. kysymykset ja niihin tehtäviin soveltuvat luonnon muodostelmat jne. saavat oikean keskinäisen jakonsa”.7 Saatuaan kunnilta aloitteeseen myönteisen vastaanoton kauppakamari kutsui kuntien edustajat valmistavaan kokoukseen tammikuussa 1941. Suunnittelutyö organisoitiin siten, että hyväksyjänä, siis korkeimpana hallintoelimenä toimi keskusneuvosto, josta käytettiin myös päätoimikunta- tai pääkomitea-nimityksiä. Sen jäseninä olivat kaupunkien ja kuntien viralliset edustajat. Paikkakuntansa edustajana keskusneuvoston jäsen edusti kaavaan liittyvän kunnan paikallista asiantuntemusta. Hän sai kutsua paikallisolosuhteita käsitteleviin neuvotteluihin avustajikseen muita parhaaksi katsomiansa henkilöitä.

Kirja.indd 16

2.12.2011 12:04:50

Aluesuunnitelma tähtäsi kehitykseen ja tulevaisuuteen. Perusteluina sille, että Kokemäenjokilaakso tarvitsi järjestelmällistä suunnittelua, Aalto esitti, että ”maaseutu ja kaupunki sulautuivat juuri siellä [Kokemäenjokilaaksossa] mitä tyypillisimmällä tavalla”. Maaseudun ideaalikuvat eivät vastanneet enää todellisuutta, eikä Porin kaupungin asemakaavoitus enää riittänyt. ”Kokemäenjoen laaksosta voi sanoa, ettei sen kehitys tällä hetkellä lainkaan viittaa siihen että lopputuloksena olisi selvästi eristettynä kaupunkiyhteiskuntia ja niiden välillä puhdasta maaseutua. Sen sijaan on ilmeisesti syntymässä aivan uusi, kaupunkikäsitystä korkeampi yhdyskunta porras, jonka muodostaa laajalle alalle levinnyt teollisen, agraarisen, liikenneteknillisen ja sivistyksellisen toiminnan yhdistelmä.”8

Satakunta ja Suomi suunnittelutyön alkaessa Talvisota oli päättynyt 1940 Moskovan rauhansopimukseen. Suomi menetti 35 000 km² eli 10 prosenttia alueestaan ja joutui uudelleen sijoittamaan yli 400 000 luovutetuilta alueilta lähtemään joutunutta asukasta. Menetettyjen alueiden taloudellisesti merkittävien teollisuus- ja tuotantolaitosten palauttaminen oli kotimaan teollisuusyhtiöiden erityisessä intressissä. A. Ahlström Osakeyhtiön pääjohtaja Gullichsen, joka asui Noormarkussa ja toimi Porin kauppakamarin puheenjohtajana, oli kiinnostunut Kokemäenjokilaakson kehittämisestä. Hänen näkemyksensä mukaan oli ratkaistava muun muassa, miten luovutettujen alueiden teollisuus- ja tuotantolaitokset voisivat sijoittua Kokemäenjokilaakson alueelle. Sijoittumisella jokilaaksoon oli tavoitteena koko alueen taloudellinen elpyminen ja eri teollisuuslaitosten synergiaedun saavuttaminen.9 Pääosa Satakunnan teollisuudesta oli sijoittunut 1930 luvun lopulla kaupunkien lisäksi Kokemäenjokilaakson kuntiin, Loimaan seudulle sekä Euran ja Kiukaisten seuduille. Niissä kunnissa, joissa oli merkittävämpää teollisuutta, myös väestön kasvu oli keskimääräistä nopeampaa. Rautatie ja energian saanti säätelivät paljolti teollisuuden sijoittumista.10 Teollisuus toi kuntiin palkkatyöväkeä ja teollisuuslaitokset kasvattivat maaseudulle huomattavia taajamia.11 Kokemäenjoen varren kunnat sähköistyivät keskimäärin muuta maakuntaa nopeammin. Maakunnan valtasuoni Kokemäenjoki valjastettiin sähköenergian tuotantoon. Harjavallan Pirilänkosken voimalaitoksen rakentamista varten perustettiin yhtiö, johon tulivat mukaan myös A.Ahlström Oy , Porin kaupunki , W.Rosenlew & Co Ab ja Porin Puuvilla Oy. Voimalan rakennustyöt aloitettiin 1937 ja voimalaitos käynnistyi joulukuussa 1939.12 A.Ahlstöm Oy:n hallinnollinen keskus oli Noormarkussa. Tärkeimmät Satakunnassa sijainneet tuotantolaitokset, tehtaat ja sahat, jotka yhtiö omisti osaksi tai kokonaan sijaitsivat 17

Kirja.indd 17

2.12.2011 12:04:50

Eurassa, Porissa ja Pihlavassa. Yhtiön toimitusjohtajana Gullichsen piti huolestuttavana, että koko Kokemäenjokilaakso oli alueena suurin piirtein vain umpimähkäisen hyödyntämisen kohteena. Uusia taajamia ja tuotantolaitoksia ja liikenneväyliä syntyi satunnaisten ja paikallisten aloitteiden voimasta. Yhtiön intresseihin kuului Kokemäenjoen ympärillä oleva talousalue, joka Gullichsenin mielestä tarvitsi koordinoitua suunnittelua. Hänen aloitteestaan ja Porin Kauppakamarin toimesta käynnistettiin jokivarsikuntien alueella yhteinen maankäytön suunnitteluprosessi, joka toimintana perustui paikalliseen aloitteellisuuteen ja aloitteentekijän henkilökohtaiseen yhteiskunnalliseen kehittämisintressiin sekä kansainvälisiin esimerkkeihin Ruotsista ja Englannista. Suomessa oli 1940 –luvun alussa voimassa vuonna 1931 valmistunut asemakaavalaki, joka koski vain kaupunkeja ja kauppaloita sekä joitakin taaja-asutusalueita. Tässä hankkeessa maankäytön suunnittelu ulotettiin ensimmäistä kertaa maaseutualueille.13

Suunnittelutyön organisointi ja prosessi Gullichsen oli tehnyt yhteistyötä jo aiemmin arkkitehti Alvar Aallon kanssa mm. A. Ahlström Oy:n Varkauden talotehtaalla rakentamisen standardisointihankkeissa ja yksityishenkilönä oman asuntonsa Villa Mairean suunnittelutyössä. Gullichsenin myötävaikutuksella myös ”Kokemäenjoenlaakso aluesuunnitelma”, Suomen ensimmäinen seutukaava, tilattiin Aallolta vuonna 1940. Aluesuunnitelman pääkomitean perustava kokous pidettiin maaliskuun 27. päivänä 1941, jossa suunnitelman rahoittaminen ja yleinen organisointi päätettiin. ”Toukokuussa 16. päivänä 1941, kun rahoitus oli selvä, kokoontui pääkomitea uudelleen ja hyväksyi alustavan työohjelman sekä talousarvion päättäen samalla tilata aluesuunnitelmaluonnoksen allekirjoittaneelta [A. Aalto] ”.14 Suunnitelman tavoitteiden ja sisällön laatimista varten tehtiin kiertokäyntejä tärkeimmillä alueilla ja samalla käytiin neuvotteluja kunkin kunnan alueellisista erityiskysymyksistä. Lisäksi sisällöstä neuvoteltiin lääninhallituksen, rautatiehallituksen sekä tie- ja vesirakennushallituksen edustajien kanssa.15 Suunnittelutyötä ohjasi ja valvoi pääkomitea, jonka jäsenistö koostui paitsi kuntien edustajista myös edellä mainittujen valtionhallinnon alojen lisäksi puolustusvoimien, rakennushallituksen ja maataloushallituksen edustajista. Porin kauppakamarin puheenjohtaja toimi komitean puheenjohtajana ja kauppakamarin asiamies sihteerinä. Aluesuunnittelun intressiryhmät edustivat siten kuntia, valtiota, elinkeinoelämää sekä Aallon kautta suunnittelijaprofessiota.16

Kirja.indd 18

2.12.2011 12:04:50

Suunnittelutehtävän työohjelman tarkennettu sisältö määriteltiin pääkomitean kokouksessa 4. päivä marraskuuta 1941. Pöytäkirjan mukaan Aalto esitteli yhteenvedon ”regionaalisasemakaavatyön alkuvaiheesta käsittäen alueen maantieteellisen, talouspoliittisen, historiallisen ja kulttuuripoliittisen ylimalkaisen tutkimuksen, regionaalialueen rajoituksien perustelut, alustavan luonnostyön lopullista suunnitelmaa varten sekä tähän liittyvät piirustustehtävät, liitteinä mahdollista alueen tulevaa kehitystä osoittavat diagrammit”. Työn tarkemmat tavoitteet ja niiden perustelut laati suunnittelija yhdessä tilaajan edustajan Harry Gullichsenin kanssa. Sodan jälkeinen pika-asutustoiminta oli jo käynnistynyt, mutta: ”teollisuuslaitoksia ja asuma-alueita perustetaan edelleen ja samoin suunnitellaan uusia liikenneyhteyksiä. Tässä tarvitaan seutukuntasuunnittelua ”.17 Alvar Aalto laati Kokemäenjokilaakson suunnittelua varten työ- ja aikaohjelman omintakeisine symboleineen (Kuva). Aluesuunnitelman laatimisessa keskeisellä sijalla oli suunnittelualueen meneillään olevan kehityksen erittely, joka aikaisemmin ei ollut kaavoituksen lähtökohtana niin merkityksellinen. Aalto korosti tutkivaa suunnitteluotetta verrattuna aikaisempaan tapaan käyttää valmiita malleja asemakaavoituksessa, pääsääntöisesti ruutukaavateemaa, ottamatta huomioon jo rakennettua ympäristöä, Aikaohjelma Kokemäenjokilaakson regionaalissuunnittelua varten. 18 olemassa olevaa maankäyttöä, maastoa ja muita luonnon 19

Kirja.indd 19

2.12.2011 12:04:51

olosuhteita. Tässä suunnitteluprosessissa kunnissa järjestettiin maastokatselmukset sekä neuvottelut kuntien tarpeista ja tavoitteista. Kuntien intressien lisäksi ja rinnalla otettiin suunnittelussa huomioon valtion eri hallinnonalojen kehittämistavoitteet työn aikana järjestettyjen neuvottelujen avulla sekä alustavan luonnoksen valmistuttua lausuntomenettelyn kautta19. Se, mitä aluesuunnittelussa ”kehitettävä yhteinen hyvä” oli, piti selvittää, ottaen huomioon suunnittelun kohteena olevan alueen ominaisuudet, tarpeet, tavoitteet ja niiden kehittämisen edellytykset. Kokemäenjokilaakson suunnitteluprosessin liikkeelle laittaja, Porin kauppakamari, perusteli alueen kunnille aluesuunnittelun tarvetta seuraavasti:”… olisi kiinteämpi yhteistyö saatava aikaan Kokemäenlaakson eri kuntien kesken yhteisen suunnitelman luomiseksi, joka kokonaisuutta silmällä pitäen loisi oikeat edellytykset sekä kunkin eri paikkakunnan että koko tämän suuremman yhteisön sekä taloudellisten että sivistyksellisten mahdollisuuksien kehittämiseksi.” 20

Valokuva 16.6.1942.

Satakunnan

Kansan

Aalto-tutkija Göran Schildtin mukaan tavoilleen uskollisena Aalto ei ottanut Kokemäenjokilaakson aluesuunnittelutehtävää minään irtotyönä, vaan korotti sen heti keskeiseksi ”periaatekysymykseksi ja yleiseksi kulttuuriprobleemiksi”. Aalto julkaisi loppuvuodesta 1941 Arkkitehtilehdessä laajan artikkelin otsikolla ” Maaseudun rakennuskysymys, jälleenrakennustyömme ja kauaskantoisessa mielessä koko rakennuskulttuurin ja sen kautta sisäisen sosiaalisen tasapainomme tärkeä ydinkysymys”.21 Artikkelissa hän korostaa hyvän elämän mallia, johon kuului tietynlainen järjestys koskien kukoistavaa maataloutta, artikkelista harmonista maaseutua, hyvin hoidettuja rakennuksia, dynaamista teollisuutta ja monipuolista kaupunkielämää. Aalto nimeää kuvaamansa ideaalisen järjestyksen termillä ”oikea jako”, joka saataisiin aikaan ”regionisuunittelulla”.22

Suunnitelma valmistui ja hyväksyttiin pääkomiteassa keväällä 1942. Esittelytilaisuus pidettiin kesäkuun 16. päivänä 1942 Helsingissä Ravintola Savoyn juhlakerroksessa. Tilaisuuteen osallistuivat muiden muassa presidentti Risto Ryti, pääministeri, useita muita ministereitä, keskusvirastojen kuten rautatiehallituksen, maataloushallituksen, tie- ja vesirakennushallituksen pääjohtajat ja virkailijoita, Turun ja Porin läänin maaherra Wilho Kyttä ja myös Kymenlaakson teollisuuspiirin edustajia.23 20

Kirja.indd 20

2.12.2011 12:04:52

Satakunnan Kansassa julkaistun lehtiartikkelin mukaan ”esittelyn jälkeen vieraille tarjottiin teetä ja virvokkeita”.

Kokemäenjoen aluesuunnitelman sisältö Aluesuunnitelma käsittää kymmensivuisen varsinaisen yleisselostuksen sekä 1:20 000 laaditun suunnitelmakartan. Pääkartasta valmistettiin erityinen kopiokappale. Karttaan merkittiin suunnitelman aluevarausten lisäksi ”erikoiset juriidiset rajat, jotka tarkoittavat niitä alueita, jotka nyt heti olisi asemakaavoitettava” 24 Vapaaehtoisessa suunnittelussa ei näin syntynyt pelkästään tavoiteohjelma, tulevaisuuden tilallisia suhteiden normeja asettanut suunnitelma, vaan myös juridisesti sitova asiakirja. 25 Selostuksen alussa kuvataan yleisesti Suomen väestön jakautumista1930 –luvun lopulla asuinpaikan mukaan ja verrataan mm. Saksa, Englannin ja Ruotsin vastaaviin lukuihin. Aallon mukaan ”Suomi on maantieteellisesti maa, joka mitä suurimmassa määrin poikkeaa muista sivistysmaista. Suomi on maaseutu-, ei kaupunkivoittoinen maa, eikä Suomen kulturellista ja taloudellista kehitystä siis samassa määrin voida ohjata kiinteiden ja jo valmiiksi muodostuneitten kaupunkiyksiköitten kautta kuin muualla”. Selostuksen johdanto perustelee maaseutualueiden rakentamisen ohjaamisen tarvetta erityisesti tuotantolaitosten sijoittamiskysymyksissä suhteessa laajoihin viljelyalueihin. 26 Suunnitelman perustekijöinä suunnittelija on luetellut seuraavat lähtökohdat: Kokemäenjoenlaakson historiallinen, maamme vanhimpiin kuuluva asutusalue sekä elinkeinoista maanviljelyksen ja teollisuuden sekä turvaaminen että kehittäminen. Aluerakenteen selkärankana luetellaan Kokemäenjoki, sen molemmin puolin kulkevat maantieyhteydet, kosket ja satama. Yksityiskohtaisemmin selostuksessa eritellään ”Yleiset kysymykset”, Liikennekysymykset”, ”Urheilu- ja vapaa-aika-alueet” sekä ”Porin kaupungin asemakaavakysymykset”.27 Liikennekysymyksissä keskeisimpänä tavoitteena olivat teollisuuden ja sen odotetun kasvun tarpeet. Ratajaksoa Kokemäen ja Mäntyluodon välillä esitettiin kehitettäväksi kaksiraiteiseksi. Kokemäeltä osoitettiin uusi ratayhteys Hämeenlinnan suuntaan. Näiden lisäksi suunnitelmassa esitettiin yhtenäisen Pohjanlahtea myötäilevän rannikkoradan kehittämistä. Aalto piti tärkeänä myös asutusalueiden suojavyöhykkeiden jättämistä ratojen varsille. Tiekysymyksistä tärkein oli maantien Kokemäki-Pori-Mäntyluoto kehittäminen ”raskaan pikaliikenteen korkeamman luokan tieksi” ja että ”tämä raskas pikaväylä

Kirja.indd 21

2.12.2011 12:04:52

on sijoitettava rinnakkaisliikenteeksi rautatielle”. Väylän sijoituskysymystä Aalto perusteli myös sillä, että ”vältetään sen rikkova vaikutus maanviljelykseen ja paikalliseen osittain hyvinkin vanhaan ja vakiintuneeseen kulttuuriin”.28 Aalto arveli myös, että pikatie tulisi aluksi olemaan maksullinen väylä. Vanhat kulkuyhteydet jäisivät paikallisliikenteen käyttöön. Muina uusina pääliikenneväylinä esitetään Porin ja Tampereen sekä Porin ja Rauman välisten pikateiden rakentamista. Asuntoalueiden suunnittelun yhdyskuntarakenteellisena pääperiaatteena oli, ”etteivät asuntoalueet ole kehitetyt erillisiksi raskaiksi, jaottelemattomiksi alueiksi, vaan päinvastoin siten, että ne tähtimäisinä kuvioina kehittyvät nykyisistä tihentymistä ja keskuksista siten, että niihin muodostuu erottavia vyöhykkeitä maanviljelyksestä, metsästä ja puistoalueista”. Asemakaavoitettaviksi osoitettujen alueiden rajat esitettiin ”nykyisiä vaatimuksia laajemmiksi” niin että alueiden mitoitus kuvaa ”eräänlaisia tulevaisuuden maksimiarvoja”. Näiden aluerajausten ulkopuoliset alueet katsotaan ”maanviljelys- ja harva-asutusalueeksi”. Suunnitelman avulla koko alueelle vahvistettaisiin rakennussuunnitelman takaisen määräykset alueen mm. ”kehitykselle tarpeellinen asuntotihentymien rajoitus”.29 Teollisuusalueiden sijainti määräytyi osin liikenneverkon ja osin maapohjan kantavuuden perusteella sekä etäisyydestä ”tiheämmästä asutuksesta”. Porin kaupungin alueelle osoitettiin uusia laajoja teollisuusalueita Mäntyluodon Kirrinsantaan sekä nykyisin Kaanaan teollisuuspuistoksi nimetylle alueelle sekä Pihlavan, Ulasoorin ja Karjarannan alueille. Suurempia teollisuusalueita suunnitelmassa osoitettiin ”yhdistämällä kahden tai useamman keskuksen tarpeet”.30 Näin ovat rakentuneet esimerkiksi Nakkilan ja Harjavallan rajalle joen ja rautatien väliin nykyinen Harjavallan teollisuuspuistoksi nimetty teollisuusalue. Uusia olivat myös Porin ja Ulvilan rajalle, Kokemäen Kolsin ja Noormarkun rautatiealueen läheisyyteen teollisuutta varten osoitetut alueet. Urheilu- ja vapaa-aika-alueet käsitellään selostuksessa hyvin yleispiirteisesti. Yyteri on erikseen mainittu ” merikylpylä ja metsäalueena”, joka ”myös erikoisesti soveltuu talviurheiluun”. Kokemäenjoessa olevien saarien suunnittelussa ovat sekä Aalto että kunnat pitäneet tärkeänä, että osa niistä ”on vapaa-alueita ja kauneimmat rantakohdat ovat varattuja yleiseen käyttöön” ja että suunnitelmassa osoitetut vapaa-aika-alueet ovat ”koko laakson yhteisiä alueita”.31 Porin kaupungin asemakaavakysymyksistä selostuksessa otetaan esiin erityisesti sen liikenteellinen asema seudulla ja siitä johtuvat vaikutukset ”toisten yhdyskuntien liiken-

Kirja.indd 22

2.12.2011 12:04:52

neratkaisuihin”. Suunnitelmassa esitetään kaksi keskeistä yhdyskuntarakenteellista periaatetta, jotka ovat julkisessa keskustelussa edelleen 2000 luvulla: matkakeskus-malli ja nauhamaisen kaupunkirakenteen suunnittelu yhtenäisenä jokivarren kuntien alueella. Selostuksessa korostetaan, että ”Porin kaupungin etelälaitaan saapuu (näin ollen, mikäli suunnitelma toteutetaan) vieri vieressä rautatieliikenne, maantien raskas pikaliikenne sekä lentoliikenne, kaikki päätyen miltei samaan pisteeseen. Etelästä Raumalta tuleva tie ja Porin vanhalta asemakaava-alueelta tulevat purkautumisaukot kohdistuvat myös tähän liikennekeskukseen”. Selostuksessa painotetaan liikenteelliseen solmukohtaan muodostettavan matkakeskuksen asemaa seudun liikenneverkossa siten, että ”se muodostaa koko laakson pääliikenneaseman ja on näin ollen sen suuruusasteikko valittu ei vain nykyisen Porin kaupungin suuruuden mukaan, vaan oikeassa suhteessa siihen suurempaan ´kaupunkiin´, jonka koko Kokemäenjoenlaakso muodostaa”. Jokilaakson nauhamaista kaupunkiideaa perustellaan sekä maiseman että maaperäolosuhteiden huomioon ottamisella siten, että ”on maastonkin ominaisuuksia seuraten Porin hajotettava asutuksensa niin, että se osittain siirtyy naapurikuntiinkin muodostaen sarjoittaisia asuntoaluevyöhykkeitä peltojen jäädessä niille alaville alueille, jotka muodostavat Porin kaupungin lähiympäristön”.32

Kokemäenjoen aluesuunnitelman merkitys Usein Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelmaa pidetään merkittävänä sen vuoksi, että se liittyy Alvar Aallon uudistuspyrkimyksiin kaupunkisuunnittelussa ja asemakaavoituksessa33 . Sen on ajateltu kuvaavan niitä vaikutteita, joita Aalto omaksui Yhdysvalloista, erityisesti vuonna 1933 perustetun Tennessee Valley Authorityn toiminnasta. Toisaalta joidenkin kirjoittajien mielestä aluesuunnitelman syntyyn vaikuttivat suurteollisuuden intressit34. Osassa tutkimuskirjallisuutta suunnittelutapausta pidetään yhden toimijaryhmän aikaansaannoksena. Ryhmiä oli kuitenkin kaikkiaan neljä: suurteollisuus, kunnat, valtio/lääninhallinto ja suunnittelija A. Aalto. Aluesuunnitelman laatimisessa ns. jatkuvan muutostilan ideasta tuli Aallon suunnittelutyön ominainen piirre: tavoitteena ei ollut valmis suunnitelma vaan muutoksen ymmärtämisen ja hallinnan väline.35 Jatkuvan muutoksen idea sisältyy myös aluesuunnittelun organisaatioon, työnjakoon ja päätöksen tekoon. Aalto puolusti itsenäisten kuntien osallistumista seutusuunnitteluun. Hänen mielestään jokilaaksoon ei soveltunut keskusjohtoinen suunnittelu, vaan ”kokemusporras kokemusportaalta, solu solulta rakentaminen on terveempi tapa”36. Aalto ymmärsi, että suunnitelman laatiminen ja toteuttaminen vaatii osallistumista ja suunnitelman merkityksen sisäistämistä eri osapuolten organisaatioissa.

Kirja.indd 23

2.12.2011 12:04:52

Aluesuunnitteluprosessi on tärkeä myös sen vuoksi, että uuden suunnittelumenetelmän kehittäminen monipuolistaa Alvar Aallosta vallitsevaa suunnittelijankuvaa. Se tuo esille yhteistyösuhteiden tärkeyden aluesuunnittelussa. Se antaa aiheen tarkistaa sitä yksipuolista käsitystä sankari-arkkitehdista, joka vallitsee Alvar Aallon työstä suomalaisessa arkkitehtuurin historiankirjoituksessa ja Aalto-tutkimuksessa. Kyseessä oli paitsi ratkaisu 1940-luvun alussa ajankohtaisiin paikallisiin suunnittelutarpeisiin Kokemäenjokilaaksossa, myös valtakunnallinen innovaatio. Kukin hankkeen osapuoli ajoi kansallisen yhtenäisyyden edistämistä ja kansantalouden etua. Toisaalta hankkeessa näkyy vaikutteita myös modernin urbanismin keskeisistä periaatteista. Kokemäenjoen aluesuunnittelulla oli yhtä aikaa kansallinen ja kansainvälinen luonne.37 Lähtökohdiltaan, virinneenä nimenomaan talvisodan jälkeisen välirauhan aikana Kokemäenjokilaakson aluesuunnittelu oli kansallinen jälleenrakennusprojekti. Sitä se oli alueen maankäytön eri intressien yhteen sovittajana. Välillisemmin se ilmensi pyrkimystä yhteen sovittaa myös yhteiskunnallisia suhteita, ts. vahvistaa kansallista yhteenkuuluvuutta ja sitoutuneisuutta. Uusi suunnittelumenetelmä ja -kulttuuri vaikutti ja vaikuttui agraarisesta kulttuurista ja sen ajattelutavoista, jotka vaikuttivat yleensäkin silloisessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Aluesuunnitteluprojekti kuvaa yhdyskuntasuunnittelun ja kaavoituksen kahta tärkeää puolta: yhteisöllistä luonnetta sekä suunnittelun muotoutumisen yhteiskunnallisia ja historiallisia konteksteja.38 Suunnitteluprosessi havainnollistaa sitä, kuinka kaavoituksen ja yhdyskuntasuunnittelun asiantuntemus laajeni sotien jälkeen uusiin yhteiskuntaryhmiin. Siinä myötä vahvistui maalaiskuntien asema. Kyse oli merkittävästä murroksesta, sillä maankäytön suunnittelu etenkin vuoden 1932 asemakaavalain soveltaminen loi jännitteitä valtion rakennusviranomaisten ja maalaiskuntien, etenkin niiden etujärjestön, Maalaiskuntien liiton välille.39

Aluesuunnitelma suunnittelun traditiossa Aallon siirtyminen funktionalismiin 1920-luvun loppupuolella tapahtui suurehkojen suunnittelutehtävien yhteydessä, ja uuden arkkitehtuurikäsityksen omaksuminen hänellä tapahtui käänteenomaisesti. Kysymyksessä oli samalla arkkitehtuurikäsityksen syventäminen: Aallolle näyttää olleen tärkeätä ymmärtää uuden suuntauksen periaatteet ja tiukan rajan pitäminen pinnalliseen formalismiin. Hänellä säilyi kuitenkin humaani ymmärrys, joka toimi vastavoimana modernismin rationalismille. Luonnosta hän löysi uusia piirteitä hyödynnettäviksi arkkitehtuurissa, ja keskeiseksi päämääräksi suunnittelussa näyttää muodostuneen maiseman, maaston, kasvillisuuden ja rakennuksen saumattoman yhteenkuuluvaisuuden tavoittaminen.40

Kirja.indd 24

2.12.2011 12:04:52

Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelma luetaan kuuluvaksi suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun intellektuaaliseen perintöön, arkkitehtien tietoja taitovarantoon Eliel Saarisen Munkkiniemen-Haagan - ja Bertel Jungin Suur-Helsinki -suunnitelmien rinnalla.41 Nupponen arvioi, että aluesuunnitteluprosessin historialliset, yhdyskuntasuunnittelu-instituution ulkopuolelle ulottuvat yhteiskunnalliset kontekstit ja konkreettiset vaikutukset suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun sodanjälkeiseen kehitykseen ovat jääneet vähäisempään asemaan Aalto-tutkimuksessa. Hanke liittyi kuitenkin tiiviisti omaan aikaansa, sillä tuolloin kaikenlaisen ohjauksen, tietoisen hallinnan, suunnittelun ja järjestyksenpidon tarve nousi ilmeiseksi. Erityisesti tähän vaikutti toinen maailmansota. Näin oli varsinkin Suomessa, jossa vallitsivat vahva valtiojohtoisuus ja sotatalouden muodot pitkälle jälleenrakennuskaudelle saakka. Osaltaan aluesuunnittelu pohjautui rationalisointi-ideologiaan, yhteiskunnallisiin tehokkuusohjelmiin, joita kehiteltiin 1920–30 luvuilla Suomen valtionhallinnossa, sittemmin maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa. Alvar Aalto osallistui 1940-luvulla ajankohtaiseen tuotannon ja yhteiskunnallisten käytäntöjen rationalisointiin - ennen muuta teollisessa rakentamisessa.42 Kokemäenjokilaakson aluesuunnittelu pohjusti suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun otteen alueellistumista, järjestelmällisen maankäytön ohjauksen laajenemista kuntarajojen yli. Jatkuvuutta merkitsi se, että suunnittelu rakentui, kuten siihen astinen kaupunkien asemakaavoitus taikka metsäteollisuuden jalostusyhdyskuntien suunnittelu Suomessa, tilaajan ja arkkitehdin yhteistyösuhteen varaan. Uutta oli paitsi yli kuntarajojen ulotettu aluerajaus erityisesti maaseutukuntien mukaan otto prosessiin ja niiden aktiivinen rooli alueidenkäytön suunnittelussa. Aluesuunnittelulla oli yhteiskunnallista merkitystä siinä, että se muutti vakiintuneita käsityksiä, jotka koskivat yhdyskuntiin kohdistuvaa suunnittelua, tarkoitusperiä ja osanottajia ja että se synnytti uuden, vakiomuotoisen menettelyn maankäytön suunnitteluun: erityisen suunnittelumenetelmän, jossa uutta oli siihen astiseen kaavoituskäytäntöön nähden laaja-alaisuus ja suunnitelmallisuus. Alueiden tulevat käyttötarpeet tuli selvittää.43 Kokemäenjoen aluesuunnitelma oli mallina vuoden 1952 rakennuslain muutoksen sisältöön, jossa ensimmäisen kerran määriteltiin seutukaavoituksen asema maankäytön suunnittelussa valtakunnallisesti. Aluesuunnittelulla oli kansainväliset juurensa 1900-luvun alun globaaleissa kaupungistumisongelmissa, kaupunkisuunnitteluliikkeessä sekä 1920- ja 1930-lukujen yhteiskunnallisissa reformeissa. Nupposen mukaan 1930-luvulla arkkitehtien ajattelu muuttui yhteiskunnallisemmaksi, ja sitä myötä aluesuunnittelun periaatteet muotoutuivat. Euroopassa, Neuvostoliitossa ja Yhdysvalloissa alettiin kehitellä yhdyskuntasuunnittelun keinoja ja uusia kaupunkimalleja. Yhdysvalloissa presidentti Roosevelt käynnisti uudistustyön, joka johti liittovaltion alaisen suunnitteluelimen Tennesee Valley Authorityn perustamiseen 25

Kirja.indd 25

2.12.2011 12:04:52

vuonna 1933. Sen tehtävänä oli ratkoa Tenneseen jokilaakson tulvaongelmia, maatalouden pulmia ja energia kysymyksiä. Suunnitelman väitetään olleen Alvar Aallon virikkeenä ja mallina Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelman laadinnassa. Aallon aluesuunnitelman laatimisessa oli periaatteellisesti uutta paitsi se, että siinä ylitettiin kaupunkien ja kuntien hallinnolliset rajat, niin siinä huomioitiin erityisesti maatalous, teollisuus ja maaston topografia sekä ennakoitiin talouden kehityksen ja liikenteen tarjoamia mahdollisuuksia. Ne olivat organismeja, elementtejä ja sektoreita, jotka kattoivat kokonaisia sekä kaupunki- että maaseutumaisia piirteitä omaavia kylä- ja taajama-alueita. Ongelmien ratkaisuksi ei riittänyt joukko kieltoja ja lakisääteisiä velvoitteita, vaan tarvittiin luovaa mielikuvitusta ja kykyä hahmottaa kokonaisratkaisuja, joissa eri osatekijät kuten työpaikat, asunnot, palvelut, viljelysmaa, metsäala, virkistysalueet, liikenneväylät yms. määriteltiin ja yhdistettiin toimivaksi kokonaisuudeksi. Schildt esittää arvion aluesuunnitelman esikuvallisuudesta kuitenkin seuraavasti: ”Hän [Aalto] ei esittänyt toimeksiantajalleen mitään utopistista ihannesuunnitelmaa, vaan oikeastaan vain alustavan yleiskatsauksen alueen ongelmista ja analyysin niiden mahdollisista ratkaisuista.” Schildt korostaa, että vaikka Aalto käytännön työssä pysyttelikin enimmäkseen konkreettisten mahdollisuuksien ja välttämättömien kompromissien rajoissa, taustalla häämöttivät silti aina suuremmat visiot, ja juuri ne loivat kaikkien hänen teostensa ympärille ”kiihottavan sädekehän”.44 Aalto piti aluesuunnittelua syystä hyvin vaativana työnä, ei vain sen takia, että siinä oli otettava huomioon niin monimutkaiset asiayhteydet, vaan myös siksi, että yksityiset taloudelliset etunäkökohdat ja paikalliset ambitiot eivät missään tapauksessa saaneet sitoa kaavoittajaa. Sen takia tehtävää ei voinut uskoa teollisuusyritysten, etujärjestöjen tai kunnan palveluksessa oleville henkilöille. Ainoa taho, joka Aallon mielestä tässä kysymyksessä edusti riittävässä määrin yhteistä hyvää, oli valtio.45

Merkitys rakennuslainsäädäntöön ja suhde nykyiseen suunnittelujärjestelmään Seutukaavoitus, joksi aluesuunnittelutermi myöhemmin vakiintui, oli 1940-luvulla jokseenkin tuntematon ilmiö Suomessa. Ensimmäisiä yrityksiä olivat olleet Otto – I. Meurmanin ”aluesuunnittelut” Viipurin läänissä ja Bertel Jungin suunnitelma Kyminsuuta varten. Perusteellisesta aluesuunnitelmasta, jonka Aalto laati Kokemäenjoenlaaksoon, tuli alan todellinen pioneerityö. 46

Kirja.indd 26

2.12.2011 12:04:52

Schildt tulkitsee Aallon maaseudun suunnittelua käsittelevässä artikkelissa esittämiä perusteluja: ”Aalto korostaa kuinka epäloogista oli Suomen lainsäädännössä, että kaikki säätely ja suunnittelu kohdistettiin kaupunkeihin, kun maaseutu, missä maan tulevaisuus todellisuudessa ratkaistiin, oli jätetty kaiken valvonnan ulkopuolelle ja sai kehittyä aivan oman mielensä mukaan. Maanomistajathan määräsivät miten ja mitä kaupunkien asemakaava-alueen ulkopuolelle rakennettiin. Markkinavoimia ja lyhytaikaisten etujen kahmintaa ei hillinnyt mikään”. Kritiikki kohdistui oikeutetusti maaseutuun, jossa sai maata ja luonnonvaroja hyödyntää täysin vapaasti aina vuoteen 1952, jolloin uusi valtakunnallinen rakennuslaki siirsi kaavoitusoikeuden ja velvollisuuden kunnille.47 Aluesuunnittelun pyrkimyksiä kuvaa tapa, jolla Yhteiskuntatieteiden käsikirjassa määritellään yhdyskuntasuunnittelu:48 ” Yhdyskuntasuunnittelu pyrkii järjestämään sekä eri tarkoituksia palvelevien alueiden keskinäiset suhteet että alueiden ja rakennettavan tilan väliset suhteet ihmisen kannalta katsoen tarkoituksenmukaisella tavalla.”49 Edellä kuvatun kaltainen ihmiskeskeisyys oli ominaista Aallon suunnitteluideologialle. Aluesuunnittelumenetelmästä tuli ennen pitkää valtiollisen hallinnan keino myös juridisessa säätelyssä. Asemakaavalainsäädännön uudistamista valmistellut lainvalmistelukunta päätteli asemakaavalainsäädännön uudistamista valmistelleessa mietinnössään vuonna 1949, että kysymys aluesuunnittelusäännöstön ottamisesta ”meidän lainsäädäntömme on tullut päiväjärjestykseen niiden aloitteiden johdosta, joita on tehty Kokemäenjoen-, Kymensekä Oulujoen ja Vuoksenlaakson vanhain kulttuuriseutujen järjestämiseksi suunnittelun avulla. Aluesuunnitelman aikaansaaminen myös Helsinkiä ja sen ympäristöä varten on valmisteilla”.50 Lainvalmistelukunta esitti, että ohjausluonteinen aluesuunnitelman laadintamenettely otettaisiin käyttöön kuntainliittojen muodossa.51 Ajallisesta kaukaisuudesta huolimatta - 70 vuotta – Kokemäenjoen aluesuunnitelman laadintaprosessi on yhteistyösuhteineen ajankohtainen myös 2000-luvun maankäyttö- ja rakennuslain suunnittelujärjestelmään nähden. Uusien käytäntöjen syntyyn ja niiden vaikutuksiin liittyy yhteiskunnallisten suhteiden muutoksia.52 Aluesuunnittelu eteni 1940-luvulla julkisen ja yksityisen sektorin kiinteän ja vapaaehtoisen yhteistoiminnan varassa, kuntien, paikallisen elinkeinoelämän, suunnittelijan ja valtionviranomaisten tiiviin kanssakäymisen pohjalta. Hankkeen yhteistyöelementti muistuttaa näin ollen niitä verkostoyhteyksiä, joita juuri nyt 2000-luvun ensi vuosina pidetään tärkeinä suunnittelututkimuksessa - hallintarakenteita. Nupposen mukaan uudet yhdyskuntasuunnittelun hallintarakenteet kuuluvat myös yhteiskuntatieteissä keskeisiin kysymyksiin ja 27

Kirja.indd 27

2.12.2011 12:04:52

ajankohtaiseen tematiikkaan. ”Hallinta” - käsitteessä on kyse sellaisesta hallitsemisen tavasta, toiminnasta tai järjestelmästä, joka suhteellistaa organisaatioiden ja julkisen ja yksityisen sektorin välisiä rajoja eikä millään toimijalla ole siinä selvää auktoriteettia. Tämä hallinta asettaa uudenlaiset ehdot nykyiselle yhdyskuntasuunnittelulle. Yhdyskuntasuunnittelun asiantuntija- ja toimijasuhteet muuttuvat 2000-luvulla, kun uudenlaiset kumppanuudet, vuorovaikutussuhteet ja uusi yhteisöllinen toiminta tulevat keskeisiksi. Näin tapahtuu nimenomaan sen seurauksena, että syntyy erityinen yhteys julkisen ja yksityisen sektorin välille.53 Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö sinänsä ei ole Suomessa vain 1990-2000-luvun taitteen ilmiö. Valtio samoin kuin paikallishallinto, peruskunnat, ovat perinteisesti merkinneet toimintakenttää, jolla ryhmät kohtaavat, liittoutuvat ja kilpailevat. Karjalaisten siirtolaisten ja rintamamiesten asuttaminen jälleenrakennuksen vuosina oli aluesuunnittelun tapaan yhteistyösuhteisiin rakentunut projekti, jossa ei vallinnut jyrkkää rajaa julkisen hallinnon ja yksityisten toimijoiden välillä. Hallinta rakentui asutustoiminnassa valtion, yksityisten yhteisöjen ja elinkeinoelämän yhteistoiminnan varaan. 54 Nykypäivän Kokemäenjokilaakso on lähes 130 000 asukkaan ja yli 40 000 työpaikan, taajamarakenteeltaan, maantieteelliseltä sijainniltaan, toiminnoiltaan ja kulttuuriltaan valtakunnallisesti merkittävä vyöhyke. Alueella toimintaympäristön muutokset synnyttävät jatkuvasti uusia haasteita. Yhdyskuntarakenne, elinympäristö ja yhteiskunnan toiminnat ovat kietoutuneet toisiinsa. Yhteisen toimintaympäristön ominaisuudet ovat samanaikaisesti edellytys sekä yritystoiminnalle että ihmisten hyvinvoinnille jokapäiväisessä elämässä.

Kirja.indd 28

2.12.2011 12:04:52

Viitteet 1

Schildt 1997, 169.

Aalto 1943, 9.

Aalto 1943, 3.

Aalto 1943, 12–19.

Haastattelu 12.3.2010.

Aalto 1943, 14.

Aalto 1943, 5.

Aalto 1943,17.

Aalto 1943, 6.

Aalto 1943,18.

Nupponen 1990,11.

Aalto 1943,19.

Aalto 1941, 135.

Aalto1943, 20.

Aalto 1943 10 –11.

Rautsi 1984, 81.

Nupponen 1997.

Mikkola 1980, 130.

Koivuniemi 2006, 491.

Rautsi, 1998, 174.

Koivuniemi 2006, 492.

Rautsi 1998,174.

Koivuniemi2006, 492- 493.

Nupponen 1992.

Nupponen,2000, 8.

Nupponen 1992 .

Aalto 1943, 4.

Nupponen 1992 .

Pöytäkirja pääkomitean kokouksesta 1941.4.11. liitteet 2 – 5.

Viljo 1997.

Nupponen 2002.

Nupponen 2002; Helander 1982, 495.

Pöytäkirja pääkomitean kokouksesta 1941.4.11. liitteet 2 – 5.

Nupponen 1992.

Schildt 2007, 538

Schildt 2007, 539

Schildt 2007 .

Schildt 2007, 537.

Nupponen 1991 . Nupponen2000.

Aalto 1943, 7.

Päätoimikunnan kirje (lausuntopyyntö) Rautatiehallitukselle 16.6.1942.

Aalto 1943, 5 – 6.

Schildt 2007,536.

Nupponen 2000,179.

Satakunnan Kansa 17.6.1942, Helsingin Sanomat 17.6.1942.

Nupponen 2000, /Kom. 1949:2, 10.

Nupponen 2000,/Kom. 1949:2, 7-23.

Nupponen 2002.

Nupponen 2000, 154.

Aalto 1943, 17.

Nupponen 1992.

Kirja.indd 29

2.12.2011 12:04:52

Lähteet Aalto, Alvar 1941: Maaseudun rakennuskysymys. Arkkitehti 2, 132-139. Aalto, Alvar 1943: Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelma. Selostus karttaliitteineen aluesuunnitelmasta. Näköispainos Satakunnan seutukaavaliitto 1987, Pori. Koivuniemi, Jussi 2006: Uusi elämisen malli. Paikat muuttuvat. Nouseva maakunta, Satakunnan historia VII (1870 – 1939). Nupponen, Terttu 1990a: Hyvästä kaupungista suunnitelmallisuuden periaatteeseen. Yhteiskuntasuunnittelu 3 – 4 ,10-23 Nupponen Terttu 1990b: Kulttuurintutkimus, 7:1,3-14, Yhdyskunnat ja yhteisen hyvän tekijät Teollisuus ja arkkitehdit yhdyskuntien kehittäjinä. Nupponen, Terttu, 1992: Parhaalla tavalla ja kaukonäköisesti. Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelman viriäminen ja intressit 1940-luvun alussa. Sosiologian lisensiaatintyö, Jyväskylän yliopisto. Nupponen Terttu, 2000: Arkkitehdit, sota ja yhdyskuntasuhteiden hallinta. Alvar Aallon Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelma tilansäätelyprojektina.Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Nupponen Terttu, 2002: Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelma sosiaalisena toimintana ja yhdyskuntasuunnittelun muotojen muuttajana. http://www.tkk.fi/Yksikot/YKS/fin/opetus/kurssit/ysss/arkisto/arkisto_0203/nupponen_02.htm (30.8.2011). Rautsi, Jussi 1998: Alvar Aallon toteutumattomat alue- ja kaupunkisuunnitelmat. Alvar Aalto seitsemässä talossa. Helsinki Suomen rakennustaiteen museo. Schildt, Göran toim.1997: Suomi maailmankehityksen esikuvana, Näin puhui Alvar Aalto. Otava Helsinki. Schildt Göran 2007; Alvar Aalto – Elämä, Jyväskylä. Satakunnan Kansa 1942: ”Kokemäenjokilaakson asemakaavasuunnitelma lähiaikoina asianomaisten viranomaisten hyväksyttäväksi.” artikkeli 17.6.1942. Viljo, Eeva Maija 1997: Aalto, Alvar (1898 - 1976) arkkitehti, Suomen Akatemian jäsen. Biografiakeskuksen kotisivut http://www.kansallisbiografia.fi/( 30.8.2011).

Muut Pöytäkirjan kopio pääkomitean kokouksesta 1941.4.11. liitteet 2 – 5. Satakuntaliiton arkisto, Pori Päätoimikunnan kirjeen kopio (lausuntopyyntö) Rautatiehallitukselle 16.6.1942.Satakuntaliiton arkisto, Pori Saarikoski, Juhani. 2010, haastattelu kokouspäivä 12.3.2010 (Haastattelija Sirkka Lehto, muistiinpanot Satakuntaliiton arkisto).

Kirja.indd 30

2.12.2011 12:04:54

Porinsilta: Vuonna 1926 käyttöönotettu kiinteärakenteinen silta yli Kokemäenjoen. Kuva: Sami Suominen.

Kirja.indd 31

2.12.2011 12:04:56

Kirja.indd 32

2.12.2011 12:04:57

KoKEmäEnjoEn Kulttuuriympäristöistä Juhani Ruohonen

Kulttuuriympäristö, kulttuurimaisema ja Kokemäenjoki Kokemäenjoen ympäristöt ovat lähes kokonaisuudessaan kulttuuriympäristöjä, ympäristöjä, joita ihmisen vaikutus on muokannut jo pitkään ja muokkaa jatkuvasti. Jokilaaksossa on säilynyt vain vähän luonnontilaista ympäristöä. Rakentaminen ja muu maankäyttö on olennaisella tavalla vaikuttanut maisemaan. Kokemäenjoella on kuitenkin laajoja alueita, joilla on huomattavia luontoarvoja kuten joen suisto tai Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto. Kokemäenjokilaakso on mitä tyypillisintä kulttuuriympäristöä, sanan varsinaisessa merkityksessä, silloin kun sillä tarkoitetaan ympäristöä, joka ilmentää kulttuuria, kertoo historiasta sekä ihmisen ja luonnon yhteisvaikutuksesta. Se on ympäristöä, johon on vaikuttanut ihmisen toiminnan lisäksi myös geomorfologiset ja ekologiset tekijät, maa- ja kallioperä, ilmasto ja vuodenajat, kasvillisuus sekä vesi ja vesistöt.1 Kulttuuriympäristö - termiä käytettäessä sillä ei yleensä tarkoiteta mitä tahansa ympäristöä, jota ihminen on muokannut tai jossa ihmisen vaikutus on nähtävissä, vaan yleensä termiin liitetään myös arvolataus. Tällöin kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan ympäristöä, jota pidetään jonkin kriteerin, esimerkiksi historiallisesti tai maisemallisesti, perusteella arvokkaana ja esteettisesti onnistuneena tai ympäristönä, joka kertoo merkittävällä tavalla ihmisen ja kulttuurin kehityksestä.2 Yleisesti kulttuuriympäristön synonyyminä käytetään kulttuurimaisema -termiä. Kulttuurimaisemalla tarkoitetaan laajaa aluetta ja kulttuurimaisemasta puhuttaessa korostetaan lisäksi usein maisemakuvaa tai –näkymää, ympäristön visuaalisesti hahmottuvaa ilmiasua.3 Kulttuuriympäristöt voidaan myös jaotella eri tyyppeihin. Kulttuuriympäristöjä ovat rakennetut ympäristöt, muinaisjäännökset ja perinnemaisemat. Perinnemaisemat eli perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden, lähinnä karjatalouden, vaikutuksesta syntyneitä alueita kuten hakamaita, niittyjä ja laitumia. Muinaisjäännökset ovat käytännössä kiinHuittisten Ripovuorelta avautuu edustava näkymä Kokemäenjokilaaksoon. Kuva: Pentti Pere. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kirja.indd 33

2.12.2011 12:04:57

teitä muinaisjäännöksiä eli maassa säilyneitä, ihmisen toiminnasta syntyneitä rakenteita tai kerrostumia. Muinaisjäännöksiä on sekä esihistoriallisia että historiallisia, jollaisia ovat esimerkiksi kylänpaikat ja I maailmansodan aikaiset puolustuslaitteet. Rakennetusta kulttuuriympäristöstä käytetään nykyisin yleisemmin termiä rakennusperintö.4 Kokemäenjoella käsitetään tässä joki Sastamalasta Liekoveden luusuasta Porin Pihlavanlahteen Selkämerelle. Artikkelissa esitellään Kokemäenjokilaaksossa sijaitsevia kulttuuriympäristöjä. Erityisesti keskitytään niihin ympäristöihin ja kohteisiin, jotka ovat syntyneet ja rakentuneet joen vaikutuksesta, jokea hyödynnettäessä ja käytettäessä, jokeen liittyvien elinkeinojen yhteydessä eli ympäristöjä, joilla on yhteinen historia joen kanssa. Kokemäenjoki on Satakunnan valtasuoni, jolla on ollut valtavan suuri merkitys Satakunnan esihistoriassa ja historiassa. Joensuu ja jokiuoma ovat maankohoamisen myötä siirtyneet ja siirtyvät kohti länttä. Joki on hakenut uusia uomia vanhojen kuivuessa ja koko jokilaakson maisema on muuttunut ihmisen ja luonnon yhteisvaikutuksessa. Samalla on syntynyt monipuolisia ja rikkaita kulttuuriympäristöjä. Nämä ympäristöt kertovat siitä, mitä Kokemäenjoki on merkinnyt satakuntalaiselle ihmiselle.

Kokemäenjoen kulttuurimaiseman ominaispiirteistä ja arvoista Ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän laatiman maisemamaakuntajaon mukaan Kokemäenjokilaakso kuuluu Lounaismaan maisemamaakuntaan ja siellä Ala-Satakunnan viljelysseutuun. Tarkasti seuturajauksien mukaan tosin Kokemäenjoen suisto rannikolla sijoittuu Satakunnan rannikkoseudun seututyypin alueelle, mutta käytännössä koko jokilaakso edustaa tyypillisimmillään juuri Ala-Satakunnan viljelysseudun piirteitä.5 Kokemäenjokilaakso on vaurasta viljelysaluetta, jossa maasto on alavaa ja tasaista. Maisemaa hallitsee suuri Kokemäenjoki ja sitä ympäröivät jokilaaksoon raivatut pellot, jotka levittäytyvät koko maassa poikkeuksellisen mittavina tasankoina rajautuen maastoltaan kohoaviin metsänreunoihin. Hedelmälliset savitasangot on jo varhain otettu viljelykselle ja vain karummat mäet ovat jääneet raivaamatta. Tulviva joki on omalta osaltaan muokannut maisemaa. Tulvan uhasta huolimatta viljelykset ulottuvat nykyisin paikoitellen vesirajaan saakka, kun aiemmin rantavyöhykettä hyödynnettiin ennemminkin niittynä ja laitumena. Joki on tarjonnut erinomaiset edellytykset kalastukselle. Kokemäenjoella on ollut suuri merkitys myös teollisuudelle ja energiantuotannolle. Asutus jokilaaksossa on perinteisesti sijoittunut viljelysten reunoille ja seuraa nauhamaisesti jokea molemmin puolin myötäileviä teitä.6 34

Kirja.indd 34

2.12.2011 12:04:57

Jokilaakso Kokemäen Kyttälän ja Sastamalan Liekoveden luusuan välillä on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Maisema onkin erityisen edustavaa AlaSatakunnan viljelyseudun laajapiirteistä kulttuurimaisemaa; jokilaakson ja Satakunnan maisemaa ehkä tyypillisimmillään. Täällä jokilaakson viljelysmaisema levittäytyy laajimmilleen. Avaraa maisemaa elävöittävät paikoin jyrkähköt kalliot ja vuoret. Upea kaukomaisema tähän perisatakuntalaiseen maisemaan avautuu esimerkiksi Huittisten Ripovuorelta.7 Kokemäenjoen historiallisesta ja maisemallisesta merkityksestä kertoo hyvin se, että jokilaaksoon sijoittuu useita valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi luokiteltuja alueita. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan on näiden alueiden suunnittelussa ja maankäytössä varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät arvot säilyvät ja alueiden käytön on sovelluttava niiden historialliseen kehitykseen. Tavoitteena on maamme rakennusperinnön monimuotoisuuden ja historian olennaisten teemojen huomioiminen alueellisesti ja ajallisesti.8 Tämä kaikki on huomioitava myös Kokemäenjokilaakson rikkaan ja pitkän historian omaavan kulttuuriympäristön kohdalla.

Kokemäenkartanon Isoluodolta on tehty keskiaikaisiksi ajoitettuja löytöjä. Kyseessä on mahdollisesti lähteissä vuonna 1395 mainittu Aborg-niminen linna. Kuva: Pentti Pere. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kirja.indd 35

2.12.2011 12:04:59

Kokemäenjoen kulttuuriympäristöistä Muinaisjäännösalueet Kokemäenjoki on tarjonnut oivat edellytykset asutukselle jo esihistoriallisella ajalla. Kivikaudella ja pronssikaudella asutus seurasi kuten muuallakin rannikollamme maankohoamisen myötä loittonevaa merta. 7000-8000 vuotta sitten joen suu sijaitsi nykyisen Huittisten kohdalla. Kivikautisesta asutuksesta ei ole jäänyt maanpäällisiä merkkejä joitakin asutuspainanteita lukuun ottamatta. Sen sijaan pronssikautiset hautarauniot eli hiidenkiukaat ovat nykyisessäkin maisemassa näkyviä merkkejä tuon ajan ihmisen toiminnasta. Vaikka Satakunta on rikas pronssikautisista hiidenkiukaista, niin ne eivät ole keskittyneet erityisesti Kokemäenjokilaaksoon vaan silloiselle pronssikautiselle rannikkovyöhykkeelle. Ne rakennettiin usein ympäristöään korkeammalle, eräänlaiselle näköalapaikalle kuten Kokemäen Orjanpaadenkallion hautaröykkiö. Orjanpaadenkalliolta avautuu tänä päivänä edustava näkymä jokilaaksoon peltoaukealle, entiseen pronssikautiseen merenlahteen.9 Sen sijaan Kokemäenjoen varteen sijoittuu runsaasti rikkaita rautakautisia kalmistoja. Kalmistot keskittyvät erityisesti Sastamalaan, Huittisiin ja Kokemäelle. Rautakautinen asutus on silmiinpistävästi hakeutunut jokilaaksoon ja myös levinnyt jokea seuraten. Erityisesti on korostettava, että Kokemäenjoen varressa on ollut pysyvää, yhtäjaksoista asutusta samoilla sijoilla aina nuoremmalta roomalaiselta rautakaudelta lähtien tähän päivään saakka. Samoin on huomattava, että asutus jokisuulla näyttää kadonneen nuoremmalta roomalaiselta rautakaudelta lähtien yläjuoksun asutuksen samalla vahvistuessa. Rautakautisen Kokemäenjoen maisemassa sijaitsi jo yksittäistaloja ja viimeistään rautakauden lopulla jo myös useampitaloisia kyliä. Tuon ajan asuinpaikkoja tunnetaan kuitenkin huonosti, koska myöhempi asutus on jatkunut samoilla sijoilla ja peittänyt vanhemman asutuksen jäljet. 10 Sananmukaisesti Kokemäenjokeen liittyviä muinaisjäännöksiä ovat linnaluodot. Varsinaisia maiseman kiintopisteitä ne eivät ole, mutta kuitenkin arvokas osa maakunnan muinaisjäännöksien kirjoa. Kokemäen alueella sijaitsevat Huovoonkosken Linnaluoto, joka on mahdollisesti rautakautisen muinaislinnan paikka, Forsbyn Linnaluoto mahdollisesti keskiaikaisine linnanjäännöksineen ja Kokemäenkartanon Isoluoto sekä Kistu, kivisen

Kirja.indd 36

2.12.2011 12:04:59

vankitornin jäännökset Kokemäenkartanon lähellä.11 Niissä kaikissa on merkkejä varustuksesta, mutta niitä ei ole tutkittu riittävästi eikä niiden keskinäistä ikää ole voitu varmasti määritellä. Niitä ei ole myöskään pystytty identifioimaan kirjallisissa lähteissä mainittuihin satakuntalaisiin linnoihin kuten Aborchiin eli ”jokilinnaan”. Linnat kertovat joen merkityksestä Satakunnan rautakautisille ja keskiaikaisille yhteisöille sekä joen puolustuksellisesti tärkeästä asemasta. Esimerkiksi Forsbyn Linnaluoto sijaitsee strategiselta kannalta erinomaisesti, sillä linnan avulla voitiin valvoa sekä joen molempia rantoja että alapuolista suvantoa. Ruotsin valtakunnassa linnat oli 1200-luvulta lähtien aina tapana perustaa strategisiin liikenne- ja rahtireittien solmukohtiin. 12 Varhaiskeskiajalla maakunnan keskuspaikaksi muodostui Kokemäki. Siellä Ylistaron kylässä sijaitsi myös keskeinen markkinapaikka, tarunhohtoinen Teljä. Nykyisessä maisemassa ei Teljästä ole merkkejä näkyvissä. Teljän tuntumassa sijaitsee vuonna 1857 valmistunut, arkkitehti P.J.Gylichin suunnittelema Pyhän Henrikin uusgoottilainen muistokappeli. Se kätkee sisäänsä keskiaikaisen luhtiaitan, jonka kansanperinne on yhdistänyt piispa Henrikin toimintaan, aitaksi, jossa tämä olisi saarnannut ja yöpynyt ennen kohtalokasta matkaansa Köyliönjärven jäällä vuonna 1156.13

Pyhän Henrikin kappeli suojaa keskiaikaista luhtiaittaa, jossa kerrotaan piispa Henrikin saarnanneen. Muinainen Teljän kauppapaikka sijaitsi kappelin läheisyydessä. Kuva: Pentti Pere. Satakunnan Museon kokoelmat.

Teljän ja Kokemäen aseman Satakunnan kaupan keskuksena peri Ulvila. Liikistön muinaisjäännösalue sijaitsee noin 600 metrin päässä Kokemäenjoen nykyisestä uomasta, mutta keskiajan Ulvilassa paikka oli joen suiston saari. Liikistössä on ollut keskiajalla hautausmaa ja todennäköisesti puinen kirkko, joka on luultavasti jäänyt pois käytöstä, kun Ulvilan kaupunki perustettiin. Hautausmaan alueelta tunnetaan lähes 300 hautaa. Liikistön mäen harjaa reunustaa kivi- ja maavalleja, jotka saattavat olla jäännöksiä jonkinlaisista puolustusvarustuksista.14

Kirja.indd 37

2.12.2011 12:05:00

Ulvilan keskiaikainen kaupunki sai kaupunkioikeudet vuonna 1365. Kaupunki satamineen sijaitsi aikoinaan aivan jokisuussa. Keskiaikaisen kaupungin kiintopiste oli kivikirkko, joka on sitä vielä nykyisessäkin maisemassa. Kaupungin alue on paikannettu arkeologisissa tutkimuksissa Isokartanon pelloille. Kirkkojuovasta, silloisen sataman sijoilta tunnetaan kivirakenteiden jäännöksiä, jotka saattavat olla muistoja kaupungin satamasta.15

Maaseudun asuinympäristöt Kokemäenjokilaakson ja koko Satakunnan rakennusperinnön ja kulttuurimaiseman selkärangan muodostaa hyvin säilynyt talonpoikainen rakennuskulttuuri. Suuren peltoaukean reunalla sijaitseva talonpoikaistalo pihapiireineen onkin mitä luonteenomaisin näky jokilaakson kulttuurimaisemassa. Perinteisesti Satakunnassa rakennukset ryhmiteltiin neliömäiseksi umpipihaksi, sittemminkin suorakaiteenmuotoisen pihapiirin ympärille. Paloturvallisuuden vuoksi sauna, paja, riihi sekä vilja-aitat sijoitettiin etäämmälle pihapiiristä. Maaseudun rakentamisen juuret ovat jo esihistoriallisella ajalla. Hirsistä salvottu yksikerroksinen rakennus on ollut lähes yksinomainen rakennustyyppi aina rautakaudelta toiseen maailmansotaan asti. Satakunnassa vauraampaan talonpoikaiseen pihapiiriin on kuulunut myös toinen asuinrakennus, salirivi. Poikkeuksellisen edustavia talousrakennuksia ovat kivinavetat, joita rakennettiin etenkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Aitat edustavat talonpoikaisen rakentamisen vanhinta rakennuskantaa. Kokemäenjokilaaksossa tapaa vielä runsaasti hyvin säilyneitä talonpoikaisia pihapiirejä.16 Talonpoikaista vaatimattomampaa rakentamista edustavat kylissä torpat ja mäkituvat. Vähäväkisen väestön rakennusperintö on vain valitettavan usein kadottanut perinteiset ominaispiirteensä korjausten ja laajennusten seurauksena. Ne kertovat kuitenkin merkittävällä tavalla suuren maattoman väestönosan historiasta. Paikoin tämä pienimuotoisempi rakennusperintö on jokivarressa säilyttänyt paremmin perinteisen ilmeensä ja muodostaa arvokasta kulttuuriympäristöä, esimerkkeinä Takalan torppa Huittisissa tai Kokemäen Ylistaron Matomäen entiset sotilastorpat sekä käsityöläisten ja mäkitupalaisten asumukset.17 Satakunnassa kartanokulttuuri maakunnassa keskittyy paljolti Kokemäenjoen vaikutuspiiriin, sinne missä asutus on varhaista ja vaurainta. Kartanoiden ja rusthollien komeat rakennukset ja pihapiirit antavat maisemalle näyttävän leiman. Vanhoja säteritiloja on esimerkiksi joen partaalla sijaitseva maakunnan keskiaikainen hallinnollinen keskuspaikka Kokemäenkartano. Päärakennus on 1880-luvulta, mutta koko Kokemäenkartanon ympäristö muinaisjäännöksineen huokuu arvokasta menneisyyttä. Uudempaa kartanoarkkitehtuuria

Kirja.indd 38

2.12.2011 12:05:00

edustaa Anolan kartanon Nakkilassa. Sen klassistinen päärakennus on vuodelta 1938, vaikkakin itse tila on jo keskiaikainen. Kartanosta johtaa silta Kokemäenjoen Kirkkosaareen, jonka perimätieto väittää Ulvilan vanhan kirkon paikaksi.18

Kaupungit ja taajamat Keskiaikaisen Ulvilan perillinen, vuonna 1558 perustettu Pori on palanut kaikkiaan 9 kertaa lähes täydellisesti. Viimeksi suuri kaupunkipalo tuhosi kaupungin vuonna 1852. Vanhasta puukaupungista ei olekaan säilynyt kuin yksittäisiä esimerkkejä 1800-luvun alkupuolelta. Sen sijaan palon jälkeen nopeasti rakentunut uusrenessanssityylinen Kivi-Pori edustaa nykyäänkin upeaa porvariston kaupunkirakentamista Kokemäenjoen etelärannassa. KiviPori muodostaa historiallisesti arvokkaan kokonaisuuden joen pohjoispuolisen TeollisuusPorin kanssa. Porissa on säilynyt myös palon jälkeen nousseita, pääasiassa työväestön asuttamia puukaupunginosia, joista VIII kaupunginosa rajoittuu joen pohjoisrantaan.19

Kokemäenjoen varren lukuisat kartanot kertovat vanhasta, vauraasta asutuksesta. Villilän kartanon empiretyylinen päärakennus on vuodelta 1852. Kuva: Pentti Pere. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kirja.indd 39

2.12.2011 12:05:01

Kirkonkylät ja maaseudun taajamat Kokemäenjoen varressa ovat kokeneet erityisen rajuja muutoksia sotien jälkeen. 1950- ja 1960-luvulla näihin taajamiin nousi julkisia rakennuksia ja liikerakennuksia. Sitten ne kokivat kovia varsinkin liikenneratkaisujen ja -rakentamisen myötä. Lopulta uudet, taajamien ulkopuolelle, usein ohikulkuteiden varteen nousseet liikekeskukset hiljensivät ja autioittivat entiset kirkonkylät. Näin on jokivarressa käynyt esimerkiksi Kokemäen Tulkkilassa ja jossain määrin myös Huittisten Lauttakylässä.

Kirkolliset ympäristöt Kokemäenjokilaaksossa kuten koko Suomessa kirkolliset ympäristöt ovat usein edustavinta kulttuuriympäristöä. Jokilaaksossa on monipuolinen kirjo kirkkoarkkitehtuuria aina keskiajalta nykypäivään saakka. Keskiaikainen Ulvilan Pyhän Olavin kirkko sijoittuu nykyisin Kokemäenjoen haaran, Kirkkojuovan eli Pikkujoen varteen. Se on Markus Hiekkasen mukaan rakennettu 1400- ja 1500 -lukujen vaihteessa. Kirkon ympäristö muodostaa upean kulttuuriympäristön, joka koostuu Isokartanon, Trumetarin ja Saaren kartanon rakennuskannasta ja jossa vehreällä Kirkkojuovalla on keskeinen maisemallinen merkitys. Myös Huittisissa on keskiaikainen kivikirkko, jota on tosin muutettu myöhemmissä 1700- ja 1800 -lukujen laajennuksissa. Kokemäen keskiaikainen kivisakasti on sympaattinen ilmestys jokivarsimaisemassa. Uudempaa kirkkoarkkitehtuuria jokilaaksossa edustaa arkkitehti Erkki Huttusen suunnittelema Nakkilan funktionalistinen kirkko, jonka valkoinen rapattu torni kohoaa maamerkkinä muuten tasaisessa maisemassa. 20 Pappiloilla on satakuntalaisessa kulttuurihisto- Nakkilan kirkko edustaa jokilaaksossa uudempaa, riassa ollut keskeinen merkitys. Ne sijaitsevat funktionalistista arkkitehtuuria. Kuva: Pentti monesti erillään kirkosta. Ulvilan kirkkoherran- Pere. Satakunnan Museon kokoelmat. pappila Gammelgård sijaitsee Kokemäenjoen

Kirja.indd 40

2.12.2011 12:05:02

äyräällä jo keskiajalta periytyvällä pappilan paikalla, lähellä Liikistön muinaista kirkonpaikkaa ja hautausmaata.21

Teollisuus- ja voimalaitosympäristöt Kokemäenjoen varren teollinen rakennusperintö kertoo vahvasti koko Suomen teollistumisen historiasta. Erityisesti sahateollisuus on syntynyt joen ja sen mahdollistaman uiton vaikutuksesta. Juuri sahaympäristöt ovatkin teollisuusympäristöjä, jotka poikkeuksellisen kiinteästi liittyvät jokeen. Yksi koko maamme ensimmäisistä höyrysahoista oli vuonna 1862 valmistunut Isosannan saha Porissa. Vuonna 1922 rakennettu saharakennus on säilyttänyt hyvin höyrysahakaudelle tyypillisen asunsa, vaikka on jo muussa käytössä. Jo 1875 perustettu Pihlavan saha siihen liittyvine asuinalueineen muodostaa mielenkiintoisen sahayhdyskunnan jokisuistossa. Vuonna 1900 valmistunut saharakennus on yhä alkuperäisessä käytössä. Porissa Pohjoisrannan kaupunkikuvaa hallitsevat Puuvillatehtaan punatiilinen kehräämörakennus sekä Porin Konepajan teollisuusrakennukset. Vanhaa teollista rakennusperintöä on säilynyt myös ylempänä jokilaaksossa, muun muassa Friitalan Nahkatehdas Ulvilassa.22 Kokemäenjoen koskivoimaa on hyödynnetty jo vuosisatojen ajan ennen nykyisten voimalaitosten ja patojen rakentamista. Vanhimmat voimalaitokset sijoitettiin myllyjen tapaan rantavirtaan kuten esimerkiksi Tyrvään voimalaitosta edeltäneet Tyrväänkosken voimalaitokset 1906 ja 1913.23 Enemmän kuin mikään muu yksittäinen rakennushanke on jokeen ja jokiympäristöön vaikuttanut vesivoimalaitosten rakentaminen. Niiden myötä ovat kadonneet lukuisat joen kosket ja voimalaitosten yläpuolelle on muodostunut laajat patoaltaat, jotka ovat muuttaneet radikaalisti maisemaa. Samalla voimalaitokset ovat kuitenkin luoneet uutta kulttuuriympäristöä, muodostuneet uusiksi maisemallisiksi kiintopisteiksi ja tuoneet arkkitehtonisesti arvokkaan lisän rakennusperintöön jokilaaksossa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika oli vilkkainta vesivoimalaitosten rakentamisen aikaa koko maassa. Arkkitehtuurin tyylisuuntauksissa edettiin tuolloin klassismista kohti rationalismia, mistä on esimerkki myös Äetsän voimalaitos (1922). Se oli ensimmäinen Kokemäenjoelle rakennetuista suurista voimalaitoksista. Sen suunnittelivat S.Frosterus ja B.Gripenberg, jotka ovat suunnitelleet myös muita voimalaitoksia Suomessa. Pitkä koneasemarakennus ja sen vaikuttava, korkea torni hallitsevat jokimaisemaa.24 41

Kirja.indd 41

2.12.2011 12:05:02

Toisen maailmansodan kynnyksellä valmistunut Harjavallan voimalaitos ennakoi arkkitehtuuriltaan jo sodanjälkeistä modernismia. Tämä Harjavallan ja Nakkilan rajalle Pirilänkoskeen rakennettu Erik Bryggmanin suunnittelema voimalaitos (1939) on esimerkki suomalaisen funktionalismin soveltamisesta voimalaitosrakentamiseen. Äetsän ja Harjavallan lisäksi Kokemäenjokeen on rakennettu Sastamalan Tyrvään (1950) ja Kokemäen Kolsin (1945) voimalaitokset. Korkeatasoista arkkitehtuuria edustaa etenkin Liekoveden luusuaan, Hartolankoskeen rakennettu Jarl Eklundin suunnittelema Tyrvään voimalaitos. Eklund on suunnitellut myös Kolsin voimalaitoksen.25 Mielenkiintoista on huomata, että tietyille paikoille Kokemäenjoen varressa on ihminen asettunut asumaan useammalla ajanjaksolla. Joki on ilmiselvästi paikoin tarjonnut poikkeuksellisen hyvät olosuhteet asumiselle, liikenteelle ja elinkeinoille. Tällainen paikka on esimerkiksi Sastamalassa Liekoveden luusuan seutu, jossa on merkkejä kivikautisesta asutuksesta, kiinteitä muinaisjäännöksiä, jotka kertovat yhtäjaksoisesta asutuksesta aina varhaiselta rautakaudelta keskiajalle saakka, historiallisen ajan asutusta ja viljeltyjä peltoja sekä jo mainittu Tyrvään voimalaitos 1900-luvun puolivälistä. Varhaisimmat asukkaat näille sijoille lienevät asettuneet erinomaisen kalastusapajan vuoksi. Rautakaudella ja keskiajalla merkitystä lienee ollut myös hyvillä liikenneyhteyksillä ja joki- ja järvilaakson maaperällä, joka mahdollisti peltoviljelyn. Uudemmalla ajalla ihminen taas otti käyttöönsä joen vesivoiman ja rakensi paikalle voimalaitoksen. Näistä kaikista ihmisen toimista on jäänyt jäljet nykyiseen maisemaan.

Liikenneväylät Joki on tarjonnut myös väylän liikenteelle. Varsinainen vesiliikenne Kokemäenjoella ei kuitenkaan ole tiettävästi koskaan ollut vilkasta lukuun ottamatta aina kulloistakin jokisuuta, johon on muodostunut kauppa- ja satamapaikka ainakin jo aina keskiajalta lähtien, kun Ulvilan kaupunki peri Kokemäen aseman maakunnan kaupan keskuspaikkana 1300luvulla. Porin kaupungilla oli satama jokirannassa Etelärannassa, vielä myös jonkin aikaa Reposaaren ja Mäntyluodon satamien käyttöönoton jälkeen. Ylempänä joki ei koskisuutensa vuoksi ole erityisen hyvin palvellut vesiliikennettä. Nykyisin kulkemisen joella katkaisevat myös voimalaitokset. Vesiliikenne ei ole Kokemäenjoella jättänyt myöskään maisemaan mainittavia merkkejä, rakennuksia tai rakennelmia. Usein unohdetaan, että joella oli

Voimalaitosten rakentamisella on ollut suuri vaikutus jokiympäristöön. Harjavallan voimalaitoksen on suunnitellut arkkitehti Erik Bryggman. Kuva: Pentti Pere. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kirja.indd 42

2.12.2011 12:05:02

Kirja.indd 43

2.12.2011 12:05:02

merkitystä liikenneväylänä talvella, kun joki oli jäässä ja tarjosi mahdollisuuden kulkemiseen hevosella ja reellä. Jäitse tapahtunut talviliikenne on kuitenkin jättänyt nykypäivään vielä vähemmän merkkejä kuin vesiliikenne. Vanhat maantiet noudattivat Kokemäenjoen vartta. Jo ainakin keskiajalta lähtien käytössä ollut ns. Huovintie joen etelärannalla oli tärkeä maantieyhteys maakunnan asukkaille. Kokemäenjoki kuten joet yleensäkin on ollut paitsi liikenneväylä niin myös liikenteen este. Joen ylitys oli ongelma. Jokea on ylitetty venein ja lautoin sekä siltoja pitkin. Porissa vanhan ponttonisilta Charlottan tilalle valmistui kiinteä riippupaarteinen kaideansassilta vuonna 1926. Tämä Jalmari Castrenin suunnittelema Porinsilta on silta-arkkitehtuuriltaan harvinainen ja näkyvä osa kaupungin jokimaisemaa.26 Kokemäen Tulkkilan silta rakennettiin punaisten sisällissodassa räjäyttämän sillan tilalle 1918. Teräsbetoninen kaarisilta rakennettiin vanhan puusillan virtapilarien varaan. Tulkkilan silta on edustava esimerkki itsenäisyyden ajan alun siltarakentamisesta ja se on nimetty Tiehallinnon museosillaksi.27 Hieno esimerkki Kokemäenjoen upeasta silta-arkkitehtuurista on Äetsän riippusilta. Valmistuessaan vuonna 1948 silta oli maamme pisin puurakenteinen riippusilta. Silta on leimallinen osa jokimaisemaa Sastamalan Äetsässä. 28

Kirja.indd 44

2.12.2011 12:05:03

Pori-Tampere -rautatiekin rakennettiin myötäilemään jokivartta, tosin paljolti siksi, koska asutus sitä myötäili. Kokemäellä rautatie ylittää joen haaroja Vitikkalassa. Täällä rautatiearkkitehtuuri kuten Pahakosken teräsbetonisilta vuodelta 1918 tuo oman ilmeensä jokiympäristöön . 29 Vanhat ylityspaikat, lauttapaikat, ovat jääneet käytöstä siltojen myötä eivätkä ne ole jättäneet juuri jälkiä maisemaankaan. Ulvilan Haistilan keskiajalta 1900-luvun puoliväliin saakka käytetyn lauttapaikan merkityskin on enemmän historiallinen; Haistilassa Huovintie ylitti Kokemäenjoen.

Vasemmalla Porinsilta ja oikealla Linnansilta. Kuva: Marko Mikkola.

Kirja.indd 45

2.12.2011 12:05:03

Kokemäenjoen tarjoamat erinomaiset mahdollisuudet tukinuitolle on ollut aikoinaan jokisuulle 1800-luvun lopulla syntyneen sahateollisuuden ja koko Porin teollistuminen edellytys. Kokemäenjoen Lauttausyhtiö (myöhempi Kokemäenjoen Uittoyhdistys) perustettiin vuonna 1876 vastaamaan yhteisuittona Kokemäenjoen vesistön uitoista. Vuonna 1967 loppunut tukinuitto on aikoinaan ollut myös maisemallisesti merkittävä tekijä tukkeineen, puomeineen ja erottelupaikkoineen, joita oli muun muassa Ulvilan Saaressa ja Luotojen alueella suistossa. Myös uittoväylien perkaaminen uiton helpottamiseksi aiheutti maisemallisia muutoksia. Tukinuiton merkityksellisestä historiasta on jäänyt valitettavan vähän muistoja jokimaisemaan, Harjavallan voimalaitoksen padon ohittava mahtava tukkiränni on niistä ehkä kaikkein näkyvimpänä. Alajuoksulta ja suistosta löytyy kuitenkin vielä tukkilaisten kämppiäkin sekä jo vähitellen katoamassa olevia jäänteitä varsinkin erottelupaikkoihin liittyvistä rakenteista.30

Virkistysympäristöt 1800-luvun lopulta lähtien on Kokemäenjoella ollut merkitystä myös virkistyksen lähteenä. Pihlavan huvila-alue joen suulla alkoi syntyä 1800-luvun loppupuolella, kun porilaiset porvarit ryhtyivät rakentamaan kesäasuntoja Yyterin kartanon maille. Alue on koko maamme vanhimpia hyvin säilyneitä varhaisen huvilakulttuurin edustajia.31 Huvilajuovan yhdyskunta, joka sijaitsee lähempänä Porin keskustaa ns. luotojen alueella, on syntynyt 1900-luvun alkupuolella. Täällä huviloita alun perin rakensivat lähinnä virkamiehet, käsityöläiset ja työväestö kaupungin ”suviasunnon rakentamista varten” vuokraamille tonteille. Kevytrakenteiset, varsin monimuotoiset huvilarakennukset pihoineen avautuvat joelle, jota pitkin niille aiemmin kaupungista kuljettiinkin. Huvilajuovan toistasataa huvilaa käsittävä ainutlaatuinen alue on esimerkki nimenomaan joen synnyttämästä rakennuskulttuurista.32 Huvila- tai mökkirakentamista esiintyy ylempänäkin jokivarressa. Viehättävän puistomaisen ympäristön muodostaa muun muassa Kokemäen Kyttälän Vihatussaaren huvila-asutus. 33

Huvilajuovan huvilayhdyskunta rakentui Porin kaupungin vuokraamille tonteille. Ahtolan huvila 1900-luvun alkupuolella. Kuva: Satakunnan Museon kokoelmat.

Kirja.indd 46

2.12.2011 12:05:04

Kirja.indd 47

2.12.2011 12:05:04

Porin jokimaisemassa 1800- ja 1900 –lukujen vaihteessa näkyi erinomaisen hyvin Kokemäenjoen merkitys teollisuudelle. Kuva: Satakunnan Museon kokoelmat.

Kirja.indd 48

2.12.2011 12:05:05

Kirja.indd 49

2.12.2011 12:05:05

Kirja.indd 50

2.12.2011 12:05:06

Porilaisten vihreäksi virkistyskeitaaksi keskustan tuntumassa on muodostunut Kirjurinluoto. Vielä 1800-luvun lopulla luoto oli puutavaran varastoalueena. Puistosuunnitelma alueelle tehtiin 1891 ja englantilaistyyppinen puisto valmistui 1897. Luodolle rakennettiin jugendtyylinen kesäpaviljonki 1911. Porilaisten oli 1900-luvun alkupuolella tapana käydä luodossa ”suvilystillä”, kesäisillä retkillä. Sittemminkin joen saartama Kirjurinluoto on ollut kaupunkilaisten monipuolisessa virkistys- ja tapahtumakäytössä. Nykyisin luodolle tarjoaa kesäisin pääsyn ponttonisilta Taavi.34 Puhdistuttuaan Kokemäenjoki on taas tarjonnut mahdollisuuden uimiseen. Jo 1800-luvun lopulta lähtien Porissa oli joessa kaupungin rakentamia ja ylläpitämiä uimaloita, joista ei tosin ole juuri jäänyt jälkiä maisemaan. Viimeisenä niistä jäi käytöstä Kirjurinluodon uimalaitos 1950-luvulla maauimalan valmistuttua.35 Jäljellä on enää joitakin joesta törröttäviä rakenteita luodon pohjoiskärjessä. Nykyisin uimarantoja on useampiakin pitkin jokivartta, nekin osa maisemaa. Yhä kasvava merkitys Kokemäenjoella on nykyisin veneilylle. Uutena, mutta melko hallitsevana osana kesäistä jokimaisemaa ovatkin monin paikoin venelaiturit.

Äetsän riippusilta on esimerkki Kokemäenjoen upeasta silta-arkkitehtuurista. Kuva: Pentti Pere. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kirja.indd 51

2.12.2011 12:05:07

Viitteet 1

riportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx.

Uusi-Seppä 2009, 6,9; Valtion ympäristöhallinto 2011, http:// www.ymparisto.fi/default.asp?conte ntid=298231&lan=fi&clan=fi ;

Muinaisjäännösrekisteri 2011, http:// kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx.

Museovirasto 2011, http://www. nba.fi/fi/rakennukset.

Satakunnan rakennusperinne 1990, 13-16,; Uusi-Seppä 2009, 28-29.

Rakennusperintö.fi 2011, http://www. rakennusperinto.fi/muuta_sisaltoa/ kasitteisto/#kulttuuriymparisto.

Satakunnan rakennusperinne 1990, 70, 99.

Satakunnan rakennusperinne 1990, 16, 100, 144.

Satakunnan rakennusperinne 1990, 18; Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt 2011, http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det. aspx?KOHDE_ID=1512, http://www.rky.fi/read/ asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1498.

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt 2011, http://www.rky.fi/ read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=379,

Uusi-Seppä 2009, 6,9; Maisemanhoito 1992, 10; Valtion ympäristöhallinto 2011, http://www. ymparisto.fi/default.asp?contentid=180907&lan=fi.

Uusi-Seppä 2009; Museovirasto 2011, http:// www.nba.fi/fi/mjhperinnemaisema, http:// www.nba.fi/fi/muinaisjaannos.

Maisemanhoito 1992, 16-22.

Maisemanhoito 1992, 16-17,; Arvokkaat maisema-alueet 1992, 49.

Arvokkaat maisema-alueet 1992, 49.

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut ympäristöt 2011, http://www.rky.fi/read/asp/r_default.aspx;

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det. aspx?KOHDE_ID=1488; Satakunnan rakennusperinne 1990, 22-26, 141, 202. 21

Museovirasto 2011, http://www.nba.fi/fi/kohteita. 9

Muinaisjäännösrekisteri 2011, http:// kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx..

Muinaisjäännösrekisteri 2011, http:// kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx; Salminen 2007, 129.

Muinaisjäännösrekisteri 2011, http:// kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx.

Salminen 2007, 188-202.

Muinaisjäännösrekisteri 2011, http:// kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx ; Salminen 2007, 169-173.

Muinaisjäännösrekisteri 2011, http:// kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekiste-

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt 2011, http://www.rky.fi/ read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=379; Satakunnan rakennusperinne 1990,26, 203.

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt 2011, http://www.rky.fi/ read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1498, http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det. aspx?KOHDE_ID=350; Kantonen 1996, 49-52; Nummelin 1987, 54-70.

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt 2011, http://www.rky.fi/ read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1969.

Myllykylä 1995-1999, 28.

Myllykylä 1995-1999, 29; Satakunnan rakennusperinne 1990, 99; Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt 2011, http://www. rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1969.

Porin kansallinen kaupunkipuisto 2008, 57; Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt 2011, http://www.rky.fi/

Kirja.indd 52

2.12.2011 12:05:07

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt 2011, http://www.rky.fi/ read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=5180.

read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1512. 27

Liimatainen 2007, 50-51.

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt 2011, http://www.rky.fi/ read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1969.

Satakunnan rakennusperinne 1990, 104.

Koivuniemi 2004, 136-139; Pakkanen 2004, 37-38, 75-78; Juhani Aalto, Suullinen tieto 2011.

Satakunnan rakennusperinne 1990, 166;

Satakunnan rakennusperinne 1990, 161; Porin kansallinen kaupunkipuisto 2008, 25,54.

Satakunnan rakennusperinne 1990, 104.

Porin kansallinen kaupunkipuisto 2008, 55; Kohvakka 2002, 69; Koivuniemi 2004, 472-473.

Koivuniemi 2004, 472.

Lähteet Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Ympäristöministeriö. Mietintö 66/1992. Kantonen, Timo: Satakunta sahaa Suomessa. Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä saharakennuksia ja –ympäristöjä. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 18. Helsinki 1996. Kohvakka, Pertti: Porin kaupunginpuutarhasta puistotoimeksi 1700-2002. Porin kaupungin puistotoimi. Pori 2002. Koivuniemi, Jussi: Joen rytmissä. Porin kaupungin historia 1940-2000. Porin kaupunki. Hämeenlinna 2004. Köykkä Sirkka, Schultz Tiina, Siirala Maisa (toim.): Tampereen vesi- ja ympäristöpiirin alueen vanhat vesirakenteet, vesimyllyt ja sahat. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja Nro 452. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki 1993. Liimatainen Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja –sillat. Sisäisiä julkaisuja 11/2007. Tiehallinto. Tampere 2007. Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Ympäristöministeriö. Mietintö 66/1992. Nummelin, Liisa: Porin teollisuusympäristöt. Satakunnan Museon julkaisuja 6. Pori 1987. Myllykylä, Turkka: Suomen kulttuurihistoriallisesti arvokkaat sähköä tuottavat vesivoimalaitokset. Inventointi. 1995-1999. Museovirasto, Fortum Oyj (IVO Oy). Pakkanen, Esko: Antaa pölkyn juosta. Pieni kirja uitosta. Lusto. Hämeenlinna 2004. Porin kansallinen kaupunkipuisto. Hoito- ja käyttösuunnitelma 17.4.2008. Porin kaupunkisuunnittelusarja C64/2008. Eura Print Oy 2008. Rakennettu kulttuuriympäristö: Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museovirasto, Ympäristöministeriö. Helsinki 1993. Salminen, Tapio: Joki ja sen väki. Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. Kokemäen ja Harjavallan historia I:1. Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat. Jyväskylä 2007. Satakunnan rakennusperinne. Satakunnan seutukaavaliitto. Sarja A:177. Pori 1990. Uusi-Seppä, Niina (toim.): Satakunnan kulttuuriympäristöohjelma 2009-2015. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2009. Turku 2009.

Kirja.indd 53

2.12.2011 12:05:07

Internetsivustot Muinaisjäännösrekisteri. Kulttuuriympäristö rekisteriportaali. Museovirasto. http://kulttuuriymparisto.nba.fi (20.5.2011) Museovirasto. http://www.nba.fi (20.5.2011) Rakennusperintö.fi. Museovirasto ja Ympäristöministeriö. http://www.rakennusperinto.fi (20.5.2011) Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. Museovirasto. http://www.rky.fi (20.5.2011) Valtion ympäristöhallinto. http://www.ymparisto.fi (20.5.2011).

Jokinäkymää 2000-luvulta. Kuva: Marko Mikkola.

Kirja.indd 54

2.12.2011 12:05:08

Kirja.indd 55

2.12.2011 12:05:09

Kirja.indd 56

2.12.2011 12:05:10

KoKEmäEnjoKilaaKson muuttuvat toiminnot ja maisEma Sami Louekari Tässä artikkelissa käsittelen Kokemäenjoen käytön ja suunnittelun historiaa. Tarkastelen, millaisista intresseistä ja tarpeista joen käyttöä on pyritty ohjaamaan ja suunnittelemaan sekä miten nämä ovat toteutuneet ja muovanneet käyttöä ja vesirakentamisia joella. Artikkelin alussa käsittelen maatalouteen liittyviä kysymyksiä, koska Kokemäenjoen perkaukset ja maatalous liittyvät niin läheisesti toisiinsa. Tarkastelu keskittyy ajanjaksoon 1700luvulta nykypäivään. Ihminen on aina pyrkinyt hyödyntämään ympäristönsä tarjoamia resursseja ja näin muovannut maisemaa. Kokemäenjokilaakson maisema on vahvasti ihmisen muokkaamaa kulttuurimaisemaa ja maisema on muuttunut ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Luonnonolosuhteet ja -prosessit, erityisesti maankohoaminen, ovat määritelleet puitteet ihmisen toiminnalle Kokemäenjokilaaksossa. Tuhansien vuosien aikaperspektiivillä maankohoaminen on ollut suurin yksittäinen maisemaa muokannut tekijä Kokemäenjokilaaksossa. Timo Myllyntaus on erotellut Suomen vesistöjen käytön historiasta viisi erilaista ryhmää, joilla kullakin on ollut omat intressinsä vedenkäyttöön ja jotka ovat kamppailleet jokien hallinnasta. Ensinnäkin maanviljelijät ovat puolustaneet veden vapaata kulkua, mutta toisaalta kannattaneet vesistön ruoppauksia ja perkauksia tulvien välttämiseksi. Toisena ryhmänä ovat olleet kalastajat, jotka vaativat jokiuoman säilyttämistä sellaisena, että vaelluskalojen nousu jokeen ei estyisi sekä oikeutta kalastaa joessa pyydyksillä. Kolmas intressiryhmä on ollut vesiliikenteen harjoittajat, jotka puolustivat vapaata kulkuoikeutta järvissä ja joilla. Neljännen ryhmän tukinuittajien intresseissä on ollut jokien kehittäminen kulkuväyliksi ja oikeus käyttää vesistöjä tukinuittoon. Lisäksi myllynomistajat ja sähköntuottajat ovat pyrkineet saamaan vesistöt hallintaansa ja säännöstelemään virtauksia energiatuotannon tarpeiden mukaan.1

Rantakivikkoa suistoalueella. Kuva: Sami Suominen.

Kirja.indd 57

2.12.2011 12:05:11

Kokem채enjoen tulvavedet ovat vieneet mukanaan tukkeja ja veneit채, jotka ovat lopulta kasaantuneet sumaksi. Kuva: Satakunnan Museon kokoelmat.

Kirja.indd 58

2.12.2011 12:05:14

intressiryhmien merkitys ja yhteiskunnallinen vaikutusvalta on vaihdellut eri aikoina. Maataloudelliset intressit hallitsivat Suomessa jokien käyttöä vielä 1800-luvulle asti. Joen hallintaan ja käyttöön liittyviä kiistoja on luonnollisesti ollut niin kauan kuin joella on ollut erilaisia käyttömuotoja ja käyttäjäryhmiä. Kiistat yleistyivät ja saivat ratkaisevasti uudenlaisen luonteen 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun Kokemäenjokilaakso alkoi teollistua.

Hyödyn aika ja talouden kehittäminen Ruotsissa suurvalta-aseman jälkeen Ruotsi menetti suurvalta-asemansa tappiollisen Pohjan sodan jälkeen ja menetettyä ulkoista suuruutta pyrittiin korvaamaan taloudellisella menestyksellä. Maassa luovuttiin suhdanteisiin perustuvasta revanssipolitiikasta ja katseet käännettiin maan sisäiseen taloudelliseen kehittämiseen. Tässä kehittämisessä huomio kiinnitettiin maan luonnonvaroihin ja niiden hyödyntämiseen. Ajattelutapojen muutokseen sisältyi voimakas kansallinen optimismi, joka perustui uskoon maan luonnonvarojen ja ilmaston erinomaisuudesta. Avainkysymys oli, kuinka nämä saataisiin parhaalla mahdollisella tavalla hyödynnettyä. Hyödyn aikakausi kuvaa tämän ajan tieteellistä ajattelutapaa ja ihmisen suhtautumista ympäröivään maailmaan. Ruotsalainen hyötyajattelu oli käytännönläheistä ja eli nimenomaan sovelluksissa.2 Maatalouden kehittämien alkoi nousta 1740-luvulta alkaen valtiovallan tärkeäksi tavoitteeksi ja maatalous nähtiin maan tulevaisuuden ja taloudellisen aseman parantamisen kannalta erittäin tärkeäksi. Maatalouden katsottiin edistävän muita elinkeinoja paremmin myös väestön lisääntymistä. Osaltaan maatalouden arvostuksen nousuun vaikuttivat taloudelliset suhdanteet: teollisuus kärsi 1760-luvun taloudellisesta lamasta ja viljan hinta nousi koko 1700-luvun loppupuolen.3 Maataloutta pyrittiin edistämään raivaamalla uutta maata, kuivaamalla soita ja laskemalla järviä. Kruunun rooli rajoittui ennen kaikkea vuoden 1740 suoasetukseen, joka antoi mahdollisuuden myös järvenlaskuihin. Ennen asetusta vesistöjen pinnan lasku oli kiellettyä. Kruunu kannusti kuivaustöihin, mutta ei tukenut kuivauksia rahallisesti. Toteutus jäi talonpoikien harteille ja laskut toteutettiin paikallisesti yksittäisinä hankkeina ilman kokonaisvaltaista suunnitelmaa. Kokemäenjokilaaksossa kuivaukset alkoivat 1700-luvun puolivälissä Ulvilan Koiviston kartanon omistajan Johan Kraftmanin ryhdyttyä ajamaan Lattomeren suuren suoalueen kuivausta. Lattomeren suon 1700-luvun puolivälissä aloitettua ojitusta pidetään maamme 59

Kirja.indd 59

2.12.2011 12:05:14

ensimmäisenä laajamittaisena suonkuivausyrityksenä.4 Alku oli hankalaa. Kun vuonna 1760 kutsuttiin koolle pitäjänkokous, jossa oli tarkoitus käsitellä kuivausta, paikalle ei saapunut ainuttakaan asukasta, jolla oli niittyosuuksia suosta. Kuivaustyöt aloitettiin vuonna 1773. Märällä suolla työ oli hankalaa ja ojia jouduttiin uudistamaan monta kertaa, ennen kuin ne olivat tavoitellun kokoisia.5 Myöhemmin suo-ojien kunnossapitokysymykset aiheuttivat useita oikeudenkäyntejä ja suon lopullinen kuivaus ja raivaaminen pelloksi tapahtuivat vasta 1900-luvulla.6 Kokemäenjokilaaksossa laskettiin muitakin järviä 1700-1800-luvulla. Lattomeren läheisyydessä sijainnutta Leistilänjärveä alettiin laskea 1700-luvun lopulla, Porin pohjoispuolella sijainneen Pyntösjärven laskuun ryhdyttiin 1800-luvun alussa, mutta tämäkin kuivausprosessi kesti toista sataa vuotta. 1800-luvulla laskettiin Yyterinniemellä Enäjärveä ja Kyläjärveä.7 Huittisissa käynnistettiin suuria soiden ja järvien kuivaushankkeita 1820-luvulla, mutta nämäkin saatiin päätökseen pääosin vasta 1900-luvulla.8 Järvenlaskuista saaduilla niityillä selvittiin kotieläinten ruokinnassa kriittisten hetkien yli, mutta laskut eivät ratkaisseet varsinaista ruokintaongelmaa. Peltojen lannoituksen ja karjanruokinnan noidankehä pystyttiin ratkaisemaan vasta 1800-luvun lopulla, kun siirryttiin kylvöheinään eli viljelemään pellossa heinää sekä rehuviljaa. Paikallisesti laskuilla saattoi olla erittäin suuri merkitys varsinkin alkuaikoina. Esimerkiksi Suomen Talousseuran sihteeri Carl Böckerin keräämän tilaston mukaan Nakkilan heinäsadosta saatiin 1830-luvun alussa puolet Leistilänjärven laskemisen tuloksena syntyneiltä niityiltä.9

Kokemäenjoen läpikulkuvesitie-suunnitelmat Valtakunnan tasolla Kokemäenjokeen kiinnitettiin 1700-luvulla huomiota liikenneväylänä. Niin sanotun läpikulkuvesitie-suunnitelman tavoitteena oli koskia perkaamalla ja kanavia rakentamalla parantaa maan liikenneoloja etenkin sisämaasta rannikolle talouselämän edistämiseksi, mutta myös puolustuksellisia näkökulmia pohdittiin. Upsalassa opiskellut Turun akatemian kaunopuheisuuden professori Israel Nesselius laati vuosina 1708-1711 useita mietintöjä, jotka olivat suunnattu poliittisille päättäjille ja sotajohdolle.10 Nesseliuksen suunnitelmassa keskeinen asema oli Kokemäenjoella, jonka kautta sisämaan tuotteet, erityisesti metsätuotteet, koskien perkaamisten jälkeen voitaisiin kuljettaa ranni-

Kirja.indd 60

2.12.2011 12:05:14

kolle ja edelleen ulkomaille. Vesikulkuyhteydestä hyötyisi erityisesti Pori, joka saisi huomattavat tullitulot viedyistä mastoista, lankuista, hampusta, pellavasta ja metsäntuotteista. Tammerkoskelle olisi perustettava kauppapaikka, josta toimitettaisiin lankkuja, tervaa ja kaikenlaista muuta tavaraa Poriin rannikolle ja edelleen ulkomaille. Porista tulisi näin kaupallinen ja taloudellinen keskus. Nesselius oli tietoinen jokiuoman madaltumisesta, joka haittasi vesiliikennettä Kokemäenjoen suulla. Tämän vuoksi hän ehdotti kaupungin siirtämistä parempien meriyhteyksien luokse Reposaareen. Reposaari sijaitsi miltei keskellä valtakuntaa, sieltä oli meren yli lyhyt matka Ruotsiin ja sitä olisi helppo puolustaa vihollista vastaan.11 Kaiken kaikkiaan Nesselius uskoi hankkeella saavutettavan paljon hyötyä. Kokemäenjoen perkaukset edistäisivät myös maan asutusta ja maanviljelystä, kun tulvia aikaansaava liikavesi pääsisi paremmin virtaamaan, toisin sanoen kun joen virtaus lisääntyisi ja monet suot ja rämeiköt siten kuivuisivat. Vesitien avulla voitaisiin myös kuljettaa viljaa maan eri osien välillä, sisämaasta rannikolle, ja ylipäänsä sinne missä sitä tarvittaisiin. Katovuodet lisäsivät kuljetustarvetta. Keskeisintä suunnitelmassa oli kuitenkin valtakunnallinen näkökulma. Hävityn Pohjansodan jälkeen valtakunnan itärajan eli Suomen puolustukseen alettiin kiinnittää huomiota, Suomi olisi Ruotsin paras muuri vihollista vastaan. Yleistaloudelliset ja puolustukselliset näkökulmat saivat siis huomion kiinnittymään Suomen olojen kehittämiseen, ei niinkään jalomielinen halu kehittää suomalaisten elinolosuhteita.12 Isovihan (1713-1721) jälkeen asetettujen tutkijakuntien tuli muiden tehtäviensä ohella laatia ehdotuksia Suomen talouselämän edistämiseksi. Läntinen tutkijalautakunta esitti manufaktuurien ja sahojen perustamista. Lars Johan Ehrenmalmille annettiin tehtäväksi selvittää vesiliikennereitin rakentamismahdollisuuksia Päijänteestä Kokemäenjoen vesistön kautta Pohjanlahteen. Vesiteiden rakentamista Suomeen käsiteltiin kollegioissa ja valtiopäivillä useaan otteeseen 1720- ja 1730-luvulla. Vuonna 1734 säädyt päättivät, että vesiteiden rakentamiseen edellytyksistä ja hyödyistä on laadittava perusteelliset tekniset selvitykset. Tehtävää varten asetettiin tutkimusretkikunta, jossa oli sotakollegiosta tekniset edustajat, vuorikollegiosta henkilö selvittämässä malmiesiintymiä ja kauppakollegion edustajan tehtävänä oli laatia esitys taloudellisista olosuhteista ja talouselämän kehittämismahdollisuuksista. Kauppakollegio valitsi selvityksen tekijäksi notaarinsa Ulrik Rudenschöldin, joka laati selvitystensä perusteella kuvauksen Suomen taloudellisista oloista (1743).13 Porissa läpikulkuvesitien rakentamiseen suhtauduttiin epäillen. Maistraatti ei uskonut, että manufaktuurien, vuorikaivosten ja tiilitehtaiden perustamiseen löytyisi riittävästi

Kirja.indd 61

2.12.2011 12:05:14

varoja ja sahojen sekä manufaktuurien perustamisen epäiltiin vahingoittavan Kokemäenjoen lohen- ja siiankalastusta.14 Yhteyttä Hämeeseen maistraatti piti tärkeänä alueen runsaiden metsävarojen vuoksi, varsinkin kun sodan aikana venäläiset olivat maistraatin ilmoituksen mukaan hävittäneet Satakunnan metsiä.15 Maistraatti tosin vaikeni siitä seikasta, että Porin seudun metsiä oli kuluttanut myös Porin puutavarakauppa.16 Pikku- ja Isovihan jälkeenhän oli tapana laittaa kaikki pahuudet ja vääryydet ja ongelmat venäläisten miehittäjien piikkiin.17 Pohjan sodan jälkeen Satakuntaan oli rakennettu muutamia pieniä vesisahoja, kuten Ahlaisten Lampin saha. Kokemäenjoen pääuomaan ei sahamyllyjä voitu rakentaa virran voimakkuuden vuoksi.18 Talonpojat suhtautuivat läpikulkuvesitie- tutkimuksiin epäillen, heitä epäilytti etenkin ajatus, että varsinainen kaivuutyö koituisi heidän rasituksekseen päivätöinä ja muina lisärasituksina. Porvariston asenne vaihteli riippuen yksityisistä ja kaupunkikohtaisista intresseistä. Viime kädessä läpikulkuvesitie-hanke jäi aatelin ja papiston varaan. Toki myös aatelilla ja virkamiehistöllä oli omat hyödyt ajettavinaan, mikä näkyi esimerkiksi pyrkimyksinä suunnata läpikulkuvesitie omien tilusten ohi.19 Kuten moniin muihinkin hyödyn ajan suunnitelmiin, läpikulkuvesitien suunnitteluun ja pohdintoihin uhrattiin aikaa ja vaivaa, mutta laihahkoin tuloksin. Ajatus läpikulkuvesitiestä kiersi valtakunnan hallintoelimissä ja kollegioissa, asetettiin tutkimusretkikuntia, annettiin lausuntoja, tehtiin suunnitelmia ja asiaa käsiteltiin vuosien 1726-27 ja 1738-39 valtiopäivilläkin. Lopulta asetuttiin sille kannalle, että ensisijaista olisi rakentaa läpikulkuvesitie Vanajaveden vesistöön Tampereen, Hämeenlinnan ja Helsingin välille. Mutta vuonna 1741 alkanut Hattujen sota ja pikkuvihaksi kutsu venäläismiehitys katkaisivat tämän suunnitelman toteuttamisen.20 Aivan pelkäksi suunnitelmaksi asia ei jäänyt. Kokemäenjoen koskia alettiin perata 1700luvun puolivälissä, mutta saavutukset jäivät kovin vaatimattomiksi. Vesitiesuunnitelma ei toteutunut eikä tuottanut Porin kaupungille sellaista hyötyä, kuin oli suunniteltu.21 Läpikulkuvesitiesuunnitelman suurin merkitys oli siinä, että se lisäsi huomion kiinnittämistä Suomen oloihin ja hanketta pohdittaessa tuli esille taloutta hyödyttäviä ajatuksia. Suunnitelma nosti esille myös ajatuksen kaupungin perustamisen tärkeydestä Tammerkosken tienoolle ja vaikutti täten Tampereen kaupungin perustamiseen.22

Kirja.indd 62

2.12.2011 12:05:14

Kokemäenjoen koskenperkaukset Nihkeästi edenneitä, laihoja tuloksia tuottaneita koskenperkauksia edistämään perustettiin vuonna 1799 Kuninkaallinen koskenperkausjohtokunta. Se keskitti Kokemäenjoella työt keskijuoksun oikaisuun rakentamalla kanavaa Huittisten ja Kokemäen välillä. Työ jäi kuitenkin kesken vuosien 1808-1809 Suomen sodan vuoksi. Johtokunta perustettiin uudelleen vuonna 1816. Aloittaessaan työt Koskenperkausjohtokunta asetti toiminnalleen kaksi tavoitetta. Se halusi toimia tulvien ehkäisemiseksi Suomen tiheimmin asutuilla ja vauraimmilla viljelysseuduilla sekä pyrki poistamaan tulvien aiheuttamat esteet soiden kuivatuspyrkimyksille. Tulvat vaivasivat alati jokivarren viljelyksiä ja niittyjä. Tavoitteitaan johtokunta lähti toteuttamaan kolmella alueella: Tampereen seudun koskilla, Kyrönjoella ja Kokemäenjoella.23 Kokemäellä ryhdyttiin perkaa- Kokemäenjoki virtaa vuolaasti syvässä uomassa Lammaisissa. maan useita koskia pitäjän yläpuo- Kuvassa etualalla kalastuslaitteita. Kuva: Satakunnan Museon lella esiintyneiden tulvien ehkäise- kokoelmat. miseksi. Kesken jäänyttä Kokemäen kanavatyötä ei sen sijaan suurten kustannusten vuoksi ruvettu jatkamaan. Kokemäellä perkaustyöt saatiin päätökseen vuosina 1822-1823, minkä jälkeen ryhdyttiin perkaamaan Huittisten Loimijoen koskia. Kokemäellä aloitettiin perkaustyöt uudelleen vuonna 1828. Kokemäenjoen vesistöalueella perattiin kevättulvien vähentämiseksi useaan otteeseen myös Kaivannon ja Vuolteen salmia vuosina 1818-1832. Tammerkoskea, Nokian- ja Viikinkoskia perattiin 1820-luvulla sekä Tyrväällä Vammaskoskea, missä työt lopetettiin vuona 1836.24 Vuosisadan puolivälissä vesistötyöt jatkuivat Kokemäenjoen vesistöissä. Huittisissa tehtiin Loimijokeen kanava Wuolteenkoskella. Työn tavoitteena oli jouduttaa vedenkulkua ja vähentää täten kevättulvia jäiden lähdön aikaan. Turun ja Porin läänin kuvernöörin ilmoituksen mukaan työssä saavutettiin tavoitteet ja saavutetut hyödyt ylittivät kustannukset, 63

Kirja.indd 63

2.12.2011 12:05:15

mutta työn tuloksena ei kuitenkaan syntynyt ”mitään suurempia viljelystilaisuuksia”.25 Myös Huittisissa perattiin koskia vuonna 1844. Perkauksilla yritettiin estää vesien tulviminen joen varren tiluksille. Tämäkin työ vastasi kuvernöörin mukaan aluksi täysin tavoitteita, sillä vesiperäisiksi ja hyödyttömiksi luokiteltuja maita oli saatu viljelyskäyttöön ja niityiltä saatu hyviä satoja. Perkausten haittapuolena kuvernööri mainitsi runsaan veden juoksun aiheuttamat haitat eräille tiloille, minkä vuoksi osa osakkaista halusi vetäytyä hankkeesta vuonna 1870.26 Kokemäellä saatiin vuonna 1854 päätökseen Kuljujoen perkaaminen. Kuvernöörin ilmoituksen mukaan nämäkin työt tuottivat ”silminnähtäviä etuja”, minkä vuoksi hän toivoi, että mahdollisimman suuressa laajuudessa voitaisiin ojittaa ”hallaa synnyttäviä” vesiperäisiä maita. Tällaisia maita oli hänen mielestä läänissä ”suurin määrin ja laveat alat”.27 Kuvernöörin kertomuksiin on suhtauduttava kriittisesti. Olihan hänen oli jo virkansa puolesta usein järkevintä antaa mahdollisimman positiivinen kuva tehdyistä koskenperkauksista. Kokemäellä kuivaukset ja perkaukset eivät edenneet toiveiden mukaisesti ja senaatti määräsi vuonna 1868 alavien jokiniittyjen osakkaat perkaamaan Kiettareen-, Niska- ja Pahakoskea Huittisten rajalla sijaitsevien suurten soiden kuivaamiseksi, niiden valtaamiseksi viljelyksille sekä Huittisten Raijalanjärven kuivattamiseksi niityksi sekä vahingollisten tulvien estämiseksi. Kosket perattiin vuosina 1868 ja 1871- 1878.28 Kokemäenjoen perkauksia jatkettiin 1930-luvun alussa perkaamalla Kiikan koskia. Vuonna 1934 aloitettiin työt Kivinin kurkussa joen suistossa.29 Kokemäenjoen uittoyhdistys puolestaan perkasi uiton edistämiseksi lähes kaikkia Kokemäenjoen koskia vuosina 1925-1930. Voimalarakentamisen ja tulvantorjuntayritysten vuoksi TVH ja voimalayhtiöt perkasivat 1932-1959 vielä joen keskijuoksun kosket.30

Mataloituva jokiuoma Porin ongelmana Vesitiesuunnitelma koski koko Kokemäenjokea ja alajuoksun madaltuminen haittasi koko vesitiesuunnitelmaa, mutta varsinkin alajuoksulla Porin kaupungin luona jokisuussa uoman perkauksilla ja ruoppauksilla oli suuri tarve. Uomien madaltumien vaikeutti Porin kaupungin liikennettä ja kauppaa. Maankohoamisen ja joen kuljettaman sedimentin yhteisvaikutuksesta rantaviiva loittoni jatkuvasti ja jokiuomat madaltuivat. Kun vielä laivojen koko kasvoi, kulkuväylä Porista merelle alkoi käydä laivoille matalaksi jo 1700-luvulla. Kertomuksessaan vuodelta 1743 asessori Ulrik Rudenschöld ehdotti, että jokea syvennettäisiin pikimmiten tai kaupunki siirretään lähemmäksi merta, sillä suuret laivat eivät enää päässeet kaupunkiin, vaan ne joutuivat jäämään 10 kilometrin päähän Santanenän lastauspaikalle.31 64

Kirja.indd 64

2.12.2011 12:05:15

Jotta yhteys kaupungin satamasta merelle säilyisi, kaupunki anoi vuonna 1771 purjehdusreitin perkaamista kruunun rahoituksella. Kruunu ei kuitenkaan suostunut rahoittamaan uoman ruoppaamista ja vuonna 1779 aloitetut Kokemäensaaren ja Ulasoorin uomien ruoppaukset laitettiin Porin porvarien maksettavaksi. Uoman madaltumisen vuoksi 1770-luvulla rakennettiin Reposaareen laituri suurempia aluksia varten ja Reposaaresta alkoi kehittyä kaupungin varsinainen satama.32 Luusourin uoman ruoppaustyöt Porin edustalla aloitti Pohjantähtilaivan miehistö, mutta myöhemmin töitä jatkettiin kaupungin johdolla ja kaikki porvarisoikeutta nauttivat henkilöt määrättiin päivätöillä osallistumaan ruoppaukseen. Vuosina 1781-82 ruopattiin hiekkasärkkiä Raatimiesluodon ja Kirjurinluodon välillä ja vuonna 1783 aloitettiin ruoppaukset Kappalaissaaren luona.33 Vuonna 1790 matalan veden aikana Teollistuva maakunta ja Pori tarvitsivat suurempia satamia. Kaivuutyöt sekä Luusourinväylä että käynnissä Mäntyluodon sataman laajennustyömaalla. Kuva: Satakunnan Kokemäensaaren väylä Museon kokoelmat. olivat käyneet niin mataliksi, että pienimmilläkin aluksilla oli vaikeuksia kulkea niissä. Kaupungin pormestarin Sacklénin ehdotuksesta ryhdyttiin Lanaportinväylän syventämiseen, mitä varten kaupunki oli hankkinut mutaproomun. Lanaportinväylän ruoppauksia mutaproomuilla jatkettiin kaupungin paloon asti, kunnes mutaproomut myytiin 1807.34 Kaupungin maistraatti valitti pitkin 1820-lukua kaupungin ja sataman välisestä huonosta kulkuyhteydestä, mutta kaupungilla ei ollut varoja aloittaa ruoppaustöitä. Ruoppauksia alettiin taas tehdä vähitellen 1820-luvulla ja maistraatti väitti 1840-luvun lopulla uoman syvyydeksi saadun jopa seitsemän jalkaa.35 Ruoppausten hyöty jäi kuitenkin tilapäiseksi. Suistoalueella 1700-luvulla aloitettuja ruoppauksia jouduttiin uusimaan koko 1800-luvun. 65

Kirja.indd 65

2.12.2011 12:05:16

Vuosien 1863-1885 välisenä aikana Porin ja Reposaaren välisten väylien ruoppaukseen käytettiin kaikkiaan noin 700 000 markaa. Varat ruoppauksiin perittiin Porin satamapalveluksia käyttäviltä liikennöitsijöiltä.36 Uomien madaltumisesta aiheutuvia ongelmia ratkomaan palkattiin 1800-luvun lopulla kaupungininsinööri, joka ehdotti ns. suurmutaussuunnitelmaa, jossa laivaväylä Porista merelle toimisi Tampereelta Poriin rakennettavan junaradan jatkeena. Satama- ja merikaupunkina pysyttelevä Pori halusi saada laivat satamaansa, jotta Tampereen tuottoisa ulkomaankauppa ei menisi sen ohi. Vuosina 1886-1895 toteutetun suurmutauksen kokonaiskustannukset olivat yli 600 000 markkaa. Työn hyödyistä ruoppausta vastustanut Satakunta- lehti totesi hieman ivallisesti, että yksi höyryalus ja pari suurehkoa purjealusta on käynyt kaupungin satamassa.37

Teollistuminen ja joen muuttuvat käyttömuodot Teollistumisen myötä yksityiset kaupalliset intressit alkoivat vaikuttaa yhä enemmän Kokemäenjokilaakson käytössä ja suunnittelussa. Pori nousi 1800-luvun lopulla maan johtavaksi sahateollisuuskaupungiksi monine sahoineen jokisuussa. Tätä oli edeltänyt jo vuosikymmeniä aiemmin laaditut laajat suunnitelmat Kokemäenjoen vesistön uittojärjestelmien rakentamiseksi. Uiton vähetessä Kokemäenjokeen alkoi vaikuttaa yhä enemmän voimalaitosrakentaminen. Laitokset ovat paikallisia, mutta antavat koko joelle teollisen rytmin. Teollistumien alkoi 1800-luvulla yläjuoksulta Tampereelta ja vuosisadan lopulla Porista kehittyi sahateollisuuskaupunki. Porin kaupungin kupeeseen saarille perustettiin 1860-1870-luvulla neljä sahaa. Myös Reposaareen ja suiston etelärannalle Pihlavaan perustettiin höyrysaha.38 Porin ja suiston kannalta ratkaisevaa oli lainsäädännölliset muutokset, jotka antoivat mahdollisuuden rakentaa vesivoiman sijaan höyryvoimalla toimivia sahoja. Sahoja ei tarvinnut enää perustaa vesivoiman saamiseksi koskien äärelle, vaan ne voitiin sijoittaa liikenteellisesti edullisimpaan paikkaan. Porin sijainti jokisuussa ja Kokemäenjoen vesistön takamaiden runsaat metsävarat houkuttelivat sahayrittäjiä perustamaan sahoja kaupungin läheisyyteen. Näin Kokemäenjoessa alkoi laajamittainen tukinuitto.39 Tukinuitto vaikutti monella tavalla joen käyttöön ja ekologiaan ja vaikutukset olivat sitä suuremmat, mitä enemmän uitettiin. Ensinnäkin tukkilautat vaikeuttivat muuta liiken-

Kirja.indd 66

2.12.2011 12:05:16

nettä joella ja tukkisumat nostivat tulvia rantaniityille. Uitto haittasi myös kalastusta estämällä pyydyksien laiton jokeen ja liikkuvat tukit sekä melu karkottivat kaloja kutupaikoilta. Puista irtoava kuoriaines muutti pohjaeläimistöä, kasvillisuutta ja kutupaikkoja.40 Lisäksi uppotukit vaivasivat vielä pitkään uiton loppumisen jälkeenkin. Uiton ja muiden joen käyttömuotojen välisiä ristiriitoja yritettiin sovitella laatimalla uittosääntöjä, joissa määrättiin, miten ja milloin tukkeja sai uittaa. Ensimmäinen uittosääntö vahvistettiin vuonna 1879 ja niitä uudistettiin ja muutettiin useasti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Suunta oli selvä: sahateollisuus katsottiin jo 1800-luvun lopulla yhteiskunnan kannalta kalastusta tärkeämmäksi ja kalastus sai antaa tilaa tukeille. Kokemäenjokilaaksossa kalastus alkoi muutenkin menettää merkitystään asukkaiden pääasiallisena elinkeinona 1800 -luvun lopulla, joskin saaristossa kalastus pysyi vielä asukkaiden tärkeimpänä tulonlähteenä.41 Tukinuitto saavutti laajat mittasuhteet. Vuosina 1886 - 1895 joessa uitettiin keskimäärin 1,7 miljoonaa tukkia vuodessa, vuosina 1936 - 1950 keskimäärin yli 2,5 miljoonaa tukkia ja huippuvuotena 1946 noin neljä miljoonaa tukkia. Näiden lisäksi uitettiin jonkin verran myös pinotavaraa. Sotien välisenä aikana uitto oli ylivoimaisesti käytetyin puun kuljetusmuoto. Esimerkiksi vuosina 1937-1938 Kokemäenjoen vesistön alueella metsäteollisuuden hankkimasta puusta yli 60 prosenttia uitettiin, autolla kuljetettiin vain 17 prosenttia. Uiton etuna oli edullisuus, joka perustui ennen kaikkea alhaisiin työvoimakustannuksiin. Rautatiekuljetusten kustannukset olivat kolmin nelinkertaisia uittoon verrattuna ja autokuljetus jopa kymmenen kertaa kalliimpaa kuin uitto. Vaikka uiton absoluuttiset uittomäärät kasvoivat vielä 1950-luvulla, uiton suhteellinen osuus tukkitavaran kuljetuksista alkoi laskea. Syy oli yksinkertainen: tukit siirtyivät joista maanteille autoihin. Autokuljetukset olivat joustavampia, ja uiton työvoimakustannukset suhteessa muihin kuljetusmuotoihin nousivat. Myös energiatuotannon ja voimalaitosten kasvavat intressit rajoittivat uittoa.42 Satakunta teollistui nopeasti 1930-1950-luvulla, samalla teollisuus monipuolistui ja vankistui. Kokemäenjoella oli suuri merkitys Satakunnan teollistumisessa ja sotien välisenä aikana ja uittoakin tärkeämmäksi tuli joen merkitys vesivoiman ja energian lähteenä. Sotavuosina Satakuntaan siirrettiin puolustuspoliittisista syistä metalli- ja kemianteollisuuslaitoksia. Outokumpu OY:n Porin metallitehdas käynnistyi Porissa 1940-1941 ja Harjavaltaan sijoitettiin keväällä 1944 Outokummun Imatran kuparitehdas, lisäksi Harjavaltaan perustettiin rikkihappotehdas.43

Kirja.indd 67

2.12.2011 12:05:16

Satakunnan teollisuus keskittyi 1950-luvulla pääasiassa Poriin ja Raumalle sekä muutamiin suurempiin tehdasyhdyskuntiin. Teollisuutta oli kaupunkien ohella lähinnä radan varressa, jokivarressa ja Porin edustalla. Satakunnan teollistumista edistivät sota-aika ja sotakorvaukset, kansainväliset suhdanteet sekä luonnonolot jokiuomineen ja energianlähteineen sekä rautatieverkko. Tätä talousmaantieteellistä etua alettiin menettää 1960-luvulla ja seuraavina vuosikymmeninä ja Satakunta ja Kokemäenjoen varren teollisuus kävivät kovan rakennemuutoksen globalisoituvan nopeasti muuttuvan maailman vaatimuksissa.44

Päätelmät Läpikulkuvesitiesuunnitelma ja koskenperkausten historia herättävät kysymyksen suunnittelun mahdollisuuksista ja rajoista. Kokemäenjoella tehtyjen vesirakennustöiden pääasiallisen tarkoituksena on ollut kulkuyhteyksien ja uittomahdollisuuksien parantaminen ja tulvasuojelu sekä 1900-luvulla joen valjastaminen voimalaitosten tarpeisiin. Kun koskia alettiin perata, tulvia saatiin vähennettyä, vaikkakin yläjuoksun perkaaminen siirsi tulvia alajuoksulle, mikä aiheutti ristiriitoja ylä- ja alajuoksun viljelijöiden välille. Perkaamalla saatiin parannettua myös joen kulkukelpoisuutta. Kuten Kokemäenjoen historia osoittaa, yhteiskunnan tarpeet ja joen käyttömuodot saattavat muuttua yllättävänkin nopeasti. Läpikulkuvesitietä suunniteltiin eri muodoissaan oikeastaan koko 1700-luvun, mutta liikennemuotojen, elinkeinojen ja Suomen valtiollisen aseman muutokset olivat tehneet alkuperäisen suunnitelman tarpeettomaksi. Jokea rakennettiin lähes vuosisadan verran uittomahdollisuuksia parantamaan, mutta uittosysteemi tuli hetkessä tarpeettomaksi uiton loputtua ja tukinkuljetus siirryttyä maanteille. Tämä ei tee suunnittelua tarpeettomaksi, mutta osoittaa sen rajallisuuden.

Kirja.indd 68

2.12.2011 12:05:16

Viitteet 26

Salminen 2007, 499.

Myllyntaus 1991, 161.

Niemelä 1998, 54-61,72-75.

Kaukamaa 1941, 19, 25, 33.

Jutikkala, 1932, 181-185; Niemelä 1998, 75.

Honkasalo & Pennanen 1988, 14.

Soininen 1974,146; Klinge 2006, 108-110.

Rudenschöld 1743, 80-81.

Kraftman 1786, 58-64, 69-72, 82; Lehtinen 1967, 447-453.

Saarinen 1972, 570-573.

Göös 1909, 205-206; Lehtinen 1967, 451-453.

Louekari 1999,106.

Salminen 2007, 498.

Anttila 1967, 34.

Niemelä 1998, 125-126; Alanen 1936 passim.

Alanen 1935, 37-49.

Niemelä 1998, 126; Alanen passim.

Nordqvist, 1899; Honkasalo & Pennanen 1988, 16-17;

Puumala 1936, 123-133.

Innamaa 1968, 358-360; Lagus 1926.

Puumala 1936, 120-121.

Peltonen 1991, 77-87; Tawast 1951, 20-21.

Rudenschöld 1743, 93.

Koivuniemi 2004, 74.

Mäntylä 1989, 279.

Koivuniemi 2004, 80-84.

Virtanen 1943, 21-22.

Saarinen 1972, 306-307.

Alanen 1935, 549-551.

Saarinen 1972, 306-307.

Alanen 1935, 549-551.

Saarinen 1972, 309-313.

Jokipii & Ruuth1958, 470.

38 Saarinen 1972, 182-194.

Alanen 1936, 553-554.

Kaukamaa 1941, 4.

Kaukamaa 1941, 4-5.

Kertomus Tie- ja Vesiyhdistysten johtokunnan Suomessa johdolla vuosina 1840-1859 tehdyistä ja valmiiksi saatetuista yksityisistä vedenjohto- ja järvenlaskutöistä. Helsinki 1872.

Sama.

Jokipii & Ruuth, 570. 27

Jokipii & Ruuth, 570-571. Saarinen 1972, 306-307. Saarinen 1972, 306-307. Saarinen 1972, 309-313.

Saarinen 1972, 182-194.

Saarinen 1972, 182-194; Ahvenainen 1984, 211-214; Kuisma 1993, 169.

40 Nordqvist, 1899; Honkasalo & Pennanen 1988, 16-17. 41 Innamaa 1968, 358-360; Lagus 1926. 42

Peltonen 1991, 77-87; Tawast 1951, 20-21.

43 Koivuniemi 2004, 74. 44 Koivuniemi 2004, 80-84.

Kirja.indd 69

2.12.2011 12:05:16

Lähteet Alanen, Aulis J. 1935: Läpikulkuvesitie-kysymys Suomessa 1700-luvulla. 1, Pikkuvihaan mennessä. Suomen historiallinen seura, Helsinki. Ahvenainen, Jorma 1984: Suomen sahateollisuuden historia. WSOY, Porvoo, Helsinki, Juva. Anttila, Veikko 1967: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa. Kansatieteellinen arkisto 19. Suomen muinaismuistoyhdistys, Helsinki. Göös, Hjalmar 1909: Katsaus Lattomeri-nimisen suon kuivaus- ja viljelystöihin. Suomen suoviljelysyhdistyksenvuosikirja, Helsinki. Honkasalo, Liisa & Pennanen, Jussi T. 1988: Kalatalouden ja vesistön käytön kehitys Kokemäenjoen vesistössä Nokian alapuolella. Riista - ja Kalatalouden tutkimuslaitos, kalantutkimusosasto, monistettuja julkaisuja no 83, Helsinki. Innamaa, Kerttu, 1968: Suur-Ulvilan historia II, Porin mlk, Ulvila, Pori 1968 Jokipii, Mauno &Ruuth J.W: Porin historia 1-2. Porin kaupunki, Pori. Kaukamaa, L. I. 1941: Tie- ja vesirakennushallitus 1816-194. Katsaus viraston kehitykseen ja sen suorittamiin tärkeimpiin töihin. Tie- ja vesirakennushallitus, Helsinki Koivuniemi, Jussi 2005: Joen ja sotakorvausten voimin. Satakunnan teollisuus 1935 - 1955. Satakunta toisen maailmansodan murroksessa - satakunta 1935 - 1955. Satakunta, Kotiseutututkimuksia XXIII, Toim. Jorma Ahvenainen. Satakunnan historiallinen Seura, Kokemäki. Klinge, Matti 2006: Iisalmen ruhtinaskunta: modernin projekti sukuverkostojen periferiassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Kraftman, Johan 1786: Tankar öfwer Spannemåls och Penninge-bristen. Stockholm. Koivuniemi Jussi 2004: Joen rytmissä : 1940-2000. Porin kaupungin historia 4, Porin kaupunki, Pori. Kuisma, Markku 1993: Metsäteollisuuden maa. Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620-1920. SHS, Helsinki. Lagus Hugo 1926: Kumo Elvs Flottningsbolag 1876-1925, Helsingfors. Lehtinen, Erkki 1967: Suur-Ulvilan historia 1. Porin mlk, Ulvila,Kullaa, Nakkila, Pori. Louekari, Sami 1999: Ekohistoriallisia kausia etsimässä - Ihminen Kokemäenjoen suiston muuttajana. Myrkyn kylvöä vai puhdasta luontoa - Maaseutu, ympäristö ja historia. Toim. Kimmo Jalonen. Turun yliopiston historian laitoksen julkaisuja 50. Suomen historia, Turku. Myllyntaus, Timo 1991: Electrifying Finland. The Transfer of a New Technology into a Late Industrializing Economy. Basingstoke - Helsinki, Macmillan - Etla. Mäntylä, Ilkka 1989: Vapauden aika. Suomen historian pikkujättilänen. Toim. Seppo Zetterberg WSOY, Porvoo;Helsinki;Juva. Niemelä, Jari 1998: Vain hyödynkö tähden? Valistuksen ajan hyötyajattelun, luonnontieteen ja talouspolitiikan suhde Pehr Adrian Gaddin elämäntyön kautta tarkasteltuna. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki. Nordqvist, Oscar 1899: Kalastuksentarkastelijan Keisarilliseen Suomen Senaattiin jättämästä ehdotuksesta kalastuksen parantamiseksi Kokemäenjoessa. Suomen Kalastuslehti 2 -3.

Kirja.indd 70

2.12.2011 12:05:16

Peltonen, Matti 1991: Uiton historia. Tukinuitosta Suomessa 1800-luvun puolivälistä 1980-luvulle. Tekniikan museo, Helsinki. Puumala, Jussi 1936: Satakunnan maataloudellista historiaa. Satakunnan maanviljelysseura. Pori Rudenschöld Ulrik 1743: Kertomus taloudellisista y.m. oloista Suomessa 1738-1741. Todistuskappaleita Suomen historiaan. Suomen historiallinen Seura, Helsinki 1899. Saarinen Juhani 1972: Porin historia 3, 1809 -1939. Porin kaupunki, Pori. Salminen, Tapio,2007: Joki ja sen väki. Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. Kokemäen ja Harjavallan historia I:1. Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, Jyväskylä. Soininen, Arvo M. 1974: Vanha maataloutemme. Maatalous ja maatalousväestö Suomessa perinnäisen maatalouden loppukaudella 1720-luvulta 1870-luvulle. Historiallisia tutkimuksia, 96. Suomen historiallinen seura, Helsinki Tawast, Herman 1951: Kokemäenjoen uittoyhdistys. Yleiskatsaus 75-vuotistoimintaan 1876-1951. Kokemäenjoen uittoyhdistys, Vammala. Virtanen, Veikko 1943: Satakunnan sahamyllyt 1700-luvulla, Historiallinen arkisto XLIX. Helsinki.

Satamanostureita Porissa 2000-luvulla. Kuva Sami Suominen.

Kirja.indd 71

2.12.2011 12:05:19

Kirja.indd 72

2.12.2011 12:05:21

joEn mErKitys naKKilan sEudulla Kari Ylikoski Kokemäenjoki koostuu lukuisista kulttuurihistorian ja luonnonolosuhteiden kerrostumista. Tarkastelen tässä kirjoituksessa Kokemäenjoen merkitystä Nakkilan seudulla asuneille ihmisille sekä ihmisten vaikutusta jokeen ja jokilaakson maisemaan. Vuosituhansien ajan ihminen on sopeuttanut toimintansa Kokemäenjoen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja vastuksiin. Joen ja alueen asukkaiden historia on näin kietoutunut vuorovaikutteisesti yhteen. Lähiympäristön kulttuurihistoriallisten arvojen sekä monipuolisen luonnon tunnistaminen tarjoaa Nakkilan seudun asukkaalle kokemuksen siitä, että hän on osa jokilaakson historian jatkumoa. Tämä kokemus mahdollistaa vahvan paikallisen identiteetin syntymisen, mikä antaa hyvän pohjan alueelliselle kehittämistyölle ja yleisemminkin voimistaa yhteisöllisiä ponnistuksia. Jokilaakson käyttömuodoista käytävissä neuvotteluissa keskustelijoilla on hyvinkin erilaisia tapoja antaa merkityksiä Kokemäenjoen eri piirteille. Vuoropuhelun onnistumisen kannalta on tärkeätä, että keskustelun osapuolet ymmärtävät toistensa tärkeimpiä ajatuksia jokilaaksostamme. Suunnittelutyössä tarvitaan moniarvoista keskustelua, koska Kokemäenjoen varren kuntien taajamat ovat muodostamassa yhä tiiviimmän ketjun jokilaakson kaupunkirakenteessa. Tässä kehityksessä myös Kokemäenjoen merkitys alueen asukkaille muuttuu. Yllättävän ajankohtaisen näkökulman jokilaakson yhdyskuntarakennekeskusteluun tarjoaa Alvar Aallon 70 vuotta sitten hahmottelema Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelma. Siinä luonnosteltiin näkymä tulevaisuuteen, jossa jokivarren asutustaajamat, teollisuusalueet ja maanviljelysalueet kiertyvät yhteen orgaaniseksi, yhteiskunnalliseksi ja taloudelliseksi kokonaisuudeksi.1

Esihistoriallisen ajan elämää Esihistorian aikana Nakkilan alue muuttui meren rannikosta merenlahdeksi ja suistomaavaiheen kautta nykyisen kaltaiseksi Kokemäenjokivarreksi. Satakuntalainen maankamara alkoi vapautua viime jääkauden jälkeisten vesimassojen alta noin 8000 vuotta eKr. Maaperän metsittyminen alkoi Itämeren ollessa Ancylusjärven vaiheessa vuoden 7000 eKr tienoilla. Pysyvämpi asutus alkoi siirtyä vedestä vapautuneille alueille niiden metsittymisen myötä. Tämä on päätelty siitä, että vanhimmissakin löydöissä on paljon kivikirveitä, joilla ei olisi ollut suurta käyttöä metsättömillä seuduilla.2 Maisema Nakkilan kirkontornista etelään 1950-luvun puolivälin tienoilla. Kuva: Satakunnan Museon kokoelmat.

Kirja.indd 73

2.12.2011 12:05:23

Kivikausi Nakkilan seudulla vanhimmat esinelöydöt on ajoitettu yli 5000 vuotta eKr elettyyn, Suomusjärven kulttuuriksi nimettyyn kivikauden vaiheeseen. Tuolloin nykyiset Nakkilan seudun peltoaukeat lainehtivat vielä meren rannikkona. Nuo hajanaiset esinelöydökset ovat tällä seudulla ensimmäisenä veden alta nousseen, entisen Kullaan kunnan alueelta. Löydöksistä ei ole voitu päätellä onko kyseessä ollut kivikautinen asuinpaikka vai satunnaisen erämiehen leiripaikalleen hylkäämä esine.3 Kokemäen alueelta on löydetty viitteitä pysyvästä asutuksesta ajalta 5000 vuotta eKr.4 Varhaisen kivikauden asutus liikkui tällä seudulla saaliseläinten vuotuisen esiintymisrytmin mukaan. Ravintona olivat hylkeet, linnut, kalat, hirvieläimet, pienriista ja kasvikset. Kivikauden asuinpaikalta Hiittenharjulta tunnistetuista eläinten luunpaloista yli 80 prosenttia oli hylkeen luuta5. Suurten eläinten, kuten hirven ja karhun luun hyvin vähäiseen esiintymiseen tämän ajan asuinpaikoilla saattaa vaikuttaa se, että luuta on käytetty tarvekalujen valmistukseen. Noihin eläimiin on voinut myös liittyä uskomuksia, minkä vuoksi luut on viety pois asuinpaikoilta.6 Hirvieläinten pyydystysmenetelmä lienee ollut eläinten ajaminen kapeaan niemeen tai pyyntikuoppaan teurastettavaksi.7 Talvisena liikkumavälineenä kivikaudella olivat sukset ja koirien vetämä reki. Kesäliikkumisessa hyödynnettiin vesistöjä veneillä ja ruuhilla, jotka jouduttivat merkittävästi jalkapatikkaa.8 Harjavallan korkeilla alueilla, Hiittenharjulla 35-38 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella tiedetään olleen pysyvä asutus jo 3000 vuotta eKr.9 Esinelöydösten perusteella tämä asutus on liitetty Pyheensillan kulttuuriin. Nimi tulee Mynämäellä sijainneen laajan Pyheensillan asuinpaikan mukaan. Saviastioiden koristelun perusteella nimettynä tämä kulttuuri kuului kampakeraamisen kulttuurin vaiheeseen. Pyheensillan kulttuurin asutuksen keskuuteen levisi noin 2500 vuotta eKr Suomenlahden eteläpuolelta tullut uusi vasarakirveskulttuurin väestö. Vasarakirveskulttuuri tai saviastioiden kuvioinnin perusteella myös nuorakeraamiseksi kulttuuriksi nimetty asutus otti ilmeisen nopeasti hallintaansa Viipurinlahti-Tampere-Kokkola –akselin lounaispuoleisen osan suomenniemestä.10 Kokemäenjoki purki tuolloin vetensä nykyisen Nakkilan kunnan alueella sijainneeseen merenlahteen. Jokisuu oli kilometrin verran nykyiseltä Lammaisten voimalaitokselta yläjuoksulle päin. Suomesta ei ole vielä löydetty kiistattomia todisteita vasarakirveskulttuurin väestön harjoittamasta karjanhoidosta ja maanviljelystä. Lähtöalueillaan Baltiassa tämän kulttuurin edustajat ovat kuitenkin tunteneet nämä taidot. Vasarakirvesväestö ehkä asettui Suomessa valtaamallaan alueella veroja kantavaksi yläluokaksi. Tätä näkemystä on perusteltu pyynti74

Kirja.indd 74

2.12.2011 12:05:23

välineistön puuttumisella kulttuurin esineistöstä.11 Satakunnan oliviinidiabaasikallioperän alue Pyhäjärven seudulla kehittyi merkittäväksi vasarakirveskulttuurin keskukseksi, jonka kivikirveitä kuljetettiin koko tuon kulttuurin alueelle12.

m ke Ko

Haistilan lauttaranta

n äe

Rieskaronmäki

i jok

Leistilänjärvi

Ruhade

Ruskilankoski Tattaranjoki

Arantilankoski

Penttala Lammaisten voimalaitos Kaunismäki Torttila

Leistilänjärven kuivatuskanava

Kaasanmäki Juti

Kuusisto

Uotinmäki 0

1,25

2,5

Hiittenharjun kivikautinen asuinpaikka

Saamanmäki

5 Km

SATAKUNTALIITTO 1.9.2011

Karttaan on merkitty tässä artikkelissa esiintyvät paikannimet.

Kiukaisten kulttuuri Vasarakirveskulttuurin edustajilla on ollut ilmeinen pyrkimys pysyä omana sulkeutuneena ryhmänä13. Ajan myötä vasarakirveskulttuuri kuitenkin sulautui Nakkilan seudullakin myöhäiskampakeraamisten kulttuurien viimeisten vaiheiden kanssa Kiukaisten kulttuuriksi. Pyyntielinkeinot olivat Kiukaisten kulttuurissa (noin 2400-1200 eKr) edelleen keskeisellä sijalla, mutta niiden ohessa aloiteltiin myös karjanhoitoa ja maanviljelyä. Kotieläiminä 75

Kirja.indd 75

2.12.2011 12:05:27

pidettiin ainakin koiria, lampaita ja vuohia. Kiukaisten kulttuurin tärkeimmät esinelöydöt ovat Viipurin ja Vaasan väliseltä rannikolta. Sisämaasta on löydetty vain vähän tämän kulttuurin esineistöä ja nekin yleensä entisiltä Pyheensillan kulttuurin asuinpaikoilta. Kiukaisten kulttuurin asutus vaikuttaa siis olleen riippuvainen merestä.14 Keskeinen Kiukaisten kulttuurin asuinpaikka oli nykyisin Nakkilan kunnan alueella sijaitseva Uotinmäen alue. Seudun muita merkittäviä asuinpaikkoja silloisen meren äärellä olivat Kaunismäki, Kaasanmäki, Saamanmäki, Juti ja Kuusisto, jotka nykyisin ovat 25-30 metrin korkeudella merenpinnasta.15 Hylkeen pyynti ja kalastus olivat Kiukaisten kulttuurin ruokataloudelle tärkeitä. Hylkeitä pyydettiin ainakin verkoilla ja ilmeisesti myös harppuunalla sekä nuijimalla.16 Porin Tuorsniemestä tehty mittava verkkolöytö kuvastaa hyvin organisoitua hylkeenpyyntiä, joka on saattanut myös vähentää hyljekantoja pronssikaudelle tultaessa. Hylkeistä saatu traani ja nahat olivat vaurauden lähde ja vaihdannan väline, jolla voitiin hankkia esineitä ja raaka-aineita muiden alueiden asukkailta. Hylkeen lisäksi majava oli tärkeä kaupallinen pyyntieläin. Turkiksen ja lihan lisäksi siitä saatiin rauhaseritettä, haustetta, jota käytettiin lääkkeenä ja hajusteena.17 Kiukaisten kulttuurin on katsottu saaneen vaikutteita ulkoa päin kaikista ilmansuunnista18. Sisämaan yhteyksien kannalta Kokemäenjoki oli tärkeä kulkuväylä Kiukaisten kulttuurin asukkaille. Kivikauden löydökset antavat kulttuurista yksipuolisen kuvan, koska esinelöydöissä ei yleensä kuvastu orgaanisten raaka-aineiden käyttö, joka on varmasti ollut runsasta.19 Kiukaisten kulttuurin löydöissä on kuitenkin jälkiä kudotuista tekstiileistä, joiden materiaalina on ollut hamppu ja nokkonen20. Pyheensillan kampakeraamisen kulttuurin löydöksissä on Baltiasta tuotuja meripihkaesineitä. Vasarakirves- ja Kiukaisten kulttuurin esineissä meripihkaa ei ole löydetty.21

Pronssikausi Kiukaisten kulttuurin myötä Suomen esihistoriassa siirryttiin kivikaudelta pronssikaudelle, jonka katsotaan käsittävän ajanjakson 1300-500 eKr.22 Pronssikauteen ajoitettuja pronssiesinelöytöjä maastamme on varsin vähän saman aikakauden kiviesinelöytöihin verrattuna. Pronssilla ehkä olikin jonkinlainen ylellisyysarvo uutena, vierasperäisenä materiaalina. Eikä se ehkä ollutkaan kovin yleinen tarvekalujen materiaali. Kivestä, luusta ja sarvesta valmistettujen työkalujen käyttö oli ilmeisen yleistä edelleen pronssikaudella.23

Kirja.indd 76

2.12.2011 12:05:27

Nakkilan muinaislahti peitti pronssikauden alussa Nakkilan nykyiset peltoaukeat ja niihin liittyvät Harjavallan puoleiset pellot sekä Leistilänjärven, joka silloin oli vielä näihin alueisiin liittyvä merenlahti. Kokemäenjoen Nakkilanlahteen tuoma liete on muodostanut viljelyyn sopivan maaperän, jonka myöhemmät sukupolvet ovat raivanneet pelloksi. Nakkilanlahden ranta-alueet olivat suojassa merenkäynniltä ja lahden vesi Kokemäenjoen tuomien vesimassojen vuoksi melko suolatonta. Tämä houkutteli alueelle asutusta.24 Niinpä pääosa seudun pronssikauden asuinpaikoista sijaitsee Nakkilan muinaislahden ranta-alueilla, esimerkiksi Kaasanmäki, Uotinmäki, Kuusisto ja Rieskaronmäki.25 Pronssikauden näkyvä piirre maisemassa ovat monumentaaliset hautaröykkiöt, jotka rakennettiin tuon aikakauden merenrannan tuntumaan. Hautoihin on sijoitettu poltettujen vainajien tuhka ja esineistöä. Hautaustavasta voidaan tehdä päätelmiä pronssikauden ihmisen maailmankuvasta, suhtautumisesta elämään ja kuolemaan. Vainajaa kunnioitettiin ja uskottiin jonkilaiseen elämään myös kuoleman jälkeen.26 Samanlaisia röykkiöhautoja on havaittu rakennetun runsaasti jo aikaisemmin Ruotsin itärannikolla, Gotlannissa ja Norjassa. Tästä on päätelty, että röykkiöhautaus Suomen rannikolla on skandinaavista kulttuurivaikutusta.27 Pronssikauden asumisen tutkimukselle erittäin merkittävä on ollut Unto Salon 1960-luvun alussa löytämä Nakkilan Rieskaronmäen asuinpaikka. Se oli ollut suurtalo, johon kuuluivat 17x8 metrin laajuinen hallitalo, maja, pajan paikka ja hautaröykkiöryhmä. Talossa ja majassa oli ollut erilliset karjasuojat, talossa myös talvirehun säilytykseen tarkoitettu talas. Majan seinät oli rapattu. Talon seinät oli luultavasti tehty turpeesta ja vahvistettu oksapunoksilla. Kyseessä on selvästi ollut itsenäinen asumusyksikkö.28 Emeritus professori Unto Salo on joskus tavatessamme leikkisästi kutsunut tätä pitkään samassa paikassa sijainnutta Rieskaronmäen asumusta Suomen ensimmäiseksi talonpoikaistaloksi. Asutus on todennäköisesti ollut samantapaista muuallakin Kokemäenjoen suualueella. Epäselvää on, kuinka pitkälle sisämaahan talot tai niiden reviirit tuolloin ulottuivat.29 Kasvien siitepölyanalyyseistä on päätelty nykyisen Suomen alueen ilmaston olleen pronssikauden alussa kahdesta kolmeen astetta nykyistä lämpimämmän. Pronssikauden aikana Litorinameri muuttui vähäsuolaiseksi Itämereksi ja ilmasto viileni nykyiselle tasolleen kauden lopussa.30 Tämä vaikutti hyljekantoihin, tuon ajan rannikon asukkaiden vaurauden perustaan. Ajojäillä poikivat harmaahylkeet vetäytyivät yhä kauemmas rannasta, mikä vaati laajaa organisoitua pyyntiä. Elinkeinojen monipuolistuminen oli alkanut jo Kiukaisten kulttuurin aikana ja sen oli olosuhteiden muutoksen vuoksi jatkuttava myös pronssikaudella. Nakkilan seudun asukkaat harjoittivat rinnakkain hylkeen pyyntiä, kalastusta, erän-

Kirja.indd 77

2.12.2011 12:05:27

käyntiä, karjanhoitoa, maanviljelyä ja kaupankäyntiä siten, että asutusyhteisöjen toimintaedellytykset säilyivät. Pronssin maksuvälineenä olivat ilmeisesti turkikset.31 Kaupan maksuvälineenä saatetiin käyttää myös orjia, joita ehkä otettiin sisämaan lappalaisväestöstä.32 Mahdollisesti reviirien muotoutuminen ja kilpailu resursseista näkyivät haluna määritellä oma asema suhteessa muihin. Tämä saattoi johtaa hautaröykkiöiden ”kilpavarusteluun” ja ylellisyysesineiden, kuten pronssisten aseiden ja korujen hankkimiseen.33 Pronssikauden kotieläiminä olivat koira, lammas, vuohi ja nauta. Unto Salo arvelee myös sian ja hevosen olleen kotieläiminä Suomen pronssikauden kulttuurissa, vaikka niistä ei löydöksiä vielä olekaan. Salo perustelee oletustaan sillä, että nämä eläimet ovat olleet kotieläiminä Itämeren rannikon eteläisemmillä asuinalueilla jo vasarakirveskulttuurin aikana.34 Pronssikaudella liikkuminen nykyisen Suomen ja Satakunnan alueella vilkastui. Ilman ulkoisia yhteyksiä ei pronssikulttuuri olisi ollut täällä edes mahdollinen. Kulkutekniikkaa tarvittiin maalla ja vesillä sekä talvi- että kesäolosuhteisiin. Ilmeisesti vesillä liikkumiseen osattiin jo rakentaa suurempia nahalla päällystettyjä veneitä. Esinelöydöistä on päätelty, että täältä tehtiin venematkoja koko Itämeren alueelle. Itään matkattiin yli 1500 kilometrin päähän, aina Kamajoelle saakka.35

Rautakausi Pronssikauden kukoistus lakastui noin vuonna 500 eKr Lounais-Suomessa ja koko Skandinaviassa. Tämän aiheutti kaupan taantuminen kelttien vaelluksia seuranneessa Euroopan myllerryksessä. Nakkilan seudun asutukselle ja kulttuurille aiheutti takaiskun samanaikaisesti tapahtunut ilmaston kylmeneminen. Kulttuuri muuttui ja asutus jatkui aikaisempaa vaatimattomampana.36 Esiroomalaiselta ajalta 500 eKr – 50 jKr on niukasti hautalöytöjä, koska vainajat haudattiin ilman varusteita. Esiroomalaisen ajan arkeologinen ilmentäjä on rannikon asuinpaikoilta löydetyt Morbyn keramiikan esineet. Näissä on koristeluna pieniä kissantassukuvioita, kierrenarupainanteita sekä naarmukuviointia. Nakkilankin alueelta on löydetty Morbyn keramiikkaa, mikä on todiste tämän alueen asutuksen jatkuvuudesta esiroomalaisen rautakauden aikana.37

Kirja.indd 78

2.12.2011 12:05:27

Suomen turkikset houkuttelivat Kokemäenjoen suulle kaupantekijöitä Baltiasta ja muualta eteläisemmän Itämeren alueelta. Osa kaupantekijöistä jäi alueelle muodostaen pysyvämpääkin asutusta Nakkilan seudulle.38 Arantilankosken yläpuolella, Penttalan alueella on tutkittu löydöksistään rikas, roomalaiselle rautakaudelle noin vuodelle 200 jKr ajoittuva kalmisto. Kalmiston esineiden on todettu muistuttavan Baltian alueen rautakautisia esineitä. Myös kalmiston kivien latomistapa viittaa Koillis-Viron tarhakalmistojen kivilatomuksiin.39 Tällä perusteella on arveltu, että Nakkilan alueelle Kokemäenjoen suulle saapui rautakaudella asutusta Virosta.40 Penttala lienee ollut hyvin merkittävä rautakautinen kauppapaikka ajanlaskumme alun jälkeisinä vuosisatoina, jolloin Kokemäenjoki Arantilankosken alapuolelta muuttui aluksi merenlahdeksi ja myöhemmin suistoalueeksi. Asutuksen sijoittumista ei enää määrännyt meri, vaan rautakautiseen tapaan joki, kauppaväylä sisämaahan ja sisämaasta merelle.41 Penttalan kauppapaikan merkitys väheni 300-luvulla. Itämeren kauppa ei seuraavina vuosisatoina tuonut aikaisempaan tapaan rannikolle rikkauksia ja nykyisen Suomen rannikkoalueiden asutus alkoi taantua. Tähän asutuksen vähenemiseen olivat ilmeisesti syynä myös Ruotsin alueelta rannikoille tehdyt ryöstöretket. Nakkilankin seudulta asukkaita alkoi siirtyä Kokemäenjokea pitkin sisämaahan ja he veivät mukanaan omia kulttuuripiirteitänsä kuten talonpoikaistalon ja kalmistohautauksen.42 Kokemäenjokea pitkin kuljettiin rautakaudella Kyrösjärven vesireittiä Pohjanmaalle, Näsijärven reittiä Keski-Suomeen ja Pirkanmaan Pyhäjärven kautta Vanajaveden asutuksen pariin Etelä-Hämeeseen. Rautakaudella rakennettiin vesireittien varsille linnavuorijärjestelmä, jossa merkkitulilla voitiin antaa linnalta toiselle ketjutettu hälytys.43 Maayhteyttä pitkin kuljettiin Nakkilan seudulta Euran, Köyliön ja Yläneen kautta Aurajokilaaksoon, jossa rautakaudella oli runsaasti asutusta.44 Rautakaudella asuttujen vesistöjen varrelle Suomeen on kauppalaivojen mukana kulkeutunut kasveja Itämeren piiristä ja etelämpääkin Euroopasta. Kokemäenjoella näitä kasveja ovat esimerkiksi vesinenätti ja rantalitukka.45 Rautakautisesta kulkeutumisesta alueelle kertoo se, että kasveja ei esiinny muualla kuin asuttujen vesistöjen rannoilla kauppareittien varsilla. Suomessa harvinaisen rantalitukan merkittävin esiintymä on Nakkilassa Arantilankoskella. Muita rautakautista kyläasutusta kuvaavia kasvilajeja ovat esimerkiksi mäkikaura, tummatulikukka ja mäkivirvilä. Näitä kasveja löytyy rautakauden kylistä, mutta myöhemmin syntyneistä naapurikylistä ne puuttuvat.46 Keskiajalla Kokemäenjoen varsille saapui samalla tavalla munkkien mukanaan tuoma lääkekasvi kalmojuuri47.

Kirja.indd 79

2.12.2011 12:05:27

Joen koskipaikoissa on rautakaudella harjoitettu lohen ja siian pyyntiä. Koskikalastusta oletetaan harjoitetun pääasiassa passiivisilla pyyntivälineillä, kuten patorakenteilla ja merroilla. Metsästys jatkui rautakaudellakin paikallisena ravinnonhankintana. Viljaa viljeltiin yleensä kaskeamalla ja vain vähän peltoviljelynä. Sirppi ja viikate kuuluivat nykyisen Satakunnan alueen rautakautiseen viljelyvälineistöön. Viljalajina on ollut ainakin ohra ja kuitukasvina on viljelty pellavaa kankaan valmistusta varten. Kotieläiminä on ollut hevonen, lehmä, lammas, sika ja koira.48 Ulkomailta tuotiin korujen valmistukseen tarvittava pronssi ja hopea sekä rauta-aseet. Nämä tuontitavarat maksettiin turkiksilla ja ilmeisesti myös orjilla. Turkiskauppaa käytiin koko rautakauden ajan, mikä lisäsi pyyntiretkiä kauas sisämaahan ja pohjoiseen. Oletettavasti näillä retkillä turkiseläinten pyynnin ja kaupankäynnin lisäksi pakkoverotettiin sisämaan lappalaisilta turkiksia. Pitkät ja vaaralliset pyynti-, kauppa- ja verotusmatkat ovat edellyttäneet tekijäyhteisöiltään hyvää organisointikykyä. Ulkomaan kauppayhteyksissä käytettiin rautakaudella yli kymmenmetrisiä veneitä, joiden merikelpoisuutta oli lisätty niitein ja kiskotuksin.49

joen merkitys historiallisena aikana Satakunnan rannikko asutettiin sisämaasta käsin uudelleen 1100-luvulta lähtien, kun nykyisen läntisen Suomen alueet oli liitetty kirkon ja Ruotsin valtaan. Ruotsinmaalta tulleiden viikinkien ryöstöretkien uhka oli vähentynyt, koska saman kruunun alamaisia ei enää ryöstelty aikaisempaan tapaan.50 Varhaiskeskiajalla 1100-1200 nykyisen Suomen ja Satakunnan alueen väestö kasvoi hyvin nopeasti. Unto Salo kuvaa tuota rautakauden verkkaisen kasvun jälkeistä aikaa suoranaiseksi väestöräjähdykseksi. Suomen alueen väkiluku kaksinkertaistui vuosisadan aikana 50 000:sta sataan tuhanteen asukkaaseen.51 Kokemäenjokivarressa asutus valtasi koko Kokemäen pitäjän alueen aina Ulvilaan saakka, tuolloiseen jokisuistoon. Ensimmäiset kylät muodostuivat Nakkilan ja Ulvilan alueelle ja ne irtautuivat Kokemäestä Ulvila-nimisenä pitäjänä 1340-luvulla.52

Kulku jokea pitkin ja sen poikki Kokemäenjoki säilyi tärkeänä liikenneväylänä, vaikka keskiajalla satama siirrettiin Ulvilasta Poriin. Ulvilan ja Kokemäen kuninkaankartanoiden sekä kruunun kalastus- ja kuljetustarpeiden vuoksi talolliset määrättiin raivaamaan omistamansa jokirannan puusto Porista Nakkilan Lammaisten kylään saakka. Ilmeisesti keskiajalla jokea pitkin tehtiin suurempia kuljetuksia hevosvetoisilla veneillä, mikä vaati rantapolkujen pitämistä avoi-

Kirja.indd 80

2.12.2011 12:05:27

mena. Kulkeminen joella ja ylempänä jokivarressa asuvien kalastus olisi ollut mahdotonta, jos jokisuun asukkailla olisi ollut oikeus sulkea joki pyydyksillään. Se oli kuitenkin jo keskiajalta lähtien kiellettyä. Kolmas osa virran leveydestä, sen syvimmän paikan kohdalla, piti jättää avoimeksi kuninkaanväyläksi eli kruununjuovaksi. Näin kala saattoi jatkaa nousuaan ja jokiliikenne kulkea. Kalastusaika oli lyhyt, eikä aina ollut pitkäjänteisyyttä odotella virallisia oikeuden päätöksiä liian suurina riitautetuista alajuoksun pyydyksistä. Riita-asiat ratkaistiin varsin usein suorasukaisesti rikkomalla ne alajuoksun pyydykset, joita yläjuoksun asukkaat pitivät liian suurina.53 Jokilaakson rantoja seuraili keskiaikainen Huovintie. Sen päätepisteenä Kokemäenjoen suussa oli Ulvilan kaupunki. Harjavallan Torttilassa Huovintie erkani joesta etelään kohti Oripäätä.54 Huovintie kulki niin lähellä Kokemäenjokea, että joen jyrkät törmät ja joen sivuuomien yli rakennetut lukuisat sillat aika ajoin sortuivat aiheuttaen onnettomuuksia. Vuonna 1696 kaksi renkiä ajoi Lammaisten mäessä suolakalalastia reellä, kun tie jokitörmällä petti ja reki kaatui jokeen. Siltavouti määrättiin käräjillä 40 markan sakon uhalla kunnostamaan tie.55 Kokemäenjoen sivuojien kovertamia syviä uomia on paikallisesti kutsuttu myös aroiksi ja kolveiksi. Sivuojia ylittävät sillat oli määrätty kylien ylläpidettäviksi ja isompien siltojen ylläpito oli useamman kylän vastuulla. Siltojen ylläpito sortumaherkillä jokirannoilla oli ilmeisen vaikeata, koska kreivikunnan vouti totesi jo 1650-luvun lopulla Huovintien siltojen Porista sisämaahan olevan vaarallisen kelvottomia. Tämän havainnon seurauksena alettiin seuraavana syksynä talollisilta kerätä siltamaksuja siltojen kunnon parantamiseksi.56 Porin ja Reposaaren välisessä liikenteessä oli 1870-luvulla kahdeksan höyrylaivaa. Jokilaivat kulkivat Reposaaresta aina Nakkilaan Lammaisten kylään saakka. Alajuoksun jokiliikennettä haittasi Kokemäenjoen madaltuminen. Sen aiheutti yläjuoksulta irronnut maaaines, joka kerrostui joen pohjaan, kun jokiveden virtaus hidastui merta lähestyttäessä. Maan kohoaminen lisäsi osaltaan tätä joen madaltumista. Myös uitossa jokeen irronnut puun kuoriaines ja muu roska pahensivat maa-ainesten aiheuttamaa luontaista sedimentaatiota. Joen madaltumisen haittaa alajuoksun jokiliikenteelle poistettiin mutauksilla eli ruoppauksilla 1700-luvun lopulta lähtien. Ruoppausvälineenä oli varsikauha, jossa pitkän puisen varren päässä oli noin puolen kuutiometrin kokoinen rautakauha. Se painettiin käsivoimin varren avulla pohjaan ja vedettiin vintturiköydellä vinosti ylös niin, että maa-aines pysyi kauhassa. Ruoppaus koneellistui 1870-luvulla, kun käyttöön otettiin höyryvoimalla toimivia mutauslaitteita.57 Kokemäenjoen suulla Porissa käytiin 1800-luvulla vilkasta Itämerenkauppaa. Muutamilla talonpojilla ja kartanoilla oli omat kauppalaivansa, samoin kuin Leineperin ruukilla ja Tuorsniemen lasitehtaalla. Kauppatuotteina olivat puutavara, tiilet, rautamalmi, maataloustuotteet, suola ja terva.58

Kirja.indd 81

2.12.2011 12:05:27

Tukkien uitto vilkastui voimakkaasti 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun Poriin perustettiin lukuisia höyrysahoja. Kokemäenjoen laaja valuma-alue takasi sahoille niiden tarvitsemat valtavat tukkiresurssit latvavesiltä saakka. Joen monet vuolaat kosket vaikeuttivat uittoa, minkä vuoksi koskien yhteyteen oli rakennettava sulkulaitteita. Uitto ja sen vaatimat rakenteet haittasivat merkittävästi jokikalastusta ja jokiliikennettä. Syntyi vuosikymmenten riita, kun näiden elinkeinojen harjoittajat kirjelmöivät kilpaa kuvernöörille ja senaattiin saadakseen kukin oikeutta toimillensa. Jokikalastus hävisi tämän kädenväännön 1910luvulla, kun uittoyhtiö hankki hallintaansa kaikki merkittävimmät kalastuspaikat. Nämä se joko vuokrasi eteenpäin omilla ehdoillaan tai hävitti tyystin.59 Jokilaivaliikenteen lisäksi myös uittoa varten tehtiin ruoppauksia joen alajuoksulla. Kokemäenjoessa uitettiin vuosittain keskimäärin yli 2,5 miljoonaa tukkia vuosien 1926-1950 välisenä aikana.60 Tukkien uitto ja erottelu vaativat runsaasti työvoimaa. Uittoyhtiöllä oli vuosittain Porin ja Ulvilan välisessä tukkien uitossa tuhatkunta rantamiestä ja 250 miestä erottelussa.61 Kokemäenjoen yhteisuitto päättyi 1967.62

Tukkilauttoja vesivoimalaitoksella ja Lammaistenlahdella. Kuva: Sven Raita. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kirja.indd 82

2.12.2011 12:05:29

Pitkään jatkuneen uiton myötä joen pohjaan painui runsaasti uppotukkeja. Nakkilan Ruskilan kylässä pyrittiin näitä pohjapuiksi nimitettyjä uppotukkeja nostamaan sekä polttopuuksi että rakennuskäyttöön. Pohjapuita nostettiin talvella jään päältä ja kesällä veneestä. Nostovälineenä oli pitkä, ohut puuriuku eli saitta, jonka päässä oli piikki. Saitalla tunnusteltiin pohjaa, ja kun puu löytyi, piikki iskettiin siihen lujasti kiinni. Tukki vinssattiin ylös pelispukin eli kolmijalan avulla. Pohjapuun piti olla maannut yli kaksi vuotta pohjassa, ennen kuin sen sai jokamiehen oikeudella ottaa omakseen. Pohjapuiden ikä ja omistajayhtiö kävivät ilmi tukin päässä olevasta leimasta. Pohjapuiden nostajat myivät kahta vuotta nuoremmat tukit takaisin omistajayhtiölle. Ruskilassa on useita rakennuksia, joissa on käytetty pohjapuuta rakennusaineena. Kahta vuotta vanhemmista pohjapuista pestiin muta ja hiekka pois ennen sahausta. Tukin päistä poistettiin ohuet siivut eli konkarit, etteivät sahan terät tylstyneet päihin imeytyneeseen mutaan. Joesta nostettu pohjapuu kovettui nopeasti kuivuessaan ja naulat upposivat siihen paljon huonommin kuin tavalliseen puuhun.63 Joki on ollut myös kulkemisen este. Ulvilan Haistilassa on todennäköisesti ollut Huovintiehen liittyvä joen ylityspaikka jo ennen 1550-lukua. Vasta kärryjen yleistyminen ja kuormien suureneminen vaativat joen ylitykseen isompaa lauttaa.64 Haistilassa aloitettiin Kokemäenjoen ylittävä lauttaustoimi 1640-luvun alussa. Muutamaa vuotta myöhemmin mainitaan lautturiksi Heikki Niilonpoika. Hän sai vuosittain palkaksi työstään kapan viljaa kultakin talolliselta ja myi sivutoimenaan olutta matkustajille hintaan viisi kupariäyriä kannulta. Oman pitäjän väki sai ylittää joen ilman lauttausmaksua, mutta ulkopitäjäläisiltä perittiin kolme kupariäyriä hevoselta ja hengeltä.65 Ilmeisesti sen vuoksi, ettei olisi tarvinnut jalankukijoiden vuoksi liikutella suurta lauttaa, oli Haistilan lauttapaikalle järjestetty pitäjän toimesta myös veneet.66 Haistilan lautan merkitystä korosti se, että vielä 1700-luvun alkupuolella seudulla ei ollut muuta joen ylityspaikkaa. Seuraava ylityspaikka oli vasta Kokemäellä ja ensimmäinen varsinainen silta Vammaskoskella Tyrväällä.67 Kokemäen ylityspaikka ei ollut pysyvä silta, vaan joka kevät joen yli rakennettu puusilta eli portaat, josta saattoi ajaa joen yli hevosella niin suurella kuormalla kuin hevosen perään saattoi panna.68 Nakkilan seudulle tuli 1800-luvun lopulta lähtien muitakin joen ylityspaikkoja. Haistilaan rakennettiin kuitenkin vielä 1940-luvun lopulla yhdeksän tonnia kantava puulossi, joka palveli joen ylitystä Friitalan sillan valmistumiseen saakka vuonna 1953. Näin Haistilassa oli yhtäjaksoisesti tärkeä joen ylityspaikka todennäköisesti yli 400 vuoden ajan.69 Nakkilassa on 1900-luvun alkupuolella ollut useampiakin paikkoja, joissa ”ylittekuljettajat” ovat veneillä kuljettaneet ihmisiä joen yli. Näitä paikkoja on ollut ainakin Ruhadessa, Pakkalassa ja Kukonharjassa. Talvisin joen yli jäädytettiin jääkannaksia. Jääsillan ”runko” 83

Kirja.indd 83

2.12.2011 12:05:29

Haistilan lauttaranta. Kuva: Signe Brander. Satakunnan Museon kokoelmat.

jäädytettiin ja vahvistettiin rantaveteen joen suuntaisena. Kun riittävä vahvuus oli saavutettu jääsilta irrotettiin rannasta ja käännettiin virtauksen avustamana joen yli kulkevaksi kannakseksi.70 Nakkilan seudun ensimmäistä pysyvää joen ylittävää kulkuyhteyttä toivottiin rakennettavaksi Arantilankoskelle. Kirkkoherra Antti Perheentupa otti vuonna 1936 hoitaakseen tämän jo pitkään vireillä olleen silta-asian. Hanketta vauhditti Waldemar von Frenckellin suuri testamenttilahjoitus, josta 750 tuhatta markkaa oli tarkoitus käyttää Arantilan sillan rakentamiseen. Kunnanvaltuuston asettama rakennustoimikunta osti valtiolta Tammerkosken käytöstä poistetun teräsrakenteisen rautatiesillan 183 tuhannella markalla. Rautateitse Nakkilaan tuodun sillan asennusurakka maksoi 470 tuhatta markkaa. Arantilan silta vihittiin käyttöönsä heinäkuun 17. päivä 1938. Näin vanha rautatiesilta muuntui maantiesillaksi, joka palveli Kokemäenjokea ylittävää liikennettä 1980-luvun lopulle saakka.71

Kirja.indd 84

2.12.2011 12:05:30

Arantilan sillan vihkiäiset 1938. Kuva: Satakunnan Kuva. Satakunnan Museon kokoelmat.

Arantilan sillan avajaisissa kirkkoherra Perheentupa kertoi Satakunnan Kansa –lehdelle antamassaan haastattelussa: ”Nyt, kun silta on valmis, kerrottakoon huvin vuoksi, että erikoista pontta asialle antoi se, että Ulvilan (Friitalan) siltahanke heräsi samalla kerralla ja oli vähällä aiheuttaa voittamattomia esteitä Nakkilan silta-ajatuksen toteuttamiselle. Sattui kerran niinkin hauskasti, että kummankin siltahankkeen ajajat kohtasivat toisensa kulkulaitosministeriössä. Mitä siellä silloin puhuttiin, jääköön kertomatta, mutta tulkoon mainituksi, että ilman tätä kohtausta asia tuskin olisi lähtenyt eteenpäin sillä vauhdilla kuin se sitten lähti.” Sillan merkityksestä Perheentupa toteaa: ”Sillan valmistuminen tuottaa pohjoispuolen asukkaille uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja arvojen nousua ja sillä on luonnollisesti suuri merkitys koko pitäjän taloudelliselle ja henkiselle kehitykselle.” Siltahankkeen valmistuttua Nakkilan kunnanvaltuusto myönsi huomaavaisuuden osoituksena kirkkoherra Perheentuvalle hänen kiitettävän uhrautuvasta toiminnastaan Arantilan silta-asian hyväksi palkkiota kolme tuhatta markkaa.72

Kirja.indd 85

2.12.2011 12:05:31

Jokikalastus Nakkilan vaakunaan on kuvattu Kokemäenjoen ja sitä ympäröivien viljavien vainioiden suuri historiallinen merkitys alueen asukkaille. Sinisen vaakunan diagonaalissa kulkee kultainen joki. Jokeen on sijoitettu nahkiainen ja joen ympärillä lainehtivia peltoja kuvastaa kuusi kultaista ohrantähkää. Nämä elementit ovat vuosisatoja olleet nakkilalaisen identiteetin kulmakiviä. Nakkilan seudun jokikalastuksesta on asiakirjatietoja 1300-luvun puolivälistä lähtien. Yleensä ne koskevat kalastusriitoja. Kartalta voimme nykyisinkin nähdä yhden Turun maaoikeuden tekemän ratkaisun 1400-luvun puolivälin kalastuskiistassa. Kokemäkiläiset väittivät ulvilalaisten ottaneen heiltä kalastusoikeuden Kallion virrassa Lammaisissa. Kiistan ratkaisussa Ulvilan ja Kokemäen raja (nykyinen Nakkilan ja Harjavallan raja) pantiin kulkemaan neljän kilometrin matka pitkin Lammaisten koskea ja jokea siten, että eteläpuoli kuului Ulvilalle (Nakkilalle) ja pohjoispuoli Kokemäelle (Harjavallalle).73 Nakkilasta ja aina Kokemäeltä asti käytiin myös merialueella kalassa 1700-luvulle saakka. Kokemäenjoessa oli 1800-luvun puolivälissä tehdyssä valtion kalastuspaikkakartoituksessa Nakkilan alueella yhdeksän kalastuspatoa eli toerakennelmaa. Yläjuoksulta päin lueteltuna (suluissa on tokeiden suurin sallittu pituus metreinä rannasta jokeen): Kallio (55), Köönikkä (105), Savikko (178), nämä kolme toetta sijaitsivat Lammaistenkoskella. Siitä alajuoksulle päin olivat Kukonharja (45), Viikkala (78), Soinila (120), Arantila (132), Ruhade (75) ja Ruskila (76). Tokeiden sijaintipaikat olivat tarkoin määriteltyjä. Tokeet olivat useimmiten kylän talojen yhteisesti omistamia, mutta niihin kaikiin oli valtiolla osuus.74 Ensimmäiset kirjalliset maininnat tokeista Lammaistenkoskella ovat 1300-luvun puolivälistä75 ja kaikki Nakkilan alimmatkin tokeet on muodostettu viimeistään 1500-luvun loppupuolella.76 Kalastuspato koostui rannalta jokeen kohtisuorasti rakennetuista pukkijonoista, tokeista. Tokeet rakennettiin vuosittain uudelleen, mikä vaati suuren määrän puutavaraa ja työtunteja. Ruskilan tokeilla pukit kiinnitettiin toisiinsa ja selkäpuihin noin 7000 puunaulalla. Naulan pituus oli noin 17 senttimetriä ja se oli patorakenteessa joustavampi kuin rautanaula. Lisäksi puiset naulat helpottivat tokeiden purkamista.77 Lohi- ja siikatokeisiin rakennettiin niin sanotut sarjat eli suoja-aidat. Ylös jokea nouseva kala jäi sarjojen eteen, mistä ne voitiin pyydystää lipolla. Sarjojen alapuolelle painettiin ruonat, puolisentoista metriä pitkät verkkopussit, joita nimitettiin myös lanoiksi. Kun nousukala lopulta väsyi ponnisteluun sarjojen läpi, virta painoi sen kyljittäin ruonaan, josta 86

Kirja.indd 86

2.12.2011 12:05:31

se ei enää päässyt pois.78 Tokeissa oli vaihteleva määrä mertoja. Saalistietoja vertailtaessa huomataan, että tokeilta lipotut saaliit ovat poikkeuksetta isompia kuin tokeiden merta- ja ruonasaaliit.79 Nahkiaisten toekalastus on ollut merkittävä elinkeino Ruskilan kylässä Nakkilassa ainakin 1500-luvulta lähtien.80 Ruskilan tokeet sijaitsivat heti kosken yläpuolella joen etelärannalla. Toerakennelma jakautui neljään osaan. Ylävirran puolella oli suojatoe, jolla ei kalastettu, vaan sillä vaimennettiin virran voimakkuutta. Suojatokeeseen vasten joen virtausta kiinnitettiin tiivis puumatto eli kiita. Se tehtiin pystyyn rinnakkain asetetuista mäntyrangoista, jotka sidottiin toisiinsa vaakasuoraan asetetuilla koivuvitsaksilla. Suojatokeen alapuolella oli kruvarintoe. Nimi juontaa alkunsa krouvareihin eli kapakoitsijoihin, jotka kävivät tokeilla vaihtamassa kaloja viinaan. Seuraavana alajuoksulle päin oli karitoe, joka oli rakennettu koskessa olevaan karikkoon. Alimpana oli alinen toe.81 Ruskilan nahkiaistokeiden pienoismallia voi käydä tarkastelemassa Nakkilan kotiseutumuseossa.

Ruskilan tokeet 1937. Kuva: H. Seppänen. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kirja.indd 87

2.12.2011 12:05:33

Ruskilassa oli tapana myydä tokeiden rakentamisesta yli jäänyt puutavara. Siitä käytettiin nimeä ”viinapuut” ja rahoilla ostettiin tokeiden harjakaisviinat.82 Nahkiaistokeiden kalastusoikeus oli Ruskilassa jaettu neljälle talolle, joiden vastuulla oli vuosittain hankkia puutavara tokeiden rakennusmateriaaliksi. Tokeiden rakentamiseen osallistuneilla torppareilla ja mäkitupalaisilla oli kullakin oikeus toekalastukseen kymmenellä mertasijalla. Nahkiaisia kalastettaessa kuului papille yhden aamun saalis vuodessa. Siika- ja lohikalastuksessa joka kymmenes aamu oli ”papin aamu”. Käytännössä pappi kuitenkin vuokrasi tämän kalastusoikeutensa muille.83 Vuonna 1911 syntynyt Lauri Aarikka muistelee nahkiaisten toekalastusta näin: Ko tullee heinäkuun loppupuali Ruskilas ni kyl töllin äijäk kohisee niätt ”eiks men jo rantaan tokkeen rakennuksel”. Pari viikkoo ne siäl sit seittemäm miähev voimal stää tojet rustaa. Se tokkeer rakentaminen käy äkkii sannoi sillail niät poikij jover reerataam paksut selläät jalkaim pääl ninko sahapukit. Sit tällätään niittem pääl poikittain niskat ja sem peräst pitkim päim painot ja portaat. Painoin pruukataam paksui kuusen tyvvii. Portaat lyärääv viirest rintasiv veretyst ympyriäisest puust. Mertai sijat tehrää sillai niät selkäin nojalt lyärääj jovem pohjaan kaks savvaa air rintasi. Niit myärem merrap painetaan korvain kans pohjaa. Ja sem mää sanon niät nahkiistka ei tul ko merta vaan on yhren eineenki auki pohjast. Merrat o sirottu ympyriäisiks veistellyist katavav varvuist haljeltuin kuusej juurten kans. Niit merran varvui äijät veistelee talvipuhteisim puukkon kans polveis pääl. Kuusej juurii käyrään ai syksysin krävväämäs kuakkain kans mettist. Merra sitomises ei saakka ol vallan krohelo. Niitten tarttee tul tihui, taik nahkiiset mennee varpuir ravoist läpitte. Nahkiiset räknätäär rannas sillail niät toiseel looraar räknätään ain kolkkymmänt ja sit paiskataan yks eri looraaj, ja stää sanotaa sitteeks. Viimitteeks lujetaa sitteet toisten nahkiistej joukkoo. Sillail tullee kerpuun kolkkymmänt ja yks nahkiist. Kerpuräkninkil niit myyräänki. Kyl se on yks Luajal lykky niät ruskilaiset saa niist nahkiisist hiukan tupakki- ja kaffeerahhaa, konnei niitten kuivis hiatapellois tahro mittään kasot, vaik niit kui sonnittas ja pruukais. Muup pitäjäläiset on kumminki katteellissii ruskilaisten nahkiisrahoist, ja ei niist sit ooroil juur hiiskutakka. Ko stää nahkiisten tulloo vällii syksysin kyssyy rookataan ni pruukataav vastat niät ”erellisvuan vähä tuli mut nyt ov vallan kuitis”.85

Hyppingin tila, jolla oli kalastusoikeus Ruskilan tokeilla tuli aikanaan Nakkilan kunnan omistukseen. Nakkilan kunta antoi tuon omistukseensa tulleen kalastusoikeuden vuosittain vuokralle. Kunnan kalastusoikeudesta saama vuokra oli saman suuruinen kuin yhden sairaanhoitajan vuosipalkka vanhainkodissa, joka oli rakennettu Hyppingin tilan maille.84 Ruhaden nuotta-apajalla on pyydystetty lohta ja siikaa 1900-luvun puoliväliin saakka. Apaja on muodostettu jo 1700-luvun lopulla. Ruhaden nuotan kalastusoikeus vuokrattiin Anolan kartanolta. Vuokra maksettiin sovitulla määrällä kalastettuja siikoja. Nuotat kunnostettiin talvella ja nuottaaminen aloitettiin toukokuussa. Nimismies merkitsi nuotanvetopaikan jokeen kolmella paalulla. Nuotan koko pituus oli noin 90 metriä. Nuotan toista päätä piti maamies paikallaan vyötärölleen sidotun köyden avulla ja nuotan toisen pään souti venemies vastarannan kautta kiertäen maamiehen luokse. Kierroksen jälkeen molemmat vetivät nuotan ylös yhteisvoimin. Kalat koottiin puulaa-

Kirja.indd 88

2.12.2011 12:05:33

tikoihin. Kalojen väliin pantiin nokkosia, mikä piti kalat tuoreina. Nuotatut kalat vietiin myyntiin Poriin. Ruhaden rannalla oli varsinkin sunnuntaisin paljon yleisöä katselemassa nuottaamista. Aika-ajoin pidettiin rannan yleisölle ”kalapaaleja”. Silloin keitettiin runsaasti kalasoppaa, lohia paistettiin ja pantiin kraaviksi. Kalapaaleissa kävi vieraita naapuripitäjistä saakka.86 Norssia eli kuoretta on Ruskilan kylässä kalastettu lippoamalla. Olavi Penttilä kertoo, että yhdellä haavinvedolla saattoi hyvinkin saada saaliikseen 10-15 norssia kerralla87. Aikaisin keväällä tullutta kalaa sanottiin ”kirsinorsiksi” ja myöhemmin hiirenkorvien puhjettua tullutta kuoretta sanottiin ”lehtinorsiksi”. Kirsinorsi oli mieluista ruokaa kyläläisille, mutta lehtinorsia ei pidetty kovin herkullisena kalana, vaan soveliaampana kananruuaksi.88 Talvella kalastettiin rysällä madetta jään alta. Olavi Penttilä muistelee isänsä hyvän madeapajan olleen Penttilää vastapäätä Anolan puolella Malmirannasta 64 askelta joen keskustaa kohti. Jäiden lähdettyä rysällä kalastettiin haukea, kuhaa, ahventa ja madetta. Tätä sulan veden rysäkalastusta kesti noin kuukauden ajan. Sitten rysä alkoi likaantua veden kuljettamasta aineksesta ja se otettiin pois kalastamasta. Rysäkalastus oli aikaisempina vuosikymmeninä varsin vapaata toimintaa. Joskus saatettiin kalastukseen kysyä lupa vesiosuuksia omistavista taloista. Rysäkalastuspaikassa tuli olla kivetön joen pohja, jotta saatiin lyötyä rysän tolpat pystyyn. Rysällä kalastettiin myös vimpaa suolakalaksi.89 Vapakalastusta on Nakkilassa harrastettu jo 1950-luvulla.90 Jokeen nousi lohta ja meritaimenta jonkin verran myös 1960- ja 1970-luvulla, vaikka jokivesi oli tuolloin varsin likaista91. Nousukalassa ei yleensä ole havaittu makuvirheitä. Kaloissa esiintyy joskus, lähinnä loppukesästä makuvirheitä, kun jokivesi lämpenee ja veden virtaus on heikko. Jokiveden puhdistumisen myötä vapakalastusharrastus alkoi yleistyä 1980-luvulla.92 Ruskilan 1952 perustettu kalastuskunta alkoi myydä lupia vapakalastukseen vuonna 1985. Ensimmäisen vuoden lupamaksutulot olivat 1 600 markkaa, ehkä nykyrahassa noin 400 euroa. Nakkilan seudun virkistyskalastusalue perustettiin vuonna 1987. Se kokosi yhteen Nakkilan seudun kalastuskunnat ja alkoi myydä virkistyskalastajille yhtenäistä kalastuslupaa koko Nakkilan seudun jokialueelle. Tätä ennen lupakäytäntö oli hankala, koska esimerkiksi Ruskilankosken alueella kalastamiseen tarvittiin kolmen eri kalastuskunnan luvat. Lupamaksuista saadut tulot käytetään kalaistutuksiin. Nakkilan seudun virkistyskalastusalue istuttaa kaloja 10-15 tuhannella eurolla vuosittain. Istutukset ovat nykyisin pääasiassa noin kilon painoisia kirjolohia, jotta saadaan saaliselämyksiä useammille kalastajille.93

Kirja.indd 89

2.12.2011 12:05:33

Lammaisten voimalaitos istuttaa Kokemäenjokeen kaloja velvoitteensa mukaisesti. Voimalaitokselle on määrätty vuosittainen kalatalousmaksu 71 tuhatta euroa, jolla istutetaan kaloja Lammaisten padon alapuolelle. Näissä velvoiteistutuksissa jokeen on istutettu lohta, meritaimenta, siikaa ja kuhaa. Kokemäenjokeen kudulle nouseva siika on kooltaan 2-5 kiloista. Nousulohen keskikoko on 5-7 kiloa. Keväisin jokeen nousevat suurimmat meritaimenet ovat lähes keskikokoisen lohen kokoisia. Vuosittain pidetään Nakkilan seudun virkistyskalastusalueen vapakalastajien kesken kilpailua kauden suurimman kalan saajasta. Kilpailu voitetaan yleensä yli 10 kilon kalalla. Tähän mennessä suurin voittajalohi on 1990-luvun lopulta, se painoi 22 kiloa.94

Teollisuus ja vesivoimatalous Joki on synnyttänyt monenlaista tuotantotoimintaa tarjoamalla runsaasti virtaavaa vettä teollisuuden voiman lähteeksi ja tuotantoprosesseihin. Vesimyllyillä jauhettiin peltojen antimet jauhoksi. Kokemäenjoen suuret voimat: virtaus, hyydepadot, tulvat ja jäiden lähtö tekivät kuitenkin myllyjen sijoittamisen pääuomaan hankalaksi. Sen vuoksi merkittävä osa myllyistä rakennettiin joen sivu-uomiin. Kruunu edisti 1500-luvun puolivälissä sahateollisuutta perustamalla vesivoimalla toimivia sahoja. Satakunnan ensimmäinen tunnettu saha syntyi vuonna 1558 Nakkilan Ruhaden kylään paikalla olleen kruununmyllyn yhteyteen. Siellä valmistetut laudat vietiin Ulvilan ja Porin kuninkaankartanoille. Sahan vuositulos oli vain 350 sahattua lautaa.95 Tulva rikkoi Ruhaden sahan vuonna 1575, eikä sitä sittemmin enää käytetty.96 Sahat olivat 1700-luvulle saakka varsin tehottomia ja ne jauhoivat suuremman osan sahatukkia sahanpuruksi kuin laudoiksi. Anolan sahasta sanottiin vuonna 1681, että sahatukista voitiin sahata kaksi paksua tai kolme ohutta lautaa.97 Nakkilassa on ollut kolme nahkatehdasta. Arantilan kylässä perusti nahkatehtaan nahkuri E. Lehtinen, joka myöhemmin myi liikeyrityksensä tehtailija Hugo Sandbackalle. Tattaran kylässä, Tattaranjoen varrella sijaitsi O. Ahon omistama nahkatehdas. Vuonna 1898 perusti nahkuri J. W. Suominen Tattaranjoen varrelle nahkimon, joka laajeni teollisuuslaitokseksi kymmenen vuotta myöhemmin. Silloin tehtaalla otettiin käyttöön liikuteltava höyrykone eli lokomobiili, parkkimylly, nahkamankeli, pumppulaitos ja sähkölaitos. Monilla nakkilalaisilla oli myös merkittävä omistus Kiukaisissa toimineesta Satakunnan Nahkateollisuus Oy:stä. Näin nahkateollisuus oli sata vuotta sitten Nakkilan merkittävin teollisuudenala.98 Satakuntaan kehittyi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä yksi Suomen nahkateollisuuden 90

Kirja.indd 90

2.12.2011 12:05:33

keskuksista. Tuo menestys perustui juuri Satakunnan Nahkateollisuus Oy:n Rauman ja Kiukaisten tehtaisiin, J. W. Suominen Oy:n Nakkilan tehtaaseen ja erityisesti suurimpaan Friitalan nahkatehtaaseen.99 J.W. Suominen Oy:stä kehittyi ajan myötä Suominen Kuitukankaat Oy, joka nykyisin on kunnan suurin yksityinen työllistäjä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen käynnistyi Suomessa suuri määrä hankkeita sähköistyksen lisäämiseksi ja vesivoiman hyödyntämiseksi. Tämä kohdisti kiinnostuksen myös Kokemäenjoen alajuoksun vesivoimaan. Huittisten ja Nakkilan välinen koskisarja, jonka pudotuskorkeus oli 40 metriä, haluttiin valjastaa sähköntuotantoon.100 Esko Tuominen osallistui nuorena miehenä Tämän vesivoiman rakentamisesta Lammaisten voimalaitoksen rakennustöihin ja on alkoivat kilpailla Turun seudun teollimuistellut asiaa näin: Parin vuoden ajan työskentelin suuslaitosten yhteenliittymä sekä Porin voimalaitostyömaalla ”koskijätkänä”, kuten meitä kaupungin ja teollisuuslaitosten yhteensilloin nimitettiin. Kesä 1937 meiltä koskijätkiltä meni liittymä. Nämä kilpailevat etupiirit 1,5 kilometrin pistoraiteen rakentamiseen Porin radalta rakennustyömaalle. Raidetta pitkin kuljetettiin koneet ostivat kilvan rantaoikeuksia jokivarren ja rakennustarpeet työmaalle. Pistoraidetta varten isänniltä. Saattoipa käydä niinkin, että rakennettava silta piti paaluttaa, jotta se kestäisi illalla toiselle etupiirille neuvoteltu junan painon. Koneellista junttaa ei ollut, vaan kolmen kauppa siepattiin seuraavana aamuna miehen junttaryhmä hakkasi puolitoista metriä pitkällä kilpailijalle lupaamalla paremmat kauptukinpalalla paalun maahan. Raskasta junttatyötä paehdot. Tämä kilpajuoksu oli nokkelaa auttoivat junttalaulut, joita laulamaan oli vapautettu vanha ratatyömies Jussi. Seuraavana talvena louhittiin ja tehokasta. Kaikki ostettavissa alajuoksun puoleisesta menokanavasta 90 000 kuutioolevat koskioikeudet oli ostettu parissa metriä kalliota. Me apumiehet lastasimme irti räjäykuukaudessa vuoden 1917 alussa. tettyjä kallionkappaleita kolmilaitaisiin laatikoihin eli Kesällä 1917 oli kilpailijoiden istuttava jassikoihin. Laatikot nostettiin ylös kraanoilla ja meitä neuvottelupöytään ja sovittava omisalhaalla pelotti laatikoista tipahtelevat kallionkappaleet. Puolen kilometrin kanavaa louhittiin koko talvi ja tamiensa koskiosuuksien vaihdoista työssä oli noin 800 miestä. Moni kuoli, kun sai kraanan siten, että niistä muodostui yhtenäisiä nostamasta laatikosta pudonneen kallionkappaleen ryhmiä.101 Äetsän alapuolisten vesivoimalaitosten suunnittelu oli jo hyvässä vauhdissa, kun homma tyssäsi 1920-luvun lamaan. Koskioikeuksien omistuksesta käytiin laman pyörteissä runsaan vuosikymmenen ajan ankaraa vääntöä. Jännittävien käänteiden jälkeen sovittiin vuonna 1935 vesivoiman rakennusoikeus Länsi-

päähänsä. Työmiehiä kuoli työmaalla myös sortuvien maamassojen alle. Minulle jäi muistikuva, että voimalaitostyömaalla kuoli tapaturmaisesti 13 miestä. Padon rakentaminen oli hurja homma. Siihen upposi 300 000 säkkiä sementtiä ja kiilakiviä sotkettiin sementtikuran joukkoon niin paljon kuin vain saatiin sopimaan. Käsivarren vahvuista raudoitusta oli niin tiheässä, että se vaikeutti liikkumista valutyömaalla. Raskaassa keskeytymättömässä padon valutyössä oli kaksi työvuoroa, kello 6-18 ja kello 18-6.103

Kirja.indd 91

2.12.2011 12:05:33

Suomen Voima Oy:lle ja tälle yhtiölle tuli uusi omistuspohja: Nokia Oy 38%, A. Ahlström Oy 36%, Porin kaupunki 12%, W. Rosenlew & co Oy 10% ja Porin Puuvilla Oy 4%. Lammaisten voimalaitosta koskeva rakennuslupa-anomus jätettiin Turun- ja Porin läänin maaherralle huhtikuussa 1937. Maaherran päätös annettiin saman vuoden lopussa ja siinä arvioitiin vesivoiman rakentamisesta koituvat vahingot ja määrättiin korvaukset näistä vahingoista.102 Lammaisten vesivoimalaitoksen pudotuskorkeus on yli 25 metriä. Näin suuren padon rakentaminen vuolaaseen jokeen on 70 vuotta sitten käytetyillä rakennusmenetelmillä ja välineillä ollut valtava ponnistus. Rakentaminen sujui kuitenkin ripeästi ja itsenäisyyspäivänä 1939 aloitettiin talvisotaa käyvässä maassa vesivoimalaitoksen ensimmäisen generaattorin koekäyttö. Harjavallan ja Nakkilan rajalla sijaitsevan vesivoimalaitoksen kutsuminen Harjavallan

Lammaisten voimalaitos. Kuva: Sven Raita. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kirja.indd 92

2.12.2011 12:05:35

voimalaitokseksi aiheuttaa Nakkilassa joskus hieman nyrpeyttä. Aikaisemmin tässä tekstissä olen esittänyt syyn sille, miksi Harjavallan ja Nakkilan raja kulkee voimalaitoksen kohdalla neljä kilometriä pitkin jokea. Koskella, johon voimalaitos on rakennettu on silläkin kaksi nimeä, etelärannan kylän mukainen nimi Lammaistenkoski ja pohjoisrannan kylän mukainen nimi Pirilänkoski. Harjavallan puolella sijaitsee osa voimalaitoksen patoa ja Nakkilan puolella sijaitsee osa patoa ja koko vesivoimalaitos. Tässä kirjoituksessa tarkastelen Kokemäenjokea nakkilalaisesta näkökulmasta ja siitä syystä olen käyttänyt koskesta nimeä Lammaistenkoski ja voimalaitoksesta nimeä Lammaisten voimalaitos. Vesivoima on säätövoimaa, jota ajetaan päivällä, kun sähkönkulutus on suurin ja hinta korkein. Yöllä virtaus pidetään minimissä ja kerätään vesivarastoa patoaltaaseen seuraavan päivän juoksutusta varten. Nakkilassa, Arantilankosken yläpuolella vesivoimatalouden lyhytaikaissäännöstely aiheuttaa suuret, jopa kahden metrin vedenpinnan korkeusvaihtelut päivittäin. Tämä luonnollisesti vaikuttaa joen muuhun käyttöön kunnassa. Vesivoimayhtiön ja Nakkilan kunnan välillä on jo pitkään ollut rakentavaa vuoropuhelua joen eri käyttömuotojen yhteensovittamisesta. Lyhytaikaissäännöstely vaikeuttaa usean kalalajin lisääntymistä joella. Säännöstely on haitannut myös nahkiaisen lisääntymistä, koska nahkiaisen toukat elävät 5-6 vuoden ajan jokimatalikoissa pohjalietteeseen kaivautuneena. Osa toukista jää kuiville ja osa huuhtoutuu pois suurten virtaamavaihteluiden vuoksi. Nahkiaisen kutualueita on kuitenkin vielä jäljellä Nakkilan jokiosuudella.104 Jo 1920-luvulta lähtien Harjavallan alapuolisella jokiosuudella on havaittu kalakuolemia, joiden oletetaan aiheutuneen teollisuuden myrkyllisistä päästöistä. Huonoa mainetta jokikalastukselle aiheuttivat myös hauista mitatut korkeat elohopeapitoisuudet 1900-luvun viime vuosikymmeninä. Pihlavanlahdelta kalastetuissa hauissa oli syöntirajoituksia vielä 1990-luvulla.105 Jokiveden laatu on parantunut erittäin paljon 1970-luvulta lähtien tehdyillä vesiensuojelutoimenpiteillä. Ratkaiseva veden laadun parannus ajoittui vuoteen 1985, kun kaksi yläpuolisen vesistön sellutehdasta lopetti toimintansa. Happea kuluttava kuormitus ja fosforikuormitus ovat molemmat vähentyneet yli 90%, typpikuormitus on vähentynyt noin 30%, raskasmetallikuorma on pienentynyt merkittävästi ja elohopeaongelma tyystin hävinnyt. Nykyisin eniten jokiveden laatua heikentää peltoviljelystä ja viemäriverkon ulkopuolisten kiinteistöjen jätevesistä tuleva hajakuormitus.106

Kirja.indd 93

2.12.2011 12:05:35

historia ja tulevaisuus Alvar Aalto hahmotteli 70 vuotta sitten Kokemäenjokilaaksoon joenvarsikaupunkien helminauhan, jossa asutustaajamat, teollisuusalueet ja maanviljelysalueet kiertyvät yhteen orgaaniseksi kokonaisuudeksi.107 Vuosikymmenten kuluessa Aallon suunnittelema seudullinen kokonaisuus, ”yhteiskunnallinen elin” ja ”itsenäinen taloudellinen yksikkö” on voimakkaasti tiivistymässä Kokemäenjoen, valtatie 2:n ja rautatien muodostamaan kasvukäytävään. Tätä kuvastaa hyvin se, että Porin, Ulvilan, Nakkilan ja Harjavallan yleiskaava-alueet ovat jo nyt kiinni toisissaan ja muodostavat suunnitelmallisen perustan kaupunkirakenteen ketjulle. Jokilaaksomme väestökeskittymän nykyinen kasvuvauhti on kansallisellakin mittapuulla tarkasteltuna yksi nopeimmista.108 Tiivistyvä yhdyskuntarakenne yhdistettynä monimuotoiseen luontoon ja kulttuurihistoriaan tarjoaa maankäytön suunnittelulle kiinnostavan tilaisuuden luoda laadukasta elinympäristöä.

Nakkilan maisema Kallioperä luo perustan Nakkilan maisemalle. Kiinnostavimmat kivilajit lienevät jokilaakson hiekkakivitasanko ja siinä risteilevät kulutusta hyvin kestäneet oliviinidiabaasiselänteet. Hiekkakivitasanko on yleensä irtomaakerrosten peittämä. Laajin kalliopaljastuma, jossa tasangon hiekkakivi on nähtävissä, sijaitsee Lammaisten voimalaitoksen alapuolen jokiuomassa. Kalliopaljastuma on pinta-alaltaan runsaan kolmen hehtaarin suuruinen. Näissä joen pohjan liuskeisissa hiekkakivikerrostumissa on havaittavissa vino suuntaus. Se kertoo siitä, että jokilaakson hiekkakivitasanko on vuosimiljoonien aikana painunut kaarelle. Oliviinidiabaasi taas kovana ja sitkeänä kivilajina kelpasi mainiosti raaka-aineeksi niin kivikauden kirveisiin kuin kalliomurskeeksi nykyiseen yhdyskuntarakentamiseen. Nakkilan maisemaa hallitsevat laajat viljelyaukeat. Esihistoriallisena aikana nämä alueet olivat matalana merenlahtena, jonka pohjalle kerrostui Kokemäenjoen mukanaan kuljettamaa hienojakoista maa-ainesta. Avarassa maisemassa voi nähdä runsaasti luonnon ja kulttuurin historiallisia kerrostumia. Viljelyaukeiden läpi virtailee syvällä uomassaan kunnan halki kulkeva Kokemäenjoki. Jokea ympäröiviä peltoaukeita reunustavat moreenipeitteiset, metsäiset kallioselänteet. Kymmenien neliökilometrien laajuisilla peltoaukeilla on asuttuja metsäsaarekkeita ja muu asutus on järjestynyt nauhamaisesti teiden varsille. Nakkilan peltoaukean metsäsaarekkeista osa on jääkauden aikana muodostuneita drumliineja, joissa jäätikön työntyessä seudun yli teräväpiirteisen kallioytimen ympärille on kertynyt moreenivaippa.

Kirja.indd 94

2.12.2011 12:05:35

Nakkilan maiseman erikoisuus Kokemäenjokivarressa ovat jopa parikymmentä metriä korkeat jyrkät jokitörmät, joissa maaperän vesiolosuhteista riippuen aika ajoin tapahtuu törmäsortumia. Kuvassa sivulla 85 Arantilankoskella näkyy useita tuoreita törmäsortumia. Sortumien koko vaihtelee muutamista kymmenistä jopa tuhansiin kuutiometreihin maaainesta. Törmäsortumat tapahtuvat yleensä silloin kun maaperä on pitkäaikaisten sateiden tai sulamisvesien vuoksi täysin veden kyllästämä. Mikä onkaan Nakkilan jokirantojen historiallinen maisema? Viimeiset 50 vuotta rantametsät ovat saaneet kasvaa melko vapaasti, mutta sitä aikaisempina vuosisatoina rannoilla lienee ollut varsin vähän puustoa. Kuvassa sivulla 84, Haistilan lauttarannasta Nakkilaan päin, 1900-luvun alun jokivarren maisemassa näkyy hyvin vähän puustoa. Rantoja laiduntava karja söi puiden taimet ja jos siellä joku puu pääsikin kasvamaan isommaksi, niin todennäköisesti se tehtiin polttopuuksi kotitalouksille. Edellä on myös kerrottu, että rantoja oli aikaisempina vuosisatoina raivattava esivallan käskystä kuljetustarkoituksiin. Nykyisin jokirannat koko Nakkilan alueella kasvavat paikoin hyvinkin tiheää lehtopuustoa tarjoten mainion pesimäalueen monille lintulajeille ja liito-oravalle.109

Luonto ja kulttuurihistoria voimavarana Paikallinen luonto ja kulttuurihistoria antavat Nakkilan seudun asukkaalle vahvan perustan kotiseutuidentiteetille. Voi tuntea kuuluvansa sukupolvien ketjuun, joka on vuosituhansien ajan sopeuttanut elämänsä Kokemäenjoen asettamiin resursseihin ja ehtoihin. Tästä paikallisesta identiteetistä kumpuaa yhteisöllinen voimavara, joka helpottaa esimerkiksi kotiseudun kehittämistyötä. Jokivarren luonto ja perinnebiotoopit tarjoavat mahdollisuuksia myös luontomatkailulle. Kokemäenjoen kosket Nakkilassa ovat jo nyt kuuluisia vapakalastajien keskuudessa. Historiamatkailua ajatellen Nakkilassa on runsaasti muinaisjäännöksiä kivikaudelta, pronssikaudelta ja rautakaudelta. Talonpoikaishistoriaa on hyvin tallennettuna Nakkilan kotiseutumuseossa. Hyvin säilyneiden talonpoikaisympäristöjen lisäksi Nakkilassa on rakennuskulttuurin ystävälle tarjolla hienoja kartanoympäristöjä ja kunnan keskustan modernia funktionalistista arkkitehtuuria. Matkailijoille voi kehittää monipuolisia elämyspaketteja, joissa mukavalla tavalla tutustutaan paikalliseen luontoon ja kulttuurihistoriaan. Kiinnostavat tarinat tuovat esille alueen asutuksen, kulttuurin ja luonnon kehityksen historiallisia vaiheita ja niiden välisiä merkityksiä. Hyvin laadittu esittelymateriaali tärkeimmistä kohteista tekee historian eläväksi matkailijalle ja lisää paikallistenkin asukkaiden kotiseuturakkautta.

Kirja.indd 95

2.12.2011 12:05:35

Tulevaisuudessa jokilaaksomme yhdyskuntarakenne tiivistynee entisestään, kun asutus sekä kaupan ja teollisuuden toiminnot keskittyvät yhä enemmän jokivarren kasvukäytävään. Tätä kehitystä suunniteltaessa on tärkeätä pitää esillä samanaikaisesti alueen historia ja tulevaisuus. Hyvän elinympäristön pitää toki olla yhdyskuntateknisesti toimiva ja käyttökustannuksiltaan taloudellinen. Samalla ympäristössä on säilytettävä ja tuotava esille tässäkin kirjoituksessa kuvattuja kohteita, maisemia ja tarinoita, jotka ilmentävät alueen historiallista kehitystä. Lisäksi on varjeltava Kokemäenjokilaakson hienoja luontoarvoja ja luotava alueen kasveille ja eläimille tärkeitä ekologisia käytäviä. Toisaalta tiivistyvä yhdyskuntarakenne luo entistä paremmat edellytykset esimerkiksi joukkoliikenteen ja kevyen liikeenteen kehittämiselle. Tämä on ympäristön ja kansalaistenkin kannalta parempi kuin hajanaisen yhdyskuntarakenteen yksityisautoiluun perustuva liikennöinti. Kokemäenjoki, jokilaakson maisema ja niiden merkitys Nakkilan seudun asukkaille ja identiteetille muuttuu varmasti myös tulevaisuudessa. Uskon, että jokilaaksomme tiiviistyvää yhdyskuntarakennetta on edelleen mahdollista toteuttaa Alvar Aallon 70 vuotta sitten hahmottelemassa hengessä, jossa asutustaajamat, teollisuusalueet ja maanviljelysalueet kiertyvät yhteen orgaaniseksi, yhteiskunnalliseksi ja taloudelliseksi kokonaisuudeksi. Näin luomme hyvin toimivaa kaupunkirakennetta niin, että siinä säilytetään kulttuurin historialliset kerrostumat ja luontoarvot. Tällainen elinympäristö tarjoaa asukkaalleen ja vierailijalleen tilaisuuden syventää suhdettansa alueemme kiinnostavaan luontoon ja kulttuurihistoriaan.

Viitteet 1

Aalto 1943, 12, 17.

Salminen 2007, 104-105

Huurre 1991, 305.

Salminen 2007, 105.

Kopisto 1967, 49.

Kopisto 1967, 56-57.

Salminen 2007, 96.

Huurre 1991, 279.

Huurre 1991, 277.

Salminen 2007, 106.

Salminen 2007, 98.

Huurre 1991, 265.

Kopisto 1967, 56.

Huurre 1991, 268.

Salminen 2007, 91.

Huurre 1991, 270.

Salminen 2007, 96.

Salo 1981, 39.

Huurre 1991, 200.

Kopisto 1967, 57.

Huurre 1991, 228-229.

Salo 1981, 19.

Huurre 1991, 290.

Salo 1981, 40.

Huurre 1991, 231.

Salo 1981, 114.

Kirja.indd 96

2.12.2011 12:05:35

Salminen 2007, 108.

Lehtinen 1967, 260.

Salminen 2007, 107.

Purhonen, Varheensalo 1990, 2.

Salminen 2007, 107.

Salminen 1993, 44.

Salo 1981, 21.

Purhonen, Varheensalo 1990, 1.

Salo 1981, 399.

Salminen 1993, 44.

Salo 1981, 414.

Tyvipää 1995-.

Salminen 2007, 107.

Purhonen, Varheensalo 1990, 4-6.

Salo 1981, 401-402.

Purhonen, Varheensalo 1990, 7-9.

Salo 1981, 406-407.

Lehtinen 1967, 70-73.

Vahtola 2003, 19.

Jokipii 1974, 272.

Salo 2008, 115.

Salminen 1993, 517.

Kopisto 1967, 75.

Jokipii 2007, 176.

Kopisto 1967, 73.

Nakkilan historiaa kuvin ja sanoin 1982, 29.

Salmo 1952, 445.

Nakkilan historiaa kuvin ja sanoin 1982, 28.

Salo 1981, 349.

Jokipii 2007, 185.

Salo 2008, 142.

Jokipii 2007, 176.

Salmo 1952, 459.

Nakkilan historiaa kuvin ja sanoin 1982, 30.

Salmo 1952, 449.

Rantanen 1962, 3.

Lampolahti 1994, 151.

Rantanen 1962, 4.

Lampolahti 2010, haastattelu.

Penttilä 2011, haastattelu.

Lampolahti 1995, 198.

Aarikka1940, 121-124.

Salmo 1952, 450-452.

Nakkilan historiaa kuvin ja sanoin 1982, 29.

Salmo 1952, 453-457.

Penttilä 2011, haastattelu.

Salo 2008, 142.

Tyvipää 1995-.

Salo 2008, 13.

Penttilä 2011, haastattelu.

Salo 2008, 12.

Tyvipää 1995-.

Jokipii 2007, 189.

Penttilä 2011, haastattelu.

Salminen 1993, 30-31.

Lepomäki 2011, haastattelu.

Salminen 1993, 36.

Penttilä 2011, haastattelu.

Lehtinen 1967, 259.

Penttilä 2011, haastattelu.

Sarkkinen 2003, 6-10.

Lehtinen 1967, 189.

Innamaa 1968, 113-114.

Jokipii, 2007, 259.

Innamaa 1968, 106-111.

Jokipii 1974, 456.

Raunio 1992, 17.

Innamaa 1968, 102, 103.

Innamaa 1968, 111.

Peltola 2006, 450.

Raunio 1992, 17.

100 Nordensvan 1946, 49.

Tyvipää 1995-.

101 Nordensvan 1946, 57-63.

Salminen 1993, 44.

102 Nordensvan 1946, 85-89.

Kirja.indd 97

2.12.2011 12:05:35

103 Tuominen 1996, 37,38.

107 Aalto 1943, 12, 17.

104 Raunio 1992, 88.

108 Porin seudun kunnat 2011, 6.

105 Raunio 1992, 84.

109 Ahlman 2011, 9.

106 Perälä 2010, 59-61.

Lähteet Aalto, Alvar 1943: Kokemäenjoenlaakson aluesuunnitelma. Jokilaakson kunnat, Pori. Aarikka, Lauri 1940: Nahkiaisten pyynnistä Nakkilan pitäjän Ruskilan kylässä. Litteroitu haastattelu, Suomen kansan murrekirja, länsimurteet. Kotikielen seura ja Sanakirjasäätiö, Porvoo. Ahlman, Santtu 2011: Nakkilan taajamaosayleiskaavan luontoselvitys 2010. Ahlman Konsultointi & suunnittelu / Nakkilan kunta. Huurre, Matti 1991: Satakunnan kivikausi. Satakunnan historia I,1. Satakunnan maakuntaliitto ry - Satakuntaliitto, Rauma. Innamaa, Kerttu 1968: Yhteiskunnallisen ja taloudellisen murroksen vuodet. Suur-Ulvilan historia II. Porin mlk Ulvila - Kullaa - Nakkila, Pori. Jokipii, Mauno 1974: Satakunnan talouselämä uuden ajan alusta isoonvihaan. Satakunnan historia IV. Satakunnan maakuntaliitto ry, Pori. Jokipii, Mauno 2007: Osattiin ennenkin. Kotiseutututkimuksia XXIV. Satakunnan Historiallinen Seura, Vammala. Kopisto, Aarne 1967: Suur-Ulvilan esihistoriasta. Suur-Ulvilan historia I. Porin mlk - Ulvila - Kullaa - Nakkila, Pori. Lampolahti, Janne 1994: Morsinko, viikinkien värikasvi. Teoksessa Vuokko, Seppo (toim.) Suomen luonto - kasvit 1. Weilin+Göös, Espoo. Lampolahti, Janne 1995: Kalmojuuri, Silkkitien tuoksuvat terveiset. Suomen luonto - kasvit 2. Toim. SeppoVuokko. Weilin+Göös, Espoo. Lampolahti, Janne 2010: Biologi Lampolahden haastattelu esihistoriallisena aikana Satakuntaan levinneistä kasveista. Lehtinen, Erkki 1967: Keskiajalta 1860-luvulle. Suur-Ulvilan historia I. Porin mlk - Ulvila - Kullaa - Nakkila, Pori. Lepomäki, Ari 2011: Vapakalastaja ”Hardyman” Lepomäen haastattelu Kokemäenjoen vapakalastuksesta. Nakkilan historiaa kuvin ja sanoin 1982. Nakkila-Seura 30 vuotta, lehti. Nordensvan, G. M. 1946: Länsi-Suomen Voima. Länsi-Suomen Voima Oy, Helsinki. Peltola, Jarmo 2006: Monipuolinen ja omavarainen talous. Satakunnan historia VII. Satakunnan Museo/ Porin kaupunki ja Satakuntaliitto, Pori. Penttilä, Olavi 2011: Maanviljelijä Penttilän haastattelu jokikalastuksesta ja jokimatkailusta. Perälä, Harri 2010: Kokemäenjoen ja Porin edustan yhteistarkkailu vuonna 2009. Julkaisu nro 638. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere.

Kirja.indd 98

2.12.2011 12:05:35

Porin seudun kunnat 2011: Porin kaupunkiseudun rakennemalli 2020, Porin kaupungin kotisivu. http://www.pori.fi/ material/attachments/hankkeet/paras/5tn4XCt4r/Porin_seudun_rakennemalli_20100908_korj.pdf (18.9.2011) Purhonen, Leena ja Varheensalo, Pekka 1990: Tietoja Kokemäenjoen ylittämiseen sekä Arantilan sillan rakentamiseen liittyvistä toimista. Nakkilan kunta, moniste. Rantanen, Riitta 1962: Jokikalastus Nakkilassa. Satakuntalainen osakunta, kotiseuturetkimoniste. Raunio, Anne 1992: Ympäristötietoa Kokemäenjoesta. Satakunnan Luonnonsuojelupiiri ja Satakuntaliitto, Pori. Salminen, Tapio 2007: Joki ja sen väki - Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, Jyväskylä. Salminen, Tapio 1993: Huovintie Satakunnassa - Oripään ja Ulvilan välisen keskiaikaisen maantien linjaus ja sen muutokset uudella ajalla. Satakuntaliitto ja Tielaitos, Pori. Salmo, Helmer 1952: Rautakausi. Satakunnan historiaII. Satakunnan maakuntaliitto ry, Vammala. Salo, Unto 1981: Satakunnan pronssikausi. Satakunnan historia I,2. Satakunnan maakuntaliitto ry, Rauma. Salo, Unto 2008: Ajan ammoisen oloista – Satakunnan ja naapurimaakuntien esihistoriaa. SKS, Vammala. Sarkkinen, Paavo 2003: Ruoppaustyöt. Rakennusalan Kustantajat RAK, Jyväskylä. Suvanto, Seppo 1973: Keskiaika. Satakunnan historia III. Satakunnan maakuntaliitto ry, Pori. Tuominen, Esko 1996: Harjavallan voimalaitosta rakentamassa. Ulvilan kotiseutulehti 1996. Ulvilan vapaa-aikalautakunta, lehti. Tyvipää 1995-: Nakkilan Ruskilan kylähistoriapiiri on kokoontunut vuodesta 1995 lähtien ja julkaissut kolme ”Tyvipään kylä” -nimistä kotiseutulehteä ja kaksi kotiseutu-dvd:tä: ”Ruskilan pysäkki” ja ”Tarinoita Nakkilan sillan vaiheilta”. Julkaisuja voi tiedustella http://www.satakirjastot.fi/ tai kari.ylikoski@nakkila.fi . Vahtola, Jouko 2003: Suomen historia jääkaudesta Euroopan unioniin. Otava, Keuruu.

Kirja.indd 99

2.12.2011 12:05:35

100

Kirja.indd 100

2.12.2011 12:05:36

mEriKalastuKsEn vaihEEt – joKivirran Kuohuista Kansainvälistyviin aaltoihin Juhani Salmi

johdanto Esihistoriallisena aikana maamme suurten jokien suistoissa ja ilmeisesti myös niiden lähivesien saaristoissa on käyty kaukaa sisämaan kylistä hylkeenpyynnissä, mutta myös kalastettu. Vähitellen hylkeenpyynti väistyi ja kalasta tuli yhä tärkeämpi eränkävijöiden pyyntikohde. Keskiajalla ja vielä pitkään sen jälkeen käytiin pyyntimatkoilla kaukaa sisämaan kylistä vesistöreittejä seuraillen. Yksi eränkävijöiden keskeisistä kulkuväylistä oli Kokemäenjoki, jonka suistolahti on tuhansien vuosien ajan ollut tärkeä kalastusalue. Kaukopyynti väheni pysyvän asutuksen levittäytyessä rannikolle, jossa kalastuksesta muovautui vähitellen paikallisväestön omavaraistalouden kulmakivi. Kalastusta harjoitettiin vuosisatoja yleensä muun toimen rinnalla ja pyyntitekniset muutokset olivat verkkaisia.1 Varsinaisen merikalastuksen arvellaan syntyneen Suomessa keskiajalla.2 Tuolloin saatettiin uskaltautua satunnaisesti uloimpia luotoja kauemmas merelle. Vakiintunut merikalastus alkoi vasta 1800-luvulla, kun uudet pyyntitavat ja -välineet sekä suola yleistyi kalojen säilönnässä. Kehitys edesauttoi siirtymistä rahatalouteen niin että ammattikalastajista tuli varteenotettavia ja arvostettuja elinkeinon harjoittajia. Ammattikalastajien asema kietoutui vähitellen osaksi yhteiskunnallisia mullistuksia ja kansainvälistymistä. Keksinnöt olivat ammattikalastajien tärkein liikkeelle paneva voima. Sama mielikuvitusta ruokkiva voima yhdisti kalastajia ja Kokemäenjokilaakson aluesuunnittelija Alvar Aaltoa. Keksinnöissä Aaltoa kiehtoi uusien käytäntöjen ja tapojen omaksumisen vaiheet; aina tulenkäytön omaksumisesta ensimmäisiin työkaluihin. Häntä kiinnosti ihmisen siirtyminen käyttämään erilaisia raaka-aineita tai vaikkapa rahaa vaihdannaisten sijaan.3 Kulttuuri oli Aallolle siis uusien oivallusten temmellyskenttä. Yhtä lailla kalastuskulttuuria sen laajassa merkityksessään voi soveltaa ja käyttää mielikuvituksen lähteenä nykyajan tarpeita ja odotuksia vastaavasti. Tämä onkin yksi tämän artikkelin keskeinen lähtökohta. Lähestyn tätä kysymystä tarkastelemalla Kokemäenjoen suistossa ja sen edustan saaristossa eri aikakausina merestä elantoaan hankkineiden kalastuksen luonnetta, kalastajien

Enskerin saaren rantakivikkoa Selkämerellä. Kuva: Sami Suominen.

101

Kirja.indd 101

2.12.2011 12:05:36

sosiaalista asemaa ja arvostusta. Pyrin tarkastelemaan niitä tekijöitä, jotka kulloinkin ovat luoneet paikalliskulttuuria, synnyttäneet uusia keksintöjä ja ohjanneet kalastuksen kehitystä. Lähdeaineistona käytän kirjallisuutta, arkistolähteitä ja 1980-luvun alusta nykyhetkeen jatkunutta omakohtaista osallistuvaa havainnointia. Artikkelin lopussa tarkastelen nykyisin ammattimaisesti kalastavia ja heidän tulevaisuuden näköalojaan tekemieni kahdeksan haastattelun pohjalta.

Kalastuksen ajanjaksot Sosiaalihistorian näkökulmasta maamme meripyynnissä voidaan erottaa useita pyyntivaiheita, jotka eri rannikonosilla saattavat poiketa toisistaan huomattavasti.4 Jaan tässä artikkelissa Kokemäenjoen merikalastuksen kuuteen vaiheeseen:5 1) sisämaan talonpoikien ja kaupungin porvariston kalastus 1500- ja 1600-luvuilla, 2) kalastus osana paikallista monitoimitaloutta 1700- ja 1800-luvuilla, 3) vuokra- ja pikkutilalliset silakankalastajina 1900-luvun alusta 1940-luvulle, 4) eriytymisen ajanjakso 1950-1970, 5) kalastajat valtion otteessa – elpymisen ja taantumisen aallokossa vuosina 1970-1995, 6) kansainvälistymisen ja lajiensuojelun aallot: rannikkokalastuksen marginalisoituminen vuodesta 1995.

Sisämaan talonpoikien ja kaupungin porvariston kalastus 1500- ja 1600-luvuilla Harvaan asutulle rannikolle oli 1200-luvun jälkipuoliskolla ja seuraavan vuosisadan alussa muuttanut Ruotsista tulleita uudisasukkaita. Ruotsinkieliset talonpojat kalastivat omaa talouttaan varten ja jättivät jälkeensä paikkojen nimiä, jotka ovat säilyneet sellaisina tai suomenkielisinä muunnoksina.6 Heitä merkittävämmäksi kalastajaryhmäksi nousivat Kokemäenjoen vesistöalueen talonpojat, jotka joka kevät suuntasivat eräretkensä jokiuomia seuraillen kohti rannikkoa. Suisto tiedettiin kalaisaksi, jonne isot kalaparvet nousivat kudulle. Alkukesästä silakka, hauki, lahna ja särki olivat tärkeimmät pyynnin kohteet. Pyytämiään kaloja talonpojat kuivasivat talven tarpeisiin. Ulvilan ja Kokemäen seudun eränkävijät oleskelivat alkukesän meren rantaan ja luodoille pystyttämissään lautamajoissa tai kalasaunoissa, jonne palasivat takaisin viljankorjuun jälkeen.7 Ahlainen tunnetaan vanhalta nimeltään ”Hvittisbofjärd” eli huittislaisten vesialueena. Kokemäkeläiset, joiden nautinta-alueet olivat hieman etelämpänä, suhtautuivat heihin vihamielisesti. Tästä syystä huittislaiset joutuivat Kokemäenjoen suistoon suunnistaessaan valitsemaan vaivalloisemman reitin ja koukkaamaan Kokemäen pohjoispuolisia vesireittejä kohti rannikkoa.8

102

Kirja.indd 102

2.12.2011 12:05:36

Runsaimmin arkistotietoa Porin rannikon kalastuksesta löytyy vasta 1500-luvun puolivälistä, siis ajalta, jota ei yleensä enää pidetä keskiaikana. Samoille apajille talonpoikien kanssa ilmaantui vähitellen Porin kaupungin porvaristoa, sillä heidän säätynsä oli saanut kuninkailta etuoikeuskirjeissään haltuunsa kaikki tärkeimmät saaret muun muassa Reposaaren ja Tahkoluodon. Porvaristo ja talonpojat alkoivat kilpailla samoista pyyntivesistä. Kokemäen ja Ulvilan kylät, joiden kalastusoikeudet näillä paikoilla perustuivat ikivanhaan nautintaan, ryhtyivät oikeusjuttujen avulla häätämään porilaisia vanhoilta alueiltaan ja 1600-luvun kuluessa siinä osin onnistuivat.9

Merikarvia

Haminaholma

Kumppoosit Seliskeri

Pomarkku

Gummandoora

Iso-Enskeri

Peräkari Talloora

Iso-Väkkärä Joulukarit

Anttoora

Pastuskeri Lampaluoto Isokari

Tahkoluoto

Porvareiden ja sisämaasta tulleiden talonpoikien tiedetään kalastaneen silakan ohella suurikokoista silakkaa, jota arkistolähteissä ja kansan suussa kutsuttiin silliksi. Silakka on sillin maantieteellinen Itämeressä esiintyvä rotu, joten tutkijat puhuvat mieluimmin silakan eri rodusta kuin sillistä. Sillin ja silakan pyyntiin käytettiin tyystin eri pyydyksiä. Silliverkot olivat silmäkooltaan 30-33 mm, Reposaaren, Lampaluodon ja Väkkärän vesialueet olivat silakan tärkeimmät pyyntivedet 1600-luvulla.

Siikainen

Reposaari

Eteläselkä

Santamäki

Mäntyluoto

Pori

Kolpanlahti Herrainpäivät

1,25

2,5

Yyteri

Pihlava

Pihlavanlahti

5 Km

SATAKUNTALIITTO 14.9.2011 Luvia

103

Kirja.indd 103

2.12.2011 12:05:38

mutta silakkaverkot olivat puolet tiheäsilmäisempiä.10 Silliä kuvailtiin erittäin rasvaiseksi ja maukkaaksi, Pohjanmerestä pyydetyn veroiseksi.11 1600-luvulla sillin nuotta- ja verkkopyynti oli tuottoisaa etenkin Reposaaren ja Lampaluodon vesillä.12 Kalastajien silliksi nimeämä silakka poikkesi käyttäytymiseltään tyystin nykyisin varhaiskeväällä esiintyvästä kookkaasta ”jääsilakasta”. Sillin pääasiallinen kutu ajoittui kesäkuun lopusta heinäkuun puoliväliin, mansikoiden kypsymisaikaan.13 Sitä vastoin nykyisin rannikkovesissä esiintyvän isokokoisen silakan lisääntymisaika on heti jäiden lähdön jälkeen. Sisämaan talonpoikien ja kaupungin porvareiden himoitsemien kalaparvien tärkein vaellusreitti kulki Anttooran, Tallooran ja Väkkärän saariryhmien pohjoispuolitse kohti Kokemäenjoen suiston matalia salmia.14 Silliparvia tiedetään vaeltaneen saaristossa runsaasti vielä 1860-luvulla15, mutta 1900luvulle tultaessa isokokoinen silakka oli käynyt perin harvinaiseksi: kolmentoista sillin päiväsaalista pidettiin jo hyvänä.16 Aikalaisten mukaan sillikilo käsitti parhaimmillaan vain kolme yksilöä.17 Arkistolähteet viittaavat vahvasti siihen, että kyseessä oli silakasta selkeästi poikkeava erittäin kookas silakkarotu, jonka oli väistyttävä jokisuiston rehevöitymisen ja liettymisen tieltä.18 Kustaa Vaasa oli 1500-luvulla julistanut avoimet ulapat ja suuret joet kruunun omaisuudeksi, minkä vuoksi siellä kalastavat joutuivat suorittamaan osakalaa eli kalaveroa kruunulle. Tämä niin sanottu osakala katsottiin vuokraksi toisen alueen käyttämisestä ja oli siksi varsin korkea: puolet tuotosta. Avomeri oli kruunun vesialuetta, josta osakalan eli tullin kantoi aluksi Ulvilan, sittemmin Porin kartano. Porin kuninkaankartanon kymmenkunta kalastajaa huolehtivat suurimittaisen jokipyynnin väliaikoina merikalastuksesta muun muassa Reposaaren ja Yyterin edustalla.19 Ulvilan ja Kokemäen talonpojat toimittivat verokalansa kuninkaankartanoon, jossa Juhana Herttuan aikana voudinpöytään tarjottiin vuosittain henkilöä kohti 25 leiviskää kalaa, mikä teki keskimäärin 600 grammaa päivää kohti. Palvelusväki sai kuitenkin päivittäisestä ruuasta vielä suhteellisesti suuremman osan kalana.20

Kalastus osana paikallista monitoimitaloutta 1700- ja 1800-luvuilla Kaupungin porvariston ja sisämaasta eräretkillä käyvien talonpoikien kiinnostus merikalastukseen kuihtui 1700-luvun aikana. Ahlaisten Kellahden kylän Santamäeltä löydetyn vanhan kalasaunan jäännös saattaa kuulua huittislaisten eränkäynnin viimeisiin vaihei-

104

Kirja.indd 104

2.12.2011 12:05:39

siin.21 Rannikkokylien talonpojilla oli yksinoikeus kalavesiin, jos ne rajoittuivat heidän peltoja niittymaihinsa. Kalastusinnon huumassa jotkut raivasivat uusia peltoja ja niittyjä vapaisiin rantoihin saadakseen etuoikeuden kalastukseen. Kasvavaa kilpailua kalavesistä osoittaa apajapaikoista käytyjen kiistojen voimakas kasvu.22 Vähitellen silakasta tuli silliä selvästi tärkeämpi pyyntikohde.23 Ilmeisesti juuri silakka houkutteli 1600-luvun lopulla saaristoon ensimmäisiä uudisasukkaita.

Tallooran viimeinen kalastaja Olavi Meriluoto (1918-2000) lähdössä kotirannastaan pyyntimatkalle. Kuva: Markku Saiha.

105

Kirja.indd 105

2.12.2011 12:05:40

Talolliset kalastivat alkukesästä silakkaa nuotalla, jotkut keskittyivät syksyllä jokeen nousevan lohen ja siian pyyntiin. Porin kasvava väestö kulutti tuoretta kalaa yhä enemmän; etenkin silakalla alkoi olla kysyntää. Kalavesille ilmaantuivat ensimmäiset torpparit, joilla hädin tuskin oli vuokratonttia lehmän ja hevosen pitoa varten. Pikkutiloilla oli viljeltävää maata ja metsää vain nimeksi, joten syys- ja talvikauden ansiot oli hankittava muilla keinoin. Yksi keino oli silakan varastointi suolaamalla ja sen kuljettaminen hevospelillä sisämaan markkinoille. Torppareiden ja pientalollisten tärkein markkinapaikka oli Hämeenlinna, jossa suolasilakka vaihdettiin viljaan, pellavaan ja hamppuun.24 Suolasilakan hinta oli vuosisatoja yksi tynnyri kalaa kahdesta viljatynnyristä. 1800-luvulla kalan hinta laski niin paljon, että usein tynnyri vaihdettiin tynnyriin.25 Suolan parantunut saatavuus ja silakan kasvava kysyntä tekivät kalastuksen yleistymisen mahdolliseksi. Silakan merkitys saaliskalana vankistui entisestään, kun Ahlaisten Talloorassa asunut kruununtorppari Juho Kustaa Westerlund aloitti 1860-luvulla ensimmäisenä satakuntalaisena silakan ajoverkkopyynnin.26 Juhosta ja hänen pojastaan Kustaasta tuli vuosikymmenen lopulla myös kalastusveneiden kehittelyn edelläkävijöitä. Etenkin merikarvialaiset veneenrakentajat saivat tärkeimmät oppinsa nimenomaan Talloorasta.27 Kokemäenjoesta Lampaluodon eteläpuolitse merelle kulkevan syvän uoman varsilla lohen pyynti nousi kukoistukseen, kun harvasilmäiset verkot yleistyivät pyyntivälineinä. 1870luvulla kalastajat tutustuivat ensi kertaa isorysään. Uusi pyyntitapa moninkertaisti lohija siikasaaliit.28 Tehokkaan pyyntitavan pelättiin romahduttavan kalakannat. Kalliiseen rysään oli aluksi varaa kuitenkin vain varakkaimmilla kalastajilla, useimmiten talollisilla. Tämä synnytti kalastajaryhmien kesken sosiaalisia jännitteitä ja niinpä osa kalastajista anoi kuvernööriltä siika- ja lohipyydysten kieltämistä.29 Kuvernöörin päätöksellä lohen ja siian pyyntiin tarkoitetut pyyntivälineet kiellettiin Ahlaisten ja Porin maaseurakunnan vesillä vuonna 1879. Päätös merkitsi useiden satojen kalastuksesta leipänsä saaneiden ihmisten toimeentulon heikkenemistä.30 Yksinomaan kalastuksella elantonsa hankkivat ajautuivat taloudelliseen ahdinkoon, vaikka pyydysrajoitukset lievennettiin koskemaan vain isorysää. Kalastusmahdollisuuksien kaventuminen pakotti monet kalastajat hankkimaan lisätuloa teollisuustyön parista. Ahlaisten lukuisat veneveistämöt työllistivät paikallista väestöä.31 Ilmeisesti tiukentuneet lohen ja siian pyyntirajoitukset oli yksi syy minkä takia saaristossa asuvien kalastajaperheiden lapsia muutti Merikarvialle, jossa etenkin silakanpyynti vetosi moniin.

106

Kirja.indd 106

2.12.2011 12:05:40

Verkkojen lisäksi kalastajilla oli monipuolinen pyydysvalikoima. Etenkin koukkupyydykset olivat hauen ja mateen pyynnissä tavanomaisia.32 Myöhäissyksyllä kalastajat pyydystivät hyljeverkoilla jokisuistoon nousevia norppia, joiden nahka ja rasva olivat kysyttyjä tuotteita.33 Kalastuselinkeino ei vielä 1800-luvun puolivälissä yksistään elättänyt. Kalastajakylät olivat taloudellisia ja sosiaalisia omavaraiskulttuureita, jossa ihmiset keskenään vaihtoivat tuotteita ja osaamistaitoja. Ammattikalastus koki vahvan arvonnousun. Esimerkiksi rippikirjoissa merikalastajat (saltsjöfiskare) esiintyivät kussakin rannikkokylässä omana ryhmänään.34 Yksi tärkeä tekijä arvonnousuun oli silakan yhä laajentunut käyttö etenkin vähävaraisen väestön keskuudessa. Tätä edesauttoi suolan yleistyminen säilöntämenetelmänä, mikä mahdollisti silakan kuljettamisen entistä kauemmas sisämaahan.

Vuokra- ja pikkutilalliset silakan kalastajina 1900-luvun alusta 1940-luvulle Talollisten ja kaupungin porvareiden kiinnostus kalastusta kohtaan lopahti, kun metsien arvo kohosi 1800-luvulla. Puun arvonnousun myötä 1870-luvulla perustettiin höyrysahat Reposaaren ja Pihlavaan. Ahlaislaisia kävi töissä myös Merikarvian Haminaholman sahalla.35 Höyrysahat tarvitsivat paljon työväkeä ja niiden lähelle syntyi tiheää mäkitupalaisasutusta. Tilattomasta sahatyöväestä monet ryhtyivät kalastajiksi etenkin ensimmäisen maailmansodan (1914-1918) elintarvikepulan vuosina. Tämä oli mahdollista, koska aavan meren pyyntivesiin myös tilattomilla oli kalastusoikeus. Vuosisadan vaihteen tienoilla kalastuksesta alkoi tulla yhä useammille yksinomainen tulonlähde.36 Vuodenajat ja sääolot sanelivat kalastuksen rytmin. Kevättalvisin saattoi jäädä aikaa hylkeen, ketun ja saukon metsästykseen. Porin maalaiskunnassa ja Ahlaisissa on vuonna 1920 ollut suunnilleen 150 kalastajaperhettä. Yksistään Anttooran pohjois- ja itäpuolelle levittäytyvässä kruunun saaristossa, useiden kilometrien etäisyydellä mantereesta, asui 34 kalastajaperhettä.37 Silakan verkkokalastus ja saaliin markkinointi työllisti oman perheen ohella apumiehiä, silakan ravistelijoita, verkonpaikkaajia ja suolaajia. Verottaja luokitteli valtaosan kalastajista itsellisiksi, joiden vuokratontti oli kooltaan torppareiden maa-alaa pienempi.38 Kalastajat tekivät pyyntimatkat 1910-luvulle saakka soutaen tai purjein, joten matkantekoa helpottavat tuulelta ja meren mainingeilta suojaisat levähdyspaikat olivat tärkeitä. Kansalaissodan jälkeisenä vuonna valtio myönsi 41 ahlaislaiselle kalastajalle oikeuden käyttää omistamiaan ulommaisia saaria kesäaikaisena tukikohtana.39 Pian kalastajat rakensivat yhteisvoimin puuttomille ulkoluodoille kausiasuntoja, jonne monet muuttivat perheineen. Kalastajien ei tarvinnut tehdä päivittäistä ja vaivalloista seili- tai soutumatkaa kotiinsa, 107

Kirja.indd 107

2.12.2011 12:05:40

vaan saattoivat suolata saaliinsa.40 Toisinaan lähisaarten kalastajat toimittivat vuorotteluperiaatteella kalansa myyntipaikalle. Kalojen tärkein myyntipaikka oli Porin Karjarannassa. Reposaaren lähiseutujen kalastajat pääsivät joskus höyrylaivojen hinauksessa kaupunkiin saakka. Vielä yleisempää oli, että kalastajien vaimot lähtivät aamuisin Ahlström Oy:n omistaman Norrmark-nimisen jokilaivan mukana kaupungin kaupparantaan myymään tuoreita silakoita.41 Syksyisin jokirannassa järjestettiin kahdet markkinat, jonne kalastajat purjehtivat ja sousivat vaihtamaan suolakalansa lähinnä maataloustuotteisiin.42 Vastavirtaan nousu oli työlästä, sillä raskaassa lastissa olleita veneitä jouduttiin vetämään rannalta, kokkaköydestä kiskoen, kohti ylävirtaa. Kansalaissodan jälkeisinä vuosina käsivoima korvautui moottoreilla ja kauppapaikalle saavuttiin paremmin levänneinä. Silakka ei suinkaan ollut kalastajien yksinomainen pyyntikohde, vaikka se useimmille leveimmän leivän toikin. Pyynnin taantuminen Kokemäenjoessa siirsi lohen ja siian kalastuksen painopistettä jokisuulle. Porin maalaiskunnan vesillä kalastavat keskittyivät yhä voimallisemmin vaelluskalojen pyyntiin. Hieman ennen juhannusta ilmaantuvat lohiparvet olivat vuodesta toiseen rysäkalastajien suurin ilon aihe.43 Siiankalastus painottui loppukesään. Tärkeimmät lohen ja siian pyyntipaikat olivat Porin kaupungin vuokraamilla vesialueilla: Mäntyluodon ja Reposaaren edustalla, mutta myös Etelän- ja Kolpanselällä.44 Yksi tunnetuimmista pyyntipaikoista oli Yyterin kartanolle kuuluvien Herranpäivien apaja, jossa kalastajat joutuivat maksamaan korkeaa vuokraa.45 Lohta kalastettiin myös Ahlaisten saaristossa, jossa saaliit olivat kuitenkin tuntuvasti vähäisempiä kuin jokisuiston eteläisen uoman varrella.46 Vuonna 1936 maaherran päätöksellä isorysäkiellon raja siirrettiin ulkosaaristosta Pihlavanlahdelle.47 Kokemäenjoen suualueelta saatiin vielä 1930-luvulla rysistä ja verkoista satoja tuhansia kiloja siikaa vuosittain.48 Lohesta ja siiasta merkittävän osan tuloistaan saaneita voidaan arvioida olleen 1930-luvulla noin kuutisenkymmentä eli suunnilleen reilu kolmannes Kokemäenjoen suistoalueella kalastaneista. Talvella mateen rysäkalastus ja koukkupyynti toi kalastajille merkittäviä tuloja. Jotkut jokisuun lähistöllä asuvat kalastivat alkukesästä jokeen nousevaa vimpaa rysillä ja pitkälläsiimalla.49 Gummandooran saaristossa vimpaa kalastettiin myöhään syksyllä verkoilla. Se oli porilaisten keskuudessa kysytty ja kilohinnaltaan lähes siian arvoinen.

108

Kirja.indd 108

2.12.2011 12:05:40

Heikkoina silakkavuosina norssi eli kuore saattoi olla ulkosaaristossa asuville jopa tärkein pyyntikohde. 1800-luvun lopulla venäläiset kiinnostuivat norssin ostamisesta. Muistitiedon mukaan saaristossa oli ainakin 14 nuottakuntaa. Talvisessa nuotanvedossa tarvittiin hevosten ohella runsaasti ihmistyövoimaa. Kalastajat omistivat yhteisiä nuottia, joissa oli keskimäärin 12-13 osakasta.50 Norssin markkinat tyrehtyivät kansalaissotaan Venäjän kaupan loputtua. Silakan ja kuoreen ohella haluttuja pyyntikohteita olivat myös hauki, ahven, lahna, säyne ja särki.51 Nämä kalalajit olivat etenkin köyhimmän väestön käyttämiä. Sääolot vaikuttivat kalastusmahdollisuuksiin ja siten saaliisiin.52 Rahatulojen heikko ennustettavuus ja epätasainen jakautuminen eri vuodenaikoina kannustivat kalastajia omavaraisuuteen ja säästäväisyyteen. Tästä huolimatta monet kalastajat joutuivat heikkojen saalisvuosien yllättäminä etsimään hengen pitimeksi töitä joko höyrysahalta tai satamasta.

Eriytymisen ajanjakso 1950-1970 Kalastajat olivat vuosisatojen ajan tottuneet luonnonolojen vaihteluiden aiheuttamiin saalismuutoksiin. Sen sijaan useiden saaliskohteiden pysyvä ja samanaikainen taantuminen oli uusia asia. Harjavallan padon rakentaminen vuonna 1939 lopetti tykkänään lohen nousun jokeen ja romahdutti vähitellen myös siikasaaliit.53 Pyydyksiin ui yhä harvemmin vimpa, joka kärsi jokiveden säännöstelystä ja vesien likaantumisesta. Ulappavesillä kalastusinto laimeni, kun ajoverkkopyynnin kohteena ollut syyskutuinen silakkakanta romahti tuntemattomasta syystä. Tämän johdosta Ahlaisten rannikkoseutu menetti toisen maailmansodan jälkeen nopeasti asemansa silakan keskeisenä tuotantoalueena. Pyydystarvikepula vauhditti osaltaan kalastusammatin taantumista.54 Saariston suojissa kala alkoi käydä aiempaa harvemmin pyydyksiin ja lohikaloissa havaittiin yhä yleisemmin makuvirheitä. Pyydykset likaantuivat entistä nopeammin ja jokisuiston kaloissa todettiin 1960-luvun lopulla korkeita elohopeapitoisuuksia. Jokivarren nahka-, puunjalostus- ja kemianteollisuuden nostattamat kalojen elohopeapitoisuudet olivat vielä 1990-luvulla niin korkeita, että hauen syöntiä kehotettiin rajoittamaan. Korkeista elohopeapitoisuuksista syntynyt kohu vähensi myös monen muun kalalajin kuten mateen kysyntää. Suurin yksittäinen saastuttaja oli 1961 perustettu Kemira Oy:n Vuorikemian titaanioksiditehdas, joka laski muun muassa rikkihappoa ja rautaa sisältäneet jätevetensä Yyterin edustalle. Jätevedet karkottivat 1980-luvulle saakka kaloja, haittasivat kalojen lisääntymistä ja tahrivat pyydyksiä.55

109

Kirja.indd 109

2.12.2011 12:05:40

Kalastuksen kannattavuuskriisi ja toisen maailmasodan jälkeinen työvoimapula saivat monet vaihtamaan ammattia tai ainakin hankkimaan lisäansioita teollisuustyöstä. Porin Mäntyluodon satama ja Reposaaren konepaja työllistivät kalastajaperheiden lapsia. Kynnys valita kokonaan uusi työura oli matala, koska kotiseudulla oli tarjolla töitä yllin kyllin. Vähitellen useimmat saariston pienet asutustilat autioituivat tai muuttuivat kesäasunnoiksi. Kokemäenjoen rakentaminen ja jokisuiston saastuminen joudutti yksistään lohen- ja siianpyynnistä elantonsa hankkineiden kalastajasukujen vetäytymistä alalta kokonaan.56 Tiiviimmin ammatin parissa sinnittelivät kalastajat, joilla oli silakan pyynnin perinne, lyhyt matka valtion yleisvesille ja joiden kotitalo oli palveluja tarjoavan kylätaajaman tuntumassa. Kalastuksen parissa jatkavat joutuivat toisen maailmasodan jälkeisinä vuosina jatkuvasti uudistamaan pyyntitapojaan. Monet kalastivat yhä silakkaa verkoilla, lähinnä vain keväisin. Joitakin silakan hyvä kysyntä kannusti investoimaan kevätkutuisen silakan rysäpyyntiin. Osa kalastajista aloitti lohen kiintosiimapyynnin, jonka taidon Laatokan siirtolaiskalastajat olivat tuoneet tullessaan.57 Kalastajat yhdistelivät pyyntitapoja yksilöllisesti, usein luonnon ja paikallisten olosuhteiden asettamien ehtojen mukaan. Rannikkokalastuksessa käänteentekevää oli kun tahkoluotolainen kalastaja Into Sandberg keksi 1960-luvun alussa sattumalta siian ajoverkkopyynnin.58 Sitä mukaa kun raskaat pellava- ja nailonverkot korvautuivat monofiililla – aiempaa kevyemmällä materiaalilla – siian kalastusinto elpyi. Siian ajoverkkopyynti yleistyi nopeasti ammattikalastajien keskuudessa ja varsin pian isokokoisesta ja rasvaisesta vaellussiiasta tuli haluttu pyyntikohde, josta sai hyvän hinnan. Siitä tuli porilaisten arvostamaa keskikesän herkkua, jonka ilmaantuminen torimyyntiin uutisoitiin näyttävästi Satakunnan Kansassa. Avomeren vapaat kalastusoikeudet, pyydysmateriaalin keveneminen ja venemoottorien yleistyminen innostivat rannikkokylien työväestöä, mutta myös kesäasukkaita siian ajoverkkopyynnin pariin. Joskus siikaa ui pyydyksiin yli oman tarpeen joten sitä riitti myyntiin. Yksistään kalastuksesta elantonsa saaneet kokivat satunnaisesti siikaa kaupitelleet kilpailijoina, jotka polkivat kalan hintaa ja aiheuttivat pyyntivesillä liikkuessaan tilanahtautta.59 Yhteiskunnallinen murros ulottui myös yksityisvesiin, sillä vesialueiden omistus oli osittain siirtynyt ei-paikallisille kesäasukkaille: uudet kalavedenomistajat vuokrasivat nihkeästi kalastusoikeuksia ulkopuolisille.60 Pelonsekaisia ajatuksia herätti ensimmäisten troolialusten ilmaantuminen Selkämerelle syksyllä 1957. Pyyntimuodon pelättiin tuhoavan silakkakannan ja niinpä porilaiset 110

Kirja.indd 110

2.12.2011 12:05:40

kalastajat nimesivät Porin edustalla jumputtavat troolialukset ’valkoiseksi rutoksi’. Troolipyynnin uskottiin tuovan ammattikalastukseen suurten saaliiden tavoittelun ja rahanahneuden. Siirtyminen pääomavaltaisen kalastuksen pariin ei porilaisia kalastajia liiemmin kiehtonut, sillä taloudellisen edun tavoittelu ei saanut olla näkyvästi esillä. Tämä juontui pienkalastajien elämänmuodosta, johon liittyi vahva työväen identiteetti.61 Porilaiset kalastajat tyytyivät pikemmin rannikkopyyntiin tai hakeutuivat aluksille apumiehiksi sen sijaan, että olisivat investoineet troolialukseen. Sen sijaan että porilaiskalastajat olisivat itse investoineet, he alkoivat pontevasti vaatia valtiota turvaamaan elinkeinon harjoittamisen edellytyksiä. Paikallisten kalastajien troolikalastusta kohtaan tuntemasta vähäisestä kiinnostuksesta huolimatta Reposaaresta tuli avomeripyynnin keskus. Etenkin Luvialla, jossa työläisyhteisö oli tuntuvasti ohuempi, troolikalastus yleistyi varsin nopeasti. Vähitellen monet troolikalastajiksi ryhtyneet luvialaiset kalastajat vaihtoivat asuinpaikakseen Reposaaren.

Kalastajat valtion otteessa – elpymisen ja taantumisen aallokossa vuosina 1970-1995 Ammattikalastajien toimintaympäristö alkoi 1970-luvun alussa muuttua kiihtyvällä vauhdilla. Silakkaa alkoi olla markkinoilla enemmän kuin koskaan. Silakan kuten monen muun kalalajin reaalihinnat laskivat muihin elintarvikkeisiin nähden. Valtio pyrki kohentamaan ammattikalastajien asemaa monin tavoin: merestä elantonsa hankkivilla oli mahdollisuus saada pyyntivälineisiin kalastusvakuutus ja investointeihin halpakorkoista lainaa. Silakasta alettiin myös maksaa hintatukea. Valtio rahoitti myös Reposaaren kalasataman varustamista. Lohisaaliiden elpymistä edisti ennen kaikkea valtion 1970-luvulla Itämeren kalastussopimuksen perusteella aloittamat merilohen vaelluspoikasten istutukset. Istutusten keskeisenä tavoitteena oli merikalastuksen turvaaminen.62 Valtion ohella voimalaitokset, merialueen ja jokivesistön kuormittajat istuttivat jokivarteen vaelluskokoisia lohen, meritaimenen ja siian poikasia.63 Teollisuuden jätevesien aiheuttamat haitat olivat yhä vahvasti läsnä rannikon tuntumassa pysyttelevien kalastavien arjessa. Lehdistössä uutisoitiin kalastajien pyydyksistään saamista silmäsairaista ja jopa kokonaan silmättömistä silakoista sekä Porin Vuorikemian tehtaiden happaman jäteveden verkkoihin ”kypsyttämistä” siioista. Kalastajat saivat 1980luvun puolivälissä liittolaisia luonnonsuojelijoista. Kalastajat, paikalliset ympäristöaktiivit ja helsinkiläisopiskelijat järjestivät yhdessä tempauksia herättääkseen huomiota Kokemäenjoen ja Porin merialueen heikentyneeseen tilaan. Jokivarren teollisuudelle määrättiin jätevesiluvissa istutusvelvoitteita, useimmiten meritaimenta ja siikaa. Kalat oli istutettava 111

Kirja.indd 111

2.12.2011 12:05:40

mereen, koska lohikalojen poikastuotanto ei ilmeisesti olisi ollut mahdollista voimakkaan jätevesikuormituksen takia.64 Teollisuuslaitokset velvoitettiin maksamaan ammattikalastajille aiheuttamistaan haitoista korvauksia takautuvasti vuodesta 1963 lähtien.

Teollistuminen ja ammattikalastaja joutuivat usein vastakkain. Kalastaja Erkki Sjöholm siianpyynnissä Reposaaren edustalla. Kuva: Pekka Salmi.

Kalan maahantuonti oli 1970-luvulla voimakkaasti säädeltyä. Kalakaupassa lohesta oli ajoittain pulaa, joten kalastajat saivat punalihaisesta hyvän hinnan. Lohen pyynti ajoverkoilla teki vuosikymmenen alussa vasta tuloaan, mutta kiinto- ja ajosiimapyynti sekä lohirysät olivat rannikolla jo tuttuja. Ensimmäisenä lohen ajoverkkopyynnin pariin ryhtyivät troolikalastajat. Muutosta vauhditti silakkakantojen ehtyminen Porin edustalta, minkä

112

Kirja.indd 112

2.12.2011 12:05:41

mahdollisesti arveltiin johtuneen Vuorikemian tehtaiden jätevesien kaloja karkottavasta vaikutuksesta.65 Samoihin aikoihin Selkämeren turskakannat kasvoivat poikkeuksellisen vahvoiksi Itämereen tulleiden voimakkaiden suolapulssien ansiosta. Lohen ja turskan runsastuminen 1980-luvun alussa valoi toimeentulo-ongelmien kanssa kamppaileviin kalastajiin uutta intoa. Molempien kalalajien tärkeimmät pyyntialueet olivat ulapalla, jossa oli vapaa kalastusoikeus. Pyyntiin riitti pienempi alus kuin troolilla kalastettaessa ja pyyntikalustoon saattoi investoida vähin erin, jotta ei olisi erottunut työläisyhteisössä. Lohi ja turska houkuttelivat ammatin pariin keski-ikää lähestyviä miehiä, lähinnä rannikkoyhteisöjen ulkopuolelta. Kalastusammatin perineistä poiketen he rahoittivat investointinsa palkkatyöstä saamillaan säästöillä tai kovan rahan pankkilainoilla.66 Kylmiltään he tuskin ammattimaiseen pyyntiin olisivat lähteneet, ellei harrastusluonteinen siian ajoverkkopyynti olisi opettanut heille kalastuksen alkeita. Toinen merkittävä innoittaja oli Reposaaren miltei ympärivuotisesti jäätön kalasatama, jonne aloittelevat ja kalastustilaa omistamattomat saattoivat varastoida pyyntialuksensa ja -kalustonsa. Vuonna 1973 perustettiin Itämeren kalastuskomissio (IBSFC), jossa pyrittiin sopimaan valtioiden kesken lohen tutkimus- ja istutustoiminnan tehostamisesta.67 Kalastuskomission yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi tuli meripyynnin tehostumisen estäminen. Itämeren kalastuskomissio ja Suomi kansallisilla päätöksillään pyrkivät ajallisen ja pyyntiteknisen säätelyn turvin edistämään kutulohien pääsyä jokiin. 1980-luvun alun tutkimukset osoittivat, että merkittävä osa keväisestä lohisaaliista oli peräisin Perämeren jokien luonnonkudusta. Tämän seurauksena rannikkokalastusta alettiin säädellä lähes vuosittain muuttuvin säännöksin. Kalastajat kokivat lohipolitiikan tempoilevana ja heikosti perusteltuna. Korvausten saaminen valtiolta ei ollut itsestään selvää, joten kalastajien oli ryhdyttävä kollektiivisesti ajamaan intressejään. Tavoitteisiin pääsemistä edisti kalastajien järjestäytyminen vuonna 1980 perustettuun Suomen Ammattikalastajaliittoon. Järjestön edustajat esittivät muun muassa lohen ja siian ammattipyynnin luvanvaraistamista.68 Itämeren kalastuskomission päätöksin lohenkalastuksen säätelyä tiukennettiin vähitellen. Siimalla kalastaneiden väitettiin kalastavan lohen liian pienenä. Tämä oli keskeinen peruste kun siimapyynti kiellettiin alkusyksystä marraskuun puoliväliin saakka, lohen pyynnin parhaimpaan sesonkiaikaan. Kielto merkitsi porilaisten lohenkalastajien neljäkymmentä vuotta kestäneen kiintosiimapyynnin loppumista syksyyn 1987.

113

Kirja.indd 113

2.12.2011 12:05:41

Valtion tekemien istutusten ansiosta lohi palautui jokeen syksyllä 1980 ja siitä tuli muutamassa vuodessa vapakalastajille houkutteleva pyyntikohde.69 Vuosikymmenen puolivälissä perustettiin Mäntyluodon ja Reposaaren välisestä salmesta jokea kohti kulkeva kalaväylä, jonka tarkoitus oli verkkoja rysärajoituksin turvata vaelluskalojen jokinousu. Porin kaupunki myi omistamalleen 6000 hehtaarin vesialueelle ammattikalastajille erityisiä lohen ja siian pyyntiin tarkoitettuja pyydyslupia. Lohen reaalihinta laski nopeasti 1980-luvun loppupuoliskolla. Seuraavan vuosikymmenen alussa kalastajien lohesta saama hinta oli enää neljännes kymmenen vuoden takaisesta. Tähän oli syynä kirjolohen voimistunut kasvatus ja markkinoille tulo.70 Kasvatetun kalan edullinen tarjousmyynti vähittäiskaupan kampanjoissa alensi kotimaisen lohen hintaa. Hinnan aleneminen pakotti kalastajat ahertamaan merellä yhä tuulisemmissa olosuhteissa. Pidentääkseen pyyntikauttaan jotkut kalastajista siirtyivät talvikaudeksi kalastamaan eteläiselle Itämerelle. Kaikkein vähävaraisimmat ja taloudellisia riskejä karttavat kalastajat eivät ryhtyneet lohenkalastajiksi, vaan erikoistuivat avovesiaikaiseen siiankalastukseen. Talvisaikaan made oli siikaa tärkeämpi pyyntikohde. Kalastajille monet ympäristöä muokkaavat hankkeet kuten väylien ruoppaukset aiheuttivat huomattavia taloudellisia menetyksiä, joista he saattoivat hakea korvauksia. Tämä edellytti kykyä kirjata päivittäisiä pyydys- ja pyyntipaikkakohtaisia saalistietoja ja ympäristönmuutoksia koskevia havaintoja. Pääsääntöisesti vain kansakoulun käyneet kalastajat kokivat ylivoimaisena tilanteen, missä heidän oli itse kerättävä tietoa ja myös osoitettava laskelmin taloudelliset menetyksensä.

Kansainvälistymisen ja lajiensuojelun aallot: rannikkokalastuksen marginalisoituminen vuodesta 1995 Vuodesta 1992 lähtien tuoreen lohen tuontia Suomeen vapautettiin asteittain EFTA-sopimuksen mukaisesti. EU-jäsenyyden myötä kalan ja muiden elintarvikkeiden maahantuonti helpottui entisestään. Kotimaisen kalan kanssa kilpailevien elintarvikkeiden hinnat laskivat ja alkutuotanto joutui arvonlisäverotuksen piiriin.71 Norjalainen lohi pystyi edullisena ja laadukkaana tuotteena horjuttamaan kotimaisen lohen markkinoita. Kalastajat joutuivat kilpailemaan Norjan ja Viron kalan tuonnin kanssa ja kotimaassa lisääntyvä uusien lajien kasvatustoiminta heikensi luonnonkalojen markkinointia. Porin torilla tai markettien kalatiskeillä alkoi olla yhä vähemmän lähivesiltä pyydettyä kalaa.

114

Kirja.indd 114

2.12.2011 12:05:41

Euroopan yhteinen kalatalouspolitiikka kannusti lähinnä troolikalastajia investointitukien avulla tehostamaan kalastustaan. Reposaaren kalasataman maisemaa alkoivat hallita yhä isommat terästroolarit. Moderneissa aluksissa silakka lajiteltiin ja jäähdytettiin jäävesikontteihin. Pääosin EU:n ja valtion rahoituksella kalasatamaan rakennettiin lisälaitureita, kalankäsittelytilat ja perustettiin kalaravintola. Tukitoimilla vahvistettiin lähinnä pääomavaltaista troolikalastusta ja rannikkokalastuksen kehittäminen jäi toissijaiseksi. Liittyminen EU:iin merkitsi silakan hintatuesta luopumista. Lisäksi lohen ajoverkkopyynnin rajoituksia tiukennettiin lohija pyöriäiskantojen suojelemiseksi. Kalastajia kannustettiin romuttamaan lohen ajoverkkoaluksia maksamalla siitä tuntuva korvaus. Vuoden 2008 alusta lähtien ajoverkkopyynti on ollut kokonaan kiellettyä pyöriäiskantojen suojelemiseksi. Valtion yleisvesiä koskeva pyyntikielto koetteli nimenomaan porilaisia rannikkokalastajia; olihan pyyntitavan pariin siirtyminen ollut sopeutumista Kokemäenjoen varrelle syntyneen teollisuuden aiheuttamiin ympäristöongelmiin (jokirakentaminen, pyydysten likaantuminen ja kalojen karkottuminen). Monen kalastajan kohdalla pyyntikielto merkitsi vetäytymistä alalta kokonaan. Kansainvälistyminen toi 1990-luvulla ympäristöpolitiikkaan ja eläinsuhteisiin uuden ulottuvuuden. Ympäristöhallinnossa ja luonnonsuojelussa luontoa alettiin tarkastella yksittäisten lajien kautta.72 Erityisesti luonto- ja lintudirektiiveissä oli tämän suuntaisia painotuksia73 ja merikalastuksen katsottiin uhkaavan lohikantojen perinnöllistä monimuotoisuutta.74 Luonnonlohen ohella kalastajia alettiin syyllistää pyöriäiskantojen häviämisestä, mikä johti tuntuviin pyydysrajoituksiin ja –kieltoihin. Joen valjastamisen ja vesien tilan heikkenemisen seuraukset kokeneen sukupolven oli vaikea ymmärtää heitä kohtaan osoitettuja syytöksiä. Ammattikalastus punoutui yhä tiiviimmin eläinpolitiikkaan kun 1990-luvun puolivälissä voimakkaasti kasvaneet harmaahyljekannat alkoivat haitata rannikkokalastusta. Kalastajat alkoivat vaatia hyljekantojen harventamista, koska pyydykset rikkoutuivat ja niistä saadut kalat saattoivat olla osittain syötyjä.75 Etenkin syksyisin, jolloin hylkeitä esiintyi runsaimmin rannikkovesissä - esimerkiksi Kolpanselällä - kalat kaikkosivat ulappavesien syvänteistä mataliin sisälahtiin. Pirstoutuneet vesialueiden omistussuhteet ja lupien saannin hankaluus estivät monesti pääsyn uusille vesialueille. Syksyisin kalastajat joutuivat hylkeiden aiheuttamien verkkovahinkojen pelossa lopettamaan kalastuksen tykkänään. Yksistään saariston suojissa – jossa pyydysten likaantuminen oli edelleen vakava saalista vähentävä tekijä – pysyttelevien kalastajien oli lähes 115

Kirja.indd 115

2.12.2011 12:05:41

mahdotonta saavuttaa hyljevahinkojen korvauksiin oikeuttavia myyntituloja. Pyydysten voimakas likaantuminen ja totutuilta pyyntipaikoilta huvenneet kalakannat eivät liiemmin innostaneet kalastajia investoimaan hylkeenkestäviin ja ruotsalaisten kehittämiin push up-rysiin. Hylkeiden tapaan merimetsokannat kasvoivat voimakkaasti ja ensimmäiset pesimäkoloniat ilmaantuivat Selkämeren rannikolle vuosituhannen vaihteessa. Yksi Porin merimetsoyhdyskunnista vakiintui lähelle Merikarvian kunnan rajaa. Merimetsoa esiintyi yhä yleisemmin myös jokisuistossa. Mustaksi viikingiksi kalastajien nimeämä lintu kärkkyi kalastajien pyydyksillä jättäen kaloihin verisiä viiltoja. Toisinaan verkoissa saattoi olla pieniä reikiä, todisteena linnun irrottamista saaliskaloista. Kalastajat arvelivat merimetsojen hajottavan kalaparvia ja verottavan paikallisia ahvenkantoja.76 Ammattikalastukselle aiheutuneiden vahinkojen vuoksi harmaahylkeen pyyntilupia alettiin myöntää vuodesta 1995 lähtien.77 Merimetson osalta alueelliset ympäristöviranomaiset ovat vuodesta 2010 lähtien myöntäneet metsästykseen poikkeuslupia. Lajien metsästyksen sallimista luonnonsuojelijat arvostelivat voimakkaasti. Sen sijaan paikalliset luontoaktiivit ovat kannanotoissaan olleet maltillisia. Lajien kiristyneet suojelutavoitteet ja hallinnon byrokratisoituminen heikensivät kalastajien mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elinkeinoonsa. Hallinnoinnissa paikallisen tiedon ja tieteellisen tiedon kohtaamattomuus syvensi ristiriitoja. Kalastajat ovat kokeneet ympäristöhallinnon ja luonnonsuojelijat vahvasti markkinatalouden edistäjinä. Esimerkiksi Selkämeren kansallispuiston puolesta puhuvia luontoihmisiä arveltiin kiinnostavan enemmän lintuja bongaavien ja muiden maksukykyisten asiakkaiden tarpeet kuin perinteisten, luontoa vähän kuluttavien, elämänmuotojen turvaaminen. Useiden vuosien ajan ympäristöhallinnon ja ammattikalastajien näkemykset kansallispuistoa koskevasta lain sisällöstä olivat etäällä toisistaan. Lopulta vuonna 2011 perustetun kansallispuistolain asetuksissa ammattikalastajien näkemykset otettiin heitä tyydyttävällä tavalla huomioon.78 Kuluttajat alkoivat 1990-luvulla olla tietoisia kalan terveellisistä ominaisuuksista. Nykykäsityksen mukaan kalan ja kalatuotteiden käyttö suojaa erityisesti sydän- ja verisuonisairauksilta sekä mahdollisesti joiltain syöpätaudeilta.79 Suomalaisessa ruokavaliossa runsas kalan käyttö näyttää olevan yhteydessä terveelliseen ruokavalioon.80 Kiinnostus terveellisiä kalaruokia kohtaan luo perustaa tuotevalikoiman laajentamiseksi kotimaisiin

116

Kirja.indd 116

2.12.2011 12:05:41

ja ekologisesti kestävällä tavalla pyydettyihin ja vajaasti hyödynnettyihin kalalajeihin. Tuoreet tutkimukset nimittäin osoittivat, että särjestä ja lahnasta kyetään valmistamaan nykykuluttajia miellyttäviä maukkaita kalapihvejä.81 Kotimaisen kalaraaka-aineen markkinoille tulon edistämiseksi valtio budjetoi vuonna 2011 ammattikalastajille poistokalastustukea vajaahyödynnettyjen kalojen pyyntiin.82 Uuden järjestelmän tavoitteena on viidessä vuodessa päästä markkinavetoiseen tilanteeseen, jolloin särkikalatuotteiden kysyntä nousisi niin, että hoitokalastus ilman tukia olisi kannattavaa. 83 Särkikalojen tehopyynnin toinen tärkeä tavoite on poistaa Itämerta rehevöittävää fosforia. Kokemäenjoen suistossa särki ja lahna ovat parin viime vuosikymmenen aikana voimakkaasti yleistyneet, joten edellytykset runsaisiin saaliisiin ovat hyvät. Hoitokalastuksen aloittaminen on kuitenkin osoittautunut ongelmalliseksi, sillä hankkeesta innostuneita kalastajia ei juuri löydy. Pyyntiteknisiin kokeiluihin ennakkoluulottomasti suhtautuneet ajoverkkokalastajat olivat EU:n asettaman pyyntikiellon myötä ehtineet työllistyä muualle. Kokemäenjoen suiston isoissa lahnoissa hiljattain todetut korkeat PCB-pitoisuudet osaltaan hillitsevät vajaasti hyödynnettyjen kalavarojen hyödyntämisintoa. Jokisuiston tuntumassa useissa kalalajeissa on todettu muita Pohjanlahden rannikkoseutuja enemmän haittaaineita, jotka lienevät peräisin Kokemäenjoen varren teollisuudesta.84 Joen ja merialueen merkittävimmät kuormittajat ovat Harjavallan kemianteollisuus (lannoitetehtaat) ja metalliteollisuus (kuparisulatto sekä nikkelin ja nikkelikemikaalien valmistus).85

Ammattimaisen pyynnin tulevaisuus – kalastusperinteiden ja luontoelämysten arvonnousu Kokemäenjoen suistossa ja sen saaristossa kalan myyntituloa oli vuonna 2009 kaikkiaan 40 kalastajalla. Puolet kalastajista sai kokonaistuloistaan vähintään 30 prosenttia kalastuksesta. Sata vuotta sitten kalastajia lienee ollut ainakin 500, joten ammatista merkittävän osana elannostaan saaneita on nykyisin tästä määrästä enää alle 5 prosenttia.86 On arvioitu, että rannikollamme ammattikalastajien määrä olisi vähentynyt sadan vuoden aikana 10 prosenttia, joten elinkeinon kuihtuminen on Kokemäenjoen läheisellä merialueella ollut keskimääräistä tuntuvampi.87

117

Kirja.indd 117

2.12.2011 12:05:42

Nykyisin valtaosa rannikkokalastajista on ikääntyneitä. Lähes yksinomaan kalastuksesta elantonsa saaneita oli vain puoli tusinaa. Valtaosa oli vakituisessa työsuhteessa ja kalasti myyntiin vapaa-aikoina. Jotkut kalastivat ensisijaisesti kotitarpeeseen ja myivät yli oman tarpeen tulleet kalat. Samalla kun kalastus on muuttunut yhä sivutoimisemmaksi, rannikkopyynnin motiivit ovat yksilöityneet. Valtaosa ammattimaisen pyyntiin ryhtyneistä oli saanut ammattitaitonsa ja osan pyyntikalustosta kotoaan. Heidän ei tarvinnut tehdä merkittäviä elinkeinoa tai ammattitaitoa edistäviä taloudellisia investointeja. Kalastajakylässä kasvaneet olivat sopeutuneet vaatimattomaan, mahdollisimman vähän rahaa kuluttavaan elämäntapaan. Esimerkiksi pyyntivedet haluttiin mahdollisimman läheltä omaa kotirantaa polttoainekustannusten pitämiseksi alhaisina. Jotkut kalastajista katsoivat esimerkiksi Suomen Ammattikalastajaliiton jäsenmaksun tai jopa yrittäjäeläkkeen maksamisen taloudellisesti ylivoimaisiksi. Ammattimaisesti kalastavien parissa on runsaasti – joskin selkeä vähemmistö – niitä, joilta puuttuu yhteys pitkään kalastusperinteeseen. Heillä ei ole kotoa perittyä tietoa otollisista pyyntipaikoista ja –olosuhteista. Monet heistä asuvat rannikkoyhteisöjen ulkopuolella, jotkut käyvät kalassa jopa naapurikunnasta saakka. Heille pyyntivesillä liikkuminen on yleensä vastapainoa nykyajan kiireiselle elämäntahdille. Merellä tai saaristossa he kokevat Petri Lilja on Ahlaisten Joulukarin kalastustukikodassaan onnistunut hämmästyttävän hyvin säilyttämään äitinsä isoisän Sven Furuskerin 1880-luvulla rakennuttaman pihapiirin tunnelman. Kuva: Juhani Salmi.

118

Kirja.indd 118

2.12.2011 12:05:43

vapauden tunteen ja luonnon hiljaisuuden. Vesillä olo tarjoaa heille perinteisiä kalastajia korostuneemmin monimuotoisia luontoelämyksiä; lintuharrastusta tai vesilintujen metsästystä. Heille verkkolupien saaminen tuottaa eniten ongelmia, koska heiltä puuttuivat yhteydet paikalliseen väestöön. Paikallisyhteisön ulkopuolelta tulleet kalastajat ovat tuoneet verkkopyynnin rinnalle uusia pyyntitapoja: heitto- ja vetouistelun sekä jigi- ja perhokalastuksen. Vapakalastus ei ole verkon tavoin sidoksissa vesialueen omistajien myöntämiin lupiin. Maksaessaan läänikohtaisen viehekalastusmaksun kalastaja saa yleiskalastusoikeuden, mikä antaa mahdollisuuden kalastaa kyseessä olevan läänin vesialueilla yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä. Vapavälineiden kunnossapito, varastointi ja kuljetus ovat myös monin verroin verkkoja tai rysiä helpompaa. Jigikalastajat ovat pyyntimatkoillaan seuranneet kalojen vaelluksia matalia rannikkovesiä seuraillen jopa kymmeniä kilometrejä. Uuden sukupolven kalastajat yhdistelevät omakohtaisia kokemuksia sekä kirjallisuudesta ja internetistä saatuja tietoja. Tällä tavoin he ovat oppineet paljon esimerkiksi ahvenen, kuhan ja hauen käyttäytymisestä. Kalastajaperheeseen syntyneiden nostalgisiin muistoihin pulpahtavat usein entisaikojen hyvät saaliit ja kalan kysyntä. Heille toisen maailmasodan jälkeinen aika oli luonnonläheistä ja palkitsevaa. Menneen ajan myötä katosi moni arvostettu pyyntimuoto lopullisesti. Jäljelle jäivät tarinat ja peritty ammattitietämys. Joidenkin kalastajien pihapiirissä saattaa yhä olla vanhoja rakennuksia ja niissä entisajan kalastusesineitä. Vierailleen kalastajat kertovat usein tarinoita entisajan legendaarisista pyyntimiehistä tai esittelevät pihapiiriään, jossa on pala mennyttä aikakautta. Monia kalastajia ja lähiyhteisöä yhdistävät edelleen menneisyyden kokemukset ja elävä tarinaperinne. Tämä luo vankan perustan vahvalle paikallisidentiteetille. Kalastajien entisajan luonnonläheinen arki kiinnostaa monia nykyajan ihmisiä.88 Tämä tulisi ottaa huomioon saariston matkailukohteita suunnitellessa. Yksittäiset kalastajat ovat jo jonkin verran jakaneet tietämystään kuljettaessaan matkailijoita Metsähallituksen ylläpitämiin tukikohtiin Seliskerissä ja Iso-Enskerissä. Nykyisin Ahlaisten saaristossa on kaksi kalastuskulttuurista kertovaa matkailukohdetta. Porin kaupunki osti vuonna 1994 Lampaluodon Isokarista kalastajatilan, josta se pyrki kehittämään kalastusperinteistä kertovan kaupunkilaisten virkistys- ja tutustumiskohteen.89 Nykyisin kalastajatilan matkailun kehittämisestä vastaa yrittäjä. Toinen matkailussa hyödynnetty kalastajatila on Anttooran lähellä Peräkarissa. Siitä on tullut meriretkien tukikohta, jossa matkailijoilla on mahdollisuus tutustua entisajan kalastajakulttuuriin.

119

Kirja.indd 119

2.12.2011 12:05:43

Kalastajatiloista ei kuitenkaan ole kehittynyt kovin näkyvä väylä kurkistaa menneeseen. Yksittäisten kohteiden osalta tämä ei aina ole tarkoituksenmukaista. Tässä vaiheessa olisi tärkeämpää, että matkailijoille olisi tarjolla saaristokulttuuria koskevia esitteitä. Tiedonvälitys lisäisi matkailijoiden kiinnostusta tutustua itse saaristokohteisiin, esimerkiksi ammattikalastajien toimiessa oppaina. Selkämeren kansallispuiston perustaminen lisää matkailullista vetovoimaa ja puoltaa myös tämän suuntaisen palvelutarjonnan kehittämistä. Ulkosaariston ja rannikon luontoarvoja voitaisiin parantaa kaatamalla puustoa ja lisäämällä laidunnusta. Tärkeätä olisi saada kalastajat, maanomistajat ja muu paikallinen väestö näihin talkoisiin. Saaristolinnuston elinvoimaisuutta voitaisiin nostaa kannustamalla metsästysseuroja minkin pyyntiin. Saaristolinnuston ja -kasvillisuuden monipuolistaminen edellyttävät ympäristöviranomaisten ja paikallisten ihmisten nykyistä tiiviimpää yhteistyötä ja yhdessä tekemistä. Merellisen kansallispuiston ja laajemmin koko rannikkoseudun yhtenä tavoitteena tulisi olla perinteisen rannikkokalastuksen turvaaminen tai jopa unohduksiin jääneiden tai jäämässä olevien pyyntitapojen elvyttäminen. Luonnon monimuotoisuuden suojelun rinnalla tulisi puhua paikalliskulttuurin suojelusta.90 Paikalliset asukkaat ja saariston kesänviettäjät tulevat luultavasti yhä enemmän suosimaan kotimaisia ja lähivesiltä pyydettyjä kaloja. Tästä syystä ammattimaisesti kalastavien pyyntimahdollisuuksien turvaaminen on yhä tärkeämpää, vaikka pyynti keskittyisi pelkästään sesonkeihin ja olisi hyvin pienimuotoista. Alvar Aallon kulttuuriset pohdinnat tukevat vahvasti tämänsuuntaista paikallisista ja yksilön tarpeista kumpuavaa ajattelua: ”Ihmiselämälle vieraat ylimekaaniset ilmiöt voidaan lieventää ja saattaa harmonisesti palvelemaan ihmiselämää. Mutta ehtona on, että joka hetki ja kaikissa elämän käänteissä olemme valmiit epäilemään ja kritisoimaan sekä käyttämään tekniikkaa sillä tavalla hyväksi, että kaiken sen mittapuuksi, minkä teemme, otetaan pienen ihmisen skaala ja hänen intressinsä.”91

Viitteet 1

Lappalainen 2008,68.

Jokipii 2007,161.

Lappalainen 2008,68.

Ruuth 1898,11.

Schildt 1985,227.

Jokipii 2007, 163.

Lappalainen 2008,73.

Melander 1931, 263.

Kts. Salmi ja Salmi 1991,10-125; Salmi ja Salmi 2009, 13-31; Salmi ja Salmi 2010, 8-20.

Melander 1931,232.

Heino 1979, 232-235.

Lähteenoja ym. 1942, 40.

Melander 1931, 240; Linnainmaa 1911, 186.

120

Kirja.indd 120

2.12.2011 12:05:43

Linnainmaa 1911, 186.

Söderlund 1920,161.

Melander 1931,262.

Honkasalo ja Pennanen 1988,64.

Mickelsson 1964

Salmi ja Salmi 2010, 8-9.

Salmi, J. julkaisematon kalastajahaastattelu.

Lehtonen 1976, 101-124; 190-202.

Salminen 1930, 84.

Salmi ja Salmi 1991, 121-122.

Jokipii 2007,159.

Salmi ja Salmi 2010, 10-11.

Seppälä 2009,137.

Sandberg 1966, 113-114.

Räty, Jouko, Satakunnan Museo (SM).

Satakunnan maanviljelysseura 1969, 43.

Heino 1979, 231-244.

Satakunnan maanviljelysseura 1969, 28.

Heino1979, 240.

Salmi ja Salmi 2010, 20.

Tikkanen 1968

Honkanen ja Pennanen 1988,78.

Ahlbäck 1985, 55.

Honkasalo ja Pennanen 1988,70-72.

Linnainmaa 1911, 187.

Honkasalo ym. 1991, 110.

Santavuori 1961,481-483.

Parmanne ym. 1986, 11.

Uusitalo 2009, 93

Salmi ja Salmi 1993,8.

Heino 1979, 481-483.

Sjöblom 1976, 34-45.

Heino 1979, 481-483.

Satakunnan Kansa 1.1.1981.

Heino 1979, 268.

Satakunnan Kansa 12.12. 1980.

Santanen 1891.

Setälä ym. 2003, 9-10.

Santanen 1892.

Setälä ym. 2003, 19.

Rogel-sukuseura ry 2007, 742.

Salmi 2009, 47-59.

Lehtonen 2005, 23.

Liukko ja Raunio 2008,3.

Salmi 2010, 9-32.

Koljonen 1994, 22-24.

Kalastushallitus 1919, 65. Ahlainen 1920

Salmi ja Salmi 2007, 60-61.

Ahlainen 1920

Kts. Salmi ym. 2010, 10-13.

Kalastushallitus 1919,65

Salmi ja Salmi 2007, 61.

Salmi 2010,12.

Lähteenoja ym. 1942,264.

http://www.edilex.fi/virallistieto/ saadoskokoelma/20110326.pdf

Salmi 2010, 21.

Turunen ym. 2009,7.

Sandberg 1977,48.

Turunen ym. 2009, 21.

Honkasalo ja Pennanen 1988,43; Sandberg 1977,48.

Saarni ym. 2011

Lähteenoja ym. 1942,263-264.

Honkasalo ja Pennanen 1988, 43-45 ja 51.

http://www.mmm.fi/attachments/elinkeinokalatalous/poistokalastus/5xlUIp1i5/Verohallinnon_laus

Honkasalo ja Pennanen 1988, 35.

Hurme 1970,6.

http://www.mmm.fi/attachments/elinkeinokalatalous/poistokalastus/5xlUIp1i5/Verohallinnon_laus

Honkasalo ja Pennanen 1988,56.

Heino 1979,483-484.

Jääskeläinen 1925, 59.

Satakunnan Kansa 28.5.2011.

Jaakkonen 2011, 34,

kts. Salmi 1991, 26.

121

Kirja.indd 121

2.12.2011 12:05:43

Salmi ja Salmi 2007, 77.

Salmi ja Hankonen 2010, 101.

Salmi 2008, 142-146.

Alvar Aalto 1997, 17.

Sammallahti 1998,14-15.

Lähteet Aalto, Alvar 1997: Mitä on kulttuuri? Juhlapuhe Jyväskylän Lyseon satavuotisjuhlien päätöstilaisuudessa 1958. Näin puhui Alvar Aalto. Toim. Göran Schildt. Otava, Keuruu. Ahlainen 1920: Verotuslista vuoden 1919 tuloista Ahlaisten kunnassa. Porin kaupungin arkisto. Ahlbäck, Ragna 1985: Suomenruotsalaiset kylät ja niiden talous, kirjassa Sukupolvien Perintö, Vol. 2, Talonpoikaiskulttuurin kasvu, (toim..) Arno Rautavaara. Helsinki. Heino, Ulla 1979: Ahlaisten historia. Satakunnan Kirjateollisuus Oy. Porin kaupunki. Pori. Honkasalo, Liisa ja Pennanen Jussi T. 1988: Kalatalouden ja vesistön käytön kehitys Kokemäenjoen vesistössä Nokian alapuolella. Monistettuja julkaisuja 83. Helsinki. Honkasalo, Liisa; Pennanen, Jussi T. ja Lappalainen, Antti 1991: Kalakannoille aiheutuneet vahingot ja niiden kompensointi Kokemäenjoen vesistössä Nokian alapuolella. Kalatutkimuksia 21, Helsinki. Hurme, Seppo 1970: Tietoja siikataloudesta Selkämeren Suomen puoleisella rannikolla. Maataloushallituksen kalataloudellinen tutkimustoimisto. Monistettuja julkaisuja 39. Helsinki. Jaakkonen, Satu 2011: Sisävesien pilaantuneet sedimentit. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11. Helsinki. Jokipii, Mauno 1925: Kalastus elinkeinona uuden ajan alkupuolessa Satakunnassa. Osattiin ennenkin. SATAKUNTA. Kotiseutututkimuksia XXIV. Toim. Kero, Reino. Vammala 2007. Jääskeläinen, Viljo. Katsaus kalastuksiin merenrannikolla ja Laatokalla v. 1924. Suomen Kalatalous 8. Helsinki. Kalastushallitus 1919: Toimintakertomus vuodelta 1919. Valtionkalastuksesta Rankkuun kruununsaaristossa. Helsinki. Koljonen, Marja-Liisa 1994: Lohikantojen saalisosuuksien arviointi perinnöllisten erojen avulla. Suomen Kalastuslehti 101. Helsinki. Lappalainen, Ari 2008: Meripyynnin murrosvaiheet 1800- ja 1900-luvuilla. X Kalastusmuseopäivät 2007. Merikalastus-symposium 25.10. 2007. Kalastusmuseoyhdistys ry. Julkaisuja 19. Jyväskylä. Lehtonen, Hannu 1976: Tutkimus Kemira OY:n Porin tehtaiden jätevesien kalataloudellisista vaikutuksista sekä kalataloudellinen tarkkailu- ja hoitosuunnitelma. Helsinki. RKTL, kalatutkimusosasto. Tiedonantoja 6. Helsinki. Lehtonen, Jaakko 2005: Paatit reedaa. Erään ahlaislaisen suvun tarinaa. Helsinki. Liukko, Ulla-Maija ja Raunio, Anne (toim.) 2008: Luontotyyppien ja lajien seuranta luonto- ja lintudirektiiveissä. Suomen ympäristö 14. Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. Lähteenoja, Aina; Pulkkinen, Osk. & Hacklin, Werner 1942: Reposaaren historia. Frenckellin kirjapaino osakeyhtiö. Helsinki. Melander, K. R. 1931: Sillin eli suurhailin kalastuksesta maassamme 1500-luvulta alkaen ynnä entisaikain kalataloudestamme. Historiallisia tutkimuksia XII. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki.

122

Kirja.indd 122

2.12.2011 12:05:44

Mickelson, Arja 1964: Kalastusta Ahlaisissa. Haastatteluja Satakuntalaisen Osakunnan kotiseuturetkellä 1964. Museoviraston kansatieteen käsikirjoitusarkisto (MV:KTTKKA). Helsinki. Rogel-sukuseura ry. Rogelin suku 2007. Saarijärven kirjapaino. Ruuth, J.W. Satakunnan asutusoloista keskiajalla. Historiallinen Arkisto XV, s.1-28. Pori. Räty, Jouko 1897: Kellahden kalasauna. Käsikirjoitus. Satakunnan Museo (SM), Pori. Saarni, Kaija; Setälä, Jari & Lehtonen A.-K. Särkikalapihvien markkinointikokeilu vähittäiskauppamarkkinoilla. Riista- ja kalatalous – Tutkimuksia ja selvityksiä 2. Helsinki, 2011. http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/uudet%20 julkaisut/rktl_tutk_ja_selv_2_11_web.pdf Salmi, Juhani & Salmi, Pekka 2007: Merihylje – luonnonvara, suojelukohde vai matkailun vetonaula? Julkaisussa Maaseudun uusi aika. Maaseutututkimuksen ja –politiikan aikakausilehti 2/2007. Vammala. Salmi, Juhani ja Salmi, Pekka 2008: Rannikkokalastuksen muutokset viime vuosikymmeninä. X Kalastusmuseopäivät 2007. Merikalastus-symposium 25.10. 2007. Kalastusmuseoyhdistys ry. Julkaisuja 19. Jyväskylä. Salmi, Juhani 2008: Kalastaja merellä ja rannalla. Onko kalastajan perimästä luonto- ja paikallistietämyksestä matkailun avuksi? Kirjassa Hiedanpää Juha; Salmi, Juhani; Ylikoski Kari (toim.) Yhteisöllinen kekseliäisyys ja kansalaistoiminta. Pori. Salmi, Juhani; Salmi, Pekka & Moilanen, Pentti 2010: Ammattikalastus ja merimetso: merestä elantoaan hankkivien näkemyksiä. Riista- ja kalatalous – Selvityksiä 1/2010. Helsinki. Salmi, Juhani 2010: Luvassa navakkaa kalatuulta – mikä vei kalastajat aallon harjalle? Kirjassa Salmi Juhani & Hankonen Ilona: Merikarvia - kalastusperinteitä ja luontoelämyksiä. Suomen Ympäristö- ja Terveysalan Kustannus Oy. Pori. Salmi, Juhani & Hankonen Ilona 2010: Perinne- ja luontomatkailu toistensa tukena. Kirjassa Salmi Juhani & Hankonen Ilona: Merikarvia - kalastusperinteitä ja luontoelämyksiä. Suomen Ympäristö- ja Terveysalan Kustannus Oy. Pori. Salmi. Juhani & Salmi Pekka 1991: Silakan kalastuksesta monilajikalastukseen. Pohjois-Satakunnan rannikon ammattikalastuksen muutokset. Kalatutkimuksia 30. Helsinki. Salmi. Juhani & Salmi Pekka 1993: Lohen avomerikalastajalla vaihtoehdot vähissä: Alhainen ansiotaso ja velkaantuminen ajaa merelle. Kalastaja 3. Helsinki. Salmi, Juhani & Salmi Pekka 2009: Ammattikalastajuuden synty. Yhteiskunnallinen murros ja kalastajan identiteetti Pohjois-Satakunnan rannikolla. Riista- ja kalatalous – Tutkimuksia 7. Helsinki. Salmi, Juhani & Salmi, Pekka 2010: Ammattikalastuksen selviämiskamppailu. Elinkeinon kriisi ja yhteisön tuki. Riista- ja kalatalous – Selvityksiä 23. Helsinki. Salmi, Pekka 2007: Rural resource use and environmentalisation: governance challenges in Finnish coastal fisheries. Maaseudun uusi aika. Finnish Journal of Rural Research and Policy, Special Issue 2/2009. Volume 17: Vammala. Salminen, Knut 1930: Sillinkalastuksesta Ahlaisissa. Suomen Kalastuslehti 1930:6-7. Helsinki. Sammallahti Leena 1998: Autioitunut kalastajatila Lampaluodossa ja sen viimeiset fiskarit. Praaki. Satakunnan Merihistorian seuran Seura r.y:n vuosijulkaisu 8. Pori. Sandberg, Into 1966: Siikaa ajoverkoilla. Suomen Kalastuslehti 73. Helsinki.

123

Kirja.indd 123

2.12.2011 12:05:44

Sandberg, Into 1977: Isorysä Porin merialueella v. 1930 jälkeen. Suomen Kalastuslehti 84. Helsinki. Santanen, J.S. 1891: Kalastuksesta Noormarkun pitäjän Ahlaisten kappelin ja Merikarvian pitäjän saaristossa 1891. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran E-kokoelma IV. Santanen, J.S. 1892: Ahlaisten pitäjän hylkeenpyynnistä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran E-kokoelma IV. Satakunnan Kansa 12.12.1980: Kokemäenjoesta arvokalojen joki. Satakunnan Kansa 1.1.1981: Ammattikalastus ja kalan myynti luvanvaraiseksi. Satakunnan Kansa 28.5.2011: Itämeren kalojen myrkkyarvot nousevat yhä yli suositusten. Satakunnan maanviljelysseura 1969: Satakunnan kalatalous. Satakunnan seutukaavaliitto Sarja RA kalatalous. Pori. Seppälä, Suvianna 2009: Viljana, nahkoina, kapakalana. Talonpoikien maksamat kruununverot Suomessa vuosina 1539-1609. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Bibliotheca Historica 125. Historian laitos; Suomen historia. Helsinki. Setälä, Jari; Saarni, Kaija; Honkanen, Asmo & Virtanen, Jarno. 2003: SALMAR. Tuloksia eurooppalaisesta lohitutkimuksesta. Kala- ja riistaraportteja 273, Helsinki. Sjöblom, Veikko 1976: Kansainvälisen yhteistoiminnan kalantutkimukselle asettamat velvoitteet. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Tiedonantoja 7, Helsinki. Söderlund, Jalmari 1920: Kevät- ja kesäkalastus Ahlaisten saaristossa v. 1920. Suomen Kalastuslehti 27 (9-10), Helsinki. Schildt, Göran 1985: Nykyaika. Alvar Aallon tutustuminen funktionalismiin. Otava. Helsinki. Tikkanen, Toivo 1968: Satakunnan rannikon kalastuksesta ja kalastajista. Pro gradu-työ. Suomalaisen ja vertailevan kansatieteen laitos. Turun yliopisto. Turku. Turunen, Anu W.; Männistö, Satu; Suominen-Taipale, Liisa; Räsänen Riina; Reinivuo, Heli; Jula Antti; Verkasalo Pia K. 2009: Kala ruokavaliossa. Tuloksia Kalastaja ja Terveys 2000-tutkimuksista. Raportti 25. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino. Helsinki. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/170df10f-3532-42de-9646-23ff25c38c42 Uusitalo, Sinikka 2009: Vanhat kalastusmenetelmät. Kirjassa Preiviiki, meren alta kyläksi. Preiviikin kiinteistöyhdistys ry. Pori. Internet: http://www.edilex.fi/virallistieto/saadoskokoelma/20110326.pdf http://www.mmm.fi/attachments/elinkeinokalatalous/poistokalastus/5xlUIp1i5/Verohallinnon_laus

Suiston vanhoja vesikulkuvälineitä. Kuva: Maija Erkolahti.

124

Kirja.indd 124

2.12.2011 12:05:45

125

Kirja.indd 125

2.12.2011 12:05:45

126

Kirja.indd 126

2.12.2011 12:05:57

joKilaaKso EKologisEna Käytävänä Eliöstön monimuotoisuus Ilkka Jussila

johdanto Virtaava vesi tarjoaa monille eliölajeille ravintoa, jota vesi kuljettaa mukanaan. Jokien ja purojen synnyttämille ravinteikkaille kasvupaikoille on muodostunut myös pesimäpaikkoja tai sopivia elinympäristöjä useille lajeille. Lajien määrä riippuu mm. joen koosta: luonnontilaisissa vesistöissä keskikokoisten jokien lajirunsaus on suurempi kuin suurten jokien ja pienten purojen1. Pienet latvapurot pitävät kuitenkin yllä vähäisempää mutta usein omaleimaista lajistoa, jonka alueellinen suojeluarvo voi olla merkittävää. Monet eliöt saavat jokien varsilla ravintoa ihmisen toimintojen seurauksena tarjoutuvista ravintokohteista. Suurien jokien, esim. Kokemäenjoen lähistöillä on pitkän asutushistorian vaikutuksesta jokivarteen muodostunut lajistollisesti monimuotoisia ympäristöjä kuten ketoja ja niittyjä2. Kokemäenjokivarren luonto on monipuolista ja vaihtelee peltoalueiden kapeista rantakaistaleista laajoihin metsäalueisiin ja jatkuvasti muuttuvaan jokisuistoon. Luonnon- ja maisemansuojelullisesti arvokkaita kohteita on säilynyt mm. suistossa, jokirantalehdoissa ja -luhdissa, koskialueiden kasvillisuudessa, jyrkillä lehtorinteillä ja vanhan kulttuurin muovaamissa kohteissa sekä muinaiseen suistoon syntyneillä suoalueilla3. Jokien ja purojen varsia pidetään yleisesti ns. ekologisina käytävinä4. Ne ovat tärkeitä elinympäristöjä myös biologisen monimuotoisuuden suojelun ja suojeluverkon suunnittelun kannalta5. Kosteikoille perustetut suojelualueet toimivat ydinalueina, mutta toisaalta myös suojelualueiden ulkopuolella olevat jokivarret ovat tärkeitä eliöiden siirtymisreittien osia.6 (kts. Anne Savolan artikkeli tässä julkaisussa.)

Nokikana on yleinen vesilintu Kokemäenjoen suistossa. Kuva: Jani Lepistö.

127

Kirja.indd 127

2.12.2011 12:06:05

Tässä artikkelissa tarkastellaan jokia ekologisina käytävinä yleisesti ja esimerkkitapauksena käytetään Kokemäenjokea sivujokineen. Lajiston kuvauksessa pääpaino on pääuomassa ja sen ympäristössä sijaitsevissa lajistollisesti arvokkaissa kohteissa. Yyterinniemen ja Ahlaisten merenranta-alueet on jätetty tarkastelun ulkopuolelle, mutta Kokemäenjoen suulla sijaitseva Reposaari on mukana tarkastelussa. Kaikkia arvokkaita kohteita ei käsitellä, vaan ainoastaan joitain esimerkeiksi valittuja tärkeitä kohteita ja niiden lajistoa. Osa tässä yhteydessä tarkasteltavista lajeista elää pelkästään jokiympäristöissä, osa on puolestaan välillisesti riippuvaisia jokilaakson tarjoamista elinympäristöistä ja ravintokohteista, joita on tarjolla ihmisen toiminnan vaikutuksesta. Joillakin eliöillä jokilaakso toimii leviämisreittinä, osalla puolestaan leviämisesteenä. Joidenkin lajien osalta tarkastellaan niiden vaikutusta muihin lajeihin, ts. lajien välisiä vuorovaikutussuhteita. Osa jokivarsia pitkin leviävistä ns. tulokas- tai vieraslajeista voi olla haitallisia muiden, monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden lajien esiintymisen kannalta7. Esim. arvokkaiden kosteikkojen linnuston heikko poikastuotto on usein yhdistetty tulokaspetokantojen kasvuun8. Eläimet voivat levittää myös tauteja ja loisia jokilaaksojen tiheissä populaatioissa ja jokikäytäviä pitkin kulkiessaan9. Lajien väliset vuorovaikutukset ja kannanvaihtelujen syyt ovat kuitenkin monimutkaisia kokonaisuuksia, joissa mm. paikalliset olosuhteet voivat vaikuttaa ja yleistyksiin on siten suhtauduttava kriittisesti. Myös Kokemäenjokilaakson kasvillisuudessa on vieraslajeja, jotka voivat tukehduttaa alkuperäisiä harvinaisia ja uhanalaisia kasvilajeja. Lisäksi ruovikoituminen ja umpeenkasvu ovat ongelmia kulttuurin vaikutuksesta muodostuneilla rantaniityillä ja kedoilla10. Ihmisen toimenpiteiden tarpeellisuutta arvioidaan artikkelin päätelmäosassa.

inventoinnit ja seurannat Biologisen monimuotoisuuden kartoituksilla ja seurannoilla saadaan tärkeää tietoa luonnonja maisemansuojelun suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi11. Luonnontarkkailun, kalastuksen, metsästyksen ja muiden luontopalveluiden suunnittelussa ja järjestämisessä tarvitaan myös tietoa lajien esiintymisestä. Jokivarsien lajiston tiedoilla voi olla käytännön merkitystä esim. luonnonsuojelussa, luontopalveluiden järjestämisessä sekä lisäksi eliöiden kautta leviävien tautien riskinarvioinnissa.

128

Kirja.indd 128

2.12.2011 12:06:06

Kokemäenjoen alueen biologinen monimuotoisuus tunnetaan melko hyvin. Kasvillisuutta ja linnustoa on inventoitu ja seurattu etenkin lajistoltaan parhailla alueilla ja suuremmilla suojelualueilla12. Lisäksi tietoa alueella esiintyvistä lajeista on valtakunnallisten seurantojen aineistoissa. Valtakunnallisissa seurannoissa putkilokasvien esiintymisestä on tietoa Luonnontieteellisen keskusmuseon Kasviatlaksessa, jossa osa tiedoista on neliökilometrin (1x1 km) ja osa neliöpeninkulman (10x10 km) tarkkuudella13. Lintulajien esiintyminen on kartoitettu Suomen lintuatlakseen 10x10 km ruuduista kolme kertaa, vuosina 1974-79, vuosina 1986-89 sekä vuosina 2006-201014. Seutu- ja maakuntakaavoituksen yhteydessä on kerätty ja päivitetty tietoja Satakunnan ja Kokemäenjoen alueen luontokohteista ja luonnonsuojelualueista15. Myös yleiskaavoituksen yhteydessä on tehty luontoinventointeja esim. Nakkilassa16. Muutamista Natura 2000 – verkostoon kuuluvista alueista on valmistunut ensimmäiset hoito- ja käyttösuunnitelmat, joiden yhteydessä on tehty myös luontoinventointeja17. Putkilokasvien esiintyminen Kokemäenjoen varressa on kuvattu karkeasti myös koko pääuoman sekä joidenkin sivujokien osalta kalataloudellisen tarkastelun yhteydessä18. Itiökasvien (sammalet, sienet, kääväkkäät, jäkälät) esiintymisestä ei sen sijaan ole tehty selvityksiä juuri lainkaan. Tiettyjen runkojäkälien esiintymistä on seurattu bioindikaattoritutkimuksissa 1990- ja 2000 –luvuilla19. Hyönteisistä lähinnä maakiitäjäisiä, sudenkorentoja ja perhosia on inventoitu tarkemmin, mutta muut hyönteisryhmät tunnetaan huonosti20. Pohjaeläimistöä seurataan säännöllisesti samoin kuin kalansaaliita ja kalastoa21. Kokemäenjoen kalalajisto tunnetaan saalistietojen ja sähkökalastuksien perusteella pääuoman osalta jossain määrin22 ja joidenkin sivujokien osalta tarkemminkin23. Myös joissain alueen järvissä kalastoa on tutkittu melko tarkasti24. Pengertien rakentamisen vaikutuksia jokisuun kalastoon on tutkittu ja vaelluskalojen lisääntymismahdollisuuksista yläjuoksulla on tehty erillisselvitys25. Nisäkkäistä on tietoa lähinnä riistaseurantojen perusteella, mutta tieto on yleisluonteisempaa kuin esim. kasveista ja linnuista. Talvella aktiivisia nisäkkäitä havainnoidaan lumijälkien perusteella valtakunnallisessa riistakolmioiden seurannassa. Riistakolmiolaskentaa on tehty vuodesta 1989 ja sitä täydentämään kehitettyä peltokolmiolaskentaa vuodesta 199926.

129

Kirja.indd 129

2.12.2011 12:06:06

Riistakannoista kerätään tietoa myös saaliiden määrän perusteella. Hirvien ja valkohäntäkauriiden kannat tunnetaankin niiden perusteella tarkasti. Myös metsäkauriiden kanta tunnetaan melko hyvin. Suurpetojen (susi, karhu, ilves, ahma) havainnoista on kerätty tietoja vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden avulla systemaattisesti vuodesta 1978. Majavien määrää seurataan kyselytutkimuksilla, mutta tarkkaa tietoa esim. euroopanmajavan pesien määristä ja sijainneista ei ole saatavissa. Useiden lajien osalta valtakunnallisista seurannoista ei saa riittävän tarkkaa tietoa lajien esiintymisestä Kokemäenjoen ympäristössä. Lajeja tai lajiryhmiä, joiden määristä, tiheyksistä, pesistä ja/tai esiintymisalueista on puutteellisesti tietoa Kokemäenjoen ympäristössä, ovat mm. jänis, rusakko, saukko, euroopanmajava, liito-orava, lepakot, kettu, supikoira, mäyrä, näätä, minkki, kärppä ja lumikko. Nakkilan alueella on vuonna 2010 kartoitettu liito-oravan esiintymistä niiden jätöksien, lähinnä papanahavaintojen perusteella, sekä lepakkoja ultraäänidetektorin avulla27. Myös muutamista muista yksittäisistä kohteista Kokemäenjoen ympäristössä on tehty liitooravan ja lepakkojen kartoituksia. Pikkujyrsijöiden, myyrien ja hiirien, sekä piisamin, kontiaisen ja päästäisten määristä Kokemäenjoen ympäristössä ei ole tehty tutkimuksia. Sammakkoeläimistä Kokemäenjoen ympäristöissä ei ole kerätty systemaattisesti tietoja, vaikka alueen kosteikot sopivat hyvin niiden elinympäristöiksi. Matelijoista Kokemäenjoen ympäristöistä ei ole systemaattisesti kerättyä tietoa. Toisaalta matelijoista ja sammakkoeläimistä ei ole muualtakaan Suomesta systemaattisesti kerättyä tietoa, vaan tiedot niiden esiintymisestä perustuvat yleisöhavaintoihin.

Kokemäenjokilaakson lajisto Kasvit Kokemäenjokivarren kosteikoilla ja suistossa esiintyy monilajista kosteikkokasvillisuutta ja sammalia28. Virtaaman ja vedenpinnan vaihtelut sekä jään kuluttava vaikutus luovat 130

Kirja.indd 130

2.12.2011 12:06:06

elintilaa joillekin lajeille29. Luonnontilaisina säilyneet rantalehdot ja -luhdat ovat myös lajistoltaan rikkaita ympäristöjä30. Jyrkkien jokirantojen lehtorinteet ovat ns. raviineja tai kolveita ja kuivuneet jokiuomat ns. päkkejä31. Kulttuurivaikutteiset kedot ja laidunnetut rantaniityt ovat lajirunsaita alueita, joilla esiintyy harvinaisiakin kasvilajeja32. Osa lajeista on ihmisen muualta tuomia ns. tulokas- tai vieraslajeja, joista osa on haitallisia33.

Vuoden 2010 ns. punaisessa kirjassa käytettyjen uhanalaisuusluokkien määritelmät tiivistetysti. Hävinneet Laji on hävinnyt, kun sen viimeinen lisääntymiskykyinen yksilö on epäilyksettä kuollut tai hävinnyt tarkasteltavalta alueelta, tai aikaisemman säännöllisen vierailijan ollessa kysymyksessä sen yksilöt eivät enää vieraile alueella. Äärimmäisen uhanalaiset Laji on äärimmäisen uhanalainen, kun se parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella täyttää jonkun äärimmäisen uhanalaisten luokan kriteereistä, ja siihen arvioidaan täten kohdistuvan luonnossa erittäin korkea häviämisriski. Erittäin uhanalaiset Laji on erittäin uhanalainen, kun se parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella täyttää jonkun erittäin uhanalaisten luokan kriteereistä, ja siihen arvioidaan täten kohdistuvan luonnossa hyvin korkea häviämisriski. Vaarantuneet Laji on vaarantunut, kun se parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella täyttää jonkun vaarantuneiden luokan kriteereistä, ja siihen arvioidaan täten kohdistuvan luonnossa korkea häviämisriski. Silmälläpidettävät Laji arvioidaan silmälläpidettäväksi, kun se ei täytä uhanalaisten kriteerejä, mutta jonkun kriteerin täyttyminen on kuitenkin lähellä tai on todennäköistä, että ehdot täyttyvät lähitulevaisuudessa. Puutteellisesti tunnetut Laji luokitellaan puutteellisesti tunnetuksi silloin, kun tiedot sen levinneisyydestä ja/tai populaation tilasta ovat riittämättömiä suoran tai epäsuoran arvion tekemiseen sen häviämisriskistä. Lähde: Rassi, Pertti., Hyvärinen, Esko, Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo (toim./eds.): Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja 2010. The Red List of Finnish Species 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki 2010.

131

Kirja.indd 131

2.12.2011 12:06:06

Ihminen on eri aikakausina tuonut mukanaan useita kasvilajeja, jotka ovat säilyneet Kokemäenjoen rannoilla, suistossa ja Reposaaressa. Osa tulokaslajeista on uhanalaisia, kuten viikinkien mukana tullut rantalitukka, joka viihtyy veden ja jäiden runnomilla somerikkorannoilla ja tulvauomissa. Muita esihistoriallisen ajan tulokkaita ovat mm. törrösara, nurmilaukka ja sikoangervo. Näistä ainakin törrösara esiintyy yhä Kokemäenjokivarren rautakautisilla linnaluodoilla ja kauppapaikoilla. Rautakauden kylien kasveja ovat olleet myös mäkikaura, tummatulikukka ja mäkivirvilä. Viime vuosisatojen hyötykasveiksi aiottuja, mutta myöhemmin hylättyjä tulokkaita ovat keskiajalla lääkekasviksi tuotu kalmojuuri ja 1700-luvulla rehukasviksi istutettu isosorsimo, jotka esiintyvät Kokemäenjokivarren matalavetisissä, suojaisissa poukamissa. Purjelaivakauden painolastin mukana tuli paljon lajeja, joista osa on säilynyt Reposaaren mereisessä ympäristössä34. Vuosittain Reposaaressa tavataan viitisenkymmentä lajia, joista yleisimpiä ovat mm. jaakonvillakko, jänönapila, valkomesikkä, isomesikkä, sirppimailanen, nurmimailanen, rohtorasti ja nuokkukarhiainen. Kokemäenjoen suualueelle on muodostunut pohjoismaiden laajin jokisuisto, jonka rantaniityillä esiintyy monipuolista kosteikkokasvillisuutta ja vesikasveja35. Kokemäenjoen suistossa yleisiä kookkaita ilmaversoisia lajeja ovat mm. järviruoko, järvikaisla, osmankäämit, kalmojuuri, isosorsimo ja kurjenmiekka. Pienempiä ns. ilmaversoisia ruohoja ovat mm. ratamosarpio, sarjarimpi, raate ja pystyIsohierakka on suhteellisen yleinen Kokemäenjoen varressa etenkin sen suistoalueella, mutta keiholehti. Kelluslehtisiä alueella ovat ulpukka-, harvinainen muualla Suomessa. lumme-, palpakko- ja tatarkasvustot. Tyypillisiä uposlehtisia kasveja ovat mm. vidat, palpakot, Kuva: Ilkka Jussila. ärviät, vesikuusi ja näkinpartaislevät. Pohjalehtisiä kasveja ovat esim. vesirikot ja paunikko. Ns. irtokellujia ovat karvalehti, vesiherneet, kilpukka

132

Kirja.indd 132

2.12.2011 12:06:08

Kasvillisuuden muutokset ja niiden syyt Kokemäenjoen suistossa. ”Kokemäenjoen suiston kasvillisuuden muutokset tunnetaan hyvin, koska sata vuotta sitten vesikasvitutkija professori Ernst Häyrén teki seikkaperäisen kasviselvityksen Kokemäenjoen suistoalueelta. Uudelleen kasvillisuus on kartoitettu 1970-, 1980ja 2000 –luvuilla. Tulosten vertailu kertoo, että kasvillisuus on muuttunut dramaattisesti. Kokonaisia kasviyhdyskuntia on kadonnut, uusia on tullut tilalle. Osa muutoksista johtuu luontaisesta muutoksesta, maankohoamisen ja virran mukanaan kuljettaman maa-aineksen eli sedimentin vuoksi. Osa muutoksista on seurausta rantojen niittämisen ja laiduntamisen loppumisesta ja osa ihmisen aiheuttaman kuormituksen ja siitä aiheutuvan rehevöitymisen sekä toisaalta viimeaikaisen veden puhdistumisen vaikutuksesta. Myös ruoppaukset ja veneväylien kaivaminen ovat muuttaneet alueen kasvillisuuden luontaista kehitystä. Laajoilla alueilla kapeaosmankäämi, järviruoko ja järvikaisla ovat runsastuneet. Näiden isojen ilmaversoisten vesikasvien menestyksen myötä muut vesikasvit taantuvat ja vesikasvillisuus yksipuolistuu. Sedimentaation myötä suistolle tyypillinen vesikasvillisuus on siirtynyt alaspäin ja kasvillisuus peittää nykyisin laajoja alueita, jotka 1980-luvun alussa olivat avovettä. Savikoiden läpi virtaavan Kokemäenjoen vesi ei voi koskaan olla täysin kirkasvetinen. Jokiveden puhdistumisesta kertoo kuitenkin järvisätkimen ja vaalealahnaruohon paluu jokisuistoon vuosikymmenten poissaolon jälkeen. Kokonaisuutena lajistomuutoksia kuitenkin luonnehtii eteläisten ja vaateliaiden kosteikkolajien vahva esiinmarssi. Pidentyneet ja lämmenneet kesät ovat varmasti hyödyttäneet näitä lajeja. Eniten muutoksista on hyötynyt kapeaosmankäämi, joka on runsastunut ja levinnyt lähes koko suiston alueelle viimeisten 26 vuoden aikana. Isoista ilmaversoiskasveista merkittävästi runsastuneita ovat myös kalmojuuri ja haarapalpakko. Myös isosorsimo ja piuru ovat runsastuneet jokisuistossa selvästi 2000-luvulla. Uposkasveista eteläiset ja vaateliaat vesikasvit karvalehti, otalehtivita ja litteävita ovat runsastuneet selvästi. Karvalehti on nykyään jokisuiston runsaimpia kasvilajeja. Eräät lajit ovat taantuneet voimakkaasti ilman selvästi havaittavaa syytä. Esimerkiksi 1980-luvun huomattavan laajaalaisista pystykeiholehtikasvustoista ovat jäljellä vain rippeet. Myös ulpukka, järvikorte, sarjarimpi ja uistinvita ovat selvästi taantuneet. Vieläkin huomattavampi taantuminen koskee vesisammalien lukuisaa lajijoukkoa, jotka ovat monin paikoin kadonneet kokonaan. On myös lajeja, joiden esiintymisessä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Näihin kuuluvat mm. rannoilla yleiset kurjenmiekka, kurjenjalka, rantakukka, ranta-alpi ja terttualpi. Myös monet Suomessa harvinaiset lajit, kuten pahaputki, isohierakka, piuru, otalehtivita ja litteävita kasvavat edelleen paikoin runsaina Kokemäenjoen suistossa. Jokisuiston erikoisuuden, pääasiassa yksivuotisista rantakasveista koostuvan monilajisen mutayrttikasvillisuuden muutoksia ei voida arvioida, koska niiden esiintyminen vaihtelee voimakkaasti eri vuosina joen vesitilanteen mukaan. Osa näistä lajeista on uhanalaisia. Suiston reunoilla esiintyy reheviä tervaleppälehtoja, joissa on oma monilajinen kasvilajistonsa. Reunavyöhykkeessä viihtyvät pensaat mm. paatsama, tuomi, lehtokuusama ja taikinamarja. Rantapensaikossa punakoiso ja isokierto köynnöstelevät pajujen ja tuomien oksilla jopa useiden metrien korkeudessa. Lehtojen pohjilla esiintyvät runsaina mm. lehtokielo, mesiangervo, puna-ailakki, ojakellukka ja lehtotähtimö sekä hiirenporras. Paikoitellen esiintyy myös liaanimainen humala, jonka mainitsi jo Carl von Linné 1700-luvulla matkatessaan Porin suiston halki.” Lähde: Ahlman, Santtu 2008: Porin Kokemäenjokisuiston ja Kolpanlahden kasvillisuusselvitys 2008. – Ahlman Konsul133 tointi & suunnittelu / Porin kaupunki.

Kirja.indd 133

2.12.2011 12:06:08

ja limaskat. Rannoilla esiintyy ns. mutaryrttikasveja, joita ovat mm. luikat, vesirikot ja paunikko. Kasvit voivat muodostaa myös kelluvia saaria, joissa esiintyy ns. agglomeraattieli kasautumiskasvillisuutta. Näitä kelluvia saaria muodostavia lajeja ovat mm. isohierakka ja myrkkykeiso. Kokemäenjoen suiston kasvillisuus muuttuu maankohoamisen, sedimentoitumisen, ilmaston lämpenemisen ja lisäksi ihmisen toimenpiteiden ja kuormituksessa tapahtuvien muutosten seurauksena. Ahlmanin vuonna 2008 tekemässä Kokemäenjoen suiston kasvillisuuden kartoituksessa todetaan, että kasvillisuus on muuttunut huomattavasti viimeisen sadan vuoden aikana36. Kokemäenjoen suiston reunoilla esiintyy tervaleppälehtoja, joiden puusto koostuu suurista ja iäkkäistä tervalepistä, vaahteroista, raidoista, pihlajista ja tuomista37. Näiden lehtojen pensaskerroksessa kasvaa mm. korpipaatsama, taikinanmarja, punaherukka, terttuselja ja lehtokuusama. Rehevän alueen aluskasvillisuudessa esiintyy monipuolista lajistoa. Kulttuurivaikutuksen ja laidunnuksen myötä syntyneillä perinnemaisema-alueilla Kokemäenjoen ranta-alueiden kasvillisuus on rikasta ja monipuolista38. Näitä ovat mm. Fleiviikin niitty Porin suistossa, Köysikosken lehto Kokemäellä, rantaniityt Huittisissa ja Vehmaanniemi Sastamalassa. Perinnemaisema-alueilla kasvillisuus vaihtelee luhtaniityistä ja tuoreista niityistä nummimaisiin, katajia, lampaannataa ja jäkkiä kasvaviin ketokuvioihin. Kokemäenjoen varressa Ulvilassa esiintyy erikoisia jokimuodostumia ns. päkkejä, jotka ovat entisiä soistuvia jokiuomia ja umpeutuvia lammikoita omine kasvilajeineen39. Päkki on muinaisen suiston juovasta maankohoamisen ja umpeenkasvun tuloksena syntynyt ja siksi pitkänomainen luhtavaiheen kautta kehittynyt korpi, jonka puustoa ovat kuusi, koivu, tervaleppä ja harmaaleppä ja pensaskerroksessa kasvaa tyypillisesti mustuvapaju. Pohjakerroksessa ja lammikoissa esiintyy monipuolista lehtoja kosteikkokasvillisuutta. Joen varressa mm. Nakkilassa ja Harjavallassa on toisenlaisia jokimuodostumia ns. raviineja sekä kolveita. Raviinit ovat jyrkkiä joenrantatörmiä, joissa esiintyy monipuolista lehtokasvillisuutta. Kolveet ovat korkeaan jokitörmään sivujoen tai –puron uurtamia syviä rotkoja, joissa esiintyy myös samantyyppistä, monipuolista lehtokasvillisuutta kuin raviineissa40. Rantalehdoissa törmän läpi tihkuva lähdevesi tuo lisää vaateliasta lehtolajistoa mm. Pirilänkosken alueelle41.

134

Kirja.indd 134

2.12.2011 12:06:08

Kokemäenjoen koskialueiden ympäristöissä mm. Nakkilassa on tulvivia somerikkorantoja ja –tulvauomia, joissa esiintyy monipuolista kasvillisuutta42. Niiden vesirajassa esiintyy mm. erittäin uhanalaista rantalitukkaa ja hieman kauempana vesirajasta kasvaa useita kosteikkojen kasvilajeja. Kokemäen Kolsin tulvauomassa esiintyy erittäin uhanalainen rantaorvokki ja harvinainen vesinenätti. Kokemäen kaupungin alueella jokirannoilla ja saarissa on lehtoja ja ketoja, jotka koostuvat useista pienistä lehtosaarekkeista43. Lehdoissa on paljon lehtipuustoa kuten koivua, tuomea, tervaleppää, harmaaleppää, haapaa ja pihlajaa. Lehtojen tyypillinen laji on pähkinäpensas, jonka runsaimmat esiintymät Kokemäenjokivarressa ovat tällä alueella. Muita alueen pensaskerroksen lajeja ovat mm. lehtokuusama, taikinamarja, koiranheisi, punaherukka ja metsäruusu ja kataja. Pohjakerroksessa esiintyy monipuolista lehtokasvillisuutta ja varsin edustavaa laidunketo- ja kalliokasvillisuutta. Kokemäen Köysikosken lehdon puustossa on paljon kookasta metsälehmusta ja haapaa. Pensaskerroksen kasvilajistossa on vaateliaita lajeja kuten pähkinäpensas, koiranheisi ja näsiä.44 Lehdon pohjakerroksen ja ketotörmien lajisto on monipuolista ja rantavedessä Vuorionhaarassa kasvaa harvinaista isohierakkaa. Kokemäenjoen laakson mutkassa sijaitseva Puurijärvi on matala, umpeen kasvava ja rehevä lintujärvi, jossa esiintyy monipuolista kosteikkokasvillisuutta45. Järven valtalajeja ovat järvikaisla, järviruoko, järvikorte ja erilaiset sarat sekä paikoin runsaat raatekasvustot. Puurijärven savipohjaisissa lampareissa ja ojissa esiintyy erittäin uhanalainen isovesirikko ja kalliorannoilla esiintyy rantalitukka, joka on myös erittäin uhanalainen laji. Alueen muinaiselle suistoalueelle syntyneet suot ovat keidas- eli kohosoita ja niiden keskusta on karua suokasvillisuutta. Nämä kasvit muodostavat kehämäisiä mättäitä eli kermejä ja niiden välisiä vetisempiä kuljuja. Sastamalan Tyrväässä, Hartolankosken kaakkoisrannalla sijaitsee Hiidenvainion niityt, jotka ovat kasvillisuudeltaan erittäin edustavia avoimia ketoalueita46. Kedoilla kasvaa katajia ja rautakautista asutusta ilmentäviä kasvilajeja sekä muita ketokasveja.

135

Kirja.indd 135

2.12.2011 12:06:08

Uhanalaisluokituksessa vaarantunut punasotka pesii Kokemäenjoen suistossa ja kevätmuutolla niitä levähtää suistossa runsaastikin. Kuva: Jani Lepistö.

136

Kirja.indd 136

2.12.2011 12:06:10

Linnut Kokemäenjoen ja sen sivujokien ja järvien alueella pesii ja ruokailee paljon lintuja eri puolilla, mutta runsain kosteikkolinnusto on keskittynyt kahdelle alueelle, Kokemäenjoen suistoon ja Puurijärven-Isosuon alueelle. Useiden lintulajien runsas esiintyminen näillä alueilla perustuu hyönteisten suureen määrään, esim. kaikki pienemmät kahlaajat ja sorsalinnut elävät pohjamudasta löytyvillä ja kuoriutuvilla vesihyönteisten toukilla. Janne Lampolahden mukaan myös pääskyjä, tiiroja ja lokkeja tulee näille alueille ruokailemaan kauempaakin47. Sudenkorentojen kuoriutuessa kortteikoista niitä saapuvat saalistamaan myös nuolihaukka ja niittysuohaukka sekä mustatiira, pikkulokki ja naurulokki. Syksyllä mm. mustaviklot, valkoviklot ja suokukot tankkaavat ravintoa muuttomatkallaan. Pikkulokkeja pesii jonkin verran suiston ympäristössä ja vahva kanta pikkulokkeja pesii Puurijärvellä48. Aikaisemmin suistossa pesinyt uhanalainen etelänsuosirri on katoamassa tai jo kadonnut suiston pesimälinnustosta, ilmeisesti pesimäympäristössä tapahtuneiden muutosten seurauksena49. Myös kultasirkku on hävinnyt Kokemäenjoen suiston lajistosta, vaikka sille sopivaa elinympäristöä olisi edelleen riittämiin50. Häviämisen syyksi onkin osoittautunut kaakkoisilla talvehtimis- ja muuttoalueilla tapahtuva varpuslintujen massapyynti. Liro, erittäin uhanalainen suokukko, silmälläpidettävä luhtahuitti ja vaarantunut keltavästäräkki ovat taantuneet viime vuosina Kokemäenjoen suistossa51. Sen sijaan esim. taivaanvuohi pesii edelleen runsaana Kokemäenjokilaaksossa, vaikka sen kanta muualla Suomessa on vähentynyt. Myös ruisrääkkä ja kaulushaikara pesivät edelleen jokivarren kosteikoilla. Kokemäenjoen suuri kalamäärä elättää mm. tiiroja, lokkeja ja sukeltajasorsia sekä harmaahaikaroita. Saariston ulkoluodoilla pesineet räyskät ja merilokitkin tuovat poikueensa loppukesällä suistoon ruokailemaan52. Keväällä kutuaikaan suistossa ja ylempänä joella ruokailee suuret määrät mm. isokoskeloita, harmaalokkeja ja merilokkeja sekä merikotkia53. Kurjet käyttävät ravintonaan Kokemäenjoen ja sen sivujokien kosteikoissa runsaana esiintyviä sammakoita. Keväisin sammakoiden kutuaikana niitä hyödyntävät myös mm. kotkat, lokit ja varikset54.

137

Kirja.indd 137

2.12.2011 12:06:10

Suistossa pesii useita pareja nuolihaukkoja, ruskosuohaukkoja ja yksi niittysuohaukkapari, joka on erittäin uhanalainen laji. Myös yksi uhanalaisluokituksessa edelleen vaarantuneeksi luokiteltu merikotkapari pesii nykyään suiston alueella55. Kalasääsket kalastavat jokisuistossa, ja monet petolinnut pyydystävät muita lintuja ravinnoksi. Rantaniittyjen runsas myyräkanta puolestaan kiinnostaa sekä päiväpetolintuja että pöllöjä. Muuttoaikana myös mm. isolepinkäinen ja talvivaelluksella olevat hiiripöllöt voivat pysytellä pitkäänkin hyvillä apajilla jokivarressa. Hyvinä myyrätalvina myös sarvipöllö, suopöllö tai tunturipöllö voi tulla suistoon saaliinjaolle56. Kasviravintoa käyttäviä lintuja ovat joutsenet, joista suistossa suurin osa on kyhmyjoutsenia ja Puurijärvellä puolestaan laulujoutsenia. Puurijärvellä pesii satunnaisesti myös uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviksi luokiteltuja metsähanhia ja alueen soilla mm. teeriä ja metsoja sekä aikaisemmin myös riekkoja57. Suistossa pesii nykyään merihanhia ja myös saaristossa pesineet merihanhet tuovat poikueensa suiston särkille ruokailemaan. Kevätmuuton aikaan mm. lokit, vesilinnut ja joutsenet käyttävät Kokemäenjokea lentoreittinä. Isokoskelot kalastavat joella keväällä jäiden lähtiessä. Kokemäenjoen suistossa sekä mm. Toukarissa, Leistilänjärvellä, Puurijärvellä ja Raijalanjärvellä pysähtyy runsaasti metsä- ja merihanhia, laulujoutsenia ja kurkia levähtämään ja ruokailemaan. Syksyllä joella kalastaa mm. kalatiiroja ja isokoskeloita ja lieterannoilla levähtää kahlaajia. Harmaalokit vaeltavat syksyllä jokea pitkin edestakaisin sisämaan ja merenrannikon ruokapaikkojen välillä. Kokemäenjoen rantatörmissä esiintyy pesivänä myös äärimmäisen uhanalaisia kuningaskalastajia sekä vaarantuneeksi luokitellun törmäpääskyn yhdyskuntia. Keväällä kuoreen kutuaikaan kuningaskalastajat liikkuvat joella laajemminkin. Talvella joen sulapaikoissa sukeltelee koskikaroja, jotka ovat tulleet tänne pohjoisesta, mm. Norjasta ja Venäjän Kuolasta saakka. Paikalliset koskikarat talvehtivat puolestaan etelämpänä. Kokemäenjoen rantaniityillä parimäärät ovat suuria. Yleisimpiä lintuja ovat keltavästäräkki, ruoko- ja rytikerttunen sekä pajusirkku58. Rantapensaikoissa viihtyvät monet yölaulajat, kuten satakieli, pensas- ja viitasirkkalintu sekä luhta- ja viitakerttunen. Myös mustapääkerttu, kultarinta ja sirittäjä pesivät rantalehtojen ja kolveiden pensaikoissa59. Viiksitimali valloitti suiston ruoikot 1990-luvun alussa, mutta vuosituhannen vaihteen kovat talvet hävittivät timalikannan lähes tyystin60. Tervaleppälehdoissa viihtyy suuria määriä pikkulintuja sekä tikkoja, kyyhkyjä ja pöllöjä, joille vanhat puut tarjoavat pesimä- ja

138

Kirja.indd 138

2.12.2011 12:06:10

ruokailupaikkoja. Uutena lajina suiston pesimälajistoon on vakiintunut nokkavarpunen61. Muita harvinaisia pesiviä varpuslintuja suistossa ovat mm. vaarantunut sitruunavästäräkki, pikkusieppo, pyrstötiainen ja kuhankeittäjä62. Muualla vähälukuisen pikkutikan kanta on suistossa erittäin vahva63. Syksyllä ja talvella jokivarressa kiertelee myös erittäin uhanalaisia valkoselkätikkoja.

Eläimet Kokemäenjoen ja sen sivujokien rannoilla elää uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi luokiteltuja euroopanmajavia ja silmälläpidettäväksi luokiteltuja saukkoja. Myös harmaahylkeet voivat uida jokea pitkin ensimmäiselle padolle asti. Vaarantuneeksi luokiteltu liito-orava pesii jokirantojen rehevissä lehtometsissä ja alueen kuusikoissa, joissa on sekapuuna liito-oravan ravintopuita: koivua, leppää ja haapaa64. Näätä on runsastunut jokivarressa, jossa sille on tarjolla runsaasti ravintoa ja pesäpaikkoja. Keskikokoiset pedot, kuten kettu ja supikoira, sekä pienpedot, kuten minkki kärppä ja lumikko ovat nykyään yleisiä jokirannoilla. Joen jäällä on havaittu myös erittäin uhanalaisen suden ja vaarantuneen ilveksen jälkiä. Valkohäntäkauriita ja metsäkauriita on Kokemäenjoen rannoilla mm. suistossa ja yläjuoksulla. Kesällä myös hirvi voi käydä syömässä vesikasveja. Jäniksiä ja rusakoita on pitkin jokivartta ja nykyään rusakko on alueella yleisempi laji kuin metsäjänis, joka onkin Kärppä talviturkissaan Nakkilassa. nykyään uhanalaisluokituksessa silmälläpidettävä Kuva: Jani Lepistö. laji. Aikaisemmin erittäin runsaana jokivarren kosteikoissa esiintynyt piisami on taantunut voimakkaasti ja jopa kokonaan hävinnyt esim. Puurijärveltä, jolta laskettiin vielä vuonna 1994 kaikkiaan 2 485 piisamin pesää65. Piisami oli erittäin runsas myös jokisuistossa vielä

139

Kirja.indd 139

2.12.2011 12:06:11

1990-luvun alussa, kunnes sen kanta romahti. Piisamikannat romahtivat koko Suomessa ilmeisesti epidemiana levinneen jänisruton eli tularemian vuoksi. Jäniksen lisäksi majava ja piisami ovat herkkiä Francisella tularensis –bakteerille, ja tartunnan saatuaan ne menehtyvät nopeasti yleistulehdukseen. Sen sijaan vesimyyrä on runsastunut, ja mm. Porissa on nykyään erittäin tiheät vesimyyrien esiintymät. Myyriä, hiiriä ja päästäisiä on runsaasti rantaniityillä ja –metsissä ja vaivaishiiri viihtyy jokivarren korkeissa ja tiheissä ruoikoissa. Todennäköisesti myös vesipäästäisiä esiintyy Kokemäenjoen yläosien sopivankokoisten sivujokien rannoilla. Kokemäenjoen ruoikoissa viihtyvät mm. sammakkoeläimet ja esim. suistossa esiintyy runsaasti sammakoita, viitasammakoita ja rupikonnia66. Nakkilasta on havaittu yksi viitasammakon elinpiiri Aronojan alueella67. Salamanterieläimistä vesilisko esiintyy tiettävästi Kokemäenjoen keskija yläosissa ja sen sivujokien varsilla. Kokemäenjoen rannoilla ja ruoikoissa viihtyy silmälläpidettäväksi luokiteltu rantakäärme ja rantaniityillä on runsaasti myös sisiliskoja ja kyitä. Kokemäenjoen lajistoon kuuluvat myös lepakot, joista esiintyy ainakin vesisiippa, viiksisiippa ja pohjanlepakko. Ne saalistavat joesta kuoriutuvia tai sinne munimaan laskeutuvia hyönteisiä.

Hyönteiset Kokemäenjoen hyönteisten tuotanto on valtava, etenkin suistossa ja Puurijärvellä. Yleisimpiä lajeja Puurijärvellä vuonna 2007 olivat immenkorento, isotytönkorento, sulkakoipikorento ja ruskohukankorento sekä 19 muuta lajia, joista kuusi on harvinaisia tai vähälukuisia lajeja68. Vuonna 2002 tavattiin myös sirolampikorento, joka on erittäin harvinainen laji69. Perhosista tyypillisimpiä ovat mm. luhtalehtimittari, luhtamittari, ruostekenttämittari ja mustaluhtayökkönen. Vähälukuisena tavattiin vuonna 1996 mm. pyörösiipi ja virmajuurimittari70. Myös Puurijärven vesiperhoslajisto on melko runsas. Janne Lampolahden mukaan suiston rantalehtojen pilaantuvat marjat ja vanhojen koivujen mahlavuodot houkuttelevat syksyllä vaeltavia perhosia, kuten neitoperhosia ja amiraaleja sekä talvehtimaan valmistautuvia suruvaippoja, nokkosperhosia ja herukkaperhosia nestetankkaukselle71. Keväällä ja kesällä kukinta-aikaan hyönteiset saavat mettä ja siitepölyä kukista ja hoitavat samalla pölytyksen. Pajukot ovat tärkein mesilähde kimalaisille, mehiläisille, kärpäsille ja yökkösille. Kevään näkyvimpiä hyönteisiä ovat kuitenkin sitruunaper140

Kirja.indd 140

2.12.2011 12:06:11

Herukkaperhonen viihtyy Kokemäenjoen rantalehdoissa, jossa se ruokailee mm. lehtovirmajuuren kukilla. Kuva: Jani Lepistö.

honen, suruvaippa, nokkosperhonen ja neitoperhonen72. Suiston sudenkorentojen lajimäärä on myös suuri ja kesällä 2008 tehdyssä kartoituksessa löytyi 25 lajia, mm. erittäin harvinainen täplälampikorento73. Maakiitäjäisiä vuonna 1997 tutkittaessa havaittiin, että suistossa Fleiviikin niityllä esiintyy mm. lajeja, jotka viihtyvät kosteilla niityillä ja laidunmailla sekä laji, joka esiintyy runsaimmin alueilla, joiden kasvillisuutta on käsitelty niittämällä tai laiduntamalla74. Myös vesihakuisia sekä soilla ja rannoilla esiintyviä erittäin vaateliaita maakiitäjäislajeja löytyi alueelta. Fleiviikistä löytyi myös melko vaatelias lehtimetsiä suosiva laji.

141

Kirja.indd 141

2.12.2011 12:06:13

Kalat Kokemäenjoessa esiintyy kaikkia yleisimpiä sisävesien kalalajeja. Vuoden 2007 elokuussa joen yläosassa viidessä eri kohdassa verkkokoekalastuksessa saaliiksi saatiin 13 eri kalalajia: särki, salakka, pasuri, lahna, säyne, sulkava, törö, toutain, ahven, kiiski, kuha, made ja hauki75. Särki ja ahven olivat selvät valtalajit, ja ne muodostivat suurimman osan myös saaliin massasta, molemmilla lajeilla osuus keskimäärin 36 %. Sähkökalastuksesta samalla alueella saatiin eniten ahvenia (57 %), särkiä (21 %), kivisimppuja (11 %) ja säyneitä (4 %). Muita saaliskaloja olivat salakka, made, hauki ja kivennuoliainen. Joen erikoisuuksia ovat luonnonvaraisesti lisääntyvä, uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäväksi luokiteltu toutain sekä Kokemäenjoen yläpuolisiin järviin istutuksien kautta vesistöön kotiutunut karppi76. Kokemäenjoen alaosassa esiintyy lisäksi merestä kutemaan nousevat istutetut merilohi ja meritaimen, erittäin uhanalainen vaellussiika ja silmälläpidettävä nahkiainen. Sähkökalastuksessa vuoden 2008 elokuussa ja syyskuussa joen keskiosan kahdesta koskesta saaliiksi saatiin myös luonnonkudusta peräisin olevia lohenpoikasia. Kolmesta koskesta saatiin saaliiksi 11 eri lajia, joista runsaimmat lajit olivat kivisimppu, salakka ja kivennuoliainen.77 Koskialueilla viihtyvät erittäin hyvin myös turpa ja istutettu kirjolohi. Joen yläosan virtapaikoissa esiintyy hieman istutusperäistä harjusta78.

Ympyräsuisiin kuuluva nahkiainen lisääntyy ainakin Harjunpäänjoessa, josta ne 4-5 vuotta kestäneen toukkavaiheen Keväällä kuore nousee Kokemäenjokeen kutemaan jälkeen nuorina nahkiaisina siirtyvät runsaana ensimmäiselle padolle asti. Myös vimpa keväällä jäiden lähdön aikaan mereen nousee keväällä Kokemäenjoen suistoon kutemaan, kasvamaan. Kuva: Ilkka Jussila.

mutta vimman kanta on heikentynyt, kuten muillakin vaelluskaloilla on tapahtunut. Keväällä suistossa kutee runsaana mm. lahna, salakka, särki ja sorva. Hauki, ahven ja kuha ovat myös suistossa runsaina lisääntyviä lajeja. Kokemäenjoen suistossa esiintyy myös mm. sulkava, ruutana, säyne, suutari, toutain, kiiski, made ja ankerias. Kokemäenjoen yleisimmät saaliskalat ovat hauki ja ahven. Kuhasaaliit ovat olleet hyviä 2000 –luvulla joen alaosan suistoalueella sekä yläosan järvialueilla. Vaelluskaloja saadaan hyvin jokisuulta ja joen keskiosan koskialueilta. Toutainta pyydetään lähinnä joen yläosien 142

Kirja.indd 142

2.12.2011 12:06:13

koskista ja vuolteista sekä Loimijoesta. Nahkiaista pyydetään vielä jokisuistossa.79 Ammattikalastus on kuitenkin vähentynyt voimakkaasti suistossa ja rannikolla 1900 –luvulla (kts. Juhani Salmen artikkeli tässä julkaisussa).

Kokemäenjokilaakso ekologisena käytävänä Lajiston runsaus ja monimuotoisuus Kokemäenjoen ja sen sivujokien ympäristöissä on osoitus siitä, että jokilaakso toimii ekologisena käytävänä. Kokemäenjokilaaksossa esiintyy runsaasti mm. hyönteisiä, kaloja, sammakoita, käärmeitä, sisiliskoja, lepakoita, lintuja, nisäkkäitä sekä vesi- ja kosteikkokasveja. Osa niistä ei ole pelkästään jokiympäristöön sidoksissa, mutta moni laji esiintyy siellä runsaampana kuin muilla alueilla tarjoten puolestaan ravintoa muille lajeille. Virtaava vesi kuljettaa myös kasvien siemeniä, mikä on todettu mm. Kokemäenjoen suistossa80. Virtaavassa vedessä esiintyy mm. useita vesihyönteislajeja, joista osa ei menesty lainkaan seisovassa vedessä. Vesihyönteiset ja niiden elinkierron eri vaiheet tarjoavat ravintoa myös useille kalalajeille ja nahkiaistoukille sekä ravuille. Vaelluskalat ja nahkiaiset nousevat merestä tai järvestä jokiin lisääntymään, ja myös jotkin simpukkalajit elävät vain virtaavassa vedessä. Suvannoissa ja järvissä viihtyvät monet vesihyönteiset, nilviäiset, nivelmadot ja äyriäiset. Monet hyönteiset esiintyvät kosteikkojen kaislikoissa ja rannoilla. Jokivarsien kosteikot toimivat hyönteisten lisääntymisalueina, ja suuri hyönteismäärä houkuttelee alueille mm. lintuja ja lepakoita ruokailemaan81. Useita kasvi- ja lintulajeja esiintyy myös jokien rantalehdoissa ja avoimilla niityillä82. Muuttavat linnut lepäävät ja ruokailevat jokivarsien pelloilla ja kosteikoilla83. Jokivarret ovat myös kulkuja leviämisreittejä useille lajeille, mikä näkyy mm. siltojen ympäristöissä muita tien osia runsaampina maaselkärankaisten liikennekuolemina84. Eläinten liikkumisen turvaamiseksi siltoihin onkin ryhdytty suunnittelemaan ns. kuivapolkuja ekologisen yhteyden ylläpitämiseksi85. Kuivapolulla tarkoitetaan silta-aukon maatuen ja vesirajan välistä kaistaletta tai erikseen rakennettua hyllyä. Rakenteellisesti kuivapolkuja voi olla muodostunut myös aikaisemmin vanhoissa silloissa, ja niitä voidaan tehdä siltoihin myöhemminkin. Erityisen tärkeitä jokien ja purojen varret ovat vesiympäristöstä riippuvaisille lajeille, kuten saukolle ja sammakkoeläimille. Myös muiden eläinlajien ja –ryhmien, kuten nisäkäs143

Kirja.indd 143

2.12.2011 12:06:13

petojen, on havaittu suosivan jokivarsia ja muita kosteikkoalueita86. Ne hyötyvät myös ns. reunavaikutuksesta, joka on jo luonnontilaisessa jokiympäristössä suuri, ja reunavaikutus vielä kasvaa ihmisen aiheuttaman elinympäristön pirstoutumisen vaikutuksesta87. Maakiitäjäislajistossa reunavaikusta on havaittu myös Kokemäenjoen suistossa88. Kasveista Kokemäenjokilaaksoa pitkin ovat levinneet mm. isopalpakko, liejupahaputki, isohierakka, isosorsimo, kapealehtiosmankäämi ja jättipalsami. Isohierakka esiintyy suistossa runsaana ja on levinnyt myös ylemmäksi jokivarteen. Kapealehtiosmankäämi on runsastunut erittäin voimakkaasti suistossa ja ylempänäkin jokivarressa. Jättipalsami on runsastunut jokirannoilla nopeasti, ja isosorsimo esiintyy paikoitellen runsaana. Myös harvinainen rantalitukka on levinnyt jokea pitkin muutamalle paikalle Nakkilan Arantilaan ja Kokemäen Puurijärvelle, joissa on sille sopivat olosuhteet. Rantalitukan esiintyminen vaihtelee vuosittain voimakkaasti olosuhteista riippuen. Kokemäenjoen suistossa suhteellisen harvinaisina esiintyviä, jokeen sidoksissa olevia lajeja ovat mm. kalmojuuri, jokileinikki, konnanleinikki, rantaleinikki ja mutayrtti. Erittäin harvinaisena suistossa esiintyvät mm. katkeravesirikko, lietetatar, paunikko, varstasara, otalehtivita ja litteävita89. Puurijärvellä harvinaisena esiintyvä laji on isovesirikko90. Lintujen paljous on osoitus Kokemäenjokilaakson tarjoamista runsaista ravintokohteista. Osa linnuista käyttää joen ravintovaroja vain muuttomatkoillaan tai vaelluksillaan. Jokeen vahvasti sidoksissa olevat linnut, kuten kuningaskalastaja, törmäpääsky ja koskikara, ovat kuitenkin varsin vähälukuisia lajeja. Runsaslukuisin pesimälaji Kokemäenjokilaaksossa on naurulokki ja kalalokki on myös yleinen. Pikkulokki pesii mm. Puurijärvellä edelleen runsaana, vaikka onkin taantunut viime vuosina. Kalatiira, lapintiira ja niiden risteymät ovat myös yleisiä. Runsaimpia vesilintulajeja ovat sinisorsa, silkkiuikku, telkkä ja punasotka. Muita runsaita lajeja ovat tavi, haapana, lapasorsa ja tukkasotka.91 Kokemäenjoen kosteikkojen näkyvimpiä lajeja nykyään ovat suurikokoiset kurki ja harmaahaikara. Tyyppilajistoa ovat myös kaulushaikara, taivaanvuohi ja rantasipi. Edelleen runsaana esiintyy nokikana vaikka kanta onkin taantunut. Rantapelloilla ja -niityillä ovat viime vuosina yleistyneet mm. ruisrääkkä ja peltopyy.92

144

Kirja.indd 144

2.12.2011 12:06:13

Kokemäenjoen rantaniityt, pensaikot ja rantalehdot tarjoavat myös elinympäristöjä ja pesimäpaikkoja useille lintulajeille, ja niiden parimäärät ovat korkeita. Rantalehdoissa esiintyy myös joitain harvalukuisia lajeja, kuten käenpiika, pikkutikka ja nokkavarpunen93. Yhä useammin tehdään havaintoja myös valkoselkätikasta94. Kaloista Kokemäenjokeen sidoksissa ovat lähinnä vaelluskalat, merilohi, meritaimen, vaellussiika, sekä nahkiainen ja toutain.95 Taimen, lohi ja siika esiintyvät pääosin istutusten varassa, ja niitä siirretään myös voimalaitospatojen yläpuolisille alueille. Lohen luontaista lisääntymistä on havaittu pääuomassa, ja meritaimen lisääntyy satunnaisesti Harjunpäänjoessa. Toutain lisääntyy nykyään luonnonvaraisesti joen virtapaikoissa ja ehkä myös joissain järvissä.96 Nahkiainen lisääntyy etenkin Harjunpäänjoessa, mutta sitä myös istutetaan ja siirretään jokialueella. Joen yläosien istutuksista alaspäin leviävät jossain määrin lohet, taimenet ja ankeriaat. 2000-luvulla voimakkaasti runsastunut kuha liikkuu joella molempiin suuntiin. Nisäkkäistä Kokemäenjokea konkreettisesti liikkumiseen käyttävät mm. euroopanmajava, saukko ja piisami. Euroopanmajava levisi Kokemäenjoelle ja suistoon 1980-luvun alussa Pohjois-Satakunnasta. Nykyään suistossa on noin 10 euroopanmajavan pesää, ja myös ylempänä sekä sivujokien varsilla se on lisääntynyt. Kaikkiaan Satakunnassa on yli 300 euroopanmajavan pesää. Vesimyyrä esiintyy nykyään erittäin runsaana Kokemäenjoen laaksossa, mutta nimestään huolimatta se ei ole kovin tiukasti sidoksissa vesiympäristöön. Saukko liikkuu Kokemäenjoen jäällä näkyvien jälkien perusteella jokivarressa vuosittain, mutta sen pesimisestä tai yksilömäärästä ei ole tarkempaa tietoa. Jäällä näkyvien jälkien perusteella myös pienpedot, keskikokoiset ja suuretkin pedot kulkevat Kokemäenjoen laaksossa. Pienpedoista kärppä ja lumikko esiintyvät jokirannoilla runsaina, ja ne käyttävät jäätä lähinnä joen ylitykseen. Minkki kulkee talvella ilmeisesti pääosin jään alla olevissa onkaloissa, mutta sulapaikkojen reunoilla sen jälkiä on myös jään päällä. Näätä vaeltelee Kokemäenjoen laaksossa lähinnä metsäalueilla, mutta sekin voi ylittää joen jäätä pitkin. Keskikokoisista pedoista kettu kulkee jäätä pitkin pitkiäkin matkoja. Myös supikoira käyttää jäätä kulkemiseen syksyllä ja keväällä. Isommat pedot susi ja ilves ilmeisesti lähinnä ylittävät joen jäätä pitkin. Mäyrä viihtyy rehevissä rantalehdoissa, jos sille on sopivia pesäpaikkoja tarjolla.

145

Kirja.indd 145

2.12.2011 12:06:13

Liito-oravia esiintyy Kokemäenjoen rannoilla runsaampana kuin muualla, koska sille sopivia elinympäristöjä sekä pesä- ja ravintopuita on enemmän kuin ympäröivillä alueilla. Liito-orava käyttää jokivarren rantapuustoa myös liikkumiseen ja levittäytymiseen. Pikkujyrsijöiden kanta vaihtelee voimakkaasti, mutta Kokemäenjoen rannoilla niiden jälkiä näkee usein silloinkin, kun kanta muualla on heikko. Vaivaishiiri viihtyy erityisen hyvin jokirantojen ruovikoissa ja vesipäästäinen ilmeisesti liikkuu ja levittäytyy pienempien sivujokien varsilla. Sammakkoeläimet esiintyvät runsaina Kokemäenjoen kosteikoissa ja yläjuoksulla on myös vesiliskoja. Matelijat ovat yleisiä jokirantojen niityillä ja lepakot löytävät jokivarsilta ravintoa sekä lepo- ja pesimäpaikkoja: rakennuksissa sekä ilmeisesti myös lahopuissa olevia koloja.

lajien väliset vuorovaikutussuhteet Kokemäenjokilaaksossa Lajeja, jotka eivät esiinny jollain alueella luontaisesti vaan ovat levinneet sinne ihmisen toiminnan myötävaikutuksella, kutsutaan tulokas- tai vieraslajeiksi. Osa Kokemäenjokilaaksossa esiintyvistä tulokas- ja vieraslajeista on haitallisia jokilaakson alkuperäiselle lajistolle. Osalla näistä lajeista ei ole havaittu haitallisia vaikutuksia, ja siten ne esiintymisellään rikastuttavat alueen luonnon monimuotoisuutta. Tulokas- ja vieraslajeja Kokemäenjokilaaksossa on sekä kasvi- että eläinkunnassa. Kasveille Kokemäenjoen laakso on toiminut tulokas- ja vieraslajien leviämisreittinä jo vuosisatojen ajan. Osa näistä rikastuttaa alueen lajistoa, kuten isosorsimo, kalmojuuri ja rantalitukka. Osa on puolestaan haitallisia dominoivia lajeja, joita olisi keinotekoisesti poistettava tärkeimmiltä lehtoalueilta, jotta alkuperäinen lajisto saadaan säilymään. Myös sopivat syys- ja keväthallat voivat karsia näitä alun perin eteläisten kasvilajien kasvustoja. Kasveista jättipalsami on vieraslaji, joka voimakkaasti leviävänä ja suurikokoisena tukahduttaa muuta kasvillisuutta Kokemäenjokilaaksossa. Jättipalsami on levinnyt jokivarressa jo hyvin laajasti, ja sen hävittäminen koko alueelta on ilmeisesti mahdotonta. Kasvistollisesti tärkeille alueille sen leviäminen voidaan kuitenkin estää ja poistaakin rajatulta alueelta. Toinen dominoiva puutarhoista levinnyt laji on karhunköynnös (aik. isokierto), jota voidaan myös poistaa rantalehdoista, joihin se on levinnyt.97

146

Kirja.indd 146

2.12.2011 12:06:13

Tulokaslajeista monimuotoisuutta rikastuttavan rantalitukan uhkana voi puolestaan olla luontaisesti esiintyvät kookkaat lajit, kuten hietakastikka98. Myös ruovikon leviäminen, pensoittuminen ja umpeenkasvu uhkaavat useita lajistollisesti rikkaita alueita, kuten rantaniittyjä ja ketoja. Kokemäenjokilaakso toimii pienpetojen ja keskikokoisten petojen elinpiirinä ja leviämisreittinä. Aiheesta ei ole vertailevaa tutkimusta, mutta Suomessa on havaittu, että mm. näitä eläimiä kuolee liikenteen uhreina enemmän siltojen ympäristöissä kuin muilla tiealueilla99. Tästä seuraa kysymys siitä, vaikuttavatko pedot tai ovatko jo vaikuttaneet joidenkin lintulajien määriin ja jopa häviämiseen jokivarresta. Kokemäenjoen suistossa esiintyy muutamia vieraslajeja: pienpedoista minkki ja keskikokoisista supikoira. Minkin kanta on pienentynyt sen jälkeen, kun alueella sijainnut minkkitarha lopetti toiminnan. Supinkoiran kanta sen sijaan on ilmeisesti kasvanut voimakkaasti, kuten muuallakin Etelä-Suomessa, vaikka saalismäärän kasvu Satakunnassa on ollut vain vähäistä vuosina 1996-2006.100 Petojen runsastumisen Kokemäenjoen suistossa on arvioitu aiheuttaneen etelänsuosirrin katoamisen sekä liron ja suokukon taantumisen alueella. Myös ruskosuohaukka pesii maassa, josta pedot voivat löytää ja syödä munat tai poikaset101. Minkin on havaittu vaikuttavan maassa pesivien lintujen kantoihin mm. saariston ulkoluodoilla.102 Myös mm. Pirkanmaan lintuvesillä on kiinnitetty huomiota pienpetojen (minkki) ja keskikokoisten petojen (supikoira) vaikutukseen lokki- ja vesilinnustossa.103 Toisaalta on vaikea arvioida, mikä on minkin ja muiden pienten ja keskikokoisten petojen vaikutus maassa pesivien lintujen määriin. Joidenkin kirjallisten lähteiden mukaan minkki vaatii avovettä selvitäkseen Suomessa talven yli. Hitaan virtauksen vuoksi Kokemäenjoen alajuoksulla avoimena pysyviä kohtia ja tämän oletuksen mukaisia minkille sopivia reviireitä on erittäin vähän. Lisäksi on todettu, että esim. merikotka saalistaa minkkejä ja saattaa siten hillitä minkkikannan kasvua ja leviämistä ulkosaaristossa.104 Alueella pesii yksi merikotkapari, ja alueen ulkopuolella merikotkakanta on vahvistunut voimakkaasti. Myös saukko saalistaa minkkejä ja saukkokin liikkuu nykyään Kokemäenjoen varressa säännöllisesti. Näädälle sopivia kolopuita ja ravintokohteita Kokemäenjoen laakson alueella on runsaasti. Minkin ja näädän jälkiä on kuitenkin vaikea erottaa toisistaan, ja arviot näiden kahden lajin määristä voivat siten helposti olla virheellisiä. Lisäksi minkki ilmeisesti kulkee talvella lähinnä jään alla olevissa onkaloissa. 147

Kirja.indd 147

2.12.2011 12:06:13

Useissa ravintoselvityksissä on todettu, että supikoiran ravinnosta ei yleensä löydy paljon lintuja105. Hämeessä tehdyssä petopoistokokeessakaan ei saatu näyttöä supikoiran vahingollisuudesta riistalle106. Toisaalta monissa muissa petopoistokokeissa on todettu selvä vaikutus saaliseläimiin107. Minkki voi yleispetona tappaa saaliseläimiä runsaastikin tilanteessa, jossa niitä on helposti saatavissa. Vieraspetojen vaikutus saaliseläinkantoihin voi olla suuri, mikä selittyy todennäköisimmin sillä, että saaliseläimet eivät osaa tarpeeksi hyvin varoa niille outoa petoa108. Pahimmassa tapauksessa saaliseläin voi hävitä kokonaan rajatulta alueelta, esim. saaresta. Toisaalta on esitetty teoria, jonka mukaan pedot eivät vaikuta voimakkaasti saaliseläinten kantoihin vaan niiden ravinnon laatu ja määrä määräävät populaation koon. On myös esitetty, että nämä mekanismit (top-down control / bottom-up regulation) voivat toimia yhdessä, saaliseläimen ja pedon tiheyksistä riippuen.109 On myös esitetty mielipide, että keskikokoisten petojen luonnollinen lisääntyminen olisi rikastuttanut luontoa Suomessa eräillä metsäalueilla, joilla petoja ei ole tarkoituksella metsästetty. Tämän havainnon on esitetty syntyvän sitä kautta, että pikkunisäkkäiden kannat pysyvät tasaisempina eikä erittäin voimakasta vaihtelua ja siitä johtuvia seurannaisvaikutuksia pääse ilmenemään. Jos pikkunisäkkäitä on tarjolla suhteellisen tasaisesti, saavat linnut olla rauhassa. Voidaankin kysyä, onko viime aikoina tapahtunut keskikokoisten petojen runsastuminen Kokemäenjoen laaksossa itse asiassa myönteinen ilmiö. Tähän liittyy olennaisesti kysymys pienpetojen ja keskikokoisten petojen määrästä ja niiden, etenkin minkin roolista ekosysteemissä Kokemäenjoen alajuoksulla. Jos minkkejä on linnustollisesti tärkeillä alueilla, ne voivat toki vaikuttaa maapesijöiden määriin syömällä niiden munat ja poikaset. Minkki voi rajatulla alueella vaikuttaa myös myyrien ja sammakoiden kantoihin110. Kokonaan toinen kysymys liittyy tauteihin ja loisiin, joita keskikokoiset pedot levittävät. Suomeen voi levitä uudestaan jo torjuttu rabies ja kokonaan uusi loistauti, myyräekinokokki. Toisaalta myös jänikset ja myyrät levittävät tauteja ja loisia, joten niidenkään ei olisi suotavaa päästä lisääntymään ilman rajoittavia tekijöitä. Jotta riskejä voitaisiin luotettavasti arvioida, tarvitaan lisää tietoja eläinten määristä Kokemäenjoen laaksossa. Osittain tätä tietoa voidaan saada olemassa olevaa tietoa jalostamalla111.

148

Kirja.indd 148

2.12.2011 12:06:14

päätelmät Yleistäen voidaan todeta, että eliölajien määrä (biologinen monimuotoisuus) ja eliöiden yksilömäärä (biologinen tuottavuus) ovat Kokemäenjokilaaksossa korkeampia kuin ympäröivillä alueilla. Tämä on myös varsin loogista, vaikka varsinaisia vertailevia tutkimuksia aiheesta ei Suomessa olekaan tehty. Jokivarsien merkitys ekologisina käytävinä ja verkostoina on huomattu myös muualla ja todistettu laajassa paikkatietojärjestelmällä toteutetussa tutkimuksessa mm. Floridassa112. Samassa yhteydessä on todettu, että suojelualueiden ulkopuolella olevat jokivarret ja kosteikkoalueet ovat myös tärkeitä lajien monimuotoisuuden ja joidenkin herkkien lajien suojelun kannalta. Eräs tällainen laji on liito-orava, joka voi käyttää jokivarsien rantametsiä siirtymiseen ja levittäytymiseen113. Tämä on todettu myös Kokemäenjoen varressa mm. Nakkilassa, jossa on useita liito-oravan reviireitä114. Koska liito-orava tarvitsee liikkumiseen yli 10 m korkuisia puita, sille sopivat käytävät ovat katkonaisia ja sen reitti myös katkeaa helposti, jos jokivarteen rakennetaan tai puustoa raivataan.115 Toisaalta jotkin muut lajit esiintyvät vain puuttomilla tai vähäpuustoisilla alueilla, mutta tällaisista lajeista arvokkaimmat vaatisivat lisäksi karjan tai lampaiden laidunnusta tai säännöllistä niittämistä. Laidunnuksen ja niiton loppuminen Kokemäenjoen rannoilla on vaikuttanut useiden ketoja niittylajien vähenemiseen ja laajoilta alueilta ne ovat hävinneet kokonaan kilpailun ja umpeenkasvun seurauksena. Myös rantaniityillä viihtyvät lintulajit taantuvat tai häviävät umpeenkasvun seurauksena, minkä estämiseksi pajukkojen raivaaminen aloitettiin suistossa sijaitsevalla Fleiviikin niityllä jo vuonna 1987.116 Fleiviikistä hävinneet silonäkinparta ja etelänsuosirri voivat palata vain, jos laidunnus alueella jatkuu ja ruovikoituminen sen ansiosta estyy117. Kokemäenjoen varren ja ympäröivien alueiden välillä ei ole tehty vertailevaa tutkimusta myöskään kasvien kannalta. Jokilaakson merkitys lajiston monimuotoisuuden kannalta näkyy kuitenkin esim. Nakkilassa hyvin laajalla alueella tehdyssä kartoituksessa118. Jokilaaksoon ja sen rantalehtoihin ja kolveisiin muodostuu pienilmasto, jossa viihtyy vaateliaita kasvilajeja. Kokemäenjoen varressa tulvarannat ja –uomat pysyvät luonnostaan avoimina ja lajistollisesti erittäin rikkaina alueina.

149

Kirja.indd 149

2.12.2011 12:06:14

Myös Kokemäenjoen suistossa, jokilaakson rantalehdoissa ja Puurijärvellä esiintyy uhanalaisia kosteikkokasveja, joilla ruovikoituminen on uhkana useiden lajien esiintymiselle. Puurijärvellä on yhtenä kunnostustoimenpiteenä tehty vesikasvillisuuden niittoa ja ruoppausta vuosina 1999-2010 ja vuosina 2010-2011 on toteutettu mittavia järven suojeluun liittyviä toimenpiteitä mm. nostamalla vedenpintaa järven luusuaan rakennetulla padolla ja penkereellä. Näillä alueilla voi uhkaksi muodostua myös jättipalsami, joka on nopeasti levittäytynyt jokivarteen ja syrjäyttänyt alkuperäistä kasvillisuutta. Myös pensoittuminen ja umpeenkasvu uhkaavat näitä alueita. Pirilänkoskella onkin aloitettu lehtoalueiden ennallistaminen vuonna 2010 raivaamalla pensaita ja puustoa sekä poistamalla jättipalsamikasvustoja.119 Laidunnuksen loppuminen on yhtenä syynä myös mm. rantalitukan, lietetattaren ja isovesirikon sekä paunikon vähenemiseen. Rantalitukka on säilynyt tulvien avoimina pitämillä koskien somerikkorannoilla (Arantilankoski, Pirilänkoski)120 tai kalliorannoilla (Puurijärvi)121. Lietetatar ja paunikko esiintyvät Kokemäenjoen suiston matalan veden lieterannoilla122, mutta niiden esiintyminen vaihtelee voimakkaasti vesitilanteesta riippuen. Isovesirikko esiintyy savipohjaisissa lampareissa ja ojissa Puurijärvellä123 ja laidunnuksen jatkuminen Puurijärvellä taannee isovesirikon säilymisen. Ilmeisesti nämä uhanalaiset lajit tulevat säilymään, jos niiden elinolosuhteissa ei tapahdu suuria muutoksia ja esiintymisalueilla ei tehdä liian voimaperäisiä toimenpiteitä. Rantalitukan esiintymiä tulee kuitenkin seurata säännöllisesti ja tarvittaessa poistaa suuret ja dominoivat lajit, kuten hietakastikka124. Rantalitukka voi olla myös herkkä liian voimakkaan kulutuksen tai säännöstelyn vaikutukselle. Lietetatar ja paunikko voivat joutua ahtaalle maan kohoamisen seurauksena. Eläinten monimuotoisuus riippuu pitkälti kasvillisuudesta, hyönteisistä, kaloista ja muista ravintokohteista, mutta ihmisellä voi olla eläintenkin kantoihin suoria tai epäsuoria vaikutuksia. Kalojen elinmahdollisuuksia voidaan parantaa kalataloudellisella kunnostuksella, jota on tehty Harjunpäänjoessa vuosina 2010-2011. Myös pääuoman koskialueilla ja muiden sivujokien alueilla tehtäviä kunnostuksia on suunniteltu 125. Tietoa mm. lintujen ja eläinten määristä tarvitaan kuitenkin lisää, jotta voidaan välttyä ikäviltä seurauksilta ja lajien taantuminen tai häviäminen voidaan pyrkiä estämään.

150

Kirja.indd 150

2.12.2011 12:06:14

Esim. tulokaspetokantojen mahdollinen vaikutus maassa pesivien lintujen poikastuottoon on monitahoinen kysymys, jota olisi syytä tutkia tarkemmin. Myös erilaisten tautien ja loisten leviämisen kannalta tarvitaan lisää tietoa niitä levittävien eläinten määristä. Esim. rabieksen mahdollinen leviäminen riippuu keskikokoisten petojen tiheyksistä, ja koska Suomessa esiintyy useita rabiesta levittäviä lajeja samalla alueella, leviämisen arviointiin on laskettava mukaan kaikki rabiekseen sairastuvat ja/tai sitä levittävät lajit126. Ihmisen toimenpiteillä on huomattava vaikutus Kokemäenjokilaakson eliöstön monimuotoisuuden säilymiseen. Jokivarsilla on merkitystä myös luonnontarkkailun ja virkistyskäytön osalta, mihin jokilaakson luonto tarjoaa runsaasti erilaisia mahdollisuuksia. Kokemäenjoen virkistyskäyttöä voidaan vielä huomattavastikin lisätä aiheuttamatta monimuotoisuudelle haitallisia muutoksia. Tavoitteena on kuitenkin oltava jokivarren kestävä, hallittu ja suunnitelmallinen käyttö.

Viitteet 1

Muotka & Virtanen 2008, 13.

Valkama ym. 2011.

Keränen 1992; Keränen 2005, 74; Laitinen ym. 1999, 14-16; Lampolahti 1992; Metsähallitus 2009, 37.

Hakila 2000; Satakuntaliitto 2008.

Aalto & Perkonoja 2011; Keränen 1992; Keränen 2005; Lampolahti 1984; Manninen 1999, 7; Metsähallitus 2009.

Ahlman 2011.

Aalto & Perkonoja 2011; Metsähallitus 2009; Pollari & Salmi 2008.

Hoctor ym. 2000, 990.

Rannikko 2006.

Kettunen ym. 2007, 34; Vuorisalo & Laihonen 2000; 290.

Jussila 2008.

Hoctor ym. 2000, 987-993.

Ahlman 2011; Luoma 2007; Luoma 2009; Metsähallitus 2009; Raunio 1992; Saarinen 1999.

Salo 2009, 6-15.

Valkama 2008; Holsti 2009a.

Mikkola-Roos & Väänänen 2005; Mäkelä 2005.

Holmala & Kauhala 2006, 22-23; Kauhala & Holmala 2006, 355-356.

Holsti 2009a; Holsti 2009b; Piironen & Valkama 2005; Rannikko 2006; Sundell ym. 2008.

Oikari 2005; Piiroinen & Westerling 2006.

Salonen ym. 2000; Suominen & Kallo 2008.

Salonen & Sydänoja 2001; Sundell ym. 2008.

Helle & Wikman 2008, 22-24.

Ahlman 2011, 8-18.

Ahlman 2008, 7-68,118, 119; Metsähallitus 2009, 16-26; Nuotio 1997, 10-11; Perttula 1998, 12-14.

Keränen 1992, 89; Karhu & Lampolahti 2000.

Ojala 1999, 55.

Hakila 2000.

Hakila 1997, 104-105.

Niemelä 2000, 309.

Ahlman 2008; Alho 2008; Hakila 1997, Hakila 2000, Jutila 1999; Kalinainen 1984; Karhu 2001; Karhu & Kroon 2000; Karhu & Lampolahti 2000; Lampolahti 1984; Lampolahti 1992; Lehtonen ym. 2007; Nuotio 1997; Ojala 1999; Perttula 1998; Ryösä 1998; Salo 1984; Salo & Nuotio 1999, Suomalainen 1927.

Lampinen & Lahti 2010.

151

Kirja.indd 151

2.12.2011 12:06:14

Jutila 1999, 66-70; Jutila ym. 1996, 125-127.

Ahlman 2011, 10-12.

Ahlman 2011, 64; Keränen 2005, 74; Metsähallitus 2009, 31, 41, 52.

Luoma 2007, 7.

Lehtonen ym. 2007.

Metsähallitus 2009, 25.

Ahlman 2008, 4.

Metsähallitus 2009, 25-26.

Ahlman 2008, 55-56.

Keränen 2005, 100.

Keränen 2005, 74.

Keränen 2005, 29.

Jutila ym. 1996.

Luoma 2008, 8.

Karhu 2001, 15.

Saarinen 1999, 49-50.

Ahlman 2011, 4, 43.

Sundell ym. 2008, 19.

Aalto & Perkonoja 2011, 6.

Holsti 2009b, 11-12; Holsti 2010; Suominen & Kallo 2008, 26-28.

Ahlman 2011, 45; Karhu & Lampolahti 2000.

Holsti 2009a.

Raunio 1992, 56-57.

Sundell ym. 2008, 58.

Lampolahti 1992, 6-9.

Piiroinen & Valkama 2005.

Metsähallitus 2009; Perttula 1998.

Jutila 1999, 70.

Jutila ym. 1996.

Alho 2008, 85-87; Keränen 2005, 74-75.

Keränen 2005, 75.

Alho 2008, 14, 39; Metsähallitus 2009, 21, 24; Perttula 1998.

Jutila ym. 1996; Lampolahti 1992, 3, 12-13; Ryösä 1998, 6-12; Salo & Nuotio 1999, 35-37; Tiira & Lampolahti 2002, 8-9.

Alho 2008, 31; Keränen 2005, 74; Lampolahti 1984, 37, Salo & Nuotio 1999 32-34.

Alho 2008.

Niemi ym. 2007, 96.

Alho 2008, 31.

Niemi ym. 2009, 11-12.

Alho 2008, 31.

Sutor 2008, 321.

Keränen 2005, 75.

Crooks 2002, 488.

Keränen 2005, 29.

Saarinen 1999, 49.

Keränen 2005, 29.

Ahlman 2008.

Alho 2008, 36.

Metsähallitus 2009.

Keränen 2005, 10.

Alho 2008; Metsähallitus 2009.

Metsähallitus 2009, 23-25; Perttula 1998.

Ahlman 2011; Alho 2008; Metsähallitus 2009.

Alho 2008, 40-43.

Alho 2008.

Ahlman 2011, 41.

Ahlman 2011.

Keränen 2005, 10.

Piiroinen & Valkama 2005; Rannikko 2006.

Alho 2008, 31.

Holsti 2009b, Holsti 2010.

Alho 2008, 91.

Ahlman 2011, 64.

Alho 2008, 46.

Metsähallitus 2009, 41.

Ahlman 2011, 8.

Niemi ym. 2007.

Metsähallitus 2009, 25.

100 Kauhala 2007, 11; Tiainen & Rintala 2008.

Keränen 2005, 29.

101 Keränen 2005, 29, 74.

152

Kirja.indd 152

2.12.2011 12:06:14

102 Banks ym. 2008.

114 Ahlman 2011, 9.

103 Mäkelä 2005.

115 Ahlman 2011, 8.

104 Salo 2009, 6-15.

116 Manninen 1999, 7-9; Salo & Nuotio 1999, 33.

105 Kauhala ym. 1998.

117 Koistinen 2010, 204-207; Mikkola-Roos ym. 2010, 329.

106 Kauhala 2004.

118 Ahlman 2011, 43.

107 Salo 2009, 6-15.

119 Aalto & Perkonoja 2011, 30-32.

108 Salo 2009, 6-15.

120 Aalto & Perkonoja 2011, 32-33; Ahlman 2011, 45.

109 Salo 2009, 6-15.

121 Metsähallitus 2009, 22.

110 Ahola ym. 2006; Salo 2009, Salo ym. 2010.

122 Ahlman 2008.

111 Jussila & Nieminen 2009, 3; Kauhala 2007, 8; Kauhala & Holmala 2006.

123 Metsähallitus 2009, 22.

112 Hoctor ym. 2000, 984-1000.

125 Rannikko 2010.

113 Ahlman 2011, 8-9.

124 Metsähallitus 2009, 20. 126 Kauhala & Holmala 2006; Kauhala ym. 2006.

Lähteet Aalto, Tapio & Perkonoja, Marjo 2011: Pirilänkosken Natura 2000 –alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Lausuntoversio 26.5.2011. – Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY), ympäristö- ja luonnonvarat –vastuualue. Ahlman, Santtu 2008: Porin Kokemäenjokisuiston ja Kolpanlahden kasvillisuusselvitys 2008. – Ahlman Konsultointi & suunnittelu / Porin kaupunki. Ahlman, Santtu 2011: Nakkilan taajamaosayleiskaavan luontoselvitys 2010. - Ahlman Konsultointi & suunnittelu / Nakkilan kunta. Ahola, Markus, Nordström, Mikael, Banks, Peter, B., Laanetu, Nikolai & Korpimäki, Erkki 2006: Alien mink predation induces prolonged declines in archipelago amphibians. – Proceedings of the Royal Society of London B 273:12611265. Alho, Pekka 2008: Kokemäenjoen suiston linnustoselvitys 2008. – Varsinais-Suomen Luonto- ja ympäristöpalvelut. Banks, Peter, Nordström, Mikael, Ahola, Markus, Salo, Pälvi, Fey, Karen & Korpimäki, Erkki 2008: Impacts of alien mink predation on island vertebrate communities of the Baltic Sea Archipelago: a long-term experimental study. – Boreal Environmental Research 13: 3-16. Crooks, Kevin, R. 2002: Relative sensitivities of mammalian carnivores to habitat fragmentation. – Conservation Biology 16: 488–502. Hakila, Raimo 1997: Satakunnan luonnonsuojeluselvitys 1995–1998. Osaraportti I: Luonnontilan hallinnan opas. – Satakuntaliitto. Sarja A: 235. Hakila, Raimo 2000: Satakunnan luonnonsuojeluselvitys 1995–1998. Osaraportti II: Kuntakohtaiset luontokartoitusaineistot. – Satakuntaliitto. Sarja A: 249. Helle, Pekka & Wikman, Marcus 2008: 20 vuotta riistakolmioiden talvilaskentoja. – Metsästäjä 2 / 2008: 22-24. Hoctor, Thomas, S., Carr, Margaret, H. & Zwick, Paul, D. 2000: Identifying a linked reserve system using a regional landscape approach: the Florida ecological network. – Conservation Biology 14: 984-1000.

153

Kirja.indd 153

2.12.2011 12:06:14

Holmala, Katja & Kauhala, Kaarina 2006: Ecology of wildlife rabies in Europe. – Mammal Rev. 36(1): 17-36. Holsti, Heikki 2009a: Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen kalataloudellinen yhteistarkkailu 2007. – Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Julkaisu 599. Holsti, Heikki 2009b: Toutaimen luontaisen lisääntymisen seuranta Kulo- ja Rautavedellä sekä Kokemäenjoella ja Loimijoella. Raportti vuoden 2009 tuloksista. - Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Kirje nro 679/HH. Holsti, Heikki 2010: Toutaimen luontaisen lisääntymisen seuranta Kulo- ja Rautavedellä sekä Kokemäenjoella ja Loimijoella. Raportti vuoden 2010 tuloksista. - Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Kirje nro 801/HH. Jussila, Ilkka 2008: Porin-Harjavallan alueen ilman laadun seuranta bioindikaattorien avulla vuosina 2007-2008. Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuslaitos, Sykesarja B 18. Jussila, Ilkka & Nieminen, Marko 2009: Game statistics for the island of Olkiluoto in 2008-2009. – Faunatica Oy. Jutila, Heli 1999: Porin laidunnettujen ja laiduntamattomien rantaniittyjen kasvillisuus ja siemenpankki. – Teoksessa: Salonen, S. (toim.) 1999: Yyterinniemen NATURA 2000 –alueiden biodiversiteetin hallinta. - Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus, Sykesarja A 9: 63-71. Jutila, Heli, Pykälä, Juha & Lehtomaa, Leena 1996: Satakunnan perinnemaisemat. - Suomen ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 14. Kalinainen, Pertti 1984: Satakunnan lintuvesistä ja vesilinnuista. - Kirjassa: Soikkeli (toim.): Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry. Satakunnan Linnusto. Pori. s. 79-103. Karhu, Kari 2001: Ulvilan keskustaajaman alueen luontoselvitys. - Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus, Tutkimusraportti 1/2001. Karhu, Kari & Lampolahti, Janne 2000: Nakkilan Arantilankosken alueen luontoselvitys. - Satakunnan luontotietokeskus, Raportti 1/2000. Karhu, Kari & Kroon, Ene 2000: Nakkilan Aronojan alueen luontoselvitys. - Satakunnan luontotietokeskus, Raportti 2/2000. Kauhala, Kaarina 2004: Removal of medium-sized predators and the breeding success of ducks in Finland. – Folia Zool. 53(4): 357-378. Kauhala, Kaarina 2007: Paljonko Suomessa on pienpetoja? – Riista- ja kalatalous - selvityksiä 1/2007, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kauhala, Kaarina & Holmala, Katja 2006: Contact rate and risk of rabies spread between medium-sized carnivores in southeast Finland. – Ann.Zool.Fennici 43: 348-357. Kauhala, Kaarina, Holmala, Katja, Lammers, W. & Schregel, J. 2006: Home ranges and densities of medium-sized carnivores in south-east Finland, with special reference to rabies spread. – Acta Theriologica 51: 1-13. Kauhala, Kaarina, Laukkanen, P. & Rége, I. 1998: Summer food composition and food niche overlap of the raccoon dog, red fox and badger in Finland. – Ecography 21: 457-463. Keränen, Seppo 2005: Elämää suistossa. Life in the delta. - Pori. Keränen, Seppo 1992: Kokemäenjoki. The River. - Rauma. Kettunen, Marianne, Terry, Andrew, Tucker, Graham & Jones, Andrew 2007: Preparatory work for developing the guidance on the maintenance of landscape connectivity features of major importance for wild flora and fauna (implementation of Article 3 or the Birds Directive (79/409/EEC) and Article 10 of the Habitats Directive (92/43/ EEC)) – Report on the review of measures to promote connectivity. EC Project ‘Guidelines: Adaptation, Fragmentation’ ENV.B.2/ETU/2006/0042r ‘.

154

Kirja.indd 154

2.12.2011 12:06:14

Koistinen, Marja 2010: Näkinpartaislevät. Stoneworts. – Kirjassa: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.): Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja 2010. The Red List of Finnish Species 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki 2010. s. 204-207. Laitinen, Katja, Louekari Sami, Ojala, Eija & Hiedanpää, Juha 1999: Historialliset, ekologiset ja yhteiskunnalliset tekijät Kokemäenjoen suiston kestävän käytön perustana. – Teoksessa: Salonen, S. (toim.) 1999: Yyterinniemen NATURA 2000 –alueiden biodiversiteetin hallinta. - Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus, Sykesarja A 9: 52-62. Lampinen, Raino & Lahti, Tapani 2010: Kasviatlas 2009. - Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Levinneisyyskartat osoitteessa http://www.luomus.fi/kasviatlas. Lampolahti, Janne 1984: Kokemäenjoen suiston linnusto. – Kirjassa: Soikkeli (toim.): Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry. Satakunnan Linnusto. Pori. s. 17-45. Lampolahti, Janne 1992: Kokemäen Köysikosken lehtoalueen luontoselvitys 1992. - Lampolahden luontoselvitys, Kokemäen kaupungin ympäristönsuojelulautakunta. Lehtonen, Sari, Vahekoski, Marika & Nuotio, Kimmo (toim.) 2007: Reposaaren painolastikasviopas. – Porin kaupungin ympäristötoimisto. Tornio. Luoma, Sami 2007: Puurijärven sudenkorentoselvitys 2007. – Lounais-Suomen ympäristökeskus. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 8/2007. Luoma, Sami 2009: Kokemäenjoen suiston sudenkorentoselvitys 2008. Lounais-Suomen ympäristökeskus. LounaisSuomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2009. Manninen, Juha 1999: Yyterinniemen LIFE-projekti ja sen taustat. – Teoksessa: Salonen, S. (toim.) 1999: Yyterinniemen NATURA 2000 –alueiden biodiversiteetin hallinta. - Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus, Sykesarja A 9: 7-13. Metsähallitus 2009: Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston sekä Natura 2000 –alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma. – Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 58. Mikkola-Roos, Markku, Tiainen, Juha, Below, Antti, Hario, Martti, Lehikoinen, Aleksi, Lehikoinen, Esa, Lehtiniemi, Teemu, Rajasärkkä Ari, Valkama, Jari & Väisänen, Risto, A. 2010: Linnut. Birds. – Kirjassa: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.): Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja 2010. The Red List of Finnish Species 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki 2010. s. 320-331. Mikkola-Roos, Markku & Väänänen, Veli-Matti 2005: Lintuvesien kunnostaminen. – Kirjassa: Ulvi, T. & Lakso, E. (toim.): Järvien kunnostus. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 114: 287-300. Muotka, Timo & Virtanen, Risto 2008: Luonnontilaiset latvapurot ja niiden merkitys metsä- ja vesiluonnolle. – Kirjassa: Ahola, Marita & Havumäki, Matti (toim.) 2008: Purokunnostusopas. Käsikirja metsäpurojen kunnostajille. – Kainuun ympäristökeskus ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Ympäristöopas. Mäkelä, Rainer 2005: Pirkanmaan muuttuvat lintuvedet. - Moniste. Niemelä, Jari 2000: Biodiversity monitoring for decision-making. - Ann.Zool.Fennici 37: 307-317. Niemi, Milla, Grenfors, Ere, Martin, Anne, Nummi, Petri & Tanner, Jukka 2007: Tie tappaa – mihin eläinten kulkureittiratkaisut kannattaa rakentaa? – Suomen Riista 53: 89–103. Niemi, Milla, Jääskeläinen, Niina, Mäkelä, Tiina & Nummi, Petri 2009: Kuivapolut eläinten kulkureittinä. Vesistösiltojen rakenteen vaikutus eläinten liikennekuolleisuuteen. – Tiehallinnon selvityksiä 32/2009.

155

Kirja.indd 155

2.12.2011 12:06:14

Nuotio, Kimmo 1997: Puurijärven kasvillisuus kesällä 1996. – Lounais-Suomen ympäristökeskus. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 3/97. Oikari, Tuomas 2005: Kokemäenjoen – Loimijoen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2006–2010. - Satakunnan kalatalouskeskus 2005. Ojala, Eija 1999: Kokemäenjoen, Ahlaistenjoen sekä Merikarvianjoen suistoalueen kosteikkobiotooppien putkilokasvillisuus. – Teoksessa: Salonen, S. (toim.) 1999: Yyterinniemen NATURA 2000 –alueiden biodiversiteetin hallinta. - Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus, Sykesarja A 9: 52-62. Perttula, Heli 1998: Puurijärven tila ja lintuvesien kunnostusperiaatteet. – Suomen ympäristö 250. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Piiroinen, Olli & Valkama, Juha 2005: Kokemäenjoen kalakantojen hoitosuunnitelma. – Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Piiroinen, Olli & Westerling, Pekka 2006: Harjunpäänjoen sähkökalastukset vuonna 2006. - Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirje nro 679/OP. 30.10.2006 Pollari, Matti & Salmi, Pasi 2008: Kuorsumaanjärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. - LounaisSuomen ympäristökeskus. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2008. Rannikko, Leena 2006: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet. – Työvoima- ja elinkeinokeskus, Varsinais-Suomen TE-keskusken julkaisuja 7/2006. Rannikko, Leena 2010: Kokemäenjoen kalakantojen hoitosuunnitelman toteutus vuosina 2006-2010 ja ehdotus suunnitelmaksi vuosille 2011-2015. – Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja, Sarja B: 16. Rassi, Pertti., Hyvärinen, Esko, Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo (toim./eds.): Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja 2010. The Red List of Finnish Species 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki 2010. Raunio, Anne 1992: Ympäristötietoa Kokemäenjoesta. – Satakunnan luonnonsuojelupiiri ry / Satakuntaliitto, Sarja A: 189. Ryösä, Markku 1998: Luontopolku Paratiisiin. - Harjavallan kaupunki. Saarinen, Päivi 1999: Maakiitäjäisten perusinventointi Yyterinniemen rantaniityillä. – Teoksessa: Salonen, S. (toim.) 1999: Yyterinniemen NATURA 2000 –alueiden biodiversiteetin hallinta. - Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus, Sykesarja A 9: 46-51. Salo, Jukka 1984: Rantaniityt, linnut ja laidunnus: miten Porin niittylintuyhteisöt ovat muuttuneet? - Kirjassa: Soikkeli (toim.): Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry. Satakunnan Linnusto. Pori 1984. s. 105-117. Salo, Matti & Nuotio, Kimmo 1999: Kokemäenjoen suiston ja Preiviikinlahden rantaniittyjen pesimälinnusto 199197. – Teoksessa: Salonen, S. (toim.) 1999: Yyterinniemen NATURA 2000 –alueiden biodiversiteetin hallinta. - Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus, Sykesarja A 9: 32-39. Salo, Pälvi 2009: On lethal and nonlethal impacts of native, alien and intraguild predators – evidence of top-down control. Ph.D. thesis, University of Turku. Annales Universitatis Turkuensis. Salo, Pälvi, Ahola, Markus & Korpimäki, Erkki 2010: Habitat-mediated impact of alien mink predation on common frog densities in the outer archipelago of the Baltic Sea. – Oecologia, 163: 405-413. Salonen, Seppo, Hellsten, Pasi, Saarikari, Vesa & Vuorio, Kristiina 2000: Joutsijärven ja Tuurujärven vesiekologinen tutkimus. – Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus / Porin Vesi.

156

Kirja.indd 156

2.12.2011 12:06:14

Salonen, Seppo & Sydänoja, Aasko 2001: Lampaluoto-Ahlainen –paikallistien kalastovaikutustutkimus 1990-2000. Loppuraportti. – Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus, Tutkimusraportti 1/2001. Pori 2001. Satakuntaliitto 2008: Satakunnan maakuntakaava. Selostus, osa B1. – Satakuntaliitto, luonnos 14.4.2008. Sundell, Pekka, Koljonen, Saija, Matilainen, Tero & van der Meer, Olli 2008: Harjuskannan tila ja luonnonvaraisen lisääntymisen mahdollisuudet Kokemäenjoessa. – Jyväskylän Yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus, Raportti 62/2008). Suomalainen, E.W. 1927: Kokemäenjoen laakson ja läheisen merenrannikon linnusto. - Satakunnan kirjallisen kerhon julkaisuja II. Porvoo 1927. Suominen, Simo & Kallo, Kalle 2008: Vammalan seudun kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille 20092013. - Vammalan seudun kalastusalue, Kalastusalueen hallitus 2008. Sutor, Astrid 2008: Dispersal of the alien raccoon dog Nyctereutes procyonoides in Southern Brandenburg, Germany. – Eur.J.Wildl.Res. 54: 321-326. Tiainen, Juha. & Rintala, Jukka 2008: Peltokolmioiden lumijälkilaskennat vuonna 2008. – Teoksessa: Wikman, M. (toim.): Riistakannat 2008. Riistaseurantojen tulokset. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Riista- ja kalatalous – Selvityksiä 18/2008: 35-38. Tiira, Hannes & Lampolahti, Janne 2002: Yön pienet laulajat. Tietoja ja kertomuksia satakielistä, sirkkalinnuista ja kerttusista. – Kustannusosuuskunta Muusa. Espoo 2002. Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. – Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. http://atlas3.lintuatlas.fi Valkama, Juha 2008: Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen pohjaeläintarkkailu 2006. – Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Julkaisu 576. Vuorisalo, Timo & Laihonen, Pasi 2000: Biodiversity conservation in the north: history of habitat and species protection in Finland. – Ann.Zool.Fennici 37: 281-297.

157

Kirja.indd 157

2.12.2011 12:06:14

158

Kirja.indd 158

2.12.2011 12:06:15

luonto sataKunnan sEutuKaavoituKsEn alKuvaihEissa – puurijärvi-isosuo ja KoKEmäEnjoEn suisto Anne Savola

johdanto Kokemäenjokilaaksossa on monia arvokkaita ja kansainvälisesti tunnettuja luontokohteita, kuten Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto Huittisten ja Kokemäen kaupunkien alueilla sekä Kokemäenjoen suistoalue Porissa. Puurijärven ja Isonsuon alueesta on perustettu kansallispuisto vuonna 1993 ja Kokemäenjoen suistoa toteutetaan Natura 2000-verkoston mukaisena suojelualueena. Luonnonsuojelullisen merkityksen ohella alueet ovat valtakunnallisestikin tärkeitä virkistys- ja luontomatkailukohteita. Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Milloin alueiden suojelu tuli ajankohtaiseksi ja miten suojeluun suhtauduttiin? Entä mikä on alueiden merkitys nykyisin? Tässä artikkelissa tarkastellaan kahden Kokemäenjokilaaksossa sijaitsevan esimerkkikohteen avulla luontoalueiden suunnittelu- ja toteutushistoriaa osana Satakunnan seutukaavojen ja maakuntakaavan laadintaprosesseja ja aluekehittämistä.

Kohteiden esittely Puurijärvi-Isosuo ja Kokemäenjoen suisto ovat Kokemäenjokilaakson luontokohteiden aatelia. Puurijärvi-Isosuon alue on Kokemäenjoen vanhaa suistoaluetta ajalta, jolloin mereen laskevat joet muodostivat suuren suistoalueen nykyisen Huittisten paikkeille noin 7000 vuotta sitten. Tällöin kansallispuiston muodostamat maa-alueet alkoivat kohota merenpinnan yläpuolelle. Kokemäenjoen suisto puolestaan sijaitsee Porissa ja maankohoaminen sekä joen tuoman aineksen kerrostuminen saavat aikaan suiston siirtymisen vuosittain jokisuulta merelle päin. Kokemäenjoen molemmille puolin levittäytyvään Puurijärven ja Isonsuon kansallispuistoon kuuluu laajoja suojelualueita sekä matala ja rehevä Puurijärvi. Puiston pinta-ala on Näkymä Puurijärvelle keväällä 2011 Kärjenkallion lintutornista. Kuva: Anne Savola.

Kirja.indd 159

159

2.12.2011 12:06:15

noin 27 km2 ja sitä ympäröi historiallinen kulttuurimaisema. Puurijärvi on kansainvälisestikin merkittävä lintukohde. Kansallispuisto kuuluu Natura 2000 - verkostoon sisältäen sekä luontodirektiivin mukaisia tärkeitä alueita (SCI) että lintudirektiivin mukaisia linnuston suojelun kannalta merkittäviä alueita (SPA). Satakunnan maakuntakaavassa puisto on osoitettu luonnonsuojelualueeksi merkinnällä SL (Ympäristöministeriössä vahvistettavana).1

Puurijärven ja Isonsuon kansallispuistosta kertova kyltti. Kuva: Anne Savola.

Kokemäenjoen suisto on Pohjoismaiden laajin jokisuisto käsittäen runsaasti erilaisia kosteikkobiotooppeja avoveden tai niukan vesikasvillisuuden vallitsemista uposkasvillisuusyhdyskunnista järeisiin tervaleppälehtoihin. Lisäksi suiston etelärannoilla tavataan kulttuuribiotooppeja, kuten esimerkiksi Suomessa harvinaistuneita laidunniittyjä. Maankohoamisen myötä kasvillisuusyhdyskunnat siirtyvät jokisuulta merelle ja vesilinnut niiden mukana. Arvokkaan vesilinnuston lisäksi suistossa pesii runsaasti kahlaajia, petolintuja ja lukuisia harvinaisiakin varpuslintulajeja. Suisto on myös tärkeä vesilintujen sulkasadonaikainen kerääntymis-

Syksyinen näkymä Teemuluodon lintutornista Kokemäenjoen suistoon. Kuva: Anne Savola.

160

Kirja.indd 160

2.12.2011 12:06:18

keskus ja lintujen muutonaikainen levähdysalue. Valtaosa suiston alueesta kuuluu Natura 2000-verkostoon.2 Kokemäenjoen suistoon on mahdollista tutustua alueella olevaa polkuverkostoa sekä lintutorneja hyödyntäen. Esimerkiksi Teemuluodon lintutornista avautuu upea näkymä suiston alueelle. Suistoalueen itäosan suojelu toteutetaan lähes kokonaan luonnonsuojelulailla, läntisimmän osan vesialue vesilailla ja maa-alueet joko luonnonsuojelulailla tai maankäyttö- ja rakennuslailla. Osa suojelun kohteena olevasta suiston alueesta on jo perustettu luonnonsuojelualueeksi ja valtio on ostanut alueelta tiloja luonnonsuojelualueen perustamista varten. Valtio omistaakin suurimman osan suiston Natura 2000-alueesta.3 Satakunnan maakuntakaavassa alue on osoitettu luonnonsuojelualueeksi sekä suojelualueeksi merkinnöillä SL ja S (Ympäristöministeriössä vahvistettavana).4 Satakunnan suojelualueverkoston nykyinen koko on muotoutunut pala palalta vuosikymmenien kuluessa niin luontotietouden lisääntymisen, valtakunnallisten suojeluohjelmien toteuttamisen edistymisen, erilaisten intressien yhteensovittamisen kuin rakennus/maankäyttö- ja rakennuslain toteuttamiseen perustuvan poliittisen päätöksentekoprosessin myötä.

satakunnan seutukaavoituksesta maakuntakaavoitukseen Alueidenkäytön suunnittelu maakuntatasolla on edennyt vaiheittain Aluesuunnittelun vaiheet Satakunnassa ovat yhteistyön, osallistumisen ja vuorovaikutteisen suunnittelun kehittymisen, mutta myös kiistojen ja valtapoliittisten kamppailujen historiaa. Tähän historiaan mahtuu monia värikkäitä vaiheita, jolloin erilaisia intressejä ja tavoitteita on suunnittelun keinoin sovitettu yhteen.5 Suomalaisen aluesuunnittelun katsotaan alkaneen Satakunnasta 70 vuotta sitten, kun Satakunnan kauppakamarin aloitteesta käynnistyi Kokemäenjoenlaakson aluesuunnitelman laadinta vuonna 1941 (ks. Lehdon artikkeli tässä julkaisussa).6 Vapaaehtoinen seutukaavoitus organisoitui virallisesti Suomessa, kun rakennuslaki säädettiin vuonna 1958. Vapaaehtoinen vaihe Satakunnassa päättyi, kun sisäasianministeriö antoi Satakuntaa koskevan seutukaavamääräyksen vuonna 1967. Tällöin aloitti toimintansa Satakunnan seutukaavaliitto, jonka lakisääteinen tehtävä oli seutukaavoitus.7 Rakennuslain mukaisesti seutukaavat käsittivät tarpeellisiin tutkimuksiin ja selvityksiin perustuvan 161

Kirja.indd 161

2.12.2011 12:06:18

yleispiirteisen suunnitelman alueiden käyttämisestä eri tarkoituksiin. Satakunnan alueelle laaditut maakunnalliset kaavat teemoineen on esitetty taulukossa 1. Uusin Satakuntaa koskeva kaava on Satakunnan maakuntakaava, jonka Satakunnan maakuntavaltuusto hyväksyi vuoden 2009 lopussa. Hyväksymisen jälkeen kaava on saatettu vahvistettavaksi ympäristöministeriöön. Maakuntakaavoitus perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin, joka on vuodesta 1999 alkaen korvannut 1950-luvulla säädetyn rakennuslain. Maakuntakaavaan on mahdollista tutustua Satakuntaliiton nettisivuilla osoitteessa www.satakuntaliitto.fi/maakuntakaava. Tässä artikkelissa keskitytään ensimmäisiin seutukaavoihin (Satakunnan Taulukko 1. Alueidenkäytön suunnittelu maakuntatasolla on edennyt Sata- seutukaavat 1 ja 2). kunnassa vaiheittain. (SM= sisäasianministeriö, YM = ympäristöministeriö, KHO=korkein hallinto-oikeus). KAAVAN NIMI Kokemäenjoen‐ laakson aluesuunnitelma / laatija Alvar Aalto Satakunnan runkokaava 2000 Satakunnan seutukaava 1, suojelu‐ ja virkistys‐ aluekaava Satakunnan seutukaava 2, taajamakaava Satakunnan seutukaava 3, maa‐aineskaava Satakunnan seutukaava 4, Hyvelä‐ Söörmarkku Satakunnan seutukaava 5, kokonaiskaava Satakunnan maakuntakaava

Satakunnan energiahuoltoa käsittelevä vaihemaakunta‐ kaava

Kirja.indd 162

HYVÄKSYMIS‐/ VAHVISTUSVUOSI Porin kauppakamarin aloite v.1941, pääkomitea hyväksyi v.1942

KESKEINEN SISÄLTÖ

Satakunnan seutukaavaliitto hyväksyi v. 1969

Seudun toiminnallinen rakenne (luonto, yhteiskuntamuodostus, elinkeinotoiminnat, virkistys‐ ja vapaa‐ajanvietto, hallinto, kunnallistekniikka, kulkulaitos) Maakunnan tärkeimmät ja uhanalaisimmat virkistys‐ ja suojelualueet

Sisäasianministeriö vahvisti v. 1975

Ympäristöministeriö vahvisti v. 1985 Ympäristöministeriö vahvisti v. 1989 Ympäristöministeriö vahvisti v. 1993 Ympäristöministeriö vahvisti v. 1999, KHO v. 2001 Satakuntaliiton maakuntavaltuusto hyväksyi v. 2009, vahvistettavana ympäristöministeriössä laadinta käynnistynyt v. 2011, osallistumis‐ ja arviointisuunnitelma nähtävillä loppukesällä 2011

Kehitysvisioita sekä yhdyskuntien ja liikennejärjestelmien suunnittelustrategioita Kokemäenjokilaaksossa

Taajama‐, maa‐ ja metsätalousalueet ja yhteysverkot sekä kulttuurihistoriallisesti merkittävät alueet Maa‐ainesten ottoalueet, arvokkaat harju‐ ja kallioalueet, pohjavesialueet, kunnallistekniset verkot sekä merialueen veneväylät ja ‐satamat Valtatien 8 linjaus välillä Hyvelä‐Söörmarkku

Ajantasaistettiin sekä sovitettiin yhteen seutukaavat 1‐4 maakunnan ensimmäiseksi kokonaisseutukaavaksi Satakunnan ensimmäinen kokonaismaakuntakaava

Satakunnan vaihemaakuntakaava 1, manneralueelle sijoittuvia tuulivoimaloille soveltuvia alueita käsittelevä vaihekaava

Aluesuunnittelulla on pyritty vastaamaan yhteiskunnan kehityksen aiheuttamiin muutostarpeisiin. Aluehallinto ja suunnittelujärjestelmä ovat vuosien kuluessa kehittyneet yhä monipuolisempaan suuntaan. Erityisesti 1990-luvulla muutosvauhti oli ripeää. Satakunnassa valmistauduttiin tuleviin muutoksiin etuajassa, kun Satakunnan seutukaavaliitto ja Satakunnan maakuntaliitto yhdistyivät vuonna 1991 Satakuntaliitoksi. Hämeen liiton maankäyttöpäällikkö Hannu Raittinen jaotteli vuoden 2010 valtakunnallisilla maakuntakaavoituksen neuvottelupäivillä aluesuunnittelun seuraaviin ajanjaksoihin: 1) 1950- ja 1960-luvut aluesuunnittelun

162

2.12.2011 12:06:18

pioneerivuosikymmeniksi, 2) 1970-luvun lakisääteisen seutukaavoituksen sisäänajon, 3) 1980-luvun kokonaisvaltaisen seutukaavoituksen vakiinnuttamisen, 4) 1990-luvun toteuttamisen sekä 5) 2000-luvun aluesuunnittelun ja aluekehittämisen vakiinnuttamisen vuosikymmeniksi.8 Tämä ryhmittely kuvaa hyvin myös Satakunnan aluesuunnittelun historian vuosikymmeniä. Ensimmäinen Satakunnan seutukaava käsitteli maakunnan uhanalaisimpia virkistys- ja suojelualueita (suojelu- ja virkistysaluekaava, ns. SUVI-kaava). Aluevaraukset kaavassa kattoivat noin kaksi prosenttia Satakunnan maapinta-alasta. Kaavavaraukset sijoittuivat rannikon edustan saaristovyöhykkeelle, muutamille suurille suoalueille maakunnan keskija pohjoisosissa sekä Kokemäenjokilaaksoon. Merkittävää on, että kyseinen kaava oli ensimmäinen uusien seutukaavamerkintöjen mukainen seutukaava Suomessa. Tätä ensimmäistä seutukaavaa edelsi Satakunnan runkokaavaksi nimetty suunnitelma, joka oli pohjana myös SUVI-kaavan laadinnalle. Kaavan laadinta perustui sisäasiainministeriön antamaan Satakunnan seutukaavamääräykseen vuodelta 1967. Sisäasianministeriö vahvisti kaavan vuonna 1975 ja lainvoiman kaava sai vuoden 1977 alkupuolella.9

Luonnonarvot alusta asti tärkeä osa Satakunnan aluesuunnittelua Luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilyttäminen ovat yksi nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain mukaisista alueiden käytön suunnittelua koskevista tavoitteista. Luonnon monimuotoisuutta ja muita luonnonarvoja sekä edustavia näytteitä alkuperäisestä luonnosta on toki vaalittu jo aiemmassakin, nykyistä lainsäädäntöä edeltävässä rakennuslain mukaisessa seutukaavoituksessa. Kuten aiemmin jo todettiin, niin esimerkiksi ensimmäinen Satakunnan seutukaava 1970-luvun alussa käsitteli pelkästään suojelu- ja virkistysalueita. Ohjeistus seutukaavojen laadintaan saatiin aluksi sisäasianministeriöltä, myöhemmin ympäristöministeriöltä. Satakunnan seutukaavojen valmistelu perustui heti alusta alkaen maakunnallisiin selvityksiin ja valtakunnallisiin ohjelmiin. Ensimmäisten Satakunnan seutukaavaliiton teettämien perustutkimusten ja – selvitysten myötä alkoi rakentua kokonaisvaltainen tietous Satakunnan luonnosta. Suomessa ei ollut perusteellisia luonnon inventointeja 1970-luvun alussa, joten seutukaavoitusta varten tehdyt luontoselvitykset muun muassa Satakunnassa olivat luonteeltaan uraauurtavia. 10 Myöhemmin valtakunnan tasolla vahvistettiin erilaisia suojeluohjelmia, ensimmäisinä valtioneuvoston periaatepäätös kansallis- ja luonnonpuiston kehittämisohjelmasta vuonna 1978 ja valtioneuvoston hyväksymä soidensuojelun perus-

163

Kirja.indd 163

2.12.2011 12:06:18

Maankäytön suunnittelun maakunnalliset asiakirjat Satakunnassa vuosina 1969-2011. Kuva: Sami Suominen.

ohjelma vuosina 1979 ja 198111,12. Muita suojeluohjelmia ovat lintuvesien suojeluohjelma (v. 1982), harjujensuojeluohjelma (v. 1984), lehtojensuojeluohjelma (v. 1989), rantojensuojeluohjelma (v. 1990) sekä vanhojen metsien suojeluohjelma (v. 1996). 13 Nämä suojeluohjelmat toimivat myös kaavoituksen perusaineistona. Maakunnallisten selvitysten ohella seutukaavojen laadinnan pohja-aineistona olivat valtioneuvoston hyväksymät ohjelmat. Osa Satakunnan maakunnallisista selvityksistä on toiminut myös valtakunnallisten suojeluohjelmien laadinnan tausta-aineistona. Käytännössä maakunnallisen tason suojelukohteet täydentävät valtakunnallisten suojelukohteiden verkkoa. Ongelmallista etenkin maakunnallisten kohteiden osalta on ollut rahoituksen riittämättömyys kaikkien alueiden toteutukseen, mikä on viivästyttänyt alueiden toteutusta. Ensimmäiset Satakunnan seutukaavaliiton teettämät perustutkimukset ja -selvitykset on laadittu vuosina 1968–1969. Kaavojen tavoitteita ja sisällön perustana olleita selvityksiä tarkasteltaessa on muistettava, että ne ovat sidoksissa kuhunkin historialliseen ajankoh-

164

Kirja.indd 164

2.12.2011 12:06:22

taan. Satakunnan seutukaavaliiton ja Satakuntaliiton teettämät koko maakuntaa koskevat selvitykset on lueteltu alla. Laineen selvitys on Satakunnan seutukaavaliittoa edeltäneen Kokemäenjokilaakson seutukaavaliiton teettämä:14 • Laine, Hannu 1968: Tutkimus Kokemäenjokilaakson seutukaavaliiton alueen maisemaja luonnonsuojelukohteista. Kokemäenjokilaakson Seutukaavaliiton julkaisu A:12. Pori. • Haukioja, Erkki ja Hannu Laine 1969: Satakunnan luonnonsuojelu. Satakunnan seutukaavaliitto, sarja KA, luonnonsuojelu. Pori. • Haukioja, Markku ja Pertti Kalinainen 1977: Satakunnan luonnonsuojeluselvitys 1976. Satakunnan seutukaavaliitto, sarja A:113. Pori. • Kalinainen, Pertti ja Raimo Hakila 1985: Satakunnan luonnonsuojeluselvitys 1984. Satakunnan seutukaavaliitto, sarja A:145. Pori. • Hakila, Raimo 2000: Satakunnan luonnonsuojeluselvitys 1995–1998. Osaraportti II: Luontokartoitusaineisto. Satakuntaliitto 2000, sarja A:249. Pori.. • Älli, Erkki 2006: Satakunnan viher- ja virkistysverkkoselvitys 2005–2006. Satakunnan maakuntakaava, valmisteluvaihe 2006. Satakuntaliitto, alueiden käytön toimiala. Moniste. Satakunnan seutukaavaliiton laadituttamat Satakunnan luonnonsuojeluselvitykset ovat olleet ahkerassa käytössä muun muassa luonnonharrastajien ja kuntakaavoittajien keskuudessa. Näin Haukioja ja Laine arvioivat vuonna 1969 valmistuneen julkaisun esipuheessa selvityksen merkitystä satakuntalaisille luonnonharrastajille: ””Satakunnan luonnonsuojelu” tarjoaa ensimmäisenä seikkaperäisenä yleisesityksenä varsin paljon Satakunnan luontoa koskevaa tietoa niin yhteiskuntasuunnittelijoille kuin erilaisille intressipiireille tavalliset luonnonystävät ja – harrastajat mukaan luettuina. Voidaankin toivoa, että tämä tutkimus osaltaan elvyttää yleistä kiinnostusta satakuntalaisen luonnon tutkimiseen, harrastamiseen sekä tarpeelliseen suojelemiseen.” 15 Maankäytön suunnittelulla ja suunnittelun perusteina olleilla luontoselvityksillä ja suojeluohjelmilla on ollut tärkeä rooli Kokemäenjokilaakson ja koko Satakunnan alueen kattavan luontotietouden kasvattamisessa sekä suojelualueverkoston kehittymisessä. Useat, jo ensimmäisissä kaavoissa suojeluun varatut kohteet ovat nykyisin tunnettuja ja vetovoimaisia virkistys- ja matkailukohteita.

165

Kirja.indd 165

2.12.2011 12:06:23

Taulukko 2. Suojelualuevarauksia koskevat merkintätavat Satakunnan seutukaavoissa/maakuntakaavassa eri aikoina. (SM = sisäasianministeriö, YM = ympäristöministeriö, KHO = korkein hallinto-oikeus) SATAKUNNAN SEUTUKAAVA 1969, runkokaava 2000

SATAKUNNAN SEUTUKAAVA 1, suojelu- ja virkistysalue-kaava, v. 1975 (SM)

SATAKUNNAN SEUTUKAAVA 2, taajamakaava, v. 1985 (YM)

SATAKUNNAN SEUTUKAAVA 3, maa-aineskaava, v. 1989 (YM)

SATAKUNNAN SEUTUKAAVA 5, kokonaiskaava, v. 1999 (YM), v. 2001 (KHO)

SATAKUNNAN MAAKUNTAKAAVA, kokonaismaakuntakaava, kaava, vahvistettavana (YM)

Tieteellinen suojelualue, luonnontieteellisesti edustavien alueiden suojelu

SU-1, suojelualue, joka on luonnonsuojelu-säädännön nojalla muodostettu tai muodostettavaksi tarkoitettu alue

SU1 – suojelualue, joka on luonnonsuojelulainsäädännön nojalla muodostettu tai muodostettavaksi tarkoitettu alue

SL luonnonsuojelualue, osoitettu luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja tai suojeltavaksi tarkoitettuja alueita

SL luonnonsuojelualue, Merkinnällä on osoitettu luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja tai suojeltavaksi tarkoitettuja alueita

SL luonnonsuojelualue, Merkinnällä osoitetaan luonnonsuojelulain nojalla suojellut tai suojeltavat luonnonsuojelu-alueet

Sosiaalinen suojelualue, ihmisen aktiivisen liikunnan tarpeisiin varattuja alueita, joiden toinen varsinainen käyttötarkoitus saattaa samanaikaisesti olla maa- ja metsätalous

SU-4 –suojelualue, joka on tarkoitettu suojeltavaksi pääasiassa rakennuslain 135 §:n nojalla annettavilla määräyksillä

SU4 – suojelualue, joka on tarkoitettu suojeltavaksi pääasiassa rakennuslain 135 §:n nojalla annettavilla määräyksillä

S suojelualue, yksilöimätön suojelualueen yleismerkintä, jolla on osoitettu lähinnä luonnonsuojelulain ja rakennuslain perusteella suojeltavia alueita

S suojelualue, Merkinnällä on osoitettu lähinnä luonnonsuojelulain ja rakennus-lain perusteella suojeltavia alueita

S Suojelualue, Merkinnällä osoitetaan luonnonsuojelulain tai muun lainsäädännön nojalla suojellut tai suojeltavat suojelualueet. Alueella on voimassa MRL 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus.

puurijärvi-isosuo sekä Kokemäenjoen suisto seutukaavoituksessa Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston sekä Kokemäenjoen suiston keskeiset osat todettiin ensimmäisissä maakunnallisissa luonnonsuojeluselvityksissä luonnonarvoiltaan merkittäviksi alueiksi. Ne osoitettiinkin omina suojelualuevarauksina (SU-1) ensimmäisessä Satakunnan seutukaavassa ja molemmista alueista suositeltiin perustettavan kansallispuisto. SUVI-kaavaa edeltäneessä Satakunnan runkokaavassa 2020 vuodelta 1969 kyseiset alueet olivat nimetty tieteellisiksi suojelualueiksi (ks. taulukko 2).16 Puurijärvi on tunnettu runsaskasvustoisena lintujärvenä jo aikaisemminkin, muun muassa Rolf Palmgrenin selvityksessä 1915, E.W. Suomalaisen kuvauksissa 1927, Olavi Kalelan artikkelissa 1938 sekä Helena Koskilahden järveä koskevassa tutkielmassa 1968.17

166

Kirja.indd 166

2.12.2011 12:06:23

Edellä mainittujen maakunnallisten luonnonsuojeluselvitysten tueksi seutukaavan 1 laadintaa varten Puurijärvi-Isosuon alueesta valmistui vuonna 1971 Puurijärvi-Isosuon kansallispuiston yleissuunnitelma, joka sisälsi yksityiskohtaisen suojelu- ja maisemanhoitosuunnitelman, selvityksen mahdollisista haitankorvauksista korvausperusteineen sekä eräitä tuloksia yli sadan maanomistajan keskuudessa toteutetusta mielipidetiedustelusta, joka koski suunnitelman toteuttamismahdollisuuksia. Selvitys oli myös yksi Satakunnan seutukaavan 1 taustaselvityksistä.18 Mielipidetiedustelun mukaan Puurijärven ja sen ranta-alueiden omistajista noin 40 % suhtautui myönteisesti kansallispuistohankkeeseen. Kielteisiä omistajia oli noin 30 %. Selvityksen tekijä toteaa, että kuitenkin kaksi kolmesta olisi sallinut käytettävän maitansa puiston osana, mikäli mahdolliset haitat korvattaisiin. Suoalueiden omistajista puolet suhtautui myönteisesti kansallispuistohankkeeseen ja noin 20 % kielteisesti.19 Satakunnan seutukaavassa 2 keskityttiin erityisesti taajama-alueiden suunnittelua koskeviin kysymyksiin, mutta kaavassa osoitettiin myös täydentäviä aluevarauksia seutukaavaan 1. Satakunnan seutukaavassa 2 Puurijärvi-Isosuon suojelualuevarauksia täydennettiin valtioneuvoston kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmaa koskevaan periaatepäätökseen (24.2.1978) perustuen runsaalla 400 hehtaarilla. Vielä tällöinkin osa periaatepäätöksen mukaisesta aluerajauksesta jäi pois seutukaavasta 2 ja loput rajauksen mukaisesta alueesta otettiin huomioon Satakunnan seutukaavassa 3. Satakunnan seutukaava 4 oli pienialainen kaava, joka käsitteli valtatien 8 linjausta koskevaa seutukaavan muutosta. Satakunnan seutukaava 5 korvasi aiemmat seutukaavat 1- 4 ja merkittävää on, että erilliset aluevaraukset Puurijärvi-Isosuolla yhdistettiin yhtenäiseksi luonnonsuojelualuevaraukseksi. Satakunnan maakuntakaava puolestaan korvaa Satakunnan seutukaavan 5 ja maakuntakaavassa osoitettu Puurijärvi-Isosuon aluetta koskeva luonnonsuojelualuevaraus perustuu Natura 2000-verkoston mukaiseen rajaukseen sekä luonnonsuojelulain mukaiseen toteutukseen. Alueen kokonaispinta-ala on noin 3200 hehtaaria. Satakunnan maakuntakaavassa osoitettu rajaus on siis laajempi kuin kansallispuisto, koska rajauksessa on mukana muun muassa Raijalanjärven alue (ks. taulukko 3). Kokemäenjoen suiston alueelle seutukaavassa 2 ei osoitettu uusia aluevarauksia (ks. taulukko 4). Satakunnan seutukaavassa 3 suiston suojelualuevarausta laajennettiin valtioneuvoston vuonna 1982 vahvistaman valtakunnallisen lintuvesien suojeluohjelman mukaiseksi (laajennus noin 2 ha). Satakunnan seutukaavassa 5 alueen rajausta tarkennettiin edelleen uusien selvitysten ja valtakunnallisten suojeluohjelmien perusteella. Satakunnan maakuntakaavassa Kokemäenjoen suiston suojeluvaraus noudattaa Natura 2000-verkoston rajausta siten, että kaavassa on otettu huomioon edellä mainitun verkoston kutakin aluetta koskevat Naturan toteuttamistavat. 167

Kirja.indd 167

2.12.2011 12:06:23

Taulukko 3. Nykyistä Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston aluetta koskevat suunnitteluvaiheet Satakunnan seutukaavoissa sekä Satakunnan maakuntakaavassa

KAAVAN NIMI

KAAVAVARAUS

SUOJELUVARAUSTEN PINTA-ALA JA PERUSTEET

Satakunnan runkokaava 2000 (v. 1969)

tieteellinen suojelualue

Maininta, että aluetta on ehdotettu kansallispuistoksi; kansallispuistoarvosta mainittu mm. maakunnallisissa luonnonsuojeluselvityksissä

Satakunnan seutukaava 1, suojelu- ja virkistysaluekaava (v. 1975)

suojelualueet SU1-19 ja SU1-18

Satakunnan seutukaava 2, taajamakaava (v. 1985)

suojelualue SU1-57

Satakunnan seutukaava 3, maa-aineskaava (v. 1989)

luonnonsuojelualue SL-497

Satakunnan seutukaava 5, kokonaiskaava (v. 1999/2011)

luonnonsuojelualue SL-19

Isosuo-Korkeasuo-Ronkansuo 1098 ha + 613 ha = 1711 ha, Puurijärvi 51 ha +473 ha = 524 ha Suositus: Alueesta tulisi muodostaa kansallispuisto. Keskeiset selvitykset: Satakunnan luonnonsuojelu ja sitä koskevat täydennysselvitykset sekä Puurijärvi-Isosuon kansallispuiston yleissuunnitelma. Alue oli mukana Suomen kansallispuistoverkoston kehittämissuunnitelmassa 1973; kokonaisohjelma sisälsi ehdotukset 35 uuden kansallispuiston perustamiseksi. Verrattuna Satakunnan seutukaavaan 1 lisäystä oli 80 ha + 338 ha = 418 ha Lisäykset perustuivat valtioneuvoston periaatepäätökseen kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmasta (24.2.1978). Pääosa ko. periaatepäätöksen mukaisesta rajausehdotuksesta oli vahvistettu seutukaavassa 1. Verrattuna Satakunnan seutukaavoihin 1 ja 2 lisäystä oli 48 ha Lisäys Kokemäellä perustui em. valtioneuvoston periaatepäätökseen kansallis- ja luonnonpuistojen perustamisohjelmasta, laajennus käsitti loput ko. ohjelmasta 1207 ha + 1149 ha = 2356 ha Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto perustettiin v. 1993

Satakunnan maakuntakaava (vahvistettavana ympäristöministeriössä)

luonnonsuojelualue SL 19

Noin 3200 ha Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto sekä Natura 2000-verkoston alue; alue käsittää kansallispuiston lisäksi alueeseen läheisesti liittyvän Järvensuon. Nykyiseen kansallispuistoon kuuluu Puurijärven lisäksi viisi isoa suoaluetta, Korkeasuo, Isosuo, Aronsuo, Kiettareensuo ja Ronkansuo. Alueet sijaitsevat molemmin puolin Kokemäenjokea.

alueiden varaaminen suojelutarkoitukseen seutukaavoissa herätti kritiikkiä Seutukaavoitus aiheutti hämmennystä ja nosti ympäristöarvot esiin Virkistys- ja suojeluvaihekaavoitus 1970-luvulla sai aikanaan negatiivista palautetta. Yksi syy tähän oli, että seutusuunnittelu oli aikaansa edellä nostaessaan ympäristöarvot näkyvästi esiin. Vasta jälkikäteen on huomattu silloisen suunnittelun arvo ja merkitys osana suunnitelmallista maankäyttöä. Toisaalta jälkikäteen on myös arvosteltu, että tuolloinen 168

Kirja.indd 168

2.12.2011 12:06:23

Taulukko 4. Kokemäenjoen suiston aluetta koskevat suunnitteluvaiheet Satakunnan seutukaavoissa sekä Satakunnan maakuntakaavassa

KAAVAN NIMI Satakunnan runkokaava 2000 (v. 1969)

KAAVAVARAUS tieteellinen suojelualue

Satakunnan seutukaava 1, suojelu- ja virkistysaluekaava (v. 1975) Satakunnan seutukaava 2, taajamakaava (v. 1985) Satakunnan seutukaava 3, maa-aineskaava (v. 1989) Satakunnan seutukaava 5, kokonaiskaava (v. 1999/2011)

suojelualue SU1-13

Satakunnan maakuntakaava (vahvistettavana ympäristöministeriössä)

luonnonsuojelualue SL 13 suojelualue S 2054

ei laajennuksia luonnonsuojelualue SL-321 luonnonsuojelualue SL-13

SUOJELUVARAUSTEN PINTA-ALA JA PERUSTEET Maininta ehdotuksesta perustaa kansallispuistotyyppinen alue; kansallispuistoarvosta mainittu mm. maakunnallisissa luonnonsuojeluselvityksissä Maa-alue 195 ha, vesialue 656 ha Suositus: Alueesta tulisi muodostaa kansallispuisto. Keskeiset tutkimukset ja suunnitelmat: Satakunnan luonnonsuojeluselvitykset.

Verrattuna Satakunnan seutukaavaan 1 lisäystä oli 2,3 ha Laajennus perustui valtioneuvoston v. 1982 vahvistamaan valtakunnalliseen lintuvesiohjelmaan Maa-ala 296 ha; kokonaispinta-ala 1220 ha Keskeiset perustelut: osa alueesta oli rauhoitettu luonnonsuojelulain mukaisesti, valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma sekä Satakunnan luonnonsuojeluselvitys 1984 1282 ha + 1493 ha Perusteet: Natura 2000-verkosto

vaihekaavoitus ei ottanut riittävästi luontoarvoja huomioon ja useita luontokohteita menetettiin yhteiskunnan toimintojen aiheuttamien muutosten seurauksena. Hyvä elinympäristö, sen säilyttäminen ja suojelu nousivat vahvemmin esille vasta 1980-luvulla; vuonna 1982 perustettiin ympäristöministeriö ja lääninhallitukset saivat ympäristönsuojelutoimistot. Kaavoitus- ja yhdyskuntasuunnittelu sisältyivät uuden ympäristöministeriön toimialaan. Vuosikymmenen aikana syntyi useita ympäristönsuojelua koskevia lakeja ja valtakunnallisia suojeluohjelmia hyväksyttiin.20 Uusi Suomi uutisoi Satakunnan seutukaavaliiton yksimielisestä Satakunnan seutukaavan 1 hyväksymispäätöksestä vuonna 1974 seuraavasti: ”Ensimmäinen vaihekaava: Suot pyhitetään ja rannat rauhoitetaan”. Kirjoituksen alussa todetaan, että lähinnä rantarakentamisen rajoittamiseen ja suunnitelmallisuuteen tähdäten on maassamme valmistunut ensimmäinen seutukaavan vaihekaava. Maankäytön rajoitusten ja suojeltavien alueiden 169

Kirja.indd 169

2.12.2011 12:06:23

yhteispinta-alan todettiin olevan hieman yli prosentti maakunnan kokonaispinta-alasta. Kaavan todettiin merkitsevän joko rakentamisen kieltämistä kokonaan tai suunnittelemattoman rakentamisen kieltämistä sekä osittain alueiden saamista yhteiseen käyttöön. 21 Yksityisten omistamiin maa-alueisiin ja omistusoikeuksiin kajoava suunnittelu maakuntatasolla aiheutti omalta osaltaan hämmennystä ja korvausmenettelyt suojelutarkoituksiin varattujen alueiden osalta olivat myös vieraita ja menettelytavoiltaan vielä kehittymättömiä. Maanomistajien oli vaikea ymmärtää sitä millä perusteilla Satakunnan seutukaavaliitto suunnittelee yksityisen omistuksessa olevan maan käyttöä. Tämä sama asetelma oli havaittavissa myös Satakunnan maakuntakaavaprosessin aikana. Kaavasuunnittelijoille esitettiin usein kysymys, että millä oikeudella Satakuntaliitto laatii maakuntakaavaa ja suunnittelee yksityisen omistuksessa olevan maan käyttöä tai kuka on antanut teille luvan tehdä tällaista työtä. 22 Satakunnan maakuntakaavavaiheessa Puurijärvi-Isosuon sekä Kokemäenjoen suiston aluevarauksista ei esitetty kritiikkiä maakuntakaavassa osoitettujen aluevarausten osalta. Syynä tähän lienee se, että kyseisten alueiden osalta maakuntakaavassa osoitetut aluevaraukset ovat yhteneväiset Natura 2000-verkoston rajausten kanssa ja tilannetta on pidetty jo vakiintuneena.23

Satakunnan seutukaavaehdotuksesta 1 saatua palautetta Satakunnan seutukaavan 1 laadinta oli monivaiheinen rakennuslain mukainen prosessi, johon sisältyi niin luonnos- kuin ehdotusvaiheen nähtäville asettamisia ja mahdollisuuksia suullisten ja kirjallisten kannanottojen antamiseen. Vaihekaavaluonnoksesta jätettiin kaikkiaan noin 200 kirjallista ja suullista kannanottoa, jotka koskivat lähes 500 asianosaista. Kuulemismenettelyn ohella Satakunnan seutukaavaliiton virasto kävi muun muassa erillisiä neuvotteluja viranomaisten, etujärjestöjen ja maanomistajien, kuten Metsähallituksen, puolustuslaitoksen, valtion luonnonsuojelutoimiston, maataloustuottajien, ammattikalastajien, kuntien, seurakuntien ja suurten teollisuuslaitosten edustajien kanssa. Osa kannanotoista johti kaavan sisältöä koskeviin muutoksiin ja seuraavassa kaavan nähtävilleasettamisessa eli ehdotusvaiheessa kannanottojen määrä pieneni huomattavasti. Kaavaehdotus herätti kuitenkin vielä keskustelua ja kritiikkiä muun muassa Puurijärvi-Isosuon osalta. Ehdotuksesta saatiin kaikkiaan 57 kirjallista lausuntoa ja asianomaisten tekemiä muistutuksia jätettiin 64.24

170

Kirja.indd 170

2.12.2011 12:06:23

Huittisten ja Kokemäen alueilla sijaitsevien Isosuo-Korkeasuo-Ronkansuo – aluekokonaisuuden osalta silloinen Kokemäen kauppala totesi ehdotuksesta antamassaan lausunnossa muun muassa seuraavaa: Kansallispuiston perustamista puolletaan vain sellaisilla edellytyksillä, ettei kauppalalle aiheudu perustamisesta kustannuksia ja että haitat ja vahingot korvataan täysimääräisinä oikeuden omistajille. Lisäksi kauppalanvaltuusto edellytti, että Kauvatsanjoen virtauksen parantaminen on voitava toteuttaa joko avaamalla Puurijärven keskiuoma tai joillakin muilla sopivilla ratkaisuilla.25 Huittisten kauppalanhallitus puolestaan kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että esitettyjen alueiden maapohja oli suurimmaksi osaksi yksityisten omistuksessa. Alueiden lunastusmahdollisuudet ja – kustannukset vaadittiin selvitettäväksi ensi tilassa ja valtiota vaadittiin maksamaan valtakunnallista merkitystä omaavasta hankkeesta aiheutuvat kustannukset (maapohjien lunastukset, haitankorvaukset ja ylläpitokustannukset). Lisäksi virkistyskäyttö, kuten esimerkiksi marjojen poiminta ja kuntoliikunta, haluttiin sallia alueilla mahdollisuuksien mukaan. Lausunnon mukaan Isonsuo-Ronkansuo-Korkeasuon suojelualue oli esitetty luonnonsuojelualueena myös Huittisten yleiskaavaehdotuksessa.26 Puurijärvi-Isosuon alueesta jätettiin ehdotusvaiheessa myös laaja yhteismuistutus, jossa oli yli 180 allekirjoittajaa. Siinä vastustettiin kaavassa osoitettuja aluevarauksia ja maanomistajat totesivat olevansa huolestuneita ja epätietoisia Puurijärvi-Isosuon kansallispuistohankkeesta. Kaivukiellon pelättiin lisäävän Kauvatsajoen tulvia, alueen lisääntyvän liikenteen todettiin tuovan haittavaikutuksia saastumisen muodossa ja suunniteltuja korvauksia pidettiin naurettavina. Alueen katsottiin säilyvän muuttumattomana ilman estettä ja rajoituksiakin. Lisäksi muistutuksen lopussa todettiin seuraavaa:” Mielipiteemme on se, että Puurijärvi-Isosuo alue säilyy muuttumattomana ja ilman esteitä tai rajoituksiakin. Maanviljelyn tarpeet eivät nykyisen ylituotanto kauden aikana ulotu tälle alueelle. Metsätalous ei ole alueesta paljonkaan kiinnostunut. Vastustamme jyrkästi ja kaikin laillisin keinoin luonnonpuisto hankkeen toteuttamista suunnitelmien nykymuodossa.”27 Tämä lopputoteamus vaikuttaa lähinnä periaatteelliselta suojelun vastustukselta; ensin todetaan, että alueelle ei ole käyttöpaineita ja lopuksi todetaan, että suunnitelman toteuttamista vastustetaan. Kaavaehdotuksen aiheuttamista mielenilmaisuksista uutisoitiin myös lehdissä. Satakunnan Kansa uutisoi 3.5.1973, että maanomistajat vastustavat jyrkästi PuurijärvenIsosuon luonnonpuistoa. Kirjoituksen mukaan maataloustuottajat jakoivat Satakunnan seutukaavaliitolle, alueen kunnille ja niiden valtuustojen valtuustoryhmille sekä tiedotusvälineille julkilausuman, jossa vastustettiin jyrkästi ja kaikin laillisin keinoin PuurijärvenIsonsuon luonnonpuistohankkeen toteuttamista. Hanke ei julkilausuman mukaan saanut

171

Kirja.indd 171

2.12.2011 12:06:23

estää pitkään valmistellun Kauvatsanjoen ja Puurijärven ruoppaushanketta. Myös korvauskäytännöt huolestuttivat ja maanviljelystä täysin tuntemattomien kulkijoiden pelättiin aiheuttavan vahinkoa pelloille ja viljelyksille. Lisäksi maanomistajat katsoivat, että alueella tapahtuva liiallinen liikkuminen sotii hankkeen alkuperäistä tarkoitusta vastaan ja karkottaa harvinaisia lintuja rauhallisemmille alueille.28 Kokemäenjoen suiston (Pori, Noormarkku) osoittamisesta suojelualueeksi saatiin ehdotusvaiheessa sekä kielteistä että myönteistä palautetta: Satakunnan Luonnonsuojeluyhdistys ry esitti seutukaavassa suositellun kansallispuistohankkeen kiirehtimistä, koska alueen eteläpäässä olevien suurien alue- ja tiesuunnitelmien arvioitiin vaikeuttavan luonnontutkimuksia. Kielteisessä palautteessa (muistutuksia noin 35 kpl) kiinnitettiin huomiota muun muassa maa- ja vesialueiden arvon korvaamiseen täysimääräisenä maanomistajille sekä arveltiin, että muutaman vuosikymmenen kuluessa alueet on mahdollista muuttaa pelloiksi. Samalla tehtiin aluevarausten supistus- ja poistoehdotuksia.29 Kannanottojen johdosta Puurijärvi-Isosuon sekä Kokemäenjoen suiston rajauksia seutukaavassa 1 tarkistettiin jonkin verran, mutta tavoite alueiden osoittamisesta suojelualueiksi nähtiin kuitenkin tarpeelliseksi Satakunnan seutukaavan 1 päätöksentekoprosessissa. Seutukaavaselostuksessa kiinnitettiin huomiota saatuihin palautteisiin seuraavasti:30 • Puurijärven suojelualuevarausta koskien todettiin, että Kauvatsanjoen perkaus, välttämättömien veneväylien ruoppaus sekä järven vedenpinnan mahdollinen nosto eivät haittaa alueen suojelutavoitteiden toteutumista. Lisäksi alueella ei todettu olevan sellaista taloudellista käyttöä, jota esitetyt suojelumääräykset estäisivät, joten määräyksiä ei pidetty kohtuuttomina. • Isosuo-Korkeasuo-Ronkansuon osalta kaavaselostuksessa todettiin, että Metsähallitus on muodostanut Kiettareensuosta aarnialueen omalla päätöksellään ja valtion omistaman Ronkansuon rauhoitus oli vireillä. Yksityisten omistuksessa olevien Korkeasuon ja Isosuon maankäyttöä koskevia erityismääräyksiä todettiin kevennetyn yleismääräyksillä. Suojelua koskevan yleismääräyksen arveltiin olevan kohtuuton, mikäli yksityisessä omistuksessa olevalla alueella on merkitystä turpeenoton kannalta. • Kokemäenjoen suiston osalta selostuksessa todettiin, että aluevarauksesta tehdyissä lukuisissa muistutuksissa korostettiin lähinnä alueen odotusarvoa tulevana peltomaana. Esitettyä odotusarvoa pidettiin kaukaisena ja epätodennäköisenä jo kuivatuskustannuksetkin huomioon ottaen. Alueen läpi kulkevan laivaväylän kunnossapidon ja ruoppauksen ei katsottu haittaavan alueen suojelutavoitteiden toteutumista. Toisin sanoen alueen suojelumääräyksiä ei pidetty kohtuuttomina. 172

Kirja.indd 172

2.12.2011 12:06:23

Satakunnan seutukaavaehdotuksesta 2 saatua palautetta Valtioneuvoston kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmaa koskevaan periaatepäätökseen (24.2.1978) perustuen Puurijärvi-Isosuon suojelualuevarauksia osoitettiin Satakunnan seutukaavassa 2 seutukaavaan 1 verrattuna lisää runsaat 400 hehtaaria (vrt. taulukko 3). Pääosa edellämainitun periaatepäätöksen mukaisesta rajausehdotuksesta oli vahvistettu jo seutukaavassa 1.31 Lisäysehdotuksia kommentoitiin seutukaavaa 2 koskevan laadintaprosessin aikana edelleen kriittisesti, vaikka suojeluvarausten laajennukset Puurijärvi-Isosuolla seutukaavaan 1 verrattuna perustuivat valtioneuvoston kansallispuistoja koskevaan periaatepäätökseen. Huittisten kaupunki totesi ehdotusvaiheesta antamassaan lausunnossa, että kyseisten alueiden välttämättömyys kansallispuiston toteuttamisen kannalta olisi uudelleen harkittava. Uudelleenharkinnan perusteluksi esitettiin sitä, että alueet näyttivät olevan hyvää metsämaata karttatarkastelun perusteella. Huittisten kaupungin lausuntoa koskevassa

Ote Satakunnan seutukaavasta 1 Puurijärven ja Isonsuon alue on osoitettu suojelualueeksi SU1-merkinnällä. Merkinnän yhteydessä oleva numero viittaa alueen nimeen alueluettelossa. (Satakunnan seutukaavaliitto 1974).

Ote Satakunnan seutukaavasta 1. Kokemäenjoen suiston alue on osoitettu suojelualueeksi SU1-merkinnällä. Merkinnän yhteydessä oleva numero viittaa alueen nimeen alueluettelossa. (Satakunnan seutukaavaliitto 1974).

173

Kirja.indd 173

2.12.2011 12:06:23

vastineessa Satakunnan seutukaavaliitto totesi, että lausunto ei aiheuta muutosta ja että kyseisellä alueella ovat jo käynnistyneet valtion ostotoimenpiteet.32 Seutukaavaehdotuksesta 2 jätetyissä Puurijärvi-Isosuota koskevissa muistutuksissa tehtiin myös erilaisia alueiden poistoesityksiä (viljely, ojitukset, metsä, turvetuotantomahdollisuudet). Osa muistutuksista johti kaavan rajaustarkistuksiin, osa ei. Satakunnan seutukaavaliiton antamissa vastineissa perusteltiin tehtyjä rajauksia valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisella kansallispuiston kehittämisohjelmalla ja kyseisten alueiden tärkeydellä kyseisen ohjelman toteuttamisen kannalta.33 Satakunnan seutukaavassa 3 seutukaavoissa 1 ja 2 olevia Puurijärvi-Isosuon suojelualuevarauksia laajennettiin Kokemäen puoleisilta osilta. Lisäys käsitti loput valtioneuvoston kansallispuistojen perusohjelmaa koskevan periaatepäätöksen mukaisesta alueesta.34 Satakunnan seutukaavassa 2 ei esitetty laajennuksia Kokemäenjoen suiston alueelle verrattuna seutukaavaan 1 ja seutukaavassa 3 valtakunnallisen lintuvesiohjelmaan perustuva lisäys oli vain runsas kaksi hehtaaria.35

puurijärvi-isosuo nousi osaksi maakunnallista edunvalvontaa 1970-luvulla Kansallispuisto Puurijärvi-Isosuolle Puurijärvi-Isosuon alue valikoitui seutukaavoituksen siivittämänä 1970-luvun alkuvuosina yhdeksi Satakunnan maakunnan edunvalvonnan ympäristöä koskevaksi kärkikohteeksi ja alueesta perustettiinkin vuonna 1993 Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto. Nyt alue on muun muassa vetovoimainen luontoharrastuskohde. Rauman saaristoalueen varaaminen virkistysalueeksi sekä muut Selkämeren saaristovyöhykkeelle sijoittuvat varaukset loivat puolestaan pohjan vuonna 2011 perustetulle Selkämeren kansallispuistolle. Myös Selkämeren kansallispuiston perustaminen oli yksi Satakunnan edunvalvonnan kärkihanke vuodesta 2002. Jälkikäteen arvioiden voi todeta, että Satakunnassa on ollut vallalla voimakas tahtotila saada valtakunnallisesti merkittäville luontoalueille kansallispuistostatus. Luonnonarvojen vaalimisen ohella tavoitteena on ollut kehittää muun muassa alueiden virkistys- ja matkailukäyttömahdollisuuksia. 174

Kirja.indd 174

2.12.2011 12:06:23

Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston perustamista lähdettiin aikoinaan ajamaan maakuntatason edunvalvonnassa samoihin aikoihin kuin Satakunnan seutukaavan 1 hyväksymisprosessi oli loppuvaiheissaan Satakunnan seutukaavaliiton päättävissä elimissä. Satakunnan maakuntaliiton tavoiteohjelmassa II vuodelta 1973 on tiivistelmä Satakunnan maakunnallisesti tärkeistä tavoitteista. Isosuo-Korkeasuo-Puurijärven (Kokemäki-Huittinen) alueesta esitettiin edellä mainitussa ohjelmassa muodostettavan kansallispuisto. Alueen todettiin olevan eräs Satakunnan tärkeimmistä suojelualueista.36 Maakunnallisia tavoitteita IV-nimisessä asiakirjassa vuodelta 1976 Puurijärven-Isosuon kansallispuiston perustaminen (Kokemäki-Huittinen-Keikyä) katsottiin oman otsakkeen arvoiseksi. Kansallispuistoksi suunnitellun alueen pinta-alan arvioitiin vaihtoehtoisten rajausten mukaan olevan 2050 – 2104 hehtaaria ja toteuttamista tavoittelevien toimien todettiin edenneen. Maa- ja metsätalousministeriölle oli maanomistajien kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen jätetty myyntitarjouksia noin 600 hehtaaria koskevista suoalueista. Tarjoukset käsittivät melkein kokonaan Korkeasuon, Aronsuon ja Kiettareensuon alueet.37 Seuraavassa vuonna 1978 ilmestyneessä maakunnallisessa tavoiteasiakirjassa todettiin keskeisen luonnonsuojelua koskevan toimintakohteen olevan Puurijärven-Isonsuon kansallispuiston toteuttamisen edistäminen. Tätä tavoitetta tuki valtioneuvoston keväällä 1978 kansallispuistoista tekemä periaatepäätös, jossa edellytettiin muun muassa PuurijärvenIsonsuon kansallispuiston perustamista.38 Suunnitellun kansallispuiston kokonaispintaalaksi arvioitiin noin 2000 hehtaaria.39 Todettakoon vielä, että 1970-luvun alussa silloisen maakuntaliiton toiminnanjohtaja Jouko Alm kiersi selvittämässä Puurijärven-Isonsuon kansallispuiston perustamisen edellytyksiä maanomistajien keskuudessa.40 Satakunnan seutukaavaliiton ja Satakunnan maakuntaliiton yhdistymisen aikoihin vuonna 1991 tavoite puiston perustamisen toteutumisesta oli jo lähellä. Vuonna 1992 ilmestyi Satakuntabudjetin nimellä tunnettu Satakuntaliiton keskeisin edunajo- ja hankepolitiikan käsikirja. Tässä vuosia 1994–1996 koskeneessa asiakirjassa todettiin, että laki ja asetus Puurijärvi-Isosuon kansallispuistosta saataneen hyväksyttyä vuoden 1992 loppuun mennessä. Uudeksi puistoa koskevaksi tavoitteeksi oli asiakirjassa nostettu käyttö- ja hoitosuunnitelman laadinta puiston alueelle sekä opastuskeskuksen rakentaminen valtion rahoituksella.41 Puurijärven-Isonsuon kansallispuiston perustamistavoite nousi maakunnallisen edunvalvonnan kohteeksi vuonna 1973 ja puisto perustettiin vuonna 1993. Perustan tämän kansainvälisestikin arvokkaan luontokohteen suojelulle loivat ensimmäiset maakunnalliset selvitykset, jotka toimivat suunnittelun perusaineistona erilaisia alueidenkäyttömuotoja

175

Kirja.indd 175

2.12.2011 12:06:23

yhteen sovittavien seutukaavojen laadinnassa. Tämä samainen suunnittelutyö loi myös pohjan Selkämeren kansallispuiston perustamiselle vuonna 2011. Tavoite Selkämeren kansallispuiston perustamiseksi nousi vuonna 2002 Satakuntaliiton edunvalvonnan kärkihankkeeksi. Tätä vaihetta edelsi Satakunnan luonnonsuojelupiirin vuonna 1995 ympäristöministeriölle tekemä aloite kansallispuiston perustamisesta Raumanmerelle. Rauman kaupunki lähti viemään aloitetta eteenpäin 1990-luvun lopussa ja tätä kautta puiston perustaminen koko Selkämeren Satakunnan puoleiselle alueelle nousi maakunnalliseksi kärkihankkeeksi myös poliittisessa päätöksenteossa. Verrattuna Selkämeren kansallispuiston perustamisprosessiin on hyvä huomata, että Puurijärven-Isonsuon kansallispuisto oli ehdotuksena mukana kansallispuistokomitean vuonna 1976 jättämässä mietinnössä ja jo tätä ennen ympäristönsuojelun neuvottelukunnan vuonna 1973 maa- ja metsätalousministeriölle jättämässä ehdotuksessa kansallispuistoverkoston kehittämisestä. Komiteanmietinnössä Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston perustamistavoitteiden takarajaksi oli asetettu vuosi 1992.42

Puurijärven kunnostus tavoitteista toteutukseen Kansallispuiston toteutumisen jälkeen Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto nousi uudelleen osaksi maakunnallista edunvalvontaa. Tällä kertaa syynä olivat puiston palveluvarustuksen parantamistavoitteet ja Puurijärven kunnostus. Satakunnan kärkihankeasiakirjassa vuodelta 2003 tavoitteeksi asetettiin Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston opastuskeskuksen rakentaminen. Metsähallituksen todettiin rakentaneen alueelle useita lintutorneja ja kulkuyhteyksiä, mutta resurssit eivät olleet riittäneet opastuskeskuksen rakentamiseen. 43 Opastuskeskuksen rakentamista koskeva tavoite oli edelleen mukana vuonna 2005 ilmestyneessä edunvalvonnan kärkihankeasiakirjassa. Samaisessa asiakirjassa nostettiin uutena asiana esille Puurijärven kunnostuksen toteuttaminen (ks. Perttulan kooste kunnostuksen taustoista tässä julkaisussa).44 Erillisen opastuskeskuksen rakentamistavoitteesta luovuttiin vähitellen lähinnä rahoituksellisista syistä johtuen. Puurijärven kunnostustoimet sekä alueen palvelurakenteiden parantaminen saatiin lopulta käyntiin osana EU-rahoitteista Kokemäenjoki-LIFE – nimistä yhteistyöhanketta vuosina 2006–2012. Kokemäenjoki-LIFE on viiden jokivarrella sijaitsevan arvokkaan luontokohteen kunnostus- ja hoitohanke. Hankekohteet kuuluvat Natura 2000 – verkostoon ja

176

Kirja.indd 176

2.12.2011 12:06:24

hankkeen tarkoituksena on edistää Kokemäenjoen varressa sijaitsevien arvokkaiden luontoalueiden säilymistä ja parantaa niiden virkistyskäyttömahdollisuuksia. Tätä EU:n LIFE Luonto -rahaston tukemaa laajaa yhteistyöhanketta johtaa Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ks. Lievosen kooste hankkeesta tässä julkaisussa).45 Kokemäenjoki-LIFE-hanketta sekä hoito- ja käyttösuunnitelmien laadintaa edelsi erilaisten selvitysten ja suunnitelmien laadintavaihe.46

tulevaisuuden haasteista puurijärvi-isosuolla ja Kokemäenjoen suistossa Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto sekä Kokemäenjoen suisto eroavat suojelun toteutuksen että alueita koskevien erilaisten intressien ja käyttöpaineiden osalta huomattavasti toisistaan. Tilanne kansallispuiston alueen suojelun sekä hoidon ja käytön osalta on pääosin vakiintunut. Alueella on voimassa ympäristöministeriön 26.1.2009 vahvistama hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa on sovitettu yhteen suunnittelualueen eri maankäyttömuodot siten, että luontoarvot säilyvät ja alueen merkitys virkistys- ja luontomatkailukohteena kasvaa.47 Suunnittelualue on myös osa Kokemäenjoki-LIFE- hanketta, jossa alueen luontoarvoja

Puurijärven kunnostuksen taustoista Puurijärven lintuvesiarvo on ollut kauan esillä myös vesi- ja ympäristöhallinnossa. Järvellä tehtiin v. 1974 ensimmäinen lintuvesikunnostuksen tarpeisiin liittyvä linnusto- ja kasvillisuusselvitys, ja taustaselvityksiä tehtiin lisää 1980- ja 1990-luvuilla järven kunnostussuunnittelua varten. Puurijärveä koskeneet suunnitelmat olivat ennen 1990-lukua etupäässä tulvasuojeluun liittyviä järjestelyhankkeita, joissa vähitellen alettiin ottaa huomioon lintuvesikunnostuksen tarpeita. Ympäristöministeriö antoi syksyllä 1994 toimeksiannon vesi- ja ympäristöhallitukselle laatia Puurijärven kunnostussuunnitelma yhdessä Metsähallituksen kanssa. Toimeksianto siirrettiin Turun vesi- ja ympäristöpiirille, jonka työtä jatkoi Lounais-Suomen ympäristökeskus. Kunnostussuunnitelma laadittiin vuosina 1996–2001 Suomen ympäristökeskuksen ja LounaisSuomen ympäristökeskuksen yhteistyönä eri tahoista muodostuneen asiantuntijaryhmän taustatuella. Puurijärven lintuvesikunnostussuunnitelma sai vesilain mukaisen luvan Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 8.6.2005. Suunnitelmalle haettiin vielä muutoslupa, jonka Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myönsi 5.11.2009. Lounais-Suomen ympäristökeskus ja sittemmin Varsinais-Suomen ELY-keskus on vastannut kunnostusluvan haltijana Puurijärven kunnostushankkeen toteutuksen organisoinnista ja rakennuttamisesta. Lintuvesikunnostus ennakoitiin Puurijärven ja Isonsuon kansallispuistoa perustettaessa, koska asetus kansallispuistosta sallii Puurijärven kunnostamisen lintuvetenä. Ylitarkastaja Heli Perttula, Varsinais-Suomen ELY-keskus

177

Kirja.indd 177

2.12.2011 12:06:24

parannetaan ja on jo parannettu muun muassa Puurijärven kunnostuksen sekä soiden ja metsien ennallistamisen kautta. Keskustelua ja huolta alueella on toki aiheuttanut keväällä 2011 valmistunut Puurijärven pohjapato, koska vesi nousi padon rakentamisen jälkeisenä keväänä padon irtonaiseen kiviverhoiluun liittyvien ongelmien takia poikkeuksellisesti lähipelloille. Ylimääräistä kiviverhoilua poistettiin padolta, ja vedenkorkeudet ovat asettuneet luvan saaneen suunnitelman mukaisiksi. Viranomaiset seuraavat vedenkorkeutta ja padon toimivuutta.48 Kokemäenjoen suiston hoidon ja käytön suunnittelu on vielä kesken. Suunnitelmaa laaditaan osana Kokemäenjoki-LIFE -hanketta ja hankkeessa on tehty hoidon ja käytön suunnittelua varten muun muassa luontoselvityksiä. Luontoarvojen vaalimisen ohella jokialueelle kohdistuu monenlaisia käyttöpaineita. Esimerkiksi Porin tulvantorjuntatoimien ja suojeluarvojen säilyttämisen yhteensovittaminen tarjoaa kiinnostavan haasteen suunnittelulle. Kaikessa päätöksenteossa on oltava perusteena kattavat selvitykset, mikä mahdollistaa eri alueiden käyttömuotojen yhteensovittamisen.

Viitteet 1 2

www.luontoon.fi/puurijärvi-isosuo, Satakuntaliitto 2010.

Haukioja & Laine 1969.

http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=14046&lan=fi.

Satakunnan seutukaavaliitto 1969, 1977 a ja b.

esim. Lehikoinen 1977;Loven 1980.

Loven 1971; Loven 1980.

Loven 1980.

http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=14046&lan=fi.

-”-, Satakuntaliitto 2010.

Satakunnan seutukaavaliitto 1991a.

ks. esim. Satakunnan seutukaavaliitto 1991; Savola & Lehto 2008.

Uusi Suomi 1974.

Aalto 1943.

Satakunnan seutukaavaliitto 1991a; Savola & Lehto 2008.

Satakunnan seutukaavaliitto 1991a.

ks. www.satakuntaliitto.fi/maakuntakaava.

Raittinen 2010.

Satakunnan seutukaavaliitto 1974.

Satakunnan seutukaavaliitto 1977 ja 1991a.

-”-

vrt. Penttilä 1983.

-”-

maa- ja metsätalousministeriö 1979.

-”-

Maa- ja metsätalousministeriö 1981, Maa- ja metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhmä 1977, 1980.

Satakunnan Kansa 1973.

Satakunnan seutukaavaliitto 1974.

www.environment.fi/default.asp?contentid=3 03865&lan=SV&clan=fi, viitattu 5.5.2011.

Satakunnan seutukaavaliitto 1977b.

Laine, Hannu 1968.

Satakunnan seutukaavaliitto 1986.

Satakunnan seutukaavaliitto 1982.

178

Kirja.indd 178

2.12.2011 12:06:24

Satakunnan seutukaavaliitto 1982 ja 1986.

Satakuntaliitto 1993.

Satakunnan seutukaavaliitto 1991b.

Komiteanmietintö 1976; Metsähallitus 2009.

Satakunnan seutukaavaliitto 1986 ja 1991b.

Satakuntaliitto 2003.

Satakunnan maakuntaliitto 1973.

Satakuntaliitto 2005.

Satakunnan maakuntaliitto 1976.

Maa- ja metsätalousministeriö 1979.

http://www.ymparisto.fi/default.asp?c ontentid=242030&lan=fi&clan=fi.

Satakunnan maakuntaliitto 1978.

esim. Lehikoinen 1977; Perttula 1998.

Varjo 2011, haastattelu.

Metsähallitus 2009.

Satakunnan Kansa 2011.

Lähteet Aalto, Alvar 1987: Kokemäenjoenlaakson aluesuunnitelma. Alkuperäinen painettu: Satakunnan kirjateollisuuden Oy:n kirjapaino, Pori 1943. Näköispainos Satakunnan seutukaavaliitto, Pori. Hakila, Raimo 2000: Satakunnan luonnonsuojeluselvitys 1995-1998. Osaraportti II: Luontokartoitusaineisto. Satakuntaliitto, sarja A:249. Haukioja, Erkki ja Hannu Laine 1969: Satakunnan luonnonsuojelu. Satakunnan seutukaavaliitto. Haukioja, Markku ja Pertti Kalinainen 1976: Satakunnan luonnonsuojeluselvitys 1969. Satakunnan seutukaavaliitto, sarja A:113. Kalinainen, Pertti ja Raimo Hakila 1985: Satakunnan luonnonsuojeluselvitys 1984. Satakunnan seutukaavaliitto, sarja A:145. Komiteanmietintö 1976: Kansallispuistokomitean mietintö. Helsinki 1976. Komiteanmietintö. Laine, Hannu 1968:Tutkimus Kokemäenjokilaakson seutukaavaliiton alueen maisemaja luonnonsuojelukohteista. Kokemäenjokilaakson Seutukaavaliiton julkaisu A:12. Pori. Lehikoinen, Esa 1977: Kokemäen Puurijärven kasvillisuus ja linnusto. Vesihallitus, tiedotus 127. Helsinki.. Lovén, Lasse 1971: Puurijärvi-Isosuon kansallispuiston yleissuunnitelma. Satakunnan seutukaavaliitto, sarja KA, luonnonsuojelu. Pori. Lovén, Lasse 1980: Satakuntalaisia lintukohteita II. Puurijärven malja. Satakunnan linnut, Porin lintutieteellisen yhdistyksen jäsenlehti 2/1980. Maa- ja metsätalousministeriö 1979: Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukainen kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelma. Kansallis- ja luonnonpuistojen rajaustyöryhmä. Moniste. Helsinki. Maa- ja metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhmä 1977: Soidensuojelun perusohjelma. Komiteanmietintö 48. Helsinki. Maa- ja metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhmä 1980: Soidensuojelun perusohjelma II. Komiteanmietintö 15. Helsinki. Maa- ja metsätalousministeriö 1981: Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma. Valtioneuvoston 19.4.1979 ja 26.3.1981 tekemät päätökset. Helsinki..

179

Kirja.indd 179

2.12.2011 12:06:24

Metsähallitus 2009: Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston sekä Natura 2000-alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja C 56. Jyväskylä. Penttilä, Hannu 1983: Maankäyttö ja ympäristönsuojelu. Teoksessa Ruuhijärvi, Rauno & Urpo Häyrinen: Ympäristönsuojelu, ympäristön pilaantuminen ja hoito. Kirjayhtymä. Perttula, Heli 1998: Puurijärven tila ja lintuveden kunnostusperiaatteet. Suomen ympäristö 250. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Raittinen, Hannu 2010: Maakunnan suunnittelun kehitysvaiheita ja tulevaisuuden näkymiä. Esitelmä. Maakuntakaavoituksen neuvottelupäivät, Aulanko 6.10.-7.10.2010. Satakunnan Kansa 1973: Maanomistajat vastustavat jyrkästi Puurijärven-Isosuon kansallispuistoa. Lehtileike 3.5.1973. Satakunnan Kansa 2011: Linnut kiittävät jo Puurijärvellä. Pääkirjoitus, 31.5.2011. Uusi Suomi 1974: Ensimmäinen vaihekaava: Suot pyhitetään ja rannat rauhoitetaan. Lehtileike 18.12.1974. Satakunnan maakuntaliitto 1973: Sinikeltainen kirja, maakunnallinen tavoiteohjelma II. Satakunnan maakuntaliitto. Satakunnan maakuntaliitto 1976: Maakunnallisia tavoitteita IV. Satakunnan maakuntaliitto.. Satakunnan maakuntaliitto 1978: Maakunnallisia tavoitteita V. Satakunnan maakuntaliitto.. Satakunnan seutukaavaliitto 1969: Satakunnan seutukaava 1969, runkokaava 2020. Satakunnan seutukaavaliitto. Satakunnan seutukaavaliitto 1974: Satakunnan seutukaavan vaihekaava 1973, virkistys- ja luonnonsuojelualueet. Lausunnot ja muistutukset. Satakunnan seutukaavaliitto, sarja A:86. Satakunnan seutukaavaliitto 1977a: Satakunnan seutukaava 1973. Eräistä virkistys- ja suojelualueita sekä maa- ja metsätalousvaltaisia alueita koskeva vaihekaava. Seutukaavamääräykset ja suositukset. . Satakunnan seutukaavaliitto, sarja A:109. Satakunnan seutukaavaliitto 1977b: Satakunnan seutukaava 1973. Eräistä virkistys- ja suojelualueita sekä maa- ja metsätalousvaltaisia alueita koskeva vaihekaava. Seutukaavan selostus. Satakunnan seutukaavaliitto, sarja A:110. Satakunnan seutukaavaliito 1982: Vastineraportti. Lausunnot ja muistutukset sekä niiden vastineet seutukaava 2:n ehdotukseen. Satakunnan seutukaavaliitto, sarja A:136. Satakunnan seutukaavaliitto 1986: Satakunnan seutukaava 2. Ympäristöministeriön vahvistama 19.5.1985. Satakunnan seutukaavaliitto, sarja A:154. Satakunnan seutukaavaliitto 1991a: Satakunnan seutusuunnittelu 50 vuotta. Satakunnan seutukaavaliiton julkaisu, sarja A:183. Satakunnan Painotalo Oy. Satakunnan seutukaavaliitto 1991b: Satakunnan seutukaava 3. Ympäristöministeriön vahvistama 23.11.1989. Satakuntaliitto, sarja A:184. Satakuntaliitto 1993: Satakunnan seutukaava 4. Ympäristöministeriö vahvistanut 17.3.1993. Satakuntaliitto, sarja A:204. Satakuntaliitto 1993: Satakuntabudjetti 1994–1996. Satakuntaliitto.. Satakuntaliitto 2003: Satakunnan kärkihankkeet. Satakuntaliitto. Satakuntaliitto 2005: Satakunnan kärkihankkeet. Satakuntaliitto, sarja A:274.

180

Kirja.indd 180

2.12.2011 12:06:24

Savola, Anne & Sirkka Lehto 2008: Vuorovaikutteisuus Satakunnan maakuntakaavaprosessissa. Teoksessa: Hiedanpää, Juha; Juhani Salmi & Kari Ylikoski (toim.): Yhteisöllinen kekseliäisyys ja kansalaistoiminta. Kokemäki. Varjo, Kimmo 2011: Edunvalvonnan historiaa. Satakuntaliiton verkkolehti Satanen 02/2011, www.satakuntaliitto. fi/satanen. Älli, Erkki 2006: Satakunnan viher- ja virkistysverkkoselvitys 2005-2006. Satakunnan maakuntakaava, valmisteluvaihe 2006. Satakuntaliitto, alueiden käytön toimiala. Moniste. (Selvitys luettavissa sähköisenä: www.satakuntaliitto.fi/maakuntakaava ja siellä valmisteluvaiheen teemaraportit).

Kärjenkallion lintutorni Puurijärven ja Isonsuon kansallispuistossa on suosittu käyntikohde keväisin. Kuva: Anne Savola.

181

Kirja.indd 181

2.12.2011 12:06:25

Kokemäenjoki-liFE Projektin nimi: Projektin lyhenne: Sijainti: Projektin aloituspvm: Projektin päättymispvm: Projektin kesto: Kokonaisbudjetti: EU:n osuus: Hankkeesta vastaava:

From Ancient to the Present Estuary, Kokemäenjoki Wetland Chain Kokemäenjoki-LIFE Suomi, Satakunta 1.8.2006 31.7.2012 72 kk 3 408 558 € 1 704 279 € (50% kokonaiskustannuksista) Varsinais-Suomen ELY-keskus

Kumppanit: Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus, Satakunnan vankila/Huittisten osasto, BirdLife Suomi, Turun yliopisto (Geologian laitos, Ympäristöntutkimuskeskus) ja Tiehallinto, Turun tiepiiri (nykyään osa Varsinais-Suomen ELYä). Osarahoittajat: Satakuntaliitto, Kokemäen kaupunki, Huittisten kaupunki, Noormarkun kunta (nykyään Porin kaupunki), Nakkilan kunta ja Harjavallan kaupunki. Kokemäenjoki-LIFE on Kokemäenjoen varressa sijaitsevien arvokkaiden luontokohteiden kunnostus- ja hoitohanke. Hanke keskittyy viiden Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen kunnostamiseen, hoitoon ja suojelun suunnitteluun. Tarkoituksena on edistää alueiden luontoarvojen säilymistä ja parantaa niiden virkistyskäyttömahdollisuuksia. Kokemäenjoki -LIFE -hankkeen tavoitteena on Lounais-Suomessa Kokemäenjoen varressa sijaitsevien Puurijärvi-Isosuon, Vanhakosken, Pirilänkosken, Kokemäenjoen suiston ja Preiviikinlahden luontoarvojen turvaaminen monin erilaisin kunnostus-, hoito- ja retkeilyä ohjaavin töin. Hankekohteilla on yhteensä kahdeksan Natura-aluetta. Hankkeen tavoitteena on myös luontotiedon lisääminen ja suojeluasenteisiin vaikuttaminen. Kohteista Puurijärvi, Kokemäenjoen suisto ja Preiviikinlahti ovat Suomen tärkeimpiä linnustonsuojelualueita, joissa pesii tai levähtää monia EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja ja kansallisesti uhanalaisia lajeja. Alueilla esiintyy myös luontodirektiivin liitteen II mukaisia suojeltavia priorisoituja luontotyyppejä tai lajeja. Vanhakoski ja Pirilänkoski ovat luontotyyppikohteita, ja ne kuuluvat osittain myös valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Pinta-alaltaan suurin kohde on Preiviikinlahti (5 552 ha) Porissa ja pienin Vanhakoski (101 ha) Huittisissa. Luontoarvojen lisäksi kaikilla alueilla on erittäin tärkeä merkitys myös virkistyskäyttökohteina. Yyterin alueella Preiviikinlahdella käy vuosittain kymmeniä tuhansia kävijöitä ja Puurijärven-Isosuon kansallispuiston alueella arvioitiin vuosina 2006 - 2007 käyneen vuosittain noin 12 000 kävijää. Hankekohteiden suojelun ongelmat ja luontoarvojen uhat ovat 1) avovesialueen ja rantaniittyjen umpeenkasvu, 2) ranta-alueiden ja

182

Kirja.indd 182

2.12.2011 12:06:25

-niittyjen kuivuminen, 3) soiden ojitukset, 4) metsien luonnon tilan muutokset, 5) ihmisen aiheuttama häirintä ja 6) kielteiset ympäristöasenteet. Hankkeen tavoitteena on näiden ongelmien vähentäminen ja ratkaiseminen; projektiin kuuluu monipuolisesti erilaisia töitä seurantoineen. Mittavin kunnostustyö on Puurijärven (440 ha) umpeenkasvun ehkäiseminen kaivutöin ja vedenpintaa nostamalla. Eteläpäässä vedenpintaa on nostettu pääosin pato- ja pengerrystöin, avovesialaa on lisätty pohjoispäässä kaivutöin. Hanke on mittavin Suomessa koskaan tehty lintuvesikunnostus, ja sen kokemuksista sekä tuloksista on hyötyä vastaavia kunnostustöitä suunniteltaessa. Puurijärvi-Isosuon alueella on palautettu myös soita luonnontilaan. Muualla kunnostustyöt sisältävät umpeenkasvaneiden niittyjen raivauksia ja niittoja, ojien täyttöjä ja lampareiden kaivamista. Preiviikinlahden alueen Enäjärvellä on luotu uusi pesimäsaari linnuille kaivutöin. Hankkeen aikana on tehty alueille myös uusia palvelurakenteita (mm. lintutorneja, polkuja, opastauluja). Näillä on tärkeä merkitys retkeilyn aiheuttaman häirinnän vähentämisessä, mutta retkeilyrakenteet ovat tärkeä työkalu myös luontotietoisuuden ja suojelumyönteisyyden lisäämisessä. Ne tekevät luontoon tutustumisen helpoksi, ja niiden yhteydessä voidaan tarjota asiatietoa suojelun perusteista ja tavoitteista. Suojeluasenteisiin vaikuttaminen ja luontotiedon lisääminen aktiivisella tiedottamisella kuuluu hankkeen toimenpiteisiin. Kaikille hankkeen kohdealueille tehdään hoito- ja käyttösuunnitelmat. Puurijärvi-Isonsuon kansallispuistoa koskeva hoito- ja käyttösuunnitelman on jo julkaistu (2009, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja C 56). Suunnittelu on tehty ja tehdään osallistavana eli suunnitteluun otetaan mukaan alueen käyttäjät ja maanomistajat. Näin on mahdollisuus tunnistaa alueen suojelun ongelmat ja ratkaista niitä. Kokemäenjoen suistossa suunnitelmaan liittyvänä osana on selvitetty jokisuiston sedimenttien raskasmetallipitoisuuksia, niiden sijaintia sekä suiston kehityshistoriaa. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida alueella tarvittavat ja mahdolliset kunnostustyöt, kun jokisuiston luonnontilaa on aikanaan muutettu monin eri kaivutöin ja jokisuistoon tiedetään kulkeutuneen haitallisia aineita. Mahdolliset kunnostustyöt alueella tehdään hoito- ja käyttösuunnitelmaan perustuen vasta hankkeen jälkeen. Kokemäenjoen suistoon liittyvä alue on herkimpiä tulva-alueita Suomessa, ja tulvaherkällä alueella asuu noin 15 000 ihmistä. Tulvahaittojen vähentäminen siihen liittyvine maanmuokkaustöineen täytyy ottaa huomioon suunnitelman sisällössä, joten selvitys tukee myös alueen käytön suunnittelua. Hankkeessa ja sen vaikutusten arvioinnissa kiinnitetään erityisesti huomiota sosioekonomisiin vaikutuksiin eli asenne- ja mielipidevaikutuksiin sekä taloudellisiin vaikutuksiin. Ne selvitetään Turun yliopiston ympäristötutkimuskeskuksen työnä. Julkaistavan selvityksen sisällöstä ja tuloksista on hyötyä yleisesti myös muiden suojeluhankkeiden toteutuksessa. Projektikoordinaattori Tommi Lievonen Varsinais-Suomen ELY-keskus

183

Kirja.indd 183

2.12.2011 12:06:25

184

Kirja.indd 184

2.12.2011 12:06:26

KoKEmuKsia suistosta – KaisliKKo tihEnEE Teemu Salonen Kokemäenjoen suisto on pohjoismaiden suurin suistoalue. Se kätkee sisäänsä monenlaista elämää ja tarjoaa kokemuksia ja elämyksiä. Ihmisellä on pitkään ollut oma moninainen suhteensa jokeen. Se on tarjonnut ihmiselle taloudellista hyötyä sekä virkistysmahdollisuuksia. Tässä yhteydessä joku puhuu ekosysteemipalveluista, joku toinen taas puhuu paikasta rauhoittua ja viettää aikaa. Jokisuisto tarjoaa mielenkiinnon kohteen molemmille. Rannoilta löytyy omaleimaista kulttuuriperintöä ja toimintaa. Maatalous, teollisuus, kalastus ja metsästys ovat aikojen saatossa tarjonneet pää- tai sivutoimista tuloa ihmisille alueella. Aika on tuonut mukanaan uusia elinkeinoja ja muuttanut vanhoja elinkeinoja harrastuksiksi. Virkistyskäyttömuodot ovat laajentuneet, mutta myös vanhat virkistyskäytön muodot ovat säilyneet jokisuistossa. Korkean kaislikon keskellä kulkevat venereitit ja saarissa sekä mantereella sijaitsevat kesämökit, vakituiset asunnot ja muutamat teollisuuslaitokset muodostavat omaleimaisen ympäristön vapaa-ajan viettoon. Vuodenajat muuttavat jokisuiston ilmettä merkittävästi. Tuon kirjoituksessani esiin ihmisläheisen näkökulman Kokemäenjoen suiston elämään ja sen tarjoamiin elämyksiin. Tarkastelen tapahtumia suistossa eri vuoden aikoina ja eri näkökulmista. Teksti perustuu omiin havaintoihin, lähdekirjallisuuteen sekä suullisen tiedon keruuseen.

Kuva: Maija Erkolahti

185

Kirja.indd 185

2.12.2011 12:06:26

Kalamiehen kaveri. Lapintiira viihtyy jokisuistossa vähiin käyvien avovesipaikkojen äärellä. Kuva: Maija Erkolahti

rannalla nähtyä ja kuultua Kokemäenjoen suisto on ollut kautta aikain virkistyskohde, luontokohde, maisemakohde, lisätulon lähde sekä ruoka-aitta rannan asukkaille. Vuosisatojen ajan ovat rannan asukkaat liikkuneet Kokemäenjoen suistossa ja hyödyntäneet sen suomia mahdollisuuksia. Keväisin rantakaislikoissa käy melkoinen polske monien muuttolintujen etsiessä pesäpaikkaa ja kumppania tai vain levähtäessä matkalla pohjoiseen. Lintuja tullaan tarkkailemaan rannoille ja lintutorneihin. Kevään tuntua ja luonnon heräämistä eloon korostavat kutukalat noustessaan jokavuotiseen tapaansa mataliin rantavesiin. Kevät saa liikkeelle myös kalamiehet ja veneilyn harrastajat. 186

Kirja.indd 186

2.12.2011 12:06:27

Keväinen jokisuisto on vielä avoin. Kuva: Maija Erkolahti

Kesällä vesilinnut kasvattavat poikasiaan kaislikon suojissa, vesikasvit valtaavat juhannukseen mennessä suuren osan avovedestä, suistossa liikkuu mökkiläisiä ja paikallisia asukkaita nauttimassa kesäillan rauhasta. Moottoriveneliikenne keskittyy pääväylälle, mutta umpeen kasvamisen uhkaamat perinteiset reitit Karvianjuopa ja Laiskanränni ovat pienemmillä veneillä liikkuville tärkeitä reittejä. Myös kalamiehet viihtyvät kesäisessä jokisuistossa.

Syksyllä huviveneily ja kesämökkien käyttö vähenee. Suistossa liikkuvat kalamiehet ja metsästäjät. Kokemäenjoen suistossa on perinteisesti metsästetty vesilintuja, tarina kertoo paikalla käyneen ministeritason metsästysvieraitakin. Metsämiehet liikkuvat suistossa samoilla ruuhilla, joilla keväisin vietiin kalanpyydyksiä. Talven ja ensijäiden tullessa jäälle mielivät ensimmäisenä kalamiehet ja mökkiläiset. Jäällä näkee kulkuvälineitä potkukelkasta traktoriin. Vielä Tästä kuljettiin ennen veneellä, umpeenkasvanutta Karvianjaksaa muutama kalastaa talvisin jään juopaa juhannuksena. Kuva: Maija Erkolahti alta verkoilla ja koukuilla. Tämä sormia karaiseva harrastus on onneksi säilynyt näihin päiviin vaikka pyyntimiesten joukko onkin harventunut.

187

Kirja.indd 187

2.12.2011 12:06:28

188

Kirja.indd 188

2.12.2011 12:06:28

tunnelmointia Jokisuistossa miehenkorkuista kaislikkoa halkovat venereitit, joita myös juoviksi kutsutaan, ovat monin paikoin ainoita reittejä, joita veneellä voi kulkea. Sankka kaislikko tekee soutamisen ja moottoriveneellä liikkumisen mahdottomaksi näiden juopien ulkopuolisella alueella. Kapeat reitit eivät ole kovin kiivaasti liikennöityjä, mutta mökkisesongin ollessa parhaimmillaan voi näillä väylillä nähdä monenlaista liikkujaa. Juopien risteyskohdissa tulee joskus mieleen, että pitäisikö näihin paikkoihin asentaa liikennevalot, niin hyvin kaislikko peittää näkyvyyden. Kolareita en tiedä näissä paikoissa sattuneen ja muutenkin kohtaamiset ovat useimmiten varsin tuttavallisia ja hyväntuulisia. Muuan lauantaiiltana esittelin tamperelaisille vieraillemme suistoa veneellä. Oman kylän rantalavalla oli tuona iltana tanssit ja osa rannan asukkaista suuntasi sinne veneellä. Kapealla juovalla vastaantulijoiden kohdatessa täytyy veneen vauhtia laskea niin hitaaksi, että kuulumisten vaihtaminenkin onnistuu vauhdissa. Sisämaasta tulleet vieraamme ihmettelivät miten kaislikon kätköistä voi sieltä täältä löytyä niin paljon veneitä ja kaiken lisäksi jokainen tuntee toisensa. Itseäni viehättää ihmisten hyväntuulisuus ja kiireettömyys, joka huokuu suistossa liikkujista. Moni heistä tuntuu olevan siellä heille oikeassa paikassa vailla kiirettä minnekään. Nuotio luo tunnelmaa, sen äärellä kuulee hyviä tarinoita ja joskus tilannekomiikallekin on oma sijansa. Lähdimme eräänä elokuun 20. päivänä veljeni kanssa rantaan katsomaan sorsastuksen aloitustunnelmia. Sää oli sateinen ja parin tunnin kuluttua aloituksesta metsästäjiä saapui rantaan nuotiolle. Lähes jokainen metsästäjä totesi sään olevan kurja ja saalistakin oli kertynyt heikosti. Mollivoittoinen keskustelu alkoi vaihtua eväiden syöntiin, kun sivummalla istunut mies pyyhki vettä lippalakkinsa lipasta ja totesi rauhalliseen ääneen: ”Kyllä tämä aina kotiolot voittaa.”

Kohtaamisia Onkiminen on rentouttavaa puuhaa. Katse lepää kohoa katsellessa ja mieli rauhoittuu. Joskus onkimisen yhteydessä minua jopa huvittaa termi aktiivikalastus. Toisinaan huomaan salaa toivovani, että kala ei nappaisi ja saisin vain rauhassa seurata veden pintaa ja rannan elämää. Olen huomannut, että onkimies voi hiljaa istuessaan seurata vaikkapa piisamin puuhia rantakaislikossa. Se ui sulavasti pintaa pitkin ja nappaa järvikortenipun suuhunsa. Mihin lie kuljettaa, omaksi tai jälkikasvun ruuaksi kai. Niin hyvin piisami näyttää sopivan suomalaiseenkin maisemaan, että helposti sen unohtaa olevan vieraslajin, joka tuotiin Lyhyen päivän värejä, talvista maisemaa jokisuistosta. Kuva: Maija Erkolahti

189

Kirja.indd 189

2.12.2011 12:06:28

Suomeen 1900-luvun alussa. Onkohan ekosysteemi tehnyt piisamille vastaiskun vai mikä lie syynä siihen, että piisamit ovat monin paikoin kadonneet vesistöistämme. Piisamin mittavampi pyynti turkisriistaksi loppui jo 80-luvun loppupuolella. 90-luvulla alkoi piisamien kato. Vieraslajit ovat vakava uhka luonnon monimuotoisuudelle ja niitä ei saisi päästä luontoon. Niiden leviäminen tulisi estää sekä haitallisia lajeja vähentää.1 Tähän kehottaa mm. luonnonsuojelulaki. Piisami ei ole vieraslajeista haitallisimpia mutta sekin aiheuttaa paikallisia haittoja. Onneksi osa metsästäjistä pyytää haitallisimpia vieraslajeja kuten minkkiä ja supikoiraa jokisuiston rannoilta ja parantaa näin myös vesilintujen mahdollisuuksia onnistuneeseen pesintään. Ratkaisu pitäisi keksiä myös vesiruton ja muutaman muun kasvikuntaan kuuluvan haitallisen vieraslajin leviämisen pysäyttämiseksi. Naapurinmiehen muistan kertoneen juttua piisamista. He olivat nuoruudessaan ajelleet autolla jäällä ja nähneet piisamin seikkailevan jäälakeudella. Piisami oli ilmeisesti kadottanut avantonsa ja alkoi jo olla kohmeessa. Kaverukset tunsivat myötätuntoa piisamia kohtaan. Kylmän kangistama piisami oli helppo pyydystää autossa olleeseen putkikassiin. Kaverukset päättivät viedä piisamin rantasaunaan lämmittelemään, kun eivät muutakaan keksineet. Jonkin ajan kuluttua he olivat menneet saunalle katsomaan, josko piisami olisi toipunut orastavasta hypotermiasta. Näin oli käynyt ja kaverusten avattua oven he näkivät lastujen sinkoilevan saunassa piisamin järsiessä lauteita jo varsin hyvävointisena.

Kekseliäisyyttä Erään kevättalven pilkkiretkellä saimme todistaa ihmisen kekseliäisyyttä. Laiskuuttamme emme olleet jaksaneet kävellä kovin kauas rannasta eikä kalansaaliin suuruuskaan tainnut meille olla niin tärkeää. Tästä syystä ehdimme seurata rannan ja jäälakeuden tapahtumia. Kuulimme jäältä kummaa pärinää. Rantaa lähestyi jokin moottoroitu laite, jonka olemuksesta emme heti päässeet selville. Havaittavissa oli kaksi miestä istumassa jonkin reen tapaisen päällä, edessä istuva oli vastuussa laitteen suunnasta ja vauhdista. He ajoivat rantaan ja lastasivat reen täyteen lautoja ja valmistautuvat suuntaamaan taas jäälle. Lähdimme tutustumaan kulkuvälineeseen tarkemmin. Laite oli suomalaisen miehen kekseliäisyyden taidonnäyte. Reen eteen oli valjastettu vauhdin lähteeksi puutarhajyrsimen näköinen laite, jonka terä- ja pyörävarustusta oli sopivalla tavalla muokattu, jotta pito jäästä paranisi. Kaverukset istuivat lautapinon päällä ja käynnistivät laitteen, joka alkoi vetää rekeä ja eteenpäin laitteen rakenne huomioon ottaen huimalla vauhdilla. Tyyppihyväksyntää tuolla jääkiitäjällä ei varmasti ollut, mutta ihailtavalla vauhdilla lautakuorma katosi saaren taa.

190

Kirja.indd 190

2.12.2011 12:06:28

Kalajuttuja Todenmukaisuus on kalajuttujen tapauksessa varsin vaihtelevaa, mutta hyvän tarinan takana kuitenkin usein piilee jokin tapahtuma, jonka ympärille hyvä juttu rakentuu. Setämies kertoi pojankoltiaisena pitäneensä keväisin katiskaa läheiseen lahteen laskevassa ojassa. Katiska oli varsin tuottoisa, sillä lähes joka päivä hän sai sieltä yhden hauen, ei yhtenäkään päivänä enempää. Yhden hauen päiväsaalis oli nuorelle miehelle varsin hyvä saavutus. Niin hyvä, että hän sen vielä eläkepäivilläänkin muisti ja kertoi asiasta joskus muun turinoinnin lomassa naapurilleenkin. Totuus mahtavasta katiskasaaliista paljastui, kun naapuri tiesi paikallisen kalastajan joka päivä salaa vieneen verkkosaaliistaan pienimmän hauen nuoren miehen katiskaan, kiusallaan, leikillään tai muuten vaan nuoren miehen kalastusintoa ylläpitääkseen. Samaisen kalastajan poika oli ilmeisesti perinyt isältään taipumuksen pienten käytännön pilojen toteuttamiseen. Muistan itse hänen kerran verkoilta palattuaan suunnitelleen mahtavan kuoresaaliinsa sijoittamista naapurin katiskaan. Liekö hanke ikinä toteutunut mutta ajatus sinänsä oli minusta kuitenkin viehättävä. Ehkä edellisen innoittamana on omaankin päänuppiini poikavuosina ja joskus vähän aikuisemmallakin iällä juolahtanut toteuttamiskel- Kirjan taittajan oma kalastuskokemus Kokemäpoisia piloja. Eräänä keskitalven päivänä olimme enjoelta. Lahnaakin saa heittokalastamalla isolla potkukelkalla lumettomalla jäällä nauttimassa jerkillä - tosin ne saattavat tarttua kiinni vaikka pysrstöstään. Kuva: Sami Suominen. maisemista ja vauhdikkaasta kuntoilumuodosta. Muuan kalastajan verkkoavannon ohittaessamme huomasimme avannon vieressä jäällä ison mateen. Kala oli ilmeisesti kuollut verkkoon ja siitä syystä päätynyt jäälle odottamaan merikotkaa tai variksia aterialle. Muistin, että paluumatkalla ohittaisimme erään naapurinmiehen madekoukut. Mieleen juolahti kiero ajatus, jonka tuloksena nappasimme kampuraksi jäätyneen mateen potkukelkan kyytiin ja kuljetimme sen matkan varrella olevien madekoukkujen äärelle. Asetimme kalan pyydysavannon viereen ja uskoimme naapurin seuraavan kerran madekoukuille tullessaan ihmettelevän itsestään jäälle hypännyttä kalaa. Täytynee joskus ihan henkilökohtaisesti käydä kyselemässä josko naapuri tapauksen muistaisi. Voi myös olla, että merikotka ehti tehdä tyhjäksi ajatukseni mehevästä pilasta.

191

Kirja.indd 191

2.12.2011 12:06:28

Muitakin kommelluksia vesillä on sattunut. Lähdimme lokakuussa kaikki kolme sisarusta ajamaan moottorivenettämme kohti läheistä rantaa, jota käytimme veneen nostopaikkana. Monesti syksyisin vesi laskee matalalle ja kapealla väylällä voi joskus tulla pohjakosketuksiakin. Olimme jo ohittaneen väylän matalimmat kohdat ja lisäsimme vauhtia. Veneen päästyä matkavauhtiin pohjan alta kuului pamaus. Ensimmäinen ajatus oli uppotukki, toinen ajatus oli veneen mahdolliset vauriot ja keinot uintiretken välttämiseksi. Vene jäi pinnalle ja ryhdyimme hämmästelemään tilannetta. Veneen perässä huomasimme pinnassa valtavan hauen uimassa ympyrää. Kala näytti jahtaavan pyrstöään hölmistyneenä. Otus oli ilmeisesti lämmitellyt pintavedessä eikä ollut ehtinyt tai viitsinyt väistää lähestyvää venettä, tuloksena oli ilmeisesti aivotärähdys. Jonkin ajan kuluttua hauki rauhoittui ja lipui pikkuhiljaa pinnan alle meidän seuratessamme suut auki hämmästyksestä. Olen kuullut hirvikolareja tapahtuneen tiellä ja joskus vesilläkin, mutta täytynee ottaa käyttöön myös termi ”haukikolari”.

Jokisuiston maisemassa näkyvät niin luonnon kuin ihmisenkin käden jäljet. Kuva: Teemu Salonen.

192

Kirja.indd 192

2.12.2011 12:06:29

pohdintaa luonnonarvoista Syy ja seuraus, vaikutus ja seurannaisvaikutus eivät ole aina selviä asioita. Kokemäenjoen suiston kehittyminen nykyisenkaltaiseksi on mielenkiintoinen prosessi. Suiston muodostuminen itsessään on jo melko monimutkainen tapahtumaketju, jokien suistot ovat jatkuvassa muutoksen tilassa luonnostaan. Ekosysteemiin ovat jo vuosikymmeniä vaikuttaneet maan kohoamisen ja muiden luonnonilmiöiden lisäksi järvien säännöstely, vesivoimatalous, ruoppaukset, laiduntaminen, teollisuus, yhdyskunnat jne. Omasta lapsuudestani muistan avoimet rantaniityt ja valoisat rantametsiköt. Ne olivat muodostuneet karjan laidunnuksen myötä. Uskon, että monet suistoluonnon nykyisistä luonnonarvoista ovat sellaisia, että niitä ei voida säilyttää ilman ihmisen aktiivisia toimia. Nämä elinympäristöt tarjosivat elintilaa niille avoimien rantojen lajeille, joilla nykyisessä yhteiskunnassa alkaa olla pula elinympäristöistä.2 On helppo todeta, että osa Kokemäenjoen suiston luonnonarvoista on syntynyt ihmisen toiminnan ansiosta, osa taas siitä huolimatta. Minua ennen jokisuiston rannoilla kulkeneet ovat kertoneet, että 1956 valmistuneet Reposaaren maantiesilta ja pengertie ovat myös vaikuttaneet Kokemäenjoen suiston veden kulkuun. Enää eivät jäät lähde keväisin ”rytisemällä” kohti merta vaan sulavat paikoilleen. Samoin paikoilleen maatuvat myös vesikasvien jäänteet, jotka ennen kulkivat jäiden mukana kohti merta. Varmasti heitä ennen eläneet kertoisivat voimalaitostalouden mukanaan tuomista muutoksista. Minun sukupolveni luultavasti kertoo Pohjoisen satamatien mukanaan tuomista muutoksista mutta myös jokiveden puhdistumisen tuomista muutoksista. Kokemäenjoen suiston kaltaisen kohteen suojelemisen käytännön toteutus on vaikeaa. Jos haluamme säilyttää nykyiset luonnonarvot, meidän pitäisi pystyä tulevaisuudessa imitoimaan toimia, jotka ovat aikaansaaneet jokisuiston nykyisen tilan. Tilanteen jäädyttäminen nykyiselleen ei säilytä jokisuistoa nykyisellään ja osa jo tehdyistä ratkaisuista muuttaa jokisuistoa myös tulevaisuudessa. Suiston mataloituminen ja umpeenkasvu, joiden suurimpia syitä lienee mm. maankohoaminen ja joen mukanaan tuoman kiintoaineksen kertyminen pohjaan, ovat uhka ainakin linnustolle ja virkistyskäytölle.3 Rantojen ja venereittien umpeenkasvu ja mataloituminen herättävät tunteita ja vaatimuksia kunnostustoimille on esitetty monelta taholta. Suiston kunnostus voi parhaimmillaan olla kaikkia virkistyskäyttäjiä yhdistävä tekijä. Uskon myös, että mahdollistamalla kestävän käytön mukaiset virkistyskäytön muodot teemme jokisuistosta arvokkaan kohteen mahdollisimman monelle ihmiselle ja saamme mahdollisimman laajan hyväksynnän taiten valitulle luonnonsuojelun toteutustavalle.

193

Kirja.indd 193

2.12.2011 12:06:29

Kulttuuriperintöä Kulttuuriperinnön vaaliminen on tärkeää. Eri viranomaisilla on omat vastuualueensa kulttuuriperinnön saralla. Olen huomannut erityisesti aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisen olevan vaikeaa nykyisessä yhteiskunnassamme, jossa ihmisten liikkuvuus lisääntyy ja sukupolvien ketjut ovat vaarassa katketa. Ennen isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle siirtyneet taidot ja tavat katoavat tai unohtuvat helposti. Kokemäenjoen suistossa Karvianjuovan varressa on yksi poikkeuksellisen suuri yksittäinen kivi. Paikalliset nimittävät sitä Murmor-kiveksi. Nimi saattaa olla peräisin ruotsinkielen sanasta ”mormor”, joka tarkoittaa isoäitiä. Rannan asukkailla on kiven ohittaessaan ollut tapana hiljentää veneensä vauhtia ja tervehtiä kiveä nostamalla hattua. Vauhdin hiljentäminen on perusteltua jo siitäkin syystä, että venereitin reunassa on samaisessa kohdassa vedenalainen kivi, joka on koitunut monen potkurin kohtaloksi. Tapa tervehtiä yhtä ja tiettyä kiveä ei tiettävästi perustu järkisyihin mutta on mielestäni kulttuuriperintöä, jonka soisin säilyvän. Kivi edustaa jotain jo kauan paikallaan ollutta Murmor-kivi. Kuva: Maija Erkolahti ja pysyvää, se tuo tietynlaisen mittakaavajanan asioiden vertailuun. Jokisuisto on matalaa ja kaislikkoista. Jopa liikkuminen yleisesti käytetyillä mutta alati ruohottuvilla venereiteillä on hankalaa niin moottoriveneellä kuin soutaenkin, kaislikossa liikkumisesta puhumattakaan. Perinteisesti jokisuistossa on liikkumisessa käytetty tasapohjaisia ruuhia, joita nimitetään joissain lähteissä myös uikuiksi. Nämä ruuhet mahdollistavat pienen syväyksensä ansiosta liikkumisen matalassa vedessä. Ruuhta ei soudeta vaan sauvotaan eteenpäin. Tätä nimitetään myös lykkimiseksi tai forkkimiseksi. Ruuhen avulla on onnistunut kalanpyydysten kokeminen, tuulastus ja sorsastus. Rannan asukkaat ovat rakentaneet ruuhia itse, materiaalina on perinteisesti ollut puu. Tämä erikoistar194

Kirja.indd 194

2.12.2011 12:06:30

koitukseen tehtyjen veneiden teko on kulttuuriperintöä, joka säilyäkseen vaatii sen, että ruuhella on käyttöä. Itselleni olen rakentanut ruuhen säilyttääkseni jotain jo edeltäviltä sukupolvilta saatua tietotaitoa, mutta myös saadakseni itselleni oivallisen liikkumisvälineen harrastuksiini. Minun täytyy toki myöntää, että vesivaneri, kulmaraudat, tiivistemassat ja akkuruuvinväännin varmasti helpottivat työtäni verrattuna ensimmäisiin ruuhentekijöihin. Perinteinen ruuhi. Kuva: Maija Erkolahti. Koen iloa, jos pystyn hyödyntämään joitakin vanhoja tapoja tai taitoja ja sillä tavalla myös omalta osaltani säilyttämään kulttuuriperintöä. Uskon, että jotkut vanhat harrastukset, tavat ja toimintamallit voivat myös säilyttää suhdettamme luontoon tai muuhun ympäristöömme aidompana.

Viitteet 1 MMM 2011: 34. 2 Rassi et.al. 2010: 40, 84, 86 3 Birdlife Suomi ry 2011: 142 - 168

Lähteet Birdlife Suomi ry. Linnut Vuosikirja 2010. MMM 2011: Ehdotus kansalliseksi vieraslajiryhmiksi. Helsinki. Rassi Pertti, Hyvärinen Esko, Juslén Aino & Mannerkoski Ilpo (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus, punainen kirja 2010. Edita Prima Oy, Helsinki 2010. ISBN 978-952-11-3805-8, (nid./pbk.) ISBN 978-952-11-3806-5 (PDF).

195

Kirja.indd 195

2.12.2011 12:06:31

196

Kirja.indd 196

2.12.2011 12:06:33

yytErinniEmEn orgaaninEn FunKtionalismi Juha Hiedanpää

johdanto Alvar Aallon Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelma alkaa kuvalla Yyterin dyyneistä. Valinta ei ole yllättävä, sillä jo 1940-luvulla Yyterin sannat olivat tunnetuin yksittäinen kohde Kokemäenjokilaaksossa. Dyynien muodoista oli hyvä lähteä liikkeelle. Maisemaelementtien muodot ja läsnäolo ilmensivät suunnittelijan ammatillista näkemystä. Aalto korostaa Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelmassa niin inhimillisten toimintojen arkisuutta kuin maiseman orgaanisuutta ja rytmiä.1 Jokilaaksoa voidaan hänen mukaansa pitää ”yhtenä ainoana yhteiskunnallisena elimenä”2 ja olisi ”epäedullista kehittää Porin asemakaava-alueesta katkeamaton, perifeerisesti jokisuuntaan kasvava asuntoalue”.3 Aallon huomio oli rytmissä, hän kavahti jatkumoa. Aluesuunnitelman mukaan Porin ja naapurikuntien olisi hajotettava asutusta niin, että se muodostaisi asuntoalueiden ja peltojen rytmisen vaihtelun. Näin jokivarren asutus, pellot, metsäiset alueet, tiet ja naapurikunnat vuorottelevat ja muodostavat orgaanisen kokonaisuuden. Maiseman rakennepiirteet ja toiminnot erottuvat toisistaan. Aalto oli selkeän viivan mies, ja hänen pyrkimyksensä moderniin tarkkuuteen ja maankäytön orgaaniseen rationaalisuuteen on kirjoitukseni lähtökohta. Pohdin, miten eri toiminnot ja niiden orgaaninen kokonaisuus ovat läsnä nykyisessä Kokemäenjokilaakson maankäytössä, kun Aallon viivan kaunis selkeys on muuttumassa päällekkäisyyksiksi ja katkoksiksi. Tarkasteluni kohteena on Yyterinniemi, jota myös Aalto suunnitelmassaan käsitteli. Hän erotti Yyterin sannat ja 8 km2 metsäalueen yhteiseen käyttöön soveltuvaksi alueeksi. Hänen mukaansa Yyterin santojen alue täydentää Mäntyluodon asemakaavaa, joka koostuu pohjoisen teollisen toiminnan alueesta, keskikohdan asutuksen ja tiestön alueesta sekä eteläosan urheilu- ja vapaa-aika-alueesta. Aallon mukaan ”kaikki nämä muodostavat näin ollen ihanteellisen rinnakkaisyhteyden elämän eri muodoille.”4 Tarkastelen, millaisiksi pirstoutuneiden rajojen ja toimintojen moninaisiksi rytmeiksi Aallon visio on Yyterinniemellä kehittynyt. Yyterin sannat. Kuva: Esko Railo.

197

Kirja.indd 197

2.12.2011 12:06:34

Näkymää Yyteristä. Kuva: Tiina Leino.

aallon orgaaninen suunnittelunäkemys Esittelen Aallon suunnitteluotteen vain yleisluontoisesti. Nostan esiin jotain keskeisiä piirteitä ja kytken ne pragmatismiin sivuten samalla teorioita sosioekologisista järjestelmistä. Pyrkimykseni ei ole täysin tuulesta temmattu, sillä Aallon suunnittelunäkemys oli orgaaninen ja funktionalistinen. Hän korosti arkkitehtuurin ja biologian suhteen erityisyyttä. Käytännössä tämä tarkoitti luonnon elementtien tarkkaa ymmärrystä ja niiden dynamiikan huomioon ottamista maankäytön ja yhteiskunnan suunnittelussa. Aalto ei korostanut rajaa luonnon ja kulttuurin välillä. Humanistisella otteella hän kiinnitti huomiota niiden välillä tapahtuvaan materian ja merkityksen vaihtoon ja teknologioiden vaikutuksiin. Nykyternein ilmaistuna Aallon suunnittelunäkemystä voidaan hyvin luonnehtia sosioekologiseksi.5

198

Kirja.indd 198

2.12.2011 12:06:35

Kirmo Mikkolan mukaan pragmatismilla, jonka sanotaan olevan vaikutusvaltaisin yhdysvalloissa syntynyt filosofinen koulukunta,6 oli melkoinen vaikutus Aallon työhön.7 Mikkola kirjoittaa: ”Amerikan arvokkain lahja Aallolle oli pragmatistinen filosofia, joka karttoi vaikeita epistemologisia spekulaatioita turhina. Oppisuunnan mukaan väittämän totuus määräytyy seuraustensa perusteella. Jokainen teko tuottaa oman filosofiansa.”8 Ajanoloon Aallon innostus Yhdysvaltain tarjoamiin mahdollisuuksiin ja vapauksiin laantui kriittisyydeksi maan yhteiskunnallisia ja intellektuaalisia olosuhteita kohtaan.9 Hänen suunnitteluotteessaan on kuitenkin ainakin kaksi seikkaa, jotka tukevat olettamusta siitä, että Yhdysvalloilla ja pragmatismilla oli vaikutusta hänen työhönsä. Ensiksikin Aalto omaksui pragmatismista niin sanotun epäilyn filosofian, mikä on saanut kehittyneimmän muotonsa Charles S. Peircen (1839–1914) työssä.10 Aalto kirjoittaa: ”usein halveksittu epäilyn maailmankatsomus on kulttuuripanoksen ehdoton ehto…”11 Pragmatistisen metodin mukaan uskomukset ja niihin kiinnittyvät toimintatavat muuttuvat ja kehittyvät epäilyn, tutkimisen ja kokeilemisen kautta.12 Toiseksi pragmatismi tuki Aallon ajattelua siinä, että kokemukset (tai yhteiskunnan kehitys laajemmin) eivät muodosta harmonista jatkumoa. Kokemukset muodostavat häiriöisen ja yllätyksellisen mahdollisuuksien polun, joka voi johtaa tekniseen, intellektuaaliseen ja moraaliseen kasvuun ja kehitykseen.13 Elämänmuotojen mekanisoitumisen vastapainoksi Aallon pyrkimys oli pitää rakenteet orgaanisina, muuttuvaisina ja sellaisina, että suunnittelun tarkoitus olosuhteiden dynaamisuudesta huolimatta täyttyy. Jos ajattelu- ja toimintatavat kangistuvat rutiineiksi, muuntuvat mekaaniseksi jatkumoksi, kehityksen ja kasvun edellytykset pienenevät ja yllätyksiin varautuminen heikkenee. Aalto kirjoittaa: ”Mutta ehtona on, että joka hetki ja kaikissa elämän käänteissä olemme valmiit epäilemään ja kritisoimaan sekä käyttämään tekniikkaa sillä tavalla hyväksi, että kaiken sen mittapuuksi, minkä teemme, otetaan pienen ihmisen skaala ja hänen intressinsä.”14 Oikeastaan näistä kahdesta pragmatistisesta piirteestä on hahmotettavissa perusteet Aallon yhteiskuntanäkemykselle – järkiperäiselle, tasa-arvoiselle ja demokraattiselle kehitykselle. Aallon mukaan suunnittelun tehtävänä on luoda olosuhteita yhteiskunnalliselle kehitykselle. Tässä tehtävässä Aalto nostaa esiin kulttuurin (sivistyksen) ja sen merkityksen mekaanisen elämäntyylin ja yhteiskunnan kehittämispyrkimyksen ohjaajana. Ehtona kuitenkin on, että ”kulttuurikäsitettä ei ymmärretä eikä käytetä väärin. Se ei ole erillinen elämästä irrotettava ilmiö… kulttuuri on kudelanka joka kulkee kaikkien ilmiöiden läpi.15 Tämä oli niin ikään yksi John Deweyn (1859–1952) lähtökohdista.16 Dewey otti Aaltoakin orgaanisemman linjan. Hän korosti intellektuaalista ja moraalista kasvua, kumulatiivista tekemisen taitoa ja ymmärrystä tekemisten vaikutuksista ja alttiutta tapojen muuttamiseen.17

199

Kirja.indd 199

2.12.2011 12:06:35

Funktionalismin perusajatus on, että asiat olisi suunniteltava niiden tehtävää varten, täyttämään tietty tarkoitus.18 Funktionalistinen periaate pätee arkkitehtuuriin ohella tietenkin myös maankäytön ja laajemmin yhteiskuntasuunnittelussa. Suunniteltujen ratkaisujen ei ole vain toimittava käytännössä vaan tämän ohella niiden on täytettävä tarkoituksensa myös osana laajempaa yhteiskunnallista kokonaisuutta ja sen vakautta.19 Funktio ei toisin sanoen vain täytä jotain tarkoitusta vaan se myös pitää yllä joitain tiettyjä laajemman tason ominaisuuksia.20 Aallon omin sanoin Kokemäenjokilaaksossa ”sen sijaan on ilmiselvästi syntymässä aivan uusi, laaja, kaupunkikäsitettä korkeampi yhdyskuntaporras, jonka muodostaa laajalle alalle levinnyt teollisen, agraarisen, liikenneteknillisen ja sivistyksellisen toiminnan yhdistelmä: jossa asutuspisteet, tehtaat ja maanviljelys jne. ovat monimutkaisesti toisiinsa kietoutuneita eroittamattomasti läpi koko alueen.”21 Englantilainen antropologi Tim Ingold on lanseerannut käsitteen ”taskscape”.22 Maisemakäsitteestä poiketen se ei viittaa rakenteeltaan ja toiminnoiltaan eriytyneeseen näkymään, vaan Ingoldin tehtävämaisema koostuu toisiinsa limittyvistä tehtävistä joiden yrittäminen ja joista suoriutuminen synnyttävät maiseman. Maisema on tekemistä ja tapahtumista. Myös tehtävämaisemassa ovat läsnä yllätyksen, epäilyn ja kasvun ominaisuudet ja periaatteet. Yllätykset muokkaavat sitä, miten tehtäviä tilassa ja ajassa kulloinkin hoidetaan ja epäilyn poistaminen muuttaa tilan merkityksiä ja fyysistä maisemaa. Tehtävät ovat funktionaalisesti kytkeytyneet toisiinsa ja silloin kun kytkeytyneisyydessä on häiriöitä, syntyy yllätyksiä ja epäilyä. Yhden tehtävän suorittaminen mahdollistaa jonkun toisen tekemisen ja joku toinen mahdollisesti ulkoistaa ja kieltää jonkun toisen ja yhdessä toiminnot muodostavat kompleksisen maisemakokonaisuuden.23 Tässä on helppo nähdä yhtymäkohta Aallon suunnitteluotteeseen, orgaaniseen funktionalismiin. Jotkut ovat kuvanneet ympäristön, toimijan ja toiminnan suhteen luonnetta käsitteellä ruumiillistunut, ”embodied”.24 Tämä käy yksiin myös Aallon suunnitteluotteen kanssa.25 Käytännössä tämä tarkoittaa, että ”tehtävät” ja ”maisema” antavat tekemiselle perusteet ja luovat olosuhteet tekemisen onnistumiselle tai epäonnistumiselle. Yksilöt ovat osa tehtävien ja maisemaelementtien tarkoitusorientoitunutta vuorovaikutusta. Tekeminen korostuu suhteessa tietämiseen ja läpikäyminen korostuu suhteessa tekemiseen. Tehtävät luovat, pitävät yllä ja muuttavat maiseman ominaisuuksia ja piirteitä ja nämä maiseman ominaisuudet ovat hyvin pitkälti annettuja yksitäisille toimijoille, ne läpikäydään.26 Aallon suhde rationalismiin tulee tässä kohdassa mielenkiintoisesti esiin. Rationalismi sinänsä ei tietenkään ole inhimillinen ongelma. Ongelmaksi muodostuu pikemminkin se, että ihmiset yleensä tai yhteiskuntasuunnittelijat erityisesti eivät malta olla riittävän rationaalisia. Tällä hän viittaa haluttomuuteen ja kyvyttömyyteen ymmärtää erilaisten tehtävien, toimintojen

200

Kirja.indd 200

2.12.2011 12:06:35

Mäntyluodon Kallosta. Kuva: Esko Railo.

ja tarkoitusten suhteita ja niitä moninaisia vaikutuksia, joita niiden yhteen kietoutumisesta seuraa.27 Yhteiskuntasuunnittelijat näkevät heikosti niin funktioita kuin niistä kehkeytyviä suurempia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja rakenteita. Tätä tekemisten ja tapahtumien moninaisuutta tarkastelen tässä artikkelissani. En toisin sanoen tarkastele yksittäisten organisaatioiden, sidosryhmien tai suunnittelijoiden roolia ja merkitystä Yyterinniemen kehityksessä. Pyrin ymmärtämään ja tarjoamaan näkökulman pragmatismin, orgaanisen funktionalismin ja Yyterinniemen tehtävämaiseman ja sen dynaamisuuden ymmärtämiseksi.

yyterinniemen toiminnalliset kerrostumat Aallon mukaan Yyterinniemellä muodostuu ihanteellinen rinnakkaisyhteys elämän eri muodoille.28 Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Vasta noin 1500 vuotta sitten nykyisen Porin edustalla alkoi pilkistää merestä niemi. Jääkauden seurauksena maa kohoaa edelleen viidestä seitsemään millimetriä vuodessa.29 Maatilkun alkaessa saada muotoansa paikal-

201

Kirja.indd 201

2.12.2011 12:06:36

liset alkoivat kutsua sitä Ytteröksi, kauemmaksi saareksi. Ihmissukupolvien mukana saari kasvoi, mutta sen asuttivat ensiksi hylkeet. Ihminen kiinnostui alueesta paljon myöhemmin. Ensiksi ihmiset hyödynsivät maata eläintensä laidunnukseen ja paljon myöhemmin joutilaisuuteen. Teollisen toiminnan ja sahateollisuuden nousun myötä ihmiset alkoivat todenteolla muokata Yyterinniemen maisemaa. Erityisesti suomalaisen metsäteollisuuden alkuajat ja puutavaran kasvava vienti teollistivat Mäntyluodon maiseman. Satama oli luonteva sijoittaa Kokemäenjoen suistoon. Samaan jokisuuhun alkoi sijoittua myös sahateollisuutta. Myöhemmin myös laivanrakennus asettuivat Meri-Poriin. Teollinen toiminta tarvitsi myös työntekijänsä, ja vuosikymmenten mukana syntyivät asuinalueet Uniluoto sataman lähelle Mäntyluotoon, Halssi Ahlströmin sahan kupeeseen Pihlavaan, ja Kaanaa Vuorikemian naapuriin Yyteriin. Yyterinniemi teollistui ja asuttui, mutta luonnonmaisema pysyi suhteellisesti ottaen ennallaan, vaikka metsätaloutta aika ajoin varsin rankalla kädellä harjoitettiinkin.30 Myös muut lajit voivat aiheuttaa inhimillistä hämmennystä ja maiseman muutosta. Yyterinniemelle on asettunut aivan uusi tulokas, tähtikudospistiäinen (Acantholyda posticalis). Tähtikudospistiäisen parveilusta tehtiin ensimmäiset havainnot juhannuksen alla vuonna 2006, jolloin havaittiin vakavaa tuhoa noin 20 hehtaarin alueella. Pahiten syödyt männyt kuolivat 2007, mutta uusia toukkia ei tuolloin havaittu. Kesäkuussa 2008 alkoi uusi parveilu ja tuhot laajenivat. Kesäkuussa 2009 esiintyi erittäin voimakas parveilu, jonka seurauksena lähes 150 hehtaaria männikköä oli syöty lähes puhtaaksi. Vahingot laajenivat yksityismaille. Toukkien vaikutukset olivat dramaattiset. Vaikka kyseessä on ekologinen ilmiö, geologisilla muodostelmilla on roolinsa muutosprosessissa, sillä alueen erikoislaatuinen kuiva kangas on mahdollistanut Suomen ensimmäisen esiintymän.31 Metsää on hakattu kovalla kädellä pistiäistuhojen leviämisen estämiseksi. Maisemallisesti arvokkaalle alueelle on syntynyt miltei 200 hehtaarin aukko. Mahdollisesti 10 vuoden kuluttua Yyterinniemellä on vain nuorta taimikkoa. Näiden geologisten, teollisten ja ekologisten tapahtumien lomaan mahtuu myös paljon pientä ja arkipäiväistä tapahtumaa. Yyterinniemi on malliesimerkki siitä, miten mitä moninaisimmat toiminnot ovat läsnä yhtä aikaa. Tekemisen ja tapahtumisen muodot vaikuttavat toisiinsa kaiken aikaa. Näihin muutoksiin toiminnot reagoivat ja sopeutuvat. Luonnon prosessit ovat ainakin jossain määrin päämääräsuuntautuneita, mutta vasta ihmisen voidaan katsoa tuovan häiriöihin ja muutoksiin jonkin tarkoituksen. Tähtikudospistiäisen alta puut myydään. Kesämökkitontti palvelee eri tarkoitusta kuin metsämaa ennen kaavoitusta ja rakentamista. Ajoura avaa maastoon uudenlaisia mahdollisuuksia. Vaikka eliöt ja

202

Kirja.indd 202

2.12.2011 12:06:36

niiden tekemiset eivät sinänsä samalla tavalla toteuta inhimillisiä tarkoituksia, tavat joilla ihmiset eliöiden ja tapahtumien vaikutuksiin reagoivat sisältävät aina tavoitteellisuutta, mikä näin siirtyy myös eliöiden ja tapahtumien ominaisuudeksi. Tällaisissa yhteen kietoutuneissa tilanteissa toiminnot ja tapahtumat muodostavat tehtävämaiseman, joka kieltää ja tekee mahdottomaksi joitain tekemisiä samalla kun se luo edellytyksiä ja suorastaan kannustaa joihinkin toisiin. Kiellettyjä ovat alueet, joihin astuminen on tavalla tai toisella estetty. Aidat piha- ja teollisuusalueiden ympärillä hoitavat tätä virkaa. Pihamailla kulkemista koskevat rajoitteet ovat voimassa, vaikka aitaa ei aina olekaan rakennettu. Raja on yhteiskunnallinen konventio, eräänlainen sopimus. Mäntyluodon sata-

Alvar Aallon suunnittelemaksi arveltu puutavaravarasto Pihlavanlahdella. Kuva: Maija Erkolahti.

203

Kirja.indd 203

2.12.2011 12:06:37

Yyterinniemi Merkit

Retkeilyreitti Hiihtolatu

Ratsastusreitti A

Nuotiopaikka Lintutorni Passitorni Hirvenmetsästyksen passipaikat

Alueet

KIRRISANTA

Koiraranta

Golf-kenttä

Seipinkrooppi Karhuluodon kuopat Fatijärvi

HERRAINPÄIVÄT

HOTELLI

i ht

H i ih

Arvokkaat lintuvedet (4)

Natura2000-verkosto

Suojelualue (S)

SL 1

Kerinjärvi

Haventojärvet

4 SL

Ampumarata

VT2

R e tk

ly r

Po SELKÄMEREN rii KANSALLISPUISTOON n KUULUVA SL RIITSARANLAHTI RANTOINEEN

tti

Ampumarata

Satama-alue(L) Teollisuus- ja varastoalue (T)

Asuntoalue (A)

ENÄJÄRVI Hathurunoja

Luonnonsuojelualue (SL)

u Motocrossrata

LOMAKESKUS S

Hevosten ranta-alue (3)

n ee ar on sa to p o lu o Re än ty M

YYTERI

Rajoitetun käytön ranta-alue (2)

Ruutujärvi

Rantalomailualue (1)

Golf-kenttä Motocrossrata

Teollisuus

Preiviikinlahti

Mäntyluodon satama Technip Offshore Sachtleben Pigments Pihlavan Saha

SATAKUNTALIITTO km 0 0,5 1 2 SL 30.9.2011 204

PREIVIIKI Natura 2000-paikkatietokanta: SYKE, OIVA 13.5.2008

Kartta: Yyterinniemen moninaiset toiminnot.

Kirja.indd 204

2.12.2011 12:06:38

makin sai aitansa vasta hiljattain. Toinen suuri aidattu alue on Pihlavan sahan (entinen Ahlströmin saha) alue. Alueelle saa kuitenkin luotua silmäyksen Kokemäenjoen suiston puolelta, ja juuri tuosta näkökulmasta voi havaita Alvar Aallon suunnittelemaksi arvioidun teollisen rantarakennuksen. Myös Sachtleben Pigments (ennen Vuorikemia, sitten Kemira Pigments Oy) rajaa alueita pois yleisen käytön piiristä. Nämä rajoitukset huomion ottaen Yyterinniemen alue on mitä moninaisimmassa käytössä. Yyterinniemeä tehdään kaiken aikaa monin eri tavoin. Kaikkein pohjoisin hiekkarannan osa, Karhuluodon koiraranta, on esimerkki siitä, miten sallitusta luonnon käytön muodosta tulee ajan kuluessa paikallinen tapa. Porilaiset koiranomistajat tietävät koirarannan sijainnin ja tarkoituksen, vaikka sitä ei kartoissa virallisesti koirarannaksi kutsutakaan. Koirarannalla ihmiset kylpevät koirien ehdoilla. Siellä ei ihmismassoja liiku. Isojen hiekkadyynien jäädessä etelämmäs koiraranta ei ole aivan yhtä erityinen kuin Yyterin santojen alue etelämpänä. Ranta on erinomainen eläinten ja jälkien bongauspaikka. Jäljistä päätellen rannalla on vieraillut ilveksiä ja onpa alueella todennäköisesti piipahtanut myös susia. Valkohäntäkauriit saattavat houkutella petoeläimiä paikalle. Ihminen ei haista rannalla mitään erityistä, vain kostean rantahiekan. Ennen haisi Vuorikemian tehdas, mutta nykyään sekin on muuttunut miltei hajuttomaksi. Koirarannan eteläpuolella on Herrainpäivät. Paikallinen ironiantaju auttaa paikan luonteen ymmärtämisessä: alueen muodostavat hiekkaranta, työläismökkialue ja tervaleppäkorpi. Siellä on rauhaisaa viettää joutilaita päiviä. Alueen nimelle on esitetty kaksi mahdollista alkuperää. Yhden tarinan mukaan alueella on entisaikoina pidetty jonkinlaisia käräjiä. Tätä tukee se, että vielä 1900-luvun alussa siellä sijaitsi kivirinki, jonka äärellä oli hyvinkin voitu keskustella ja selvittää asioita. Toisen – ja arkisemman – tarinan mukaan porilainen herrasväki on viettänyt silloisella saarella vapaa-aikaansa.32 Alueen henki on pysynyt rentona. Herrainpäivien itäpuolella on viimeiset parikymmentä vuotta ollut golf-kenttä ja mökkialueen eteläpuolella alkavat Yyterin sannat. Yyterin sannat muodostavat arvokkaan maisema-alueen ja ne ovat geologisesti merkityksellisenä dyynimuodostelmana suojeltu. Tuhatviisisataa vuotta sitten pienenä pintahäiriönä merestä pilkistänyt Keisarinpankki hallitsee nykyään maisemaa. Dyynien materiaali on rantavoimien ja tuulen lajittelemaa hienoa harjuhiekkaa ja -hietaa, joka koostuu pääosin kvartsista. Yyterin dyynialue on poikkeuksellisen edustava. Merenalainen harjumuodostuma tarjoaa runsaasti materiaalia ja ranta on loivapiirteinen ja avoin vallitsevien tuulten suuntaan länteen.33 Yyterin santojen loiva ja matala merenpohja lisäävät lentohiekkaalueen virkistyksellistä erityisyyttä.

205

Kirja.indd 205

2.12.2011 12:06:38

Hotelli valmistui Yyteriin 1974, mutta se ei ole milloinkaan menestynyt kaikkein parhaimmalla tavalla. Talvella ihmiset eivät viihdy rannalla eikä hulppeille kehitysideoille ole tullut lupaa tai rahaa. Toki paikalliset virkistäytyvät hangilla, mutta suurten ihmismassojen houkuttelijaksi talvisista dyyneistä ei syystä jos toisesta ole. Kesällä Yyteri on omaa luokkaansa. Vallitsevat länsi- ja lounaistuulet puhaltavat avomereltä esteettä kohti Yyterin santoja. Tuuliolosuhteiden erinomaisuuden ovat huomanneet niin purjelautailijat ja liitovarjolentäjät kuin dyynikasvillisuuskin, esimerkiksi rantavehnälle dyynit tarjoavat elinympäristön. Samalla kasvi sitoo dyynit paikoilleen. Tuuli pitää huolen siitä, että dyynit hiljalleen siirtyvät. Ranta on koonnut jokakesäiset rantalentopallo- ja rantajalkapallotapahtumat, joista viimeksi mainittu on ekologisten vaikutustensa vuoksi siirretty kaupunkiin, Porin raviradalle. Dyynikasvillisuus ei kestä hallitsemattomia ihmismassoja. Siksi eivät dyynitkään. Kansallisesti tunnetun harrastus- ja virkistäytymisrannan eteläpuolella on ranta nudisteille, naturisteille. Nudistirannan puuhamiehenä toimi 80-luvulla paikallinen kunnallispoliitikko Ilmari Holmlund. Alun perin nakuranta piti rakentaa Yyterin edustalla olevalle Munakarille. Luonnonsuojelijat estivät kuitenkin lintusaaren muuttamisen naturistisaareksi. Nudistiranta lakkasi virallisesti olemasta uuden järjestyslain kumotessa kaupunkien ja kuntien järjestyssäännöt vuonna 2003. Porin kaupunki jätti kyltit ja tolpat paikalleen muistoksi vanhasta aikakaudesta. Alueen rajat ovat yhä nähtävillä. Jo järjestyssäännön nakurantapykälässä korostettiin, että alasti uiminen on kiellettyä, mutta ei pykäliä ole aina noudatettu. Nyttemmin ranta on vakiinnuttanut paikkansa osana Yyterinniemen monimuotoista käyttökulttuuria. Jos koirille, työläisille, urheilijoille ja perheille on omat rantansa, porilaisen tasavertaisuusperiaatteen mukaan totta kai myös hevosille pitää sellainen olla. Muiden rantojen ohella hevosranta on kaupungin hyväksymä ja luonnonolosuhteiden kannustama paikallinen tapa. Hevosrannan tulevaisuudesta käydään tavan takaa keskustelua, mutta vielä hevosten uittamista ei ole kielletty. Ratsastajille kiitolaukka matalassa rantavedessä on erityinen kokemus, jonka kieltäminen veisi Yyterinniemen ratsastuksesta olennaisen vivahteen. Yyterinniemen polkuverkoston lomassa kulkee myös merkittyjä ratsastusreittejä. Yyterin kartano, ratsastuskoulu Castellon ja Harrastepankin ratsastustila ovat isoja maastoratsastuksen järjestäjiä, joiden jakamat ratsastusreitit puikkelehtivat niemellä aina hevosrantaan asti. Talviset dyynit Yyterissä. Kuva: Anne Savola.

206

Kirja.indd 206

2.12.2011 12:06:38

207

Kirja.indd 207

2.12.2011 12:06:39

Yyterin lietteet on t채rke채 lintujen havainnointipaikka. Kuva: Esko Railo.

208

Kirja.indd 208

2.12.2011 12:06:40

209

Kirja.indd 209

2.12.2011 12:06:41

Myös linnuilla on tehtävänsä Yyterinniemen maisemassa. Yyterin lietteet ja Preiviikinlahti ovat yksi Satakunnan, Suomen ja koko Skandinavian merkittävimmistä lintualueista. Arvokkaat vesilintujen ja kahlaajien suosimat pesimäalueet ja arktisten kahlaajien muutonaikaisina levähdysalueina tunnetut ja tunnustetut ranta-alueet kuuluvat luonnollisesti Natura 2000 suojeluohjelmaan ja heinäkuusta 2011 alkaen Selkämeren kansallispuistoon. Alueella on useita luonto- ja lintudirektiivissä mainittuja Suomen oloissa harvinaisia luonnonalueita. Preiviikinlahden Natura-alue on 5552 hehtaaria. Natura-alueella vesilintujen metsästys on tietyin edellytyksin ollut sallittua. Natura-alueen maat ovat pitkälti yhä edelleen yksityisessä omistuksessa, sillä valtio omistaa Natura-alueista vain noin 40 %. Vaikuttaa siltä, että yksityiset ovat halunneet pitää kiinni omistusoikeudestaan rannan vesijättöön. Sinänsä syy voi olla varsin yksinkertainen: Jos perusti esimerkiksi hehtaarin yksityisen suojelualueen, sai korvauksena 80 euroa tai vaihtoehtoisesti, jos valtio pakkolunasti saman hehtaarin, sai korvauksena 73 euroa. Kannuste toimi tiettyyn suuntaan. Preiviikinlahti päättyy Kuuminaisten niemeen, jonka omistaa yksityinen maanomistaja. Kokemäenjoen suisto, joka sijaitsee Yyterinniemen itäpuolella, on Suomen toiseksi suurin suisto ja yksi pohjoismaiden merkittävimmistä kosteikoista. Luontodirektiivin perusteella suistossa on suojeltu 2885 hehtaaria Natura-2000 verkostoon kuuluvaa aluetta. Suiston etelärannalla oleva Fleiviikin niitty on Etelä-Suomen laajin ja arvokkain jatkuvasti laidunnettu jokisuistoniitty ja ainutlaatuinen koko Suomessa. Suistossa metsästetään sorsia ja pienpetoja. Pysyvä osa infrastruktuuria on myös Preiviikinlahden retkeilyreitti. Yyterinniemeä pitkin rannan tuntumassa kulkeva polku päättyy Ooviikiin, Preiviikinlahden etelänpuoleiselle rannalle. Reitin haara ulottuu suiston puolelle, Pihlavanlahdelle. Reilu kaksikymmentä kilometriä pitkä reitti kokoaa lenkkeilijöitä, patikoijia ja pyöräilijöitä ja se sivuuttaa monta toiminnallista risteyspaikkaa. Retkeilyreitin sivussa niemellä puikkelehtii kymmeniä kilometrejä voimakkaasti käytettyjä polkuja, joista on ajanoloon tullut varsin olennainen osa luonnossa liikkumisen infrastruktuuria. Yyterin piikki juostaan vuosittain Yyteristä Porin keskustaan. Kesällä 2004 tehdyn kävijäselvityksen mukaan alueella harrastetaan erityisesti kävelyä (noin puolet haastatelluista kävijöistä), uimista, auringonottoa, lintuharrastusta, eväsretkeilyä, suunnistusta ja juoksua.34 Auringonottoa lukuun ottamatta toiminnot levittäytyvät Yyterinniemen alueelle. Myös maastopyöräilijät ja suunnistajat ovat löytäneet Yyterinniemen. Motocrossiakin voi harrastaa. Ampumisen tarvetta voi tyydyttää siluettiammunnalla jousella tai tuliaseilla ampumaradalla. Luonnollisesti nämä moninaiset toiminnot ja

210

Kirja.indd 210

2.12.2011 12:06:41

niiden vaikutukset osuvat aika ajoin kohdakkain. Vain harvoin virkistäytyminen kuitenkin synnyttää toimijoiden kesken riitoja. Vapauttaan harjoittaessaan ihmiset mieluusti väistävät toinen toistaan. Linnuista kaikkein vaikuttavin on ollut etelänsuosirri (Calidris alpina schinzii), joka lopullisesti organisoi porilaiset lintuharrastajat. Lintukannan heikentyminen vaikutti myös siihen, että Kokemäenjoen suiston ja Preiviikinlahden rantaniittyjä alettiin kunnostaa vuonna 1987. Etelänsuosirri oli linnuista kaikkein uhanalaisin. Se nousi lintujen suojelutyön symboliksi. Tätä nykyä Meri-Porissa on seitsemän lintutornia ja kuusi lavaa. Haastatellun lintuharrastajan arvion mukaan kaikkein suosituimmalla Yyterin lietteiden lavalla on vuosittain noin 10 000 käyntiä. Suiston puolen Teemuluodon lintutornissa käyntejä kertyy vähemmän. Yyterinniemi on lintuharrastajalle aivan erityinen, koska ”siellä voi aina nähdä jonkun lentävän”.

Kohtaamisia Yyterinniemellä. Kuva: Esko Railo.

211

Kirja.indd 211

2.12.2011 12:06:43

Toisaalta Yyterinniemen molemmin puolin ammutaan runsaasti vesilintuja. Suistossa metsästää syksyisin lukematon määrä linnustajia sorsia ja muita riistalintuja. Paikalliset tietävät elokuun 20 päivän merkityksen. Luonnonsuojelu asettaa linnustukselle rajoituksia. Metsästäjien mukaan luonnonsuojelu on hankaloittanut linnustusta erityisesti Preiviikinlahden puolella. Yllättävästi pienpetojen metsästys kytkeytyy linnustukselle asetettuihin rajoitteisiin. Jotta rantojen ja rantaniittyjen pesintä onnistuisi, minkin ja supikoiran kantoja on säädeltävä. Toisin kuin sorsastus, pienpetojen metsästys on menettänyt kovasti arvostustaan sitten 1970-luvun. Yyterinniemen monipuolinen käyttö vaikuttaa pikemminkin hirven ja muiden hirvieläinten metsästykseen kuin lintujen tai pienpetojen. Yyterinniemen hirvenmetsästyksellä on pitkät perinteet. Metsästysseuroista Yyterin Erä ry on ollut ”herraseuran” maineessa. Siinä vaikutti teollisuussuku Rosenlewien jäseniä ja muita paikallisia merkkihenkilöitä. Rosenlewien omistusjärjestelyjen kautta suuren osan Yyterinniemen maa-alasta omistaa nykyään UPM-Kymmene. Yhtiö on vuokrannut miltei tuhat hehtaaria metsästysmaata Yyterin Erä ry:lle, jolla on vuokralla jonkin verran myös Kemiran ja kaupungin maita. Yyterinniemellä metsästävät myös Lännen Erästäjät ry ja Kuuminaisten metsästyseura. Lännen Erästäjät ry:llä on suuret metsästyspinta-alat, yhteensä 7500 hehtaaria, joista kaupunki on vuokrannut seuralle miltei neljänneksen. Seuran maat ulottuvat Riitsaranlahden tieltä ja Enäjärveltä kaupunkiin asti ja pohjoisessa Reposaaren pengertielle. Myös Kokemäenjoen luodot kuuluvat seuran metsästysmaihin. Metsästysmaiden sijainnin vuoksi turvallisuuteen joudutaan kiinnittämään erityistä huomiota. Porin kaupunki edellyttää Yyterinniemen seuroilta erityistä turvallisuussuunnitelmaa. Hirvieläinten metsästyksessä kaikki ampuminen tapahtuu tornista, jolloin luodin lentorata on alaspäin. Retkeilyreitin tai vakiintuneiden ratsastuspolkujen yli ei myöskään ammuta.

häiriöpolitiikka yyterinniemellä Yyterinniemi ei ole maankäytön suunnittelijan paratiisi. Aallon kavahtamaa toimintojen harmonista jatkumoa ei Yyterinniemellä ole ollut. Kaikki tarkoitukset ja toiminnot eivät ole sopeutuneet omaehtoisesti ja juostavasti toisiinsa. Niiden yhteensovittaminen ei sekään ole aina ollut kivutonta. Yllätykset, epäily ja tehtävien muutokset ovat nostaneet erilaisia hankauksia esiin ja samalla pitäneet vuorosuhteet notkeina. Ristiriitoja on syntynyt monesta syystä, mutta erityisesti koska teollinen ja maa- ja metsätaloudellinen ajattelu eivät ole aina ongelmitta kohdanneet virkistäytyjää ja luonnonsuojelua. Monilla tekemisillä vaikuttaa olevan aivan erityinen toiminnallinen asema Yyterinniemellä. Ne kokoavat yhteen eri toimi212

Kirja.indd 212

2.12.2011 12:06:43

joita muodostaen toiminnallisia ryhmiä, joilla kullakin on oma roolinsa ja merkityksensä alueen tekemisten suuntaajana ja toimintojen suhteiden vakauttajana.35 Preiviikinlahden Natura 2000-alueen perustaminen ja sen vaikutukset metsästykseen, kalastukseen ja muuhun luonnon käyttöön aiheuttivat jännitteitä ja sanaharkkaa ympäristöviranomaisten ja kansalaisryhmien välillä. Alkuperäinen hoito- ja käyttösuunnitelman laadinta rakentui kategorisen metsästys- ja kalastuskiellon varaan. Näiden luonnonvarojen hyödyntäjät kiivastuivat ja kysyivät ympäristöviranomaisilta, millaisia suojelun perustana olevia luonnonarvoja metsästys ja kalastus tarkalleen ottaen uhkaavat. Metsästäjät pyrkivät siirtämään todistustaakan alueelliselle viranomaiselle. Riidan selvittämiseksi viranomaiset aloittivat yksityiskohtiin ulottuvat kahdenkeskiset neuvottelut niin kalastajien kuin metsästäjienkin kanssa. Keskustelun tuloksena hoidon ja käytön suunnitelmaan tarkoitettuja ehtoja lievennettiin.36 Asioista ei sovittu kertakaikkisesti vaan luonnonvarojen hyödyntämisestä sovitaan määräajoin. Riista- ja kalastusasiat ovat viime aikoina olleet jälleen ajankohtaisia. Preiviikinlahti on osa Selkämeren kansallispuistoa. Kansallispuistoissa metsästystä säännellään yleensä tiukemmin kuin muilla suojelualueilla ja Natura 2000-alueilla. Riitsaranlahdella Selkämeren kansallispuisto ulottuu aivan Lännen Erästäjien ja Yyterin erän jahtimaiden tuntumaan. Kansallispuistolla on seurojen mukaan vaikutuksensa hirvieläinten metsästykseen. Perustamispäätöksen mukaan Yyteriniemellä kansallispuistossa saisi ajaa hirviä, mutta ei ampua. Käytäntö on voimassa myös monissa muissa kansallispuistoissa. Metsästyksen rajoittuminen aiheuttaa metsästysteknisiä muutoksia, kun kansallispuiston alue joudutaan kiertämään. Näin lintujen- ja rantaelinympäristöjen suojelu heijastaa vaikutuksensa myös metsästykseen. Metsästäjät ja kalastajat eivät suinkaan ole ainoita, jotka osaavat ja uskaltavat haastaa viranomaisia Yyterinniemellä. Myös viranomaiset haastavat toisiaan. Myös nämä jännitteiset suhteet kumpuavat Meri-Porin luonnonarvoista. 2000 luvun puolivälissä Porin kaupunki yritti irrottaa osan Karhuluodon koirarannan ja Mäntyluodon tien välisestä joutomaasta asutuskäyttöön. Asuinalue oli suunnitteilla, mutta alueellinen ympäristökeskus ja Satakuntaliitto kaatoivat hankkeen. Perusteena ei käytetty koiria tai niiden hyvinvointia vaan sitä, että suunnitelma oli vahvistetun seutukaavan virkistysaluevarauksen vastainen ja lisäksi asiaan vaikutti läheinen satamatoimintojen alue ja merkityksellinen tervaleppäkorpi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä koirat noutavat frisbeetä Karhuluodon rannalla vieläkin. Eivät noutaisi jos talot olisi rakennettu.

213

Kirja.indd 213

2.12.2011 12:06:43

Viranomaiset olivat vastakkain myös silloin kun riideltiin Kokemäenjoen suiston Naturaalueista osana Meri-Porin yleiskaavaa. Suistoalueella on voimassa Satakuntaliiton laatima seutukaava 5. Kaavaa ei kuitenkaan ole vahvistettu Pihlavan länsipuolen Natura-2000 alueiden osalta, jota edelleen koskee seutukaava 2. Meri-Porin osayleiskaava on vuodelta 2000, mutta Natura 2000 alueilla on voimassa vuoden 1984 yleiskaava KHO:n ratkaistua Lounais-Suomen ympäristökeskuksen valituksen.37 Ongelmalliset suhteet näkyvät kaupungin penseytenä joitain ympäristöhankkeita kohtaan. Kokemäenjoki Life ei saanut kaupungilta kannatusta, vaikka sittemmin rahoituksen saaneeseen hankkeeseen kirjoitettiin runsaasti EU:n rahoittamaa rantojen kunnostustyötä esimerkiksi Pihlavanlahdella. Myös teollisuus on osallistunut häiriöiden aiheuttamiseen Yyterinniemellä. Jo 1970-luvun puolivälissä, mutta erityisesti 1980-luvun alussa Vuorikemia ja luonnonsuojelujärjestöt olivat vastakkain. Olemme kuulleet silmättömistä silakoista. Vielä tänä päivä Porin edustan merialue on paikoin huonossa kunnossa.38 Tuotantolaitos on vuosien saatossa ja markkinatilanteiden muutoksissa kehittänyt toimintansa ympäristöystävällisyyttä jopa rivakammin kuin lainsäädäntö on edellyttänyt. Prosessia ovat auttaneet lukuisat keksinnöt, joiden mukana entisestä tuotannollisesta jätteestä on kyetty kehittämään raaka-ainetta. Esimerkiksi tuotantolaitoksen ferrokromikuonasta on valmistettu jäteveden puhdistuskemikaalia. Muutama vuosi sitten metsähallituksen liikelaitos Morenia sai liikettä aikaan monissa Yyterinniemen toimijoissa. Morenia esitti suunnitelman, jonka mukaan Porin edustalta imuruopataan kymmenen vuoden aikana kolme miljoonaa kuutiota merihiekkaa. Suunnittelualue on Yyterin harjujatketta. Koska kaivaminen tuhoaisi dyyniä, se tuhoaisi vielä tulossa olevaa kulttuuria ja kulttuurisia mahdollisuuksia. Lyhyemmällä aikavälillä kaivamisen epäiltiin tuhoavan silakan kutualueita ja mahdollisesti samentavan Yyterin edustan meriveden ja aiheuttavan imagotappiota Yyterille. Selkämeren kansallispuiston perustaminen vei perusteet merihiekan nostolta ja hankkeesta on päätetty luopua. Kaikki häiriöt eivät myöskään ole ihmisten aiheuttamia. Eläinten – tai kuten nykyään yleensä sanotaan, ei-inhimillisten eläinten – ja ihmisten väliset vuorosuhteet Yyterinniemellä ovat mitä moninaisimmat. Eläinten läsnäolo vaikuttaa aina ja monin tavoin ihmiseen. Joskus eläimen vaikutus on erityisen suuri. Näin on ollut esimerkiksi etelänsuosirrin ja merimetson (Phalacrocorax carbo) kohdalla. Samoin ihmisen toiminta (tai ihmisen toimimattomuus) vaikuttaa eläintoimintoihin. Joskus vaikutus on erityisen suuri, kuten on esimerkiksi etelänsuosirrin ja tähtikudospistiäisen kohdalla. Vaikutukset ovat aina välittyneitä ja yleensä ne tavalla tai toisella kertautuvat. Eläin toisin sanoen vaikuttaa ihmisen tekemisten kautta toisen eläimen elinolosuhteisiin, joka edelleen vaikuttaa samoihin tai

214

Kirja.indd 214

2.12.2011 12:06:43

toisiin inhimillisiin tekemisiin. Etelänsuosirrin elinolojen suojelutoimet kutsuivat ylämaankarjan laiduneläimeksi Preiviikinlahdelle, mikä on lisännyt retkeilyreitillä kulkevien luonto- ja maisemakokemuksia. Toisaalta tähtikudospistiäisen aiheuttamien hakkuiden seurauksena muutaman vuoden kuluttua Yyterinniemellä on runsaasti hirvelle sopivia laitumia. Eläimet, hyönteiset ja muut luonnonolosuhteet ovat osa tilannekohtaista ja aika ajoin haurastakin toiminnallista järjes- Ylämaan karjaa Kuuminaisissa. Kuva: Esko Railo. tystä. Yhtä kaikki inhimilliset tehtävät ja tarve niiden suorittamiseen ovat aiheuttaneet jännitteitä Yyterinniemen maankäytössä. Toiminnallisten ryhmien kollektiiviset intressit eivät ole aina helpottaneet tehtävien sovittamista yhteen. Esimerkiksi luonnonsuojelun ja ekologisesti arvokkaiden toimintojen sovittaminen yhteen muiden tehtävien kanssa on pääsääntöisesti ollut hankalaa. Arkipäivän tehtävien ja askareiden tasolla ongelmia ei niinkään ole ollut. Jännitteet ovat näyttäneet syntyneen siitä, kun tehtäviä on osoitettu, annettu tai osoitettu joillekuille. Uudet tehtävät ovat tavan takaa haastaneet yhteiselon Yyterinniemellä. Aallon toive siitä, että ”kaikki nämä muodostavat näin ollen ihanteellisen rinnakkaisyhteyden elämän eri muodoille” on jollain tasolla toki toteutunut, mutta vakavia haasteitakin on edelleen olemassa. Lopuksi on syytä kiinnittää huomiota eräisiin kriittisiin seikkoihin, jotka Aaltoa mukaillen ovat luonteeltaan nimenomaan orgaanisia ja funktionaalisia.

sovun ja sopeutumisen rajapinnalla Toisiinsa kietoutuvat tehtävät ja toiminnot ja niiden aika-ajoin jännitteiset keskinäissuhteet luovat tarpeen miettiä alueen maankäytön suunnittelun periaatteita uudella tavalla. Suunnitteluperiaatteita uudistamalla ei kyetä eikä liene tarpeen yrittääkään luoda tehtävien kehityslinjoille harmonista jatkumoa. Se ei ole mahdollista. Maankäytön suunnittelun ajattelutapojen hienoinenkin uudistaminen toimintoja eli funktioita ymmärtävään suuntaan voisi edesauttaa Aallon tunnistaman korkeamman yhdyskuntaportaan kehittymistä. Edellytyksenä olisi, että erilaisten toiminnallisten ryhmien annettaisiin keskenään tunnistaa ja ratkoa tehtävien, toimintojen ja tarkoitusten ongelmallisia keskinäissuhteita. Näinkään vaatimaton suunnitteluotteen uudistaminen ei ole helppoa eikä kaikkien mielestä varmaan edes tarpeellista. Katson silti asiakseni nostaa esiin muutaman seikan. 215

Kirja.indd 215

2.12.2011 12:06:43

Kohteesta toimintoon – ekosysteemipalvelut Kuten Aalto osoitti, rajat voivat olla epätarkkoja rajavyöhykkeitä, joissa tapahtuu monenlaisia rajan kummankin puolen elämään vaikuttavia asioita. Rajat voivat olla symbolisia, jolloin ne ovat läsnä yhteiskunnallisina sopimuksina ja rakenteina. Rajat tehtävien ja toimintojen välillä ovat erityisen hämäriä. Rajojen veto tehtävämaisemassa ei ole helppoa. Siksi Yyterinniemen kaltaisessa kompleksisessa tehtävämaisemassa Aallon kritikoimalla tekno-rationalismilla on varsin pienet selviytymismahdollisuudet. Tekno-rationalismin ideana on esimerkiksi ollut rajata tehtävät – kohteiden käytettävät ja suojeltavat piirteet – toisistaan. Tiettyyn rajaan asti eri tekemisiä ja tapahtumia saadaan toki eroteltua tapahtumaan omilla alueillaan tai toimintojen intensiteettiä rajattua – nudistit pääosin pysyvät naturistirannalla ja lintujen pesintää ei yleensä suojelualueilla häiritä – mutta orgaanisen funktionalismin näkökulmasta tilanteita ei saa näin ollenkaan haltuun. Suunnittelun ja hallinnan kohteina eivät ole tietyt kohteet ja niiden ominaisuudet tai käyttäjät vaan toisiinsa limittyvät ja rajapintoja ylittävät toiminnot ja tapahtumat. Näkökulma muuttuu orgaaniseksi funktionalismiksi, mitä ajattelutapaa myös esimerkiksi Yrjö Haila on viime aikoina kehitellyt.39 Huomion kiinnittyminen kohteista ja käyttäjistä toimintoihin ja tekemisiin, siirtää katseen laajempaan kokonaisuuteen. Toki käyttäjätkin tärkeitä ovat, mutta olennaisinta on tarkastella sitä mikä maisemassa käyttäjiä kulloinkin houkuttelee ja mikä työntää pois – sitä millaisia hyötyjä ja hyötyvirtoja ympäristö tai maisema tuottaa ja miten näitä hyötyvirtoja voidaan vaalia ja kehittää. Tässä yhteydessä on luontevaa puhua viime aikoina runsaasti huomiota saaneista ekosysteemipalveluista.40 Niistähän myös Yyterinniemellä on kysymys.41 Yyterinniemi on täynnä ekososiaalista potentiaalia ja tuottaa lukemattoman määrän erilaisia ekosysteemipalveluita, joista osa kytkeytyy suoraan tehtävämaisemaan ja osa eletään ja koetaan epäsuorasti. Palvelut edesauttavat hyvinvointia ja sen ylläpitoa ja kehittymistä. Orgaanisen funktionalismin näkökulmasta katse kääntyy sosioekologisiin toimintoihin ja hyötyvirtoihin ja tarkastelu kohdistuu siihen, miten erilaisissa tilanteissa niin toimintoja kuin palveluita kyettäisiin pitämään yllä ja tarkoituksenmukaisella tavalla vahvistamaan. Aallon ja Deweyn ideat demokraattisesta kulttuurisesta kehityksestä ja moraalisesta kasvusta ovat tällaisissa tehtävämaisemassa erinomaisen haasteellisia toteutettavia.

216

Kirja.indd 216

2.12.2011 12:06:43

Oikeudet ja riitojen synty Kiukku syntyy kun koettu oikeus tulee torpatuksi. Kiukku synnyttää riitoja. Näin muodoin riitojen ratkaisunkin täytyy kytkeytyä oikeuksiin. Oikeus on sellaista tekemistä, olemista ja omistamista, mitä normiauktoriteetti ja moraaliyhteisö toiminnallisesti tukevat: tulevat apuun jos oikeuksien harjoittaminen muiden toimintojen ja tehtävien toimesta estyy. Myös Yyterinniemellä oikeudet vaikuttavat tehtävämaiseman syntyyn ja kehitykseen. Suunnistukseen normiauktoriteetti suhtautuu yleensä varsin notkeasti: suunnistavat missä suunnistavat. Etelänsuosirrin oikeuteen olla olemassa Yyterinniemellä normiauktoriteetti suhtautuu huomattavan jämäkästi. Muut oikeudet lienevät näiden välimaastossa. Oikeuksien suhteet eivät ole aina selvät. Itse asiassa oikeuksien suhteet ovat vain harvoin selvät. Yyterinniemellä paikalliset asukkaat ja Porin kaupunki olisivat halunneet perkauttaa Hathurunojan Santalan sade- ja sulamisvesien poistamiseksi alueelta. Ympäristöviranomaiselle asia ei kuitenkaan ollut itsestään selvä. Sen lisäksi, että oja kätevästi kuljettaa vettä, se on myös ekologinen käytävä ja eräiden kalojen kutualue. Vastakkain olivat kalojen ja ihmisten oikeudet. Vastakkain olivat myös tekemiset ja toiminnot ja niiden suhteellinen merkitys. Huomion kiinnittäminen oikeuksiin saa maankäytön riidat näyttäytymään uudella tavalla. Ei enää olekaan ihan selvää, että kiukku hälvenisi lisätiedolla tai arvokeskustelulla. Kiukku tuo ennen kaikkea intressit (edut) mukaan kuvaan. Suomalainen filosofi Georg Henrik von Wright on esittänyt mielenkiintoisen ajatuksen. Hänen mukaansa intressin käsitteessä tarve ja toivo yhdistyvät.42 Tämä sopii nähdäkseni hyvin yhteen tekemäni Aalto-tulkinnan kanssa. von Wrightin mukaan tarpeet voivat olla välttämättömiä tai satunnaisia.43 Välttämättömät tarpeet ovat sellaisia, joita elävä olento luonnostaan pyrkii tyydyttämään. Ne ovat välttämättömiä hyvinvoinnille ja ilman niiden tyydyttymistä elävä organismi kärsii tai kuihtuu. Satunnaiset tarpeet ovat puolestaan sellaisia, joita elävä olento syystä tai toisesta sattuu tavoittelemaan. Toivo on uskoa siihen, että välttämättömät ja tärkeäksi koetut satunnaiset tarpeet on mahdollista joillain keinoin tyydyttää. Eturiidat koskevat näin ollen välttämättömien tai satunnaisten tarpeiden tyydyttämistä tai toivetta niiden tyydyttämisestä. Eturiidat johtuvat siitä, että elävät olennot ja heidän yhteenliittymänsä toiminnallaan estävät toisten elävien olentojen välttämättömien tai satunnaisten tarpeiden tyydyttämisen tai kuihduttavat toivon siitä, että tulevaisuudessa olosuhteet muuttuisivat niin, että näiden tarpeiden tyydyttyminen mahdollistuisi. Elävällä olennoilla on oikeus siihen, että sen hyvinvoinnille välttämättömät toiminnot otetaan maankäytön suunnittelussa vakavasti.

217

Kirja.indd 217

2.12.2011 12:06:43

Tämä voisi olla oikeuden lähtökohta myös orgaanisen funktionalismin näkökulmasta. Ainakin se nostaa esiin Aallon toiveen siitä, että suunnittelu otetaan huomioon pienen ihmisen arkinen skaala ja hänen intressinsä ja mitä muuta ne voisivatkaan olla kuin yksilöllisiä ja yhteisöllisiä välttämättömiä ja satunnaisia tarpeita ja toiveita niiden täyttymisestä.

Vesikaava – yhteistoiminnallinen suunnittelu Jokunen vuosi sitten Turun yliopiston Satakunnan ympäristöntutkimuslaitos oli mukana eurooppalaisessa Interreg IIIB -hankkeessa, jonka tarkoituksena oli tunnistaa uusia periaatteita vesi- ja ranta-alueiden tarkastelemiseksi yhdessä maankäytön suunnittelussa. Hankkeen nimenä oli Vesikaava, Watersketch.44 Yhdessäkään hankkeen tapaustutkimuksista, joita oli Latviassa, Saksassa, Suomessa ja Tanskassa, ei kyetty lyömään lukkoon vesikaavan yleisiä sääntöjä tai periaatteita. Totunnaisuudesta poikkeavia irtiottoja kuitenkin syntyi. Hankkeen englanninkielinen nimi osui oikeaan korostaessaan uusien suunnitteluperiaatteiden ydintä, niiden luonnosmaisuutta – vapaata, ennalta pakottamatonta viivaa. Myös Kokemäenjoen suistoon ja Yyterinniemelle sijoittuvassa osahankkeessa saatiin luonnoksia aikaiseksi. Ympäristöntutkimuslaitoksen vesikaava-hankkeen yhtenä metodisena kulmakivenä olivat työpajat.45 Niiden tarkoituksena oli tunnistaa ja ratkoa ongelmia niin sanotuissa ”hotspoteissa”, ongelmatihentymissä. Työpajasarjan kuluessa tällaisiksi tihentymiksi nousivat (i) Preiviikinlahti ja Yyterinniemi, (ii) Kokemäenjoen suisto, (iii) rannikkoalueet, ja näiden lisäksi myös (iv) liikenne. Hankkeessa keskityttiin erityisesti kolmeen ensimmäiseen. Yyterinniemeä kokonaisuutena ajatellen kaikki tihentymät muodostavat kompleksisen, mutta toisiinsa kietoutuvan kokonaisuuden. Niihin kaikkiin kohdistui monenlaisia ja usein keskenään ristiriitaisia intressejä. Työpajoissa kävi ilmi, että ongelmatihentymät ovat intressien tihentymiä. Preiviikinlahtea ja Yyterinniemeä käsitelleissä työpajoissa keskusteluun nousi Suomenlinnan hallinnoinnista johdettu hoitokuntamalli. Virisi ajatus, että Yyterinniemelle perustettaisiin vastaavanlainen viranomaisista ja sidosryhmistä koostuva hoitokunta, jolla olisi yhdessä ja viranomaistahojen kanssa sovitut valtuudet esittää suunnitelmia, perusteltuja kannanottoja ja päätöksiä alueen kehittämisestä.46 Hankkeen aikana ei ennätetty hahmottaa uuden institutionaalisen järjestelyn täsmällisiä sääntöjä ja periaatteita, mutta huomion arvoista on se, että työpajassa mukana olleet alue- ja paikallisviranomaiset ja suunnittelijat olivat kaikki yhtä mieltä hoitokuntamallin kiinnostavuudesta ja kannattivat alustavasti mahdollisuuden tutkimusta ja käytännön kokeilua. Aaltoa mukaillen hoitokunnasta olisi

218

Kirja.indd 218

2.12.2011 12:06:43

tullut Yyterinniemelle kehkeytymässä olevan uuden yhteiskuntaportaan tuntosarvi ja työrukkanen. Hoitokunta olisi pyrkinyt tunnistaa tavat, joilla tulevaisuus on kulloinkin tulossa ja organisoimaan arviointia, punnintaa ja ennakointia tulevaisuuden vaikutuksista. Hoitokuntatyöskentely olisi avannut tilan uudenlaiselle paikalliselle toiminnalle ja vaikuttamiselle.47

Tehtävämaiseman muutos ja ristiriitojen ennakointi Yllätys, epäily ja häiriö ovat muutoksen lähtökohtia.48 Tähtikudospistiäinen muuttaa kertaheitolla käsitystä siitä, millaiseksi metsänhoito Yyterinniemellä vielä muutama vuosi sitten visioitiin. Tietyiltä osin metsätalouden tarkoitus on mennyt uusiksi. Metsien hakkuut puolestaan muuttavat marjastajien, metsästäjien ja suunnistajien maisemaa. Ne tuottavat häiriöitä, jotka muokkaavat näitä toimintoja olosuhteiden muutoksen kautta toisenlaisiksi. Häiriöistä muodostuu pitkiä toiminnallisia kulkuja, jotka muokkaavat inhimillisiä tarkoituksia ja organisoivat Yyterinniemen toimintaa uudelleen. Häiriökulkujen rajapinnoilla ja katkoskohdissa toimijat pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan puuttumaan asioiden kulkuun ja muuttamaan omaa toimintaansa tai ympäristönsä: ötökät leviävät uusille alueille ja metsästäjät siirtävät passitorninsa uuteen metsästyksen kannalta mielekkääseen paikkaan. Häiriöihin sopeutuminen ei suinkaan ole aina sopusointuista. Harmoninen jatkumo katkeaa vastustukseksi ja riidaksi, koska tekemiset koetaan niin tarpeellisiksi tai juurtuneiksi, ettei niiden muuttaminen niin vain onnistu. Elävillä järjestelmillä on taipumus vastustaa elinympäristössä tapahtuvaa muutosta. Tottumus on toinen luonto. Tämä pätee aivan samalla tavalla tähtikudospistiäiseen kuin Preiviikinlahden linnustajaan. Joskus vastustaminen tuottaa tulosta ja häiriöksi koettu toiminta saadaan poistetuksi. Näin on Yyterinniemellä käynyt esimerkiksi Beachfutiksen (2010) ja Leningrad Cowboysien (1993) suuruusluokan tapahtumille. Toimijoiden joukko on kyennyt yhdistämään voimansa ja tuottamaan vastavoiman, joka on ollut liikaa toisille osapuolille. Aina näin ei ole. Ajoittaisesta varsin voimakkaastakin vastustuksesta huolimatta Preiviikinlahti on liitetty Selkämeren kansallispuistoon. Tehtävämaisemassa vastustaminen, hyödyt ja tilanteet kytkeytyvät tilannekohtaisesti toisiinsa: merihiekan noston vastustaminen saattoi saada kannattamaan Selkämeren kansallispuistoa, koska jälkimmäisen toteutuminen sulkisi edellisen pois. Riidat syntyvät kun jokin tarpeellinen ekosysteemin hyötyvirta uhkaa tyrehtyä. Riippuu häiriön aiheuttajasta ja kulloinkin toiminnon merkityksellisyydestä, kuinka reaktioihin suhtaudutaan ja millaisia vastareaktioita syntyy. Kun häiriön aiheuttaa tähtikudospisti219

Kirja.indd 219

2.12.2011 12:06:44

äinen, vaadittaviin toimenpiteisiin ja niiden vaikutuksiin suhtaudutaan kuuliaisesti ja rauhallisesti eikä erityisiä ristiriitojen sovittelun menettelyjä tarvita eikä kaivata. Mutta kun häiriön aiheuttaa ympäristöviranomainen ja vastassa totunnainen luonnonvarojen hyödyntäminen, minkäänlaiset konfliktin sovittelun menetelmät eivät tahdo riittää ja vastassa on yleensä umpikuja. Muut tilanteet asettuvat yleensä näiden kahden väliin ja ne ovat käytännössä kaikkein haasteellisimpia, koska ne lienevät ainakin periaatteessa neuvotellen ja yhteistyötä tehden ratkaistavissa. Riitojen ennakoinnissa tarpeiden kartoitus ja toiveiden mukainen suunnitteluprosessi eivät välttämättä riitä. Perusteet koetuille intresseille ovat usein syvemmällä: vakiintuneissa ajattelu- ja toimintatavoissa, joita on kuitenkin hankala pukea sanoiksi. Vain harvoin toimijoiden välillä vallitsee konsensus tehtävien ja toimintojen kohtaamisen vaikutuksista ja merkityksestä. Toisaalta pahoja ristiriitoja on harvoin. Yyterinniemen tulevaisuus tulee pääosin kompromisseja tehden. Orgaaninen funktionalismi tarjoaa käytännöllisiä suuntaviivoja ja periaatteita sosioekologisten kompromissien luonteen ja edellytysten ymmärtämiseksi. Kompromissi on yhteinen lupaus (con: yhteinen ja promittere: luvata). Kompleksisessa tehtävämaisemassa lupausten tekeminen ja pitäminen on hankalaa. Tavan takaa nousee esiin uusi virkistyksellinen, taloudellinen tai hallinnollinen kiinnostuksen kohde, jonka hyödyntäminen häiritsee tai uhkaa ylittää toimintojen sietokyvyn. Yyterinniemi on kaikenlaisten toiminnallisten ja kokemuksellisten innovaatioiden ehtymätön lähde ja potentiaali. Se on myös ristiriitojen ja niiden ratkaisujen ehtymätön lähde. Yyterinniemi on kaiken aikaa tulossa. Olennaisinta on ymmärtää tapoja, jolla tulevaisuus tulee ja keinot joilla muutokseen voidaan varautua.49 Jos alueen maankäytön suunnittelussa pidetään aktiivisesti huolta tehtävämaiseman funktionaalisesta monimuotoisuudesta, tehtävät ja niiden toteuttamiseksi ja rytmittämiseksi tarvittavat lupaukset pitävät kyllä huolta itsestään.

220

Kirja.indd 220

2.12.2011 12:06:44

johtopäätökset Olennaista inhimillisen elon kannalta on tietenkin, miten ihmiset sopivat keskenään mitä tarkoituksia Yyterinniemen olisi syytä palvella. Ihminen pystyy puhumaan myös ei-inhimillisten toimijoiden välttämättömistä tarpeista ja toimimaan niiden eteen. Olennaista olisi nähdäkseni ymmärtää Yyterinniemi orgaanisen funktionalismin tavoin tehtävämaisemana. Tehtäviä ja toimintoja ylläpitävien olosuhteiden tuntemus nousee olennaiseen rooliin, ja olosuhteiden ja tehtävien kokonaisuus auttaa tunnistamaan eri tavoin tarpeellisia hyötyvirtoja, ekosysteemipalveluita. Kun näistä keskustellaan oikeuksien kautta, intressit ja niiden perustelut alkavat saada tarvittavaa jämäkkyyttä. Samalla perinteiset, ajattelutapojen uudistumista hidastavat raja-aidat alkavat murtua. Rajojen murtuessa tarvitaan toimijoiden välistä yhteistyötä uudenlaisen rytmin ja järjestyksen löytymiseksi. Göran Schildt on kiteyttänyt Aallon näkemyksen mainiosti: ”Alueiden ongelmien ratkaisuksi ei riittänyt joukko kieltoja tai lakisääteisiä velvoitteita, vaan tarvittiin luovaa mielikuvitusta ja kykyä hahmottaa kokonaisratkaisuja, jossa eri osatekijät eli työpaikat, asunnot, palvelut, viljelysmaa, metsäala, virkistysalueet, liikenneväylät yms. määriteltiin ja yhdistettiin toimiviksi kokonaisuuksiksi.”50

Viitteet 1

Nupponen 1989; 1990.

Aalto 1943, 18.

Aalto 1943, 19.

Sosioekologisista systeemeistä, ks. Berkes ym. 2003.

Kilpinen ym. 2008.

Schildt 2007, 590; Standertskjöld 1999, 77– 90.

Mikkola 1994, 20.

Standertskjöld 1999; Schildt 2007, 590.

Peirce 2001; Niiniluoto 1989, 40–73.

Mikkola 1994, 19.

Määttänen 2009, 88–112.

Dewey 1988; Kivinen & Ristelä 2000.

Aalto 1997, 17.

Aalto 1997/1958, ks. Mikkola 1994, 19.

Peirce, Dewey ja William James (1842–1910) muodostivat toisistaan vaikutuksia ottaneen,

mutta ajattelutavoiltaan itsenäisen kolmikon. 17

Alexander 1987; Dewey 1980; ks. myös Radford & Oksala 2007.

Lang & Moleski 2010.

Allmendinger 2009.

Esimerkiksi hirvenmetsästys tuottaa lihaa, mutta se tuottaa myös yhteisöllistä koheesiota. Funktionalismista, ks. Godfrey-Smith 1998; Sheldon 2001.

Aalto 1943, 10.

Ingold 1993.

Hiedanpää 1999.

Clark 1997; Johnson 2010; Dewey 1988.

Goldhagen 2007.

Clark 1997, 98.

Aalto 1935.

Aalto 1943, 19.

Kontturi & Wallin 2005, 95–110.

Tiira 2005.

221

Kirja.indd 221

2.12.2011 12:06:44

Schildt 1997, 103

von Wright 1985.

Poritieto 2011.

http://www.watersketch.net

Nylén 2009, 7–8.

Riikonen ym. 2004.

Hiedanpää ym. 2007; Hiedanpää 2003, Hiedanpää & Pellikka 2010.

Toiminnallisista ryhmistä, Hiedanpää 2005.

Käki ym. 2005.

Hiedanpää 2006.

http://www.tkk.fi/Yksikot/Talousoikeus/tapausarkisto/Pori.htm

Oravainen 2006.

Hiukan eri yhteydessä olen Ari Jokisen kanssa kutsunut tällaista inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden ja tilanteiden luomaa poliittista mahdollisuutta ”näyttäytymistilaksi”, ks. Hiedanpää & Jokinen 2007.

Goldhagen 2007, 40; Haila 2010.

Gross 2010.

Hiedanpää ym. 2010.

Hiedanpää & Peltola 2011.

Katso Sirkka Lehdon artikkeli toisaalla tässä julkaisussa; Rautsi 1998, 174.

von Wright 1988.

Schildt 2007, 538.

Lähteet Aalto, Alvar 1935/1997: Rationalismi ja ihminen. Näin puhui Alvar Aalto. Toim. Göran Schildt. Otava, Keuruu. Aalto, Alvar 1943/1987: Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelma. Näköispainos. Satakunnan seutukaavaliitto, Pori. Aalto, Alvar 1958/1997: Mitä on kulttuuri? Juhlapuhe Jyväskylän Lyseon satavuotisjuhlien päätöstilaisuudessa 1958. Näin puhui Alvar Aalto. Toim. Göran Schildt. Otava, Keuruu. Alexander, Thomas 1987: John Dewey’s Theory of Art, Experience & Nature: The Horizons of Feeling. State University of New York Press, New York. Allmendinger, Philip 2009: Planning Theory. 2 painos. Palgrave, London. Berkes, Fikret, Colding, Johan & Folke, Carl 2003: Navigating the Social-Ecological Systems: Building Resilience for Complexity and Change. Cambridge University Press, Cambridge. Clark, Andy 1997: Being There: Putting Mind, Body and the World Together Again. MIT Press, Boston. Davies, Paul Sheldon 2001: Norms of Nature: Naturalism and the Nature of Functions. MIT press, Boston. Dewey, John 1988: Human Nature and Conduct. The Middle Works, 1899-1924: vol 14. Southern Illinois University Press, Carbondale. Dewey, John 1980: Art as Experience. Perigee Books, New York. (suom. Antti Immonen ja Jarkko S. Tuusvuori Taide kokemuksena. Niin&näin, Tampere 2010). Godfrey-Smith, Peter 1998: Complexity and the Function of Mind in Nature. Cambridge University Press, Cambridge. Goldhagen, Sarah Williams 2007: Ultraviolet: Alvar Aalto’s embodied rationalism. Harvard Design Magazine. Fall 2007/Winter 2008, 38–52. Gross, Mathias 2010: Ignorance and Surprise: Science, Society, and Ecological Design. MIT Press, Boston. Haila, Yrjö 2010: Ekososiaalinen symbioosi. Hyödyllinen luonto: Ekosysteemipalvelut hyvinvointimme perustana. Toim. Juha Hiedanpää, Leila Suvantola & Arto Naskali Vastapaino, Tampere.

222

Kirja.indd 222

2.12.2011 12:06:44

Hiedanpää, Juha 1999: Biodiversiteetti ja biopolitiikka: ”Yyterinniemen Natura 2000 alueiden biodiversiteetin hallinta.” Lehmiä ja lintuja: Luonnon monimuotoisuuden hoito maataloudessa. Toim. Juha Hiedanpää. SykeSarja C3. Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus, Pori. Hiedanpää, Juha 2003: Työpajat transaktiivisessa alue- ja ympäristösuunnittelussa. Ympäristölaadun instituutiot: Paikallisen ja alueellisen ympäristövastuun lähtökohdat. Toim. Juha Hiedanpää & Ilkka Jussila. Sykejulkaisuja C4. Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus, Pori. Hiedanpää, Juha 2005: The Edges of Conflict and Consensus: A Case for Creativity in Regional Forest Policy in Southwest Finland. Ecological Economics 55, 4: 485-498. Hiedanpää, Juha 2006: Alueellisen suunnittelun kehittyminen: kaksi esimerkkiä Satakunnasta. Uusi metsäkirja. Toim. Riina Jalonen ym. Gaudeamus, Helsinki. Hiedanpää, Juha & Jokinen, Ari 2007: Näyttäytymistila luonnonsuojelun toimeenpanon perustana. Alue ja ympäristö 36 (1), 14–26. Hiedanpää, Juha; Käki, Tiina & Ojanen, Mikko 2007: Towards Transactive Scenario Planning - The River Kokemäenjoki and Scenarios for Meri-Pori. Saatavissa http://www.watersketch.net/WP4_Dissemination_of_results/Handbook/vdo_ws_08_study_finland_kokenmaenjoki.pdf Hiedanpää, Juha & Pellikka, Jani 2010: Käytännöllinen kekseliäisyys: Tilanneanalyysi hirvenmetsästyksestä kansallispuistossa ja sen lähialueilla. Maaseudun uusi aika 3/2010, 5–20. Hiedanpää, Juha & Peltola, Taru 2011: Ekosysteemipalvelut tuottavat hyvinvointia. Ihminen ja ympäristö. Toim. Jari Niemelä ym. Gaudeamus, Helsinki. Hiedanpää, Juha; Suvantola, Leila & Naskali, Arto (toim.) 2010: Hyödyllinen luonto: Ekosysteemipalvelut hyvinvointimme perustana. Vastapaino, Tampere. Ingold, Tim 1993: The temporality of the landscape. Preucel: Contemporary Archaeology in Theory. Johnson, Marc 2010: Cognitive science and Dewey’s theory of mind, thought, and language. Cambridge Companion to Dewey. Toim. Mary Cochran. Cambridge University Press, Cambridge. Kilpinen, Erkki; Kivinen, Osmo & Pihlström, Sami 2008: Pragmatismi filosofiassa ja yhteiskuntatieteissä. Gaudeamus, Helsinki. Kivinen, Osmo & Ristelä, Pekka 2000: Totuus, kieli ja käytäntö: pragmatistisia näkökulmia toimintaan ja osaamiseen. WSOY, Porvoo. Kontturi, Osmo & Wallin, Timo 2005: Yyterin seudun luonnonhistoriaa. Yyteri: Hiekkarantojen kuningatar. Hannes Tiira. Omakustanne, Pori. Käki, Tiina; Hiedanpää, Juha; Ojanen, Mikko; Savola, Anne & Lehto, Sirkka 2005: Pitäisikö Yyteriin perustaa hoitokunta? Mielipide. Satakunnan kansa 23.10. 2005. Lang, Jon & Moleski, Walter 2010: Functionalism Revisited. Ashgate, London. Mikkola, Kirmo 1994: Aalto the Thinker. Alvar Aalto: Points of Contact. Alvar Aalto Museum. Määttänen, Pentti 2009: Toiminta ja kokemus: Pragmatistista terveen järjen filosofiaa. Gaudeamus: Helsinki. Niiniluoto, Ilkka 1989: Pragmatismi. Vuosisatamme filosofia. Toim. Ilkka Niiniluoto & Esa Saarinen. WSOY, Porvoo. Nupponen, Terttu 1989: Aluesuunnittelun viriäminen Kokemäenjokilaaksossa 1940-luvulla. Yhteiskuntasuunnittelu 2, 35–43.

223

Kirja.indd 223

2.12.2011 12:06:44

Nupponen, Terttu 1990: Hyvästä kaupungista suunnitelmallisuuden periaatteeseen. Yhteiskuntasuunnittelu 3–4, 9–23. Nylén, Tua 2009: Yyterin Natura-luontotyypit: Dyyniluonnon tila ja hoitotarpeet. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6. Tiira, Hannes 2005: Yyteri: Hiekkarantojen kuningatar. Omakustanne, Pori. Peirce, Charles Sanders 2001: Johdatus tieteen logiikkaan ja muita kirjoituksia. Vastapaino, Tampere. Porin kaupunki 2007: Ulkoile Porin luontokohteissa. Esite. Poritieto 2011. http://www.poritieto.com/index.php?title=Herrainp% C3%A4iv%C3%A4t Riikonen, Satu; Kankaanrinta, Saara & Hiedanpää, Juha 2004: Yyterinniemen kävijäselvitys. Tutkimusraportti 1/2004. Satakunnan ympäristöntutkimuslaitos, Pori. Radford, Anthony & Oksala, Tarkko 2007: Alvar Aalto and the expression of discontinuity. The Journal of Architecture 12(3), 257–280. Rautsi, Jussi 1998: Alvar Aallon toteutumattomat alue- ja kaupunkisuunnitelmat. Alvar Aalto seitsemässä talossa. Suomen rakennustaiteen museo, Helsinki. Standertskjöld, Elina 1999: Alvar Aalto and the United States. Toim. Winfried Nerdinger. Alvar Aalto: Toward a Human Modernism. Prestel, Munich. Oravainen, Reijo 2005: Luvian, Porin ja Merikarvian edustan merialue. Miten voit, Selkämeri? Ympäristön tila Lounais-Suomessa 4. Toim. Maija Sarvala & Jouko Sarvala. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Turku. Schildt, Göran. 2007: Alvar Aalto: Elämä. Alvar Aalto –museo, Jyväskylä. Schildt, Jyri 2009: Tähtikudospistiäisen tuhot ja toimenpiteet Yyterissä. Esitelmä 13.10.2009. Ympäristöministeriö 2010: Esitys Selkämeren kansallispuistosta. Huhtikuu 2010. von Wright, Georg Henrik 1985: Filosofisia tutkielmia. Arena, Helsinki. von Wright, Georg Henrik 1988:Tiede ja ihmisjärki. WSOY, Porvoo.

Reitti Yyterin uimarannalle. Kuva: Esko Railo.

224

Kirja.indd 224

2.12.2011 12:06:45

225

Kirja.indd 225

2.12.2011 12:06:46

226

Kirja.indd 226

2.12.2011 12:06:47

Kokem채enjoen suistoa Pihlavanlahdella. Kuva: Sami Suominen.

227

Kirja.indd 227

2.12.2011 12:06:48

Kirjoittajat Juha Hiedanpää Kirjoittaja on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija ja Itä-Suomen yliopiston luonnonvarapolitiikan dosentti. Hänen tutkimusalojaan ovat suurpeto- ja riistaeläinpolitiikka, ekosysteemipalvelut ja luontomatkailu.

Ilkka Jussila Kirjoittaja on porilainen tutkija, joka on pitkään tutkinut ilmaperäisen kuormituksen vaikutuksia metsäympäristössä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana vesiympäristö on ollut yhä useammin tutkimusten ja projektien kohteena. Jokiympäristöt ovat hänelle tuttuja myös kalastusharrastuksen kautta. Viimeksi hän oli projektipäällikkönä toteuttamassa kaksivuotista Kokemäenjoen käyttötieto – hanketta. Nykyisin hän tutkii puulajien monimuotoisuuden vaikutusta ekosysteemien toimintaan ja biodiversiteetin kehittymiseen.

Sirkka Lehto Kirjoittaja on maankäytön suunnitteluun erikoistunut arkkitehti, joka on toiminut maakuntaarkkitehtina Satakuntaliitossa vuodesta 2003. Hänen vastuualueinaan maakunnan suunnittelussa ovat alue- ja yhdyskuntarakenne sekä kulttuuriympäristöt ja maisema.

Sami Louekari Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti, maiseman ja historian tutkija, joka on vuodesta 2006 lähtien työskennellyt opetus- ja tutkimustehtävissä Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa Porin yliopistokeskuksessa. Hän tutkii parhaillaan Kokemäenjokilaakson ympäristöhistoriaa.

228

Kirja.indd 228

2.12.2011 12:06:48

Juhani Ruohonen Kirjoittaja on toiminut Satakunnan Museon johtajana vuodesta 2004 lähtien. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa museon rakennustutkijana, jossa tehtävässä hän on vastannut myös kulttuuriympäristön suojeluun ja hoitoon liittyvistä antikvaarisista asiantuntija- ja viranomaistehtävistä Satakunnassa.

Juhani Salmi Kirjoittaja on filosofian maisteri ja tutkijana Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Eläinluonnonvarat ja yhteiskunta-tutkimusohjelmassa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat käsitelleet ammattikalastajan identiteettiä ja kalastuskulttuuriin nojaavaa matkailua.

Teemu Salonen Kirjoittaja on porilainen maanmittauksen diplomi-insinööri, joka työskenteli kirjaa kirjoitettaessa maakuntainsinöörinä Satakuntaliitossa. Hän on varttunut Kokemäenjoen suiston rannalla ja viettää nykyäänkin vapaa-aikaansa suiston maisemissa.

Anne Savola Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut filosofian maisteri, joka toimii ympäristöasiantuntijana Satakuntaliitossa. Hän aloitti työnsä Satakuntaliittoa edeltävässä Satakunnan seutukaavaliitossa vuonna 1989. Kirjoittaja on pyrkinyt vahvistamaan ympäristönäkökulmaa sekä vuorovaikutteisuutta alueellisessa kehittämistyössä ja alueidenkäytön suunnittelussa.

Kari Ylikoski Kirjoittaja on diplomi-insinööri, joka on toiminut Nakkilan kunnan ympäristösihteerinä vuodesta 1989 lähtien. Saman ajan hän on opettanut ympäristöasioita lukuisissa Porin seudun oppilaitoksissa ja toiminut aktiivisesti ympäristö- ja kotiseutuasioiden kansalaisjärjestöissä.

229

Kirja.indd 229

2.12.2011 12:06:48

230

Kirja.indd 230

2.12.2011 12:06:49