Ikääntyneiden hyvä fyysinen toimintakyky. Hyvää fyysistä toimintakykyä kymmenvuotisseurannassa ennustavat tekijät.
PAAVILAINEN, PAULA (2001)
PAAVILAINEN, PAULA
2001
Kansanterveystiede - Public Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2001-12-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10245
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10245
Tiivistelmä
Väestön ikärakenteen muuttuessa ja yli 65-vuotiaiden määrän lisääntyessä ikäihmisten toimintakykyisyyden säilyminen on tärkeää niin ikäihmiselle itselleen kuin yhteiskunnalle. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin ikääntyneiden hyvää fyysistä toimintakykyä ja sitä ennustavia tekijöitä kymmenvuotisseurannassa. Tutkielman aineistona käytettiin Tampereen eläkeikäisten seurantatutkimuksen TamELSAn haastatteluja vuosilta 1989 ja 1999 ja tutkimusjoukkona olivat vuosina 1910-1929 syntyneet tamperelaiset eläkeikäiset (1989 n=637 ja 1999 n=366). Fyysisen toimintakyvyn mittarina käytettiin 14 kysymyksestä koostuva PADL-mittaria.
Tutkittavat jaettiin toimintakykykolmanneksiin viisivuotisikäryhmittäin PADL -mittarista muodostetun summamuuttujan perusteella. Tutkittavat, jotka kuuluivat pienimmän summapistemäärän kolmannekseen, luokiteltiin hyvän fyysisen toimintakyvyn omaaviksi. Mahdollisia hyvää toimintakykyä selittäviä muuttujia olivat ikä, sukupuoli, ammattiasema, koulutustaso, aikaisempi toimintakyky, haittaavien sairauksien lukumäärä, lääkärissäkäyntitiheys, koettu terveys, elämään tyytyväisyys sekä terveystottumuksista liikunnan harrastaminen, alkoholin käyttö ja tupakointi. Pitkittäisaineiston analysoinnissa käytettiin tilastollisina menetelminä logistista regressiomallia sekä multinominaalista regressiomallia.
Seuranta-ajan jälkeen parhaaseen toimintakyvyn luokkaan kuulumista ennustivat aikaisempi hyvä toimintakyky sekä hyvä koettu terveys. Lähtötilanteessa toimintakyvyltään parhaaseen kolmannekseen kuuluneilla tutkittavilla oli lähes viisinkertainen todennäköisyys kuulua parhaaseen kolmannekseen seuranta-ajan jälkeenkin. Terveytensä hyväksi kokeneiden tutkittavien todennäköisyys kuulua parhaaseen kolmannekseen oli yli kaksinkertainen verrattuna lähtötilanteessa terveytensä huonoksi kokeneisiin. Ikä ei ollut hyvää toimintakykyä selittävä tekijä johtuen toimintakyvyn ikään suhteutetusta määrittelystä.
Sukupuolten väliset erot tulivat esille miesten paremmassa toimintakyvyssä ja toisaalta suuremmassa kuolleisuudessa. Terveystottumuksista ainoastaan tiheämpi alkoholin käyttö oli yhteydessä parempaan toimintakykyyn. Lähtötilanteessa huonon toimintakyvyn luokkaan kuuluneista henkilöistä kuoli seuranta-aikana puolet, kun taas parhaan toimintakyvyn luokkaan kuuluneista tutkittavista kuoli vain vajaa neljännes. Aineistossa tapahtui myös
siirtymiä parempaan toimintakyvyn luokkaan. Tämä johtui osittain tutkielmassa käytetystä suhteellisesta toimintakyvyn määrittelystä.
Tutkittavat jaettiin toimintakykykolmanneksiin viisivuotisikäryhmittäin PADL -mittarista muodostetun summamuuttujan perusteella. Tutkittavat, jotka kuuluivat pienimmän summapistemäärän kolmannekseen, luokiteltiin hyvän fyysisen toimintakyvyn omaaviksi. Mahdollisia hyvää toimintakykyä selittäviä muuttujia olivat ikä, sukupuoli, ammattiasema, koulutustaso, aikaisempi toimintakyky, haittaavien sairauksien lukumäärä, lääkärissäkäyntitiheys, koettu terveys, elämään tyytyväisyys sekä terveystottumuksista liikunnan harrastaminen, alkoholin käyttö ja tupakointi. Pitkittäisaineiston analysoinnissa käytettiin tilastollisina menetelminä logistista regressiomallia sekä multinominaalista regressiomallia.
Seuranta-ajan jälkeen parhaaseen toimintakyvyn luokkaan kuulumista ennustivat aikaisempi hyvä toimintakyky sekä hyvä koettu terveys. Lähtötilanteessa toimintakyvyltään parhaaseen kolmannekseen kuuluneilla tutkittavilla oli lähes viisinkertainen todennäköisyys kuulua parhaaseen kolmannekseen seuranta-ajan jälkeenkin. Terveytensä hyväksi kokeneiden tutkittavien todennäköisyys kuulua parhaaseen kolmannekseen oli yli kaksinkertainen verrattuna lähtötilanteessa terveytensä huonoksi kokeneisiin. Ikä ei ollut hyvää toimintakykyä selittävä tekijä johtuen toimintakyvyn ikään suhteutetusta määrittelystä.
Sukupuolten väliset erot tulivat esille miesten paremmassa toimintakyvyssä ja toisaalta suuremmassa kuolleisuudessa. Terveystottumuksista ainoastaan tiheämpi alkoholin käyttö oli yhteydessä parempaan toimintakykyyn. Lähtötilanteessa huonon toimintakyvyn luokkaan kuuluneista henkilöistä kuoli seuranta-aikana puolet, kun taas parhaan toimintakyvyn luokkaan kuuluneista tutkittavista kuoli vain vajaa neljännes. Aineistossa tapahtui myös
siirtymiä parempaan toimintakyvyn luokkaan. Tämä johtui osittain tutkielmassa käytetystä suhteellisesta toimintakyvyn määrittelystä.