Hyvää energiaa helsinkiläisille by Helen Oy

Sähkötalo

Hy vä ä energia a helsinkil äisille – Kaukol ä mmön ja k aukojä ähdy t yksen menes t ys tarina jatkuu

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Hy vä ä energia a helsinkil äisille – Kaukol ä mmön ja k aukojä ähdy t yksen menes t ys tarina jatkuu

Helsingin Energia

Ohjausryhmä Maija Mäki Ulla-Maija Alander, Helsingin Energia Martti Hyvönen, Helsingin Energia Kari Pilkkakangas, Helsingin Energia Teksti Maija Mäki käännökset Audipek Graafinen suunnittelu, taitto ja kuvatoimitus Kari Pilkkakangas Kirjasin Linotype Syntax Paperi Arctic the Matt 150 g/m2 Painotyö Edita Prima Oy 2012 ISBN 952-473-534-2

Kirjaa varten tehdyt 35 haastattelua on arkistoitu sekä Helsingin Energian että Turun yliopiston Kulttuurientutkimuksen (Kultut) arkistoon.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

100 vuotta energiarakentamista Helsingissä, osa 5

Hyvää energiaa helsinkiläisille –

Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu teksti Maija Mäki ulkoasu Kari Pilkkakangas

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Sisällys

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen asiakkaat kertovat

Kaukolämmön alkuvaiheet Helsingissä

Kaukolämmön kasvun vuodet

Kaukolämmöstä kaukojäähdytykseen

Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen ekotehokas energiajärjestelmä

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Ekotehokkuudessaan maailman huippua Kaukolämpö ja kaukojäähdytys – siinä vasta pari!

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Helsingin Energian kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu, kuten tämän kirjan otsikko lupaa.

pakeskuksia, toimistotiloja, julkishallinnon kiinteistöjä, tietokonesaleja ja nyttemmin myös asuinkiinteistöjä.

Tarina alkoi jo 1940-luvulla, kun silloinen toimitusjohtajamme Unto Rytkönen kertoi kaupungin teknilliselle johtajalle, miksi meri Suvilahden voimalaitoksen edustalla höyrysi – siksi, että suurin osa polttoaineen lämmöstä ajettiin mereen. Unto Rytkönen sai kaupungin innostumaan ajatuksesta käyttää hukkalämpö hyväksi menetelmällä, jota kutsutaan kaukolämmöksi. Höyrykaukolämpö alkoi virrata 23.12.1952 ensimmäisenä asiakkaanaan kaupungin teurastamo. Vesikaukolämmön historia luetaan alkaneeksi 14.8.1957, jolloin verkkoon liitettiin Hotellija ravintolakoulu Perho, joka on mukana kaukolämmön menestystarinassa edelleen.

Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen asiakkaat saavat meiltä energian järkevää ja säästeliästä käyttöä edistäviä monipuolisia neuvontapalveluja. Kaukolämmön kiinteistökohtainen kulutusraportointi auttaa asiakasta seuraamaan lämmönkulutustaan. Sävel Plus on Helsingin Energian nettipohjainen palvelu, jonka avulla asiakas voi seurata kokonaisenergiankulutustaan ja asettaa itselleen säästötavoitteita.

Kaukolämpö on käyttäjilleen sataprosenttista lämpöä, se säästää ympäristöä, se tuo kotiin mukavuutta ja hyvän sisäilman, sen käyttö on vaivatonta ja helppoa. Kaukolämpö tarjoaa hyvää energiaa pääkaupungin toiminnoille, ihmisille, kodeille ja yrityksille. Helsingissä kaukolämmön etu on aina ollut sen hinnoittelun vakaus. Kaukolämpö on turvallinen ja ekotehokas lämmitysratkaisu ja se mahdollistaa myös uusiutuvien energialähteiden voimakkaan lisäämisen energiantuotannossa. Maailman ekotehokkaimpiin kuuluva kaukolämpö on tulevaisuudessakin pääkaupungin ensisijainen lämmitysratkaisu.

Helsingin Energian kaukolämpö ja kaukojäähdytys ovat tulevaisuuden energiaratkaisuja kehittyvillä lämmitysmarkkinoilla jo tänään. Pistämättömänä parina lämmitys ja jäähdytys tarjoavat yhdessä asiakkaillemme ekologisen tavan kiinteistöjen lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen erilaisissa rakennuksissa ja elämän ja arjen eri tilanteissa. Joustavat ratkaisut tarjoavat samalla luotettavan, täyden – ja toteutukseltaan helpon tavan – nauttia energiasta. Menestystarina jatkuu, ja kiitos siitä kuuluu meihin luottaville asiakkaille ja kaikille niille energisille lämpöläisille, jotka ovat tehneet kuudenkymmenen vuoden aikana kaukolämmöstä menestystarinan ja ovat nyt mukana rakentamassa nopeasti laajenevaa kaukojäähdytystä. Tämä kirja on kunnianosoitus teille kaikille, entisille ja nykyisille lämpöläisille.

Kaukolämmön parina Helsingissä on nykyisin yksi Euroopan suurimmista ja nopeimmin kasvavista kaukojäähdytysjärjestelmistä, jonka suosio on pitkälti seurausta sen ympäristöystävällisyydestä ja kilpailukykyisyydestä. Kaukojäähdytyksen kapasiteetti Helsingissä vastaa osapuilleen keskikokoisen suomalaisen kaupungin kaukolämmön käyttöä. Kaukojäähdytykseen on liittynyt kaup-

Helsingin Energia

1.3.2012

Marko Riipinen johtaja Lämmitysmarkkinat

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Kaukolämmityksen ja kaukojäähdytyksen asiakkaat kertovat

Suvilahden ekotehokas tietokonesali käyttää kaukolämmitystä ja -jäähdytystä ja sen ylijäämälämmöllä lämmitetään helsinkiläisiä rakennuksia. Den ekoeffektiva datorhallen i Södervik använder fjärrvärme och fjärrkyla och överskottsvärmen från hallen värmer byggnader i Helsingfors. The eco-efficient data centre in Suvilahti uses district heating and cooling, and its surplus heat is used for heating up buildings in Helsinki.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Helsingin Pirkkolan idyllinen ja suojeltu omakotitaloalue syntyi välirauhan aikana asunnoiksi Karjalan evakoille ja rintamamiehille. Alueen asukkaisiin kuuluvat eläkkeellä oleva MTV3 -televisiokanavan uutisankkuri Urpo ”Upi” Martikainen vaimonsa Tuulan kanssa. Martikaisten talossa on alun alkaen ollut vesikiertoinen keskuslämmitys. Vettä lämmitettiin aikoinaan puilla tai koksilla, joita säilytettiin kellarissa. Sittemmin kiertovettä lämmitettiin kellaritilan 2 500 litran varaajassa, joka paisunta-astioineen ja putkiviidakkoineen vei talosta paljon käyttökelpoisia asuinneliöitä. Urpon mukaan automatiikka oli jo aikansa elänyt; oli joko liian kylmää tai kuumaa, tai sitten lämpöä piti säädellä käsin. Kolmiventtiiliperiaatteella toimiva automatiikka saattoi joskus myös jumittua ja oli yksinkertaisesti tullut käyttöikänsä ääripäähän. Urpo ja Tuula Martikaisen lämmitysongelmiin löytyi ratkaisu, kun Pirkkolan alueelle rakennettiin kaukolämmitys. ”Tämä oli iso työ, jossa oli monta osapuolta mukana: putkiliike, joka purki vanhan laitteiston ja asensi lämmönsiirtimen putkineen, maarakennusurakoitsijat, jotka tekevät kaivuutyön, Helsingin Energian miehet, jotka hoitivat suunnittelun ja valvonnan, reiät talon seinään, putket perille ja niin edelleen. Kaikista vaikeuksista, joihin olin varautunut, yksikään ei toteutunut,” Urpo Martikainen kuvailee omakotitalonsa kaukolämpöprojektia. Hankkeen kustannusarvio piti täysin paikkansa ja aikataulussakin pysyttiin esimerkillisesti. Martikaista harmittaa ainoastaan se, ettei kaukolämpötöiden yhteydessä voitu tehdä vesijohtojen uusimista ja laajakaistakaapelointeja, jolloin olisi selvitty kertaluontoisilla kaivuutöillä. Tällä hetkellä Urpo ja Tuula Martikainen ovat eläneet jo tovin kaukolämpöasiakkaina ja kiittävät kaukolämmön huolettomuutta. Urpolle tärkeää on myös säätöautomatiikan toimivuus. Kun asetukset on kertaalleen laittanut paikoilleen, automatiikka hoitaa esimerkiksi yöllä lämpötilan pudottamisen makuuhuoneessa. Merkittävä etu kaukolämpöön siirtymisestä oli lisäksi se, että pariskunta sai kotiinsa lisätilaa. Keskuslämmityshuoneesta on muotoutunut Urpon ateljee, jossa ”Vuoden Positiivisin Helsinkiläinen” voi harrastaa aktiivisesti akvarellimaalausta.

Urpo ja Tuula Martikaisen koti Helsingin Pirkkolassa lämpiää luotettavalla kaukolämmöllä säällä kuin säällä. Urpo och Tuula Martikainens hem i Britas i Helsingfors värms med pålitlig fjärrvärme i alla väder. The home of Urpo and Tuula Martikainen in Pirkkola, Helsinki, keeps warm with reliable district heating, whatever the weather.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Pirkkolan alueen kaukolämpöverkkoon liittämisessä oli Helsingin Energialla ensimmäistä kertaa mukana niin sanottu optio eli ennakkovaraus. Kaikilla kiinteistöillä ei välttämättä ole juuri sillä hetkellä tarvetta liittyä kaukolämpöön, kun se alueelle toimitetaan. Tällöin Helsingin Energia toimittaa kaukolämpöputket rakennukseen odottamaan liittymisen ajankohtaa liittymävarauksen ostaneille. Tällä tavoin minimoidaan mm. rakentamisen haittoja. Summa hyvitetään sitten myöhemmin kaukolämmön liittymismaksusta.

Kaukolämpö ja kaukojäähdytys lisäävät tietokonesalien ekotehokkuutta

Maailman ekotehokkaimmaksi luonnehdittu tietokonesali sijaitsee Katajanokalla Uspenskin katedraalin alla kallioluolassa. Datorhallen som ansetts vara världens ekoeffektivaste är inrymd i en bergsgrotta under Uspenskijkatedralen på Skatudden. The data centre, described as the most eco-efficient in the world, is located in a rock cave under the Uspenski Cathedral in Katajanokka.

Katajanokalla, Uspenskin katedraalin alla, aloitti alkuvuonna 2010 toimintansa maailman ekotehokkain palvelinkonesali. Kyseessä on Helsingin Energian ja ICT Academica Oy:n yhteishanke: Helsingin Energia vuokraa luolaa Academicalle, järjestää luotettavan sähköntoimituksen ja jäähdyttää laitetilat kaukojäähdytyksellä. Academican tilassa toimivien tietokoneiden tuottama ylimääräinen lämpö otetaan talteen kaukojäähdytyksen paluuvedestä ja siirretään kaukolämpöverkkoon. Sali on jäähdytysteholtaan kahden megawatin suuruinen ja sen tuottamalla lämmöllä voidaan lämmittää jopa 500 isoa omakotitaloa tai 1 000 kerrostalokolmiota. ”Palvelinsalit tuottavat tällä hetkellä enemmän päästöjä kuin lentoliikenne. Tämä johtuu siitä, että sähköä ajetaan pizzalaatikon kokoisiin servereihin, joita on täyteen varustetussa palvelinkaapissa 40 kpl ja kunkin serverin teho on 500 W. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhdessä palvelinkaapissa voisi olla neljä saunankiuasta. Yhdessä tietokonesalissa siis saattaisi olla esimerkiksi 400 saunankiuasta, sillä kaikki kaappeihin tuotu sähkö muuttuu lämmöksi. Perinteisesti tätä lämpöä on jouduttu jäähdyttämään samalla määrällä sähköä. Siinähän ei ole mitään järkeä. Uniikeinta tässä hankkeessa olikin se, että paluulämpö voidaan hyödyntää ja Helsingin Energialla oli tarjota tähän toimiva infrastruktuuri,” toteaa johtaja Matti Roto, joka toimii Academicassa aktiivisesti investointivaltaisissa projekteissa. Helsingin Energian uusi toimintamalli sai median innostumaan. Kansainvälinen uutistoimisto Reuters teki

Sivu, sidan, page 10: Kaukolämpöön liittyminen toi kotiin lisätilaa: entinen keskuslämmityshuone palvelee nyt Urpo Martikaisen ateljeena. Anslutningen till fjärrvärme frigjorde utrymme i hemmet: det gamla centralvärmerummet är nu Urpo Martikainens ateljé. Joining the district heating network freed up extra space at home: the former central heating room now serves as an art studio for Urpo Martikainen.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

palvelinkonesalista jutun, joka levisi kaikille mantereille useaan sataan maahan. Mediapyöritys käynnistyi tämän jälkeen aivan uudella teholla, ja projektipäällikkö Juha Sipilä sai lyhyessä ajassa vastata kymmeniin kotimaisiin ja kansainvälisen median puheluihin. Uspenskin katedraalin palvelinkonesalista onkin muodostunut oikea teknologiatoimittajien pyhiinvaelluspaikka. Palvelinkonesalien kysyntä tulee tulevaisuudessa vain entisestään kasvamaan, sillä niiden energian kulutuksen odotetaan nelinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Kansainvälisillä markkinoilla maanalaisten palvelinkonesalien turvallinen sijainti Suomen stabiilissa ilmastossa ja turvatussa poliittisessa ympäristössä on houkutteleva. Helsingin Energia on yksi Suomen suurimmista maanalaisten tilojen omistajista. Uspenskin konesali on suoraan yhteydessä Helsingin Energian maanalaiseen tunneliverkostoon, jota pitkin voidaan konesaliin tuoda kaukojäähdytysputket, sähkönsiirtojohdot ja tietoliikenneyhteydet. Tunneleissa toiminta on hyvin suojattua. ”Se mikä on huomattavaa on, että Veikko Hokkasen johdolla Helsingin Energian kaukolämmöllä on koko ajan ollut halu kehittyä. Katsotaan Katri Valaa tai katsotaan näitä muita ratkaisuita, mitä on tehty. Uspenskin konesalikonsepti vetää puoleensa, vaikkei sitä ole aktiivisesti maailmalla markkinoitu. Suvilahdessa on loppuvuodesta 2011 otettu käyttöön Uspenskin palvelinkonesalia huomattavasti suurempi, 5 000 m²:n tuotantotila,” sanoo Matti Roto. 12

Hiljaista ja tehokasta Projektipäällikkö Juha Sipilä vastasi lyhyessä ajassa kymmeniin Uspenskin ekotehokasta palvelinkonesalia koskeviin kotimaisiin ja kansainvälisen median yhteydenottoihin. Projektchef Juha Sipilä fick på kort tid besvara tiotals förfrågningar från inhemska och internationella medier om den ekoeffektiva Uspenskijhallen. Project Manager Juha Sipilä was quick to respond to dozens of media enquiries from home and abroad concerning the eco-efficient Uspenski server centre.

Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen koko kiinteistökanta on Helsingin Energian kaukolämmön piirissä. Ilmarisen rakennuttajapäällikkö Niina Rajakoski muistelee ensimmäisen kohteen, Ilmarisen pääkonttorin Porkkalankadulla, tulleen kaukojäähdytyksen piiriin vuonna 2002. Tästä lähtien kaukojäähdytykseen on liitytty aina Ilmarisen kiinteistöjä saneerattaessa, sillä toiminnalliset edut kuten järjestelmän huolto ja käytettävyys ovat merkittävät.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Kiinteistöjen rakennuttajan ja saneeraajan kannalta tärkeää on myös, että olemassa oleviin järjestelmiin ei ole tarvinnut kaukojäähdytyksen tulon takia tehdä suuria muutoksia. ”Tämä on hiljaista energiaa,” toteaa Niina Rajakoski, joka pitää tärkeänä tekijänä varsinkin ydinkeskustan kiinteistöjen osalta sitä, että katoilla sijaitsevista lauhduttimista on päästy eroon. Tällöin ääniongelmat ovat kiinteistöstä ja sen naapurustosta kadonneet. Ilmariselle tärkeä seikka kaukojäähdytyksen valinnassa ovat myös yhtiön ympäristöarvot: vastuullinen ja pitkäjänteinen kiinteistösijoittaminen on olennainen osa yhtiön toimintaa. Ekotehokkuuteen liittyvät tekijät ovat yhä tärkeämmässä osassa rakennushankkeissa, sillä tehdyt ratkaisut sitovat kiinteistön pitkällä aikavälillä valittuun lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmään. Ilmarisen edustajat toivovat Helsingin Energian kehittävän toimintaansa yhä ympäristöystävällisemmäksi niin energiantuotantossa kuin lämmitysmarkkinoilla. Ilmaristen kiinteistöjohtaja Tomi Aimonen pitää onnistuneena yhteistyökuviona sitä, että Helsingin Energian kanssa on voitu tehdä joustavia sopimuksia, jolloin tehontarvetta on voitu tarpeen mukaan muuttaa kiinteistön käyttötilanteen mukaisesti. Tilaaja arvostaa myös Helsingin Energian kaukojäähdytyksen myynti- ja markkinointitoimenpiteitä: ”Mun mielestä ainakin meidän yhteyshenkilöt Helsingin Energialla ovat erinomaisia myyntimiehiä ja osaavat ajatella hyvin asiakaslähtöisesti,” kiittää Niina Rajakoski Helsingin Energian asiantuntijoita. ”Olemme aina löytäneet ratkaisun, on se sitten tekninen ongelma tai sopimusasia, molemmin puolin järkevillä ehdoilla,” jatkaa Tomi Aimonen. Muutama katvealue kaukojäähdytysverkostossa Ilmarisen kannalta vielä on, mutta tavoitteena on liittyä jäähdytysverkkoon aina, kun se on mahdollista.

Rakennuttaja Niina Rajakoski ja kiinteistöjohtaja Tomi Aimonen ovat tyytyväisiä kaukojäähdytykseen, jonka ansiosta päästiin eroon äänekkaistä katolla sijaitsevista lauhduttimista. ”Tämä on hiljaista energiaa.” Byggherren Niina Rajakoski och fastighetsdirektör Tomi Aimonen är nöjda med fjärrvärmen, som gjorde att de blev av med de bullriga kondensorerna på taket. ”Det här är tyst energi.” Developer Niina Rajakoski and Real Estate Director Tomi Aimonen are happy with district cooling because noisy condensers on the roof are no longer needed. ‘This is quiet energy.’

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Kaukolämmön alkuvaiheet helsingissä

Höyrykaukolämmön tuotanto alkoi Suvilahden voimalaitoksella 23.12.1952. Produktionen av ångfjärrvärme vid Söderviks kraftverk startade 23.12.1952. The production of steam-based district heating started at the Suvilahti power plant on 23 December 1952.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

”Meri oli jäässä lukuun ottamatta Suvilahtea, joka oli auki ja höyrysi. Kaupungin teknillinen johtaja Granqvist tiedusteli minulta, miksi meri höyrysi. Kerroin sen olevan sulana siksi, että suurin osa polttoaineen lämmöstä menee jätelämpönä mereen. Granqvist kauhisteli tätä tuhlausta ja ihmetteli, eikö mereen menevää lämpöä voitaisi käyttää hyödyksi jollain tavalla. Sanoin, että sitä voidaan käyttää hyväksi erinomaisen menetelmän avulla, jota kutsutaan nimellä kaukolämpö.” Helsingin sähkölaitoksen toimitusjohtaja Unto Rytkösen (1902-1994) muistelma kirjassa Kaukolämpöalan yhteistoimintaa 1964-1989 Myöhäissyksyn aikaan 1947 Helsingin kaupungin teknillisten laitosten lautakunta teki vierailun Suvilahden höyryvoimalaitokselle. Unto Rytkönen esitteli laitosta kaupungin tekniselle johtajalle, Ruben Granqvistille. Sodan jälkeisinä polttoaine- ja sähköpulan vuosina Suvilahden voimalaitoksen pääasiallisena polttoaineena toimi hake. Jo ennen sotia ajatusta sähkön ja lämmön yhteistuotannosta oli nostettu esiin, mutta varsinaisia toimenpiteitä ei runsaan vesivoiman aikana tehty. Sota ja sitä seurannut pula-aika muuttivat kuitenkin ratkaisevasti energiatilannetta, ja näin Helsingin kaupungin johto kiinnostui Unto Rytkösen esittämästä kaukolämpöideasta. Unto Rytkönen valtuutettiinkin hakemaan lisää tietoa kaukolämmityksestä Tanskasta ja Ruotsista. Rytkösen ehdotuksesta vuonna 1949 diplomi-insinööriksi valmistuva Unto Kilpinen sai tehtäväkseen selvittää kaukolämmön mahdollisuuksia Helsingissä. Neljä vuotta myöhemmin valmistuneessa tutkimuksessa todettiin, että ainakin Helsingin keskusta kannattaisi liittää kaukolämpöverkkoon. Kilpisen tutkimus käsitteli kaukolämmityksen etuja: polttoainesäästöjen lisäksi kaukolämmitys vaikuttaisi esimerkiksi Helsingin kaupunki-ilman puhdistumiseen ja kaupungin sisäisen liikenteen paranemiseen. Tietyllä tapaa Kilpisen tutkimus vaikutti koko Suomen mittakaavassa kaukolämmitystöiden aloittamiseen. Tutkimuksen kuluessa 23.12.1952 Helsingin kaupungin sähkölaitos aloitti höyrykaukolämmön toimittamisen Suvilahden voimalaitoksesta kaupungin teurastamolle Sörnäisiin. Tästä päivämäärästä lasketaan varsinainen kaukolämmitystoiminta alkaneeksi Helsingissä.

Helsingin kaupungin sähkölaitoksen johtaja Unto Rytkönen. Helsingfors stads elverks direktör Unto Rytkönen. Unto Rytkönen, Managing Director of the electricity works of the City of Helsinki.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Periaatepäätös kaukolämmitystoiminnan aloittamiseksi tehtiin Helsingin kaupunginvaltuustossa marraskuussa 1953. Suunnittelutyö oli mittava: piti suunnitella kaukolämpörakenteet ja oli valittava mahdollisimman yksinkertainen tapa liittää vanhoja keskuslämmitystaloja uuteen järjestelmään. Lisäksi oli laadittava kaukolämpötariffi. Diplomi-insinööriksi valmistuva Hannu Sirola pestattiin Unto Kilpisen alaisuuteen marraskuussa 1954 auttamaan Kilpistä vesikaukolämmitystoiminnan aloittamisessa. ”Ei sitä silloin alussa tajuttu, miten laajaa tästä toiminnasta tulee. Töölöläisiltä kaukolämpöön liittymistä kyseltäessä ajateltiin varovasti, että ehkä tätä vielä Suvilahteenkin jaetaan…” Sirola on todennut myöhemmin. Kaukolämpöosaston käyttötoimiston päällikkönä Hannu Sirolalle muodostui kaukolämpötyöstä elämänura, johon on mahtunut suunnittelua, markkinointia, vastuuta mittaroinnista ja laskutuksesta sekä erityisesti käytöstä ja kunnossapidosta. ”Pienellä porukalla hommaa aloiteltiin. Joutui siinä sitten kauppamieheksikin eli kiertämään taloja vakuuttamassa uuden lämmityksen luotettavuutta,” Sirola muistelee. Haasteena oli, että kaukolämpö oli tehtävä tunnetuksi kiinteistönomistajille ja saatava aikaan sopimuksia tulevien kuluttajien kanssa. Kaukolämmitys kohtasikin alkutaipaleellaan teknisiä vaikeuksia ja yleistä epäluuloa.

Helsingin kantakaupungin ilmanlaadun heikkous oli silminnähtävää – tässä tilanne ennen kaukokämmön käyttöönottoa. Man kunde se med blotta ögat hur dålig luftkvaliteten var i Helsingfors innerstad – så här såg det ut innan fjärrvärmen infördes. The poor air quality in Helsinki city centre was visible to the eye – Here, the situation before the introduction of district heating.

Unto Kilpisen mukaan Suomessa ei aluksi sisäistetty sitä, että sähkön ja lämmön yhteistuotannossa saadaan huomattavasti parempi hyötysuhde kuin erillistuotannossa. Ihmetystä herätti myös se, miten kaukolämpövesi pysyisi kuumana matkatessaan helsinkiläistaloihin Salmisaaresta asti. Talonomistajat puolestaan pelkäsivät kaupungin hintamonopolia. Sota oli vielä hyvässä muistissa ja monet isännöitsijät kyselivät kaukolämpökanavien pommin kestävyyttä. Hannu Sirolalla oli vastaus valmiina: ”Berliinin pommituksissakaan kaukolämpöverkkoon ei tullut kuin muutama vuoto.” Useissa taloissa vanhat hiilikattilat jätettiin paikoilleen ja kellarin nurkkaan kasa hiiliäkin – varmuuden vuoksi. Näistä alkuvaikeuksista selvittyään kaukolämmitys yleistyi kuitenkin nopeasti. Tärkeää uuden tuotteen kauppaamisessa oli, että sen piti olla asiakkaalle edullisempaa kuin entisen lämmityksen ja sen tuli olla tuottavaa toimintaa myös sähkölaitokselle.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

”Höyrykaukolämmön osalta laskutus perustui toimitetun höyryn määrään, sen lämpötilaan ja paineesta riippuvaan lämpösisältöön, josta vähennettiin palautetun lauhdeveden laskennallinen lämpösisältö. Tariffin laskeminen oli melko monimutkaista ja vaati paljon pohjatietoutta mittareista ja höyryn ominaisuuksista,” muistelee Hannu Sirola laskutuksen alkuvaiheita. Aluksi Kilpinen ja Sirola valmistelivat kulutuksen laskutusta kaukolämpöyksikössä, ja varsinainen laskutus hoidettiin sähkölaitoksen pääkonttorista. Vesikaukolämmityksen alkaessa toimittiin periaatteessa samalla tavalla, mutta mittaus oli selkeämpää. Sähkölaitoksen oma mittarinlukija kävi keräämässä kuluttajien täyttämät lämmönkulutuslomakkeet. Myöhemmin organisaation kasvaessa lämpömäärämittareiden hankinta, kunnossapito ja laskutus siirtyivät kuluttajatoimiston huoleksi. ”Ensimmäiset johdot suunniteltiin itse, kirjasta katsottiin miltä pitäisi näyttää. Ensimmäiset vesikaukolämpöputket upotettiin kadun alle kesällä 1955, kun Fredrikinkadun siltaa rakennettiin. Rakennusvirasto ilmoitti meille, että jos niitä putkia ei nyt asenneta siihen siltaan, niin sitä ei revitä auki uudelleen ainakaan pariinkymmeneen vuoteen,” Sirola muistelee. Pääjohdot rakennettiin U:n muotoiseen betonikanavaan Tanskan mallin mukaisesti: ”Sehän oli semmoinen rakenne, että kun putket oli asennettu, pistettiin kulmiin olkiköydet. Sitten siihen valettiin kevytbetoni, johon jätettiin ilmaraot. Tämän päälle asetettiin kovalevyt, jonka päälle valettiin betonikansi. Olkiköyden lahottua rakenteeseen jäi salaoja ja ilmarakojen kautta saatiin tuuletus toimimaan.” Jo tuolloin tehtiin yhteistyötä kaupungin muiden laitosten kesken: vesi- ja viemäriputkien kanssa samaan aikaan vedettiin myös kaukolämpöjohdot. Hyvin johdot myös kestivät, sillä ensimmäinen vuoto niissä havaittiin vasta kesällä 1991. Vesikaukolämpöverkkoon liitettiin ensimmäinen kuluttaja, Hotelli- ja ravintolakoulu Perho, 14.8.1957. Vuoden lopussa kuluttajia oli 27. Salmisaaren ensimmäisestä kaukolämpöturbiinista ei tullut valmista, joten sähkön ja lämmön yhteistuotanto käynnistyi ensimmäiseksi Hanasaaren voimalaitoksessa vuonna 1960. Hannu Sirola muistelee vuoden 1959 tiukkaa tilannetta: osoitteessa Viides linja viisi oli huoneistokohtaiset uunit jo purettu, vaikkei Hanasaaren voimalaitos ollut vielä valmistunut. ”Putkikin oli jo maassa, muttei yhdistettynä

Hotelli- ja ravintolakoulu Perho liittyi ensimmäisenä asiakkaana vesikaukolämpöverkkoon 14.8.1957. Hotell- och restaurangskolan Perho var den första kunden som anslöt sig till vattenfjärrvärmenätet 14.8.1957. Perhonkatu Hotel and Restaurant School was the first customer to join the water district heating network on 14 August 1957.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

voimalaitokseen. Talossa vain oli luottavaisesti uunit purettu, ja kyseltiin sitten talven kynnyksellä, että eikö sitä kaukolämpöä ala tulla.” Kiinteistö saatiin silti talven ajaksi lämpimäksi, kun sähkölaitos kustansi joka huoneistoon Aladdinin valopetroolilämmittimet. Kaukolämmön jakelu on luotettavaa. Verkon peruskorjaus on suunnitelmallista työtä. Fjärrvärmedistributionen är pålitlig. Ombyggnaden av nätet sker planmässigt. The supply of district heating is reliable. The refurbishment of the network is systematic work.

Kaukolämpöosasto eriytettiin uudisrakennusosastosta vuoden 1962 lopulla, kun kaukolämpöverkkoon oli liitetty yli 500 kuluttajaa. Ensimmäiseen 500 kuluttajaan asti kaukolämpöasiaa täydestä sydämestään edistänyt Hannu Sirola muisteli käyneensä jokaisen kiinteistön kellarissa. Sirola otti huolehtiakseen korvauksetta myös vikapäivystyksestä, johon toinen henkilö saatiin mukaan noin vuoden kuluttua toiminnan alkamisesta. Myöhemminkin Sirola kävi aktiivisesti kaukolämpötyömailla seuraamassa ja tarvittaessa ohjaamassa työtä. ”Kerran Espalla tuli Sirolan Hannu puolen yön maissa katsomaan. Paikalle tuli joku kevytkenkäinen nainen fyllassa, ja sanoi Hannulle, että jos olisit nuorena käynyt koulua, ei tarvitsisi nyt täällä montulla yötä rypeä,” muisteli verkkomestari Veikko Aalto sähkölaitoksen henkilökuntalehdessä, Sähkösanomissa. Alkuvaiheessa kaukolämpöosasto oli hyvin pieni, toimistotehtävissä oli parisenkymmentä henkilöä. Toimistotilat sijaitsivat Ruoholahdenkadulla ja käytössä oli vain yksi auto. Työyhteisö oli hyvin nuorta: osaston johtaja Unto Kilpinen oli 30-vuotiaana alan konkari, joka kahvitauoilla piti työporukalle oppitunteja kaukolämmöstä. Hannu Sirola taas piti vuosikymmenten ajan yllä kaukolämpöosaston lämmintä yhteishenkeä, hän esimerkiksi kiersi vuodesta 1957 lähtien jokaisena jouluaamuna kaikilla lämpöä tuottavilla laitoksilla. Joulukierros toi Hannulle joulumielen ja hänestä tuntui myös, että kierrosta odotettiin laitoksilla aina hyvillä mielin.

Sivu, sidan, page 19: 1960-luvulla kaukolämpö laajeni Helsingissä voimakkaasti. Tässä verkkoon liitetään Kallion kaupunginosaa. På 1960-talet expanderade fjärrvärmen kraftigt i Helsingfors. Här dras fjärrvärme till stadsdelen Berghäll. In the 1960s, district heating expanded rapidly in Helsinki. Here, the district of Kallio is being connected to the network.

Uudisrakennusosaston päällikkö Eino Toiviainen toivotti onnea uudelle osastolle: ”Tämä osastojen kuopus näyttää kaikista merkeistä olevan oikea kromosomiporsas. Uudisrakennusosasto onkin tästä porsaasta erityisen ylpeä, sillä onhan se saanut olla sen emona, kätilönä ja kummina.” Asentajat kuvasivat alkuvuosien uudisrakennustyötä maaotteluhengellä toimivaksi urakkatyöksi. Asennustöitä tehtiin usein öisin, sillä monilta asiakkailta ei lämpöä voitu katkaista päiväsaikaan. Työt venyivät monesti useHelsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

an vuorokauden pituisiksi urakoiksi: ”Silläpä ei täältä juuri normaalille eläkkeelle lähdetä, sairaseläkkeelle ovat kaverit menneet,” totesi keskustan mestaripiirissä työskennellyt laitosmies Pertti Kankkunen Sähkösanomissa. Kunnon verstastilat asentajille saatiin, kun vuonna 1965 muutettiin Sulhaskulmaan, Porkkalankadun ja Sulhasenkadun kulmaukseen. Tätä ennen verstastilat olivat huonolaatuisia, esimerkiksi Salmisaaressa verstas oli tuhkatason alla, ja kaikki olivat aina yltä päältä hiilipölyssä. Myös työkaluvaraston hoitajien kanssa oli alkuaikoina ongelmia, sillä asentajat kokivat jäävänsä voimalaitosväen jalkoihin. Uusia työkaluja ei helposti saatu, mutta toisaalta tuolloin opittiin tekemään varaosia itse. Suurin osa varusteita täytyi kustantaa itse. Kaukolämpöasentajan työ on edelleen fyysisesti raskasta, mutta itsenäistä. Kaukolämpöasentaja Veikko Puurunen on ollut kaukolämpötöissä Helsingin Energialla 1980-luvun lopulta asti. Nykyisen tilaaja-tuottaja -organisaatiomallin mukaisesti verkon kunnossapidon suunnittelutyöstä vastaa Lämmitysmarkkinat-liiketoiminto, joka tilaa tarvittavat työt urakoitsijoilta tai HelenServiceltä. Veikko Puurusen työpiste sijaitsee Hanasaaressa, Servicen kunnossapitotoimintojen yhteistiloissa. Kaukolämpöasentajan työpäivään kuuluvat monenlaiset huoltotyöt: kaivojen hälyttimien tarkastukset, pumppukaivojen mittarilukemien tilastointi ja tarvittaessa kaivojen pumppaus. Asentajat huolehtivat myös vikakeikoista ja liittävät uusia asiakkaita verkkoon. Veikko Puurunen kuvailee tyypillistä kaukolämpöasentajan työpäivää seuraavasti: ”Aamulla kun tultiin töihin, saatiin tietää kaukolämpövuodosta ja siinä sitten ruvettiin haalimaan tavaroita. Vuotopaikka oli kaivettu esille ja me sitten tulimme pakettiautolla vanhaa purkamaan. Kuluttajillehan oli jo pitänyt aikaisemmin ilmoittaa käyttökeskeytyksestä ja tyhjennysporukka oli tyhjentänyt meille linjan valmiiksi, joten siitä vain putkea poikki sahaamaan. Sitten oli erikseen kaivuuporukka, joka teki kanavan pohjat ja seinäreiät valmiiksi meille. Sitten vedettiin putkea, vanha Fiskars oli silloin vielä käytössä, nykyisin on niin sanottu kiinnivaahdotettu putkielementti. Yleensä siinä oli päivän aikana tarkoitus saada lämmöt takaisin ja välillä jouduttiinkin ylitöihin. Varsinkin pakkanen siirsi ja viivästytti töitä.”

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Huoltotöissä laskeudutaan usein kaivoihin, joissa putkiston sulkuventtiilit sijaitsevat. Lämpöputken lämmittämä kaivo on höyryävän kuuma, ja usein siellä on myös ahdasta. Jos kaivossa joutuu olemaan pitkään, kuumuus ja kumara työasento käyvät selän ja polvien päälle. Kahdeksankymmentäkiloisen kaivon kannen avaaminen aiheuttaa myös helposti olkapäävammoja. Vilkas liikenne kaivojen ympäristössä luo stressiä. Asentajan näkökulmasta yhtiön organisaatiomuutokset ovat kuitenkin ”rassanneet miltei enempi kuin varsinainen työn tekeminen. Se on ollut yleensä kymmenen vuotta näissä kaukolämpöhommissa, kun on jouduttu kuin mustalaiset rekeen vaihtamaan maisemaa.” Varsinkin kuljetuskaluston ja niiden korjaustoimintojen ulkoistamiseen on suhtauduttu kaukolämpöasentajien piirissä kriittisesti. ”Omalla pienkonekorjaajalla oli aina tuntuma siitä, mikä työvälineissä saattoi olla rikki ja miten se korjataan. ettei siitä ole huolta, kun otat sen kyytiin. Ruskeasuolla muistan Salon Arton, joka oli aurinkoa tarkempi välineiden korjaamisessa sun muussa hommassa, se oli näitä perustarkkoja tekijöitä. Sen käsistä kun sai jonkun, niin se oli varmasti kunnossa,” muistelee kaukolämpöasentaja Kari Hänninen työkalujen korjaustoimintaa entisaikaan. Veikko Puurusen mukaan johtoelementeissä tapahtuneet muutokset ovat erityisesti vaikuttaneet asentajan työtapoihin, vaikka työskentelyperiaatteet ovatkin säilyneet samoina. 1960-luvun loppupuolella yleistyi käyttöön kevytbetoniin perustuvan puolielementtikanavan rinnalle Fiskars-tyyppinen muovikuorinen elementtijohto. Tämän

jälkeen käyttöön otettiin niin sanottu kiinnivaahdotettu putkirakenne, joka osoittautui toimintavarmaksi ja kustannustehokkaaksi ratkaisuksi, sen käyttöönoton myötä johtojen asennustyöt yksinkertaistuivat ja nopeutuivat. Myös kaukolämpöjohtojen yksityiskohtia on vuosien varrella kehitetty monin eri tavoin. Erityisesti johtojen teräsrakenteet ovat yksinkertaistuneet. Alkuvaiheen luistinventtiileiden ja rasvatiivistehanojen tilalle alkoivat 1960-luvun kuluessa yleistyä läppäventtiilit ja seuraavalla vuosikymmenellä alettiin käyttää myös pallohanoja. Kaukolämpökaivojenkin tekniikka on kehittynyt vuosien saatossa. Muun muassa ensimmäiset tehdasvalmisteiset kaivot otettiin käyttöön 1970-luvun puolessa välissä. Myös tietotekniikan kehittyminen on tuonut uusia toimintatapoja. Nykyisin esimerkiksi asentajien autoissa olevista mobiililaitteista saa monipuolisesti tietoa työkohteista karttoja ja kuluttajatietoja myöten. Asentajan työ on useista teknisistä muutoksista huolimatta edelleen asiakaspalvelua, johon välillä tulee suhtautua huumorintajuisesti: ”Oltiin muistaakseni Patolassa, Vanhaistentien puistossa oli sellainen remontti, että uusittiin aina 12 metriä elementtiä. Siellä emännät katsoivat parvekkeelta, mutta eivät älynneet, että aina kun seuraava monttu tuli, se oli aina uutta remonttia. Rouvat heittelivät appelsiineilla meitä sieltä parvekkeelta, kun taas noi äijät tuli tänne rikkomaan tuon kadun…” muistelee hymyssä suin kaukolämpöasentaja Kari Hänninen kohtaamisia helsinkiläisten kaukolämpökuluttajien kanssa.

Kontulan Keinutien ostoskeskus saa pian taas lämpöä. Konemestari Puttonen arvelee tilanteen selviävän kahdessa kolmessa tunnissa. Kuva otettu 26.11.1965. Gungvägens köpcentrum i Gårdsbacka får snart värme igen. Maskinmästare Puttonen tror att problemet ska vara avhjälpt om två-tre timmar. Bilden är tagen 26.11.1965. The supply of district heating to the Keinutie shopping centre in Kontula will soon be up and running again. Engineer Puttonen reckons the situation will be sorted within two to three hours. The photo was taken on 26 November 1965.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Kaukolämpö tarjoaa asukkaille sataprosenttista lämpöä, hyvän sisäilman ja huoletonta mukavuutta. Fjärrvärmen erbjuder invånarna hundraprocentig värme, bra inomhusluft och bekymmersfri komfort. District heating provides residents with a total heating solution, good indoor air and carefree comfort.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Kaukolämmön kasvun vuodet

Sivu, sidan, page 23: Kuluttajalaitejaos työssään 1970-luvulla. Kuvassa (vas.) Kaj Skogster, Reino Peiponen, Veke Hokkanen, Sulo Jokinen ja Matti Nieminen. Konsumentanläggningssektionen i arbete på 1970-talet. På bilden (fr.v.) Kaj Skogster, Reino Peiponen, Veke Hokkanen, Sulo Jokinen och Matti Nieminen. The consumer equipment department at work in the 1970s. Pictured (from left) Kaj Skogster, Reino Peiponen, Veke Hokkanen, Sulo Jokinen and Matti Nieminen.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Vuonna 1967 juhlittiin kaukolämpöväen kesken vesikaukolämmitystoiminnan kymmenvuotista taivalta. Unto Kilpinen julisti puheessaan: ”Me olemme menestyneet aika hyvin, vaikkei sitä viitsi joka päivä kehua. Tällaisena päivänä sopii todeta, että länsimaista ei löydy enää vastusta.” Kaukolämpö olikin saatu myytyä kuluttajille lyhyessä ajassa oikein hyvin: vielä vuonna 1960 kaukolämmön markkinaosuus Helsingissä oli ollut kahdeksan prosenttia ja kymmenen vuotta myöhemmin jo 39 prosenttia. Kaukolämmitystä oli Helsingissä 1960-luvulla vain keskikaupungilla ja verkosto oli yksinkertainen. Verkoston laskennallinen hallinta onnistui tuolloin vielä käsin. Unto Kilpinen oli kehittänyt itse laskutikun, jolla voitiin laskea kaukolämmön vesivirtojen ja paineiden kehitystä verkostossa. Helsingin vesilaitoksella oli käytössään atk-pohjainen painehäiriöohjelma jo vuonna 1967 ja se sovitettiin kaukolämpöverkon laskentaan. Kaukolämmön verkoston laskenta oli kuitenkin haastavampaa, sillä lämpötilat ja kahdet putkistot tekivät siitä monimutkaisemman. Kaukolämmön oma ohjelma oli aikoinaan ensimmäinen laatuaan Suomessa ja ensimmäisiä Euroopassa. Yleissuunnittelutoimiston päällikkö Heimo Hiidenpalo muistelee Helsingin kaupungin hurahtaneen ylisuuriin kasvuennusteisiin 1970-luvun kuluessa. Kaukolämpöpuolella laskettiin kuitenkin omia ennusteita ja toimittiin niiden mukaisesti, realistisesti kannattavuuslaskelmiin nojautuen. Atk-pohjainen kaukolämpöverkkolaskentaan tehty ohjelma auttoi huomattavasti tässä työssä. Vuonna 1970 kaupungin rakennuskannan kiinteistörekisteri tuli myös atk-pohjaiseksi, jolloin voitiin teettää opinnäytetyö kaupungin lämmöntarpeesta. Energiakriisi vuonna 1974 lisäsi merkittävästi kaukolämmön kysyntää. Helsingin kaupungilta oli vaikea saada rahoitusta kaukolämpötöihin, sillä ne koettiin vielä melko uudeksi ilmiöksi. Energiakriisin ja energian säästötoimien takia kaukolämpöosaston perustelut menivät kuitenkin läpi, ja kaukolämmitys päätettiin laajentaa koko kaupungin kerrostalokantaan.

Vuonna 1967 juhlittiin kaukolämpöväen kesken vesikaukolämmitystoiminnan kymmenvuotista taivalta. Kuvassa tanssivat (vas.) Leena Katero ja Seppo Vaahtola, Tuula Lilja ja Tauno Pirtttimaa, Eija Kaitanen ja Ilmari Honkala sekä Irja Erkkilä ja Raimo Nick. År 1967 firade fjärrvärmepersonalen den vattenburna fjärrvärmeverksamhetens tioårsjubileum. På dansgolvet (fr.v.) Leena Katero med Seppo Vaahtola, Tuula Lilja med Tauno Pirttimaa, Eija Kaitanen med Ilmari Honkala och Irja Erkkilä med Raimo Nick. In 1967, the district heating staff celebrated the ten-year anniversary of water district heating operations. Pictured dancing (from left) Leena Katero and Seppo Vaahtola, Tuula Lilja and Tauno Pirttimaa, Eija Katainen and Ilmari Honkala, and Irja Erkkilä and Raimo Nick.

Kaukolämmön kuluttajatoimiston markkinointijaoksessa markkinointipäällikkö Marjatta ”Malla” Talsia pidettiin toimiston salaisena aseena, jolle ohjattiin hankalimmaksi Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

osoittautuneet asiakkaat. Tärkeimpiä asiakkaita olivat talojen isännöitsijät ja taloyhtiöiden edustajat. Malla kävi tarpeen tullen myös yhtiökokouksissa selvittämässä kaukolämpöasioita. ”Se oli todella mielenkiintoista hommaa. Kartoitimme uusia kaukolämpöalueita, lähetimme markkinointikirjeitä ja pidimme niin sanottuja tupailtoja, tiedotustilaisuuksia Sähkötalossa. Tupaillat saavuttivat valtaisan suosion ja kaukolämpö alkoikin kasvaa hurjaa vauhtia: kun aikaisemmin uusia liittyjiä oli ollut noin sata, oli yhtäkkiä jonakin vuonna 650 liittyjää. Kaksi kertaa olen ollut kirkossakin puhumassa kaukolämmöstä. Ei aina edes oikein tiedetty, miten olisi asiat hoidettu, kun kysyntä oli niin kovaa. Energiakriisin takia energia-asioista oli helppo puhua ihmisille, vaikka edelleen sota-ajan kokeneet vanhimmat kaupunkilaiset kyselivät putkien kestävyydestä sotatilanteessa, ” muistelee Marjatta Talsi 1970-luvun markkinoinnin kiireisiä vuosia.

Tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1980 liitettiin 5000:nnes asiakas kaukolämpöverkkoon. Parhaimmillaan uusia asiakkaita hankittiin noin 600:n vuosivauhtia. Sähkösanomien artikkeli vuodelta 1977 kuului: ”Tavoite kohta saavutettu: lämmin Helsinki”. Tällöin enää neljä kaupunginosaa ja useimmat saaret olivat vailla kaukolämpöä. Kaukolämmön teknisinä uudisraivaajina toimivat ”lämppärit”, siirrettävät lämpökeskukset, joiden avulla uusia alueita saatiin liitettyä joustavasti kaukolämpöverkkoon. Siirrettävien lämpökeskusten huippuaika sijoittuu 1970-luvun lopusta 1980-luvun alkupuolelle, parhaimmillaan niitä oli käytössä lähestulkoon 50 kappaletta ympäri Helsinkiä. ”Olihan ne sellaisia peltiheikkejä. Jos oli oikein kylmää, 25 asteen pakkanen, niin kun astuit ovesta sisään vesi jäätyi lattiaan. Joskus meni kolme neljäkin päivää, kun tunnin kaks tuli nukuttua... Ne oli rautaa ja kun oli neljä tekijää: ilma, öljy, vesi ja sähkö, yks jos reistas, niin silloin oli koko kylä tai kortteli kylmillään. Kylmän kauden aikana vain seurasi lämpötiloja, kun tiesi, ettei siellä enää ole resursseja, kun koko ajan ajettiin kaasu pohjassa. Onneksi oli hyviä kavereita töissä, kukaan ei koskaan kieltäytynyt ylitöistä,” jo 1950-luvun lopulla laitokselle töihin tullut suunnitteluteknikko Veikko Kokko muistelee 1980-luvun kovia pakkastalvia.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Eläkkeelle vuonna 1983 jäädessään kaukolämmön todellinen isähahmo, kaukolämpöjohtaja Unto Kilpinen, oli nähnyt kaukolämpötyön painopisteen muutoksen uudisrakentamisesta käyttö- ja kunnossapitotoimintaan. Kilpinen oli tehnyt aina työtään koko sydämellään ja oli omalla esimerkillään kasvattanut koko alalle ammattiinsa innostuneen kaukolämpöväen. Kaukolämmön uusi sukupolvi olikin uusien haasteiden edessä: 1980-luvun alussa alettiin todeta kaukolämpövuotoja poikkeuksellisen paljon. Syyksi epäiltiin verkon ikääntymistä ja sitä, että kaukolämpöjohtoja oli asennettu myös vaikeisiin olosuhteisiin, joissa ulkopuolinen vesi oli päässyt kanaviin syövyttämään putkia. Tarkemmat tutkimukset todistivat, että Fiskars-tyyppiset elementtijohdot taipuivat helposti savisessa maaperässä, jolloin kosteus pääsi pesiytymään lasikuituputken ja virtausputken väliseen tyhjään tilaan.

Kaukolämpöjohtaja Unto Kilpinen oli koko sydämellään kaukolämpömies, joka innosti omalla esimerkillään muitakin. Fjärrvärmedirektör Unto Kilpinen var en fjärrvärmeman av hela sitt hjärta och inspirerade även andra genom sitt exempel. Director of district heating Unto Kilpinen was a district heating man through and through, inspiring others by his example.

Fiskars-tyyppistä johtoa ehdittiin asentaa Helsinkiin noin 330 kilometriä, ja sitä perusparannettiin vuosittain 6-8 kilometriä. Työt keskitettiin verkoston heikoimpiin kohtiin, jotta pahin vuotokierre saataisiin pysäytettyä. Johtotyypin vuoto-ongelmien takia siirryttiin käyttämään kiinnivaahdotettuja putkisuojaelementtejä, joissa putki on suoraan kiinni eristeessä eivätkä maaperän painumiset vaikuta johtoon. Tosin johtojen liitoskohdat olivat edelleen arkoja maaperän muutoksille ja elementin suojakuori oli muovia. Kiinnivaahdotetussa tyypissä paikallinen syöpymä ei kuitenkaan päässyt etenemään ja se oli helpompi korjata kuin aikaisemmin. Verkon kuntoa seurattiin kaukolämpökaivojen kosteustarkastuksilla, joita tehtiin tiheimmillään joka toinen viikko. Vedentulon lisääntyminen kaivossa hälytti tutkimaan mahdollista kaukolämpövuotoa. Kiinnivaahdotetussa johtoelementissä tällaista tarkkailua ei voida tehdä, sillä vuotovesi ei pääse virtaamaan johtoelementissä. Kaukolämpövuoto paikallistettiin tarkemmin tärinämittauksiin perustuvalla äänispektrimetrillä. Vuotoääni saatiin kaukolämpökaivosta kiintyvyysanturiparilla ja C-kasetille tallennetun äänen ja kohteen pohjapiirroksen avulla saatiin vuotokohta selvitettyä hyvinkin tarkasti. Isojen putkien kanssa käytettiin infrapunakameroita, jotka etsivät vuotokohdan maanpinnan lämpövaihtelun perusteella. Tekniikka nopeutti korjaustöitä.

Sivu, sidan, page 24: Markkinointipäällikkö Marjatta ”Malla” Talsi oli kaukolämmölle korvaamaton apu varsinkin laajentumisen ruuhkavuosina. Marknadsföringschef Marjatta ”Malla” Talsi var oumbärlig, särskilt under de år då fjärrvärmen byggdes ut som intensivast. Marketing Manager Marjatta ‘Malla’ Talsi was indispensable in district heating operations, especially during the busy years of expansion.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Ennen teknisten apuvälineiden kehittymistä vuodot tutkittiin talohaaroissa peilin avulla höyryä etsien. Jos vihjeitä vuodosta ei löytynyt, lähdettiin kaivamaan kaivoväli puolittaen. Lisäksi seurattiin esimerkiksi lumen sulamista ja kadun kuivumista sateen jäljiltä. Kaukolämpöveden värjääminen vihreäksi 1990-luvun alusta lähtien on helpottanut vuotokohtien tunnistamista. Uusimpia teknisiä kokeiluja ovat lämpökamerakuvaukset helikopterin avulla. Lämpökamerakuvan avulla saadaan selville maanpinnan lämpötilaeroja, minkä avulla voidaan ennakoida mahdollisia vuotokohtia.

Kaukolämpöjohtojen sijoittaminen tunneleihin on helpottanut huomattavasti niiden kunnon tarkkailua ja korjaukset voidaan suorittaa kaivamatta. Ensimmäinen kaukolämpötunneli valmistui Valtion rautateiden tuuletustunnelin yhteydessä jo vuonna 1964. Noin 280 metrin pituinen tunneli kulki Alppilan huippulämpökeskuksesta Helsinginkadulle. Varsinaisesti yhteiskäyttötunneleiden ideaa alettiin toteuttaa Helsingissä 1980-luvulla. Salmisaaresta Ruskeasuolle kulkeva energialaitoksen ja vesi- ja viemärilaitoksen tunneli otettiin osittain käyttöön pari vuotta kestäneiden louhintatöiden jälkeen vuonna 1984. ”Sit kävi niin, niin kuin aina voi käydä. Keskellä kesää, kun tunneli oli saatu valmiiksi, vesilaitoksella iso johto meni rikki yöllä. Siellä oli vain vähän kesäpoikia töissä: ”Ahaa, vettä kuluu, pannaan lisää pumppuun kierroksia.” No nehän ois heti pitänyt sulkea, kun ei yöllä niin voi kulutus kasvaa. Siellä oli kyllä vuotokanavat, joiden piti viedä vesi muualle, mutta niitä ei oltu puhdistettu, vaan siellä oli haalareita, lankunpätkiä ja sen semmoista. Ne tukkivat sen linjan, josta veden olisi pitänyt kulkea turvallisesti pois. Niinpä vesi rikkoi kaukolämpötunnelin seinän ja koko tunneli täyttyi vedellä oltuaan käytössä vain muutaman päivän,” suurvuotoa seuranneita korjaustöitä johtanut Tapio Öhman kuvailee. Tunneliin valui yhteensä noin 25 000 kuutiota vettä, ja palolaitokselta vei veden tyhjennys tunnelista viikon verran aikaa. Toinen yhteiskäyttötunneli rakennettiin Hanasaaresta Sörnäisiin ja Kruununhakaan vuosina 1987–1990. Noin 30 kilometrin pituinen tunneliyhteys Vuosaaresta Sörnäisiin ja Lassilaan rakennettiin vuosina 1991–1997.

Yhteiskäyttötunnelien rakennuttaminen on jatkunut tiiviisti 2000-luvulle tultaessa. Tunneli Salmisaaresta Lauttasaareen valmistui vuoden 2000 alussa ja Kamppi-Erottaja-Kruununhaka -tunnelin avajaisia vietettiin kesäkuussa 2004. Kaukojäähdytyksen kasvava kysyntä vauhditti tunnelitöitä. Toukokuussa 2007 vietettiin Munkkisaaren lämpölaitoksesta keskustaan, Vanhankirkon puistoon, johtavan yhteiskäyttötunnelin avajaisia, ”tervajaisia”. Samana vuonna käynnistyivät uuden Pasila-tunnelin louhintatyöt. Tunneleihin on sijoitettu kaukolämmön, kaukojäähdytyksen, sähkön ja vedenjakelun siirtojohtoja. Tunneleista myydään tilaa myös esimerkiksi teleoperaattoreiden kaapeleille. Tunnelitarpeet kartoitetaan yhdessä muiden kaupungin virastojen ja laitosten kanssa ja yhteiskäytön suomia mahdollisuuksia hyödynnetään. Vuonna 2007 yhteiskäyttötunneleita oli jo 45 km matkalta ja kaukolämpöverkonkin pituus noin 1 200 kilometriä. ”Ihmiset ei aina tajua sitä, että Helsingin arvokkain omaisuus on iso, yhtenäinen kaukolämpöverkko. Kahdesta syystä: se mahdollistaa energian toimituksen maksaville asiakkaille ja verkko myös mahdollistaa niin sanotun yhteistuotannon eli vastapainesähkön tuottamisen. Sitä ei aina tajuta, kun se ei ole mitään high techia,” toteaa 1980-luvulla kaukolämpöverkoston ongelmien parissa työskennellyt kehitys- ja edunvalvontapäällikkö Tapio Öhman. Tekniikkaa tunneleissa on paljon: on siirto-, liitospumppu-, lämmönsiirrinasemia sekä pystykuiluja, vuotovesipumppaamoja sekä ajotunneleita. Lämpöjohdot nousevat maan pinnalle pystykuiluja pitkin. Tunnelien suuaukkoja eivät tavalliset ohikulkijat huomaa helposti, sillä ne on ajoluiskineen sijoitettu niin huomaamattomasti maastoon. Jorma Vilkman työskentelee tällä hetkellä HelenTunnelit -yksikön päällikkönä, tosin keväällä 2012 hän on pitkän työuran jälkeen siirtymässä eläkkeelle. Tunnelit ovat kuuluneet hänen työnkuvaansa suurelta osin jo vuodesta 2004 alkaen, jolloin hänestä tuli tunneleiden isännöitsijä. Aikaisemmat kokemukset tunneleiden rakentamissuunnittelussa ja valvonnassa on ollut avuksi nykyisissä työtehtävissä. Tunneli-isännän työpäivään kuuluu tyypillisesti pitkä lista kehityshankkeita, joita tulee viedä pitkäjänteisesti eteenpäin. Vilkmanin toimesta ovat syn-

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

tyneet muun muassa tunneleiden kuntoluokitukset ja kulunvalvontajärjestelmä. Tunneleita käyttää suuri joukko eri alojen ammattilaisia, jolloin toimintasääntöjen tulee olla selkeät turvallisten työolojen takaamiseksi. Tunneleiden turvallisuudessa kiinnitetään huomiota esimerkiksi palo- ja vuotoriskien ja ilkivallan ennaltaehkäisyyn, kulkuoikeuksien hallintaan ja turvallisuusvalvontaan. Turvallisuusasioiden lisäksi Vilkmanin toimenkuvaan kuuluu tunneleiden kiinteiden rakenteiden kunnossapito: ”Tunneliverkosto on vähän kuin Eiffelin torni. Kun se on ylimpään huippuun asti huollettu ja tarkistettu, pitää työ aloittaa jo alusta. Kunnossapito ei lopu koskaan,” Vilkman toteaa.

Huippu- ja varalämpökeskukset lisäävät kaukolämmön toimitusvarmuutta Helsingin Energiassa on tehty pitkäjänteistä työtä huippulämpökeskusten parissa. Kaukolämpöä tuotetaan pääasiassa yhteistuotannolla Vuosaaren, Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitoksilla. Huippu- ja varalämpökeskuksilla turvataan lämmön jakelu myös poikkeustilanteissa, niiden avulla tasataan esimerkiksi energiakysynnän huippuja. Lassilan huippulämpökeskus valmistui vuonna 1978. Lämpökeskusjaoksen silloinen päällikkö Raimo Keppo kehuu saman vuoden Sähkösanomissa Lassilaa fantastisen hyväksi laitokseksi kuvaillen sitä ”ellei maailman parhaaksi, niin ainakin Suomen.” Lassilan valmistuttua kaupungin verkossa käytössä oli yhteensä viisi ”huippista”: Lassilan lisäksi Alppilassa, Munkkisaaressa, Ruskeasuolla ja Salmisaaressa. Lisäksi Myllypuron verkossa oli kaksi huippulämpökeskusta, Myllypuro ja Jakomäki. Patolan huippulämpökeskusta oli jo alettu suunnitella ja vuonna 1965 valmistunutta vanhinta huippulämpökeskusta, Alppilaa, oli alettu peruskorjata.

Rakennusmestari Kyösti Aspegren Kallio Oy:stä ja Jorma Vilkman tutkivat Kampin ja Salmisaaren välisen yhteiskäyttötunnelin urakkasuunnitelmaa vuonna 1982. Byggmästare Kyösti Aspegren från Kallio Oy och Jorma Vilkman studerar entreprenadplanen för sambrukstunneln mellan Kampen och Sundholmen 1982. Building engineer Kyösti Aspegren from Kallio Oy and Jorma Vilkman examine the contract plans for the multi-utility tunnel between Kamppi and Salmisaari in 1982.

Kaukolämpöjohtoja huoltovarmassa yhteiskäyttötunnelissa. Fjärrvärmeledningar i den underhållssäkra sambrukstunneln. District heating pipes in a multi-utility tunnel with secure supply.

Lämpökeskuksia suunniteltaessa on aina otettu käyttöön aikansa uusinta tekniikkaa. Vuonna 1982 Patolan huippulämpökeskuksen ensimmäisen vaiheen valmistuttua sitä kuvailtiin ”kaukolämmön kruunuksi”. Patolassa sovellettiin uusinta mikroprosessoritekniikkaa ja automaatiojärjestelmään sisällytettiin kaikki mittaukset, säädöt, hälytykset, ohjaukset ja raportoinnit. ”Me ollaan kaukolämmössä pyritty aina siihen, että ollaan aina ensimmäisiä,” Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Lämpökeskuksia suunniteltaessa on aina otettu käyttöön aikansa uusinta tekniikkaa. Lassilan huippulämpökeskus valmistui vuonna 1978. Vid planeringen av värmecentraler har man alltid infört den senaste tekniken. Lassas spetsvärmecentral stod färdig 1978. The latest technology has always been used in the design of the heating plants. The Lassila peak-load heating plant was completed in 1978.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Patolan rakennuttajana toiminut Raimo Keppo totesi vaatimattomasti. Samanaikaisesti Alppilan huippulämpökeskus oli jo muutettu kaukokäyttöiseksi, jolloin lämpökeskuksen kolmivuorotyöstä voitiin luopua. Lämpökeskusten peruskorjaustyöt ovat keskittyneet 2000-luvulle. Usein saneerausten aikataulu on tiukka, sillä varsinkin talviaikaan keskuksilla on käyttöä energiantuotannossa. Munkkisaaren lämpökeskus uusittiin vuonna 2006. Vanhan purkaminen ja sen uudelleen rakentaminen on aina haastavaa, mutta Munkkisaaren projekti eteni suunnitellusti. Laitoksen toteutuksessa tehtiin paljon uusia ratkaisuja, kun savukaasupuhdistimien lisäksi esimerkiksi kattila- ja poltintoimittajat olivat uusia. Patolan lämpökeskus perusparannettiin vuonna 2007, jolloin keskityttiin kaukolämmön tuotantokapasiteetin käytettävyyden parantamiseen. Raskaan polttoöljyn ohella otettiin käyttöön maakaasu. Hanasaaren lämpökeskus otettiin käyttöön vuonna 2010, jolloin se oli jo kymmenes lämpökeskus Helsingissä. Hanasaaressa on varauduttu biopolttoaineiden käyttöön. Uusiutuvat ja vähäpäästöiset polttoaineet ovatkin nykyisin keskeisesti esillä lämpökeskuksia kehitettäessä. Myllypuron lämpökeskusta modernisoidaan parhaillaan ja sielläkin valmistaudutaan mahdolliseen biopohjaisen polttoaineen käyttöön.

Hanasaaren lämpökeskus on Helsingin Energian kymmenes ja sen käytössä on varauduttu biopolttoaineisiin. Hanaholmens värmecentral är Helsingfors Energis tionde och är förberedd för biobränslen. The Hanasaari plant is Helsingin Energia’s tenth heating plant, and provisions have been made to use biofuels in its operation.

Kaukolämpöverkon nopea laajeneminen toi paineita oman kaukolämpövalvomon perustamiselle keskusvalvomon rinnalle. Kaukolämpövalvomon toiminta käynnistyi vuonna 1986. Sieltä valvotaan ja ohjataan kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen tuotantoa ja jakelua yhdessä tuotannon ohjauksen kanssa. Valvomon vuorohenkilökunta valittiin lämpökeskusten kouliintuneimpien teknikoiden ja konemestareiden joukosta. Ajan kuluessa kaukolämpövalvomon toiminta on muuttunut. Vuosaaren tunnelin valmistuminen, Hanasaari A:n poistuminen tuotannosta, lämpökeskusten kaukokäytettävyys ja kaukojäähdytyksen kasvu ovat kaikki vaikuttaneet valvomon toimintoihin.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Kaukolämpövalvomossa valvotaan verkon toimintaa ympäri vuorokauden. Kuva vuodelta 1987. I kontrollrummet övervakas fjärrvärmenätets funktion dygnet runt. Bilden är tagen 1987. The district heating control room monitors the operation of the network around the clock. The photo was taken on 1987.

Talvi 1987 oli harvinaislaatuisen kylmä. Silloinen lämpökeskusmestari Veikko Kokko muisteli: ”Olisihan öljyä ollut, mutta kun kuljetusautot jäätyivät. Oli semmoisia hetkiä, että kaikki oli tuutissa, halkopino enää olisi ollut varalla. Kattiloita nuohoutettiin yöllä vauhdissa, että saataisiin tehoa lisää.” Sähkösanomissa kaukolämpövalvomoa kuvailtiin tuolloin sodanjohdon operatiiviseksi keskukseksi, jossa sotaa käytiin pakkasta vastaan. Kaukolämpövalvomo oli vasta käyttöön otettu ja Munkkisaaren lämpökeskus oli jouduttu ottamaan käyttöön ilman koekäyttöjä. ”Pienikin pussahdus tai kilahdus saa pelästymään, että mikä hajos,” kommentoitiin upouudesta lämpökeskuksesta tilannetta. Kaukolämpöverkko kesti kovat pakkaset kuitenkin hyvin, ja laitokset toimivat moitteettomasti koko painostavan pakkasjakson ajan. Käyttötoimiston päällikkö Hannu Sirola muistutti, että koneistoa oli laitoksissa käsiteltävä erityisen huolellisesti pakkasilla, sillä jos yksikin tuotantolaitos olisi pudonnut verkosta, olisi se aiheuttanut huomattavia lisävaurioita energian tuotannolle. Pakkasten kanssa samaan ajankohtaan liittyivät kaukolämmön tariffiuudistus ja joitakin vuotojakin oli esiintynyt. Öljyn hinnan romahtaminen vuoden 1986 alussa oli lisäksi aiheuttanut kaupungille kaukolämpötulojen huomattavan alenemisen. Kaukolämmön imagosta oltiin tuolloin energialaitoksella jonkin verran huolissaan. Kaukolämpöosaston silloinen päällikkö Ilkka Pirvola kuitenkin muistutti henkilöstöä kaukolämmön toimitusvarmuudesta ja siitä ammattiylpeydestä, joka koko energialaitoksella oli. ”Ei meitä tarvittais, jos ei olisi vaikeuksia,” oli toimitusjohtaja Unto Rytkönenkin aikoinaan todennut. Kaukolämpövalvomo uusittiin laitosten käyttövarmuuden turvaamiseksi vuonna 2004. Uusimisen yhteydessä valvontatyökaluja nykyaikaistettiin ja parannettiin. Valvomon järjestelmän laajuutta kuvaa, että hälytyskohteita on satoja ja ala-asemia kuten lämpökeskuksia, pumppuasemia, lämmönsiirrinasemia ja verkon sulkuventtiileitäkin noin sata. Kaukolämmön vuototilanteissa ensimmäisenä tehtävänä on aina selvittää tarkka vuotopaikka. Vuotokohta pystytään nykyisin rajaamaan yhä nopeammin ja tehokkaammin. Vuodessa sattuu noin keskimäärin kaksi isompaa vuotoa ja pienempiä vaurioita noin 100 – 150.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Lomittava laitosmestari Petri Hyväoja kuvailee valvomotyötä seuraavasti: ”Tää on aika vannoutunutta porukkaa, joka vuorotöissä on. Vuorotyöhän ei kaikille sovi ja meilläkin on jo pitkään tehty töitä samalla, monikymmenvuotisen kokemuksen kaukolämpötöistä omaavalla valvomoporukalla. Hyvin harvoin enää nykyään tulee tilanteita, että koko verkko olisi notkollaan. Saamme myös hyvin nopeasti erotettua vuotokohdan toimivan systeemin ansiosta. Näiden asioiden selvittäminen on osa työn rutiinia.” Kaukolämpöverkon kasvaessa siihen on voitu liittää vuosittain yhä enemmän asiakkaita. Aluksi asiakkaat pyrittiin liittämään verkkoon siten, että muutokset käytettyyn keskuslämmityslaitokseen verrattuna olisivat mahdollisimman vähäisiä. Käyttöveden lämmityksessä käytettiin keskuslämmityksessäkin tutuksi tullutta boileria. Asiakkaan laitteiden suojaksi mittauskeskukseen asennettiin paineenalennusventtiili ja varoventtiili. Vuosien kuluessa paineenkestovaatimukset tiukentuivat, ja 1960-luvun kuluessa sähkölaitos tutki yksityiskohtaisesti vanhojen asiakkaiden laitteistot ja antoi yksilöllisiä muutosehdotuksia. Käyttöveden lämmityksessä siirryttiin 1960-luvun lopulla boilerista läpivirtauslämmittimiin, jolloin osa asuintaloista hankki varaajasäiliön. Mittauskeskuksesta poistettiin vuonna 1969 paine- ja lämpömittarit ja ne siirrettiin kuluttajan lämmönjakokeskukseen. Lämmönjakohuoneissa piili pitkään kaukolämpöasentajien työterveyttä uhkaava ongelma, asbesti. Lämmönjakohuoneet sijoitettiin usein kellareihin, joissa putkien pinnat olivat usein repaleisia ja pölyäviä. Vuonna 1986 työterveyslääkäri Martti Hyvönen käynnisti asbestille altistuneiden tutkintaprojektin, jossa ilmeni, että lämmönjakohuoneet ovat selvä altistumiskohde. Tutkimus johti aktiiviseen asbestikartoitukseen ja saneeraustoimenpiteisiin taloyhtiöiden toimesta. Lämpömittarien lukeminen siirrettiin asiakkaan tehtäväksi Helsingissä jo vuonna 1967. Asiakkaat postittivat mittarinlukutiedot energialaitokselle joka toinen kuukausi. Tietokonelaskutus aloitettiin vuonna 1972, ja laskutusjärjestelmä uusittiin vuonna 1979, samalla siirryttiin tililaskutukseen. Viime vuosien uudistuksia laskutuksessa on esimerkiksi vuonna 2004 käyttöönotettu mahdollisuus sähköpostilaskutukseen.

1980-luvun puolivälissä energialaitoksen pientalolämmitystoimikunta selvitti omakoti- ja rivitaloasumisen lämmitysvaihtoehtoja Helsingissä. Tähän mennessä omakotitaloja oli erillisinä kuluttajina liitetty kaukolämmitykseen lähes 1 000 kpl. Helsinki jaettiin tuolloin sähkö- ja kaukolämmitysalueiksi, mutta asiakkaalla oli mahdollisuus myös valita alueen lämmitystavasta poikkeava vaihtoehto. Puu- ja koksilämmitteiset pientalot olivat jo aikaisemmin liittyneet sähkö- tai kaukolämmitykseen, mutta öljylämmitteisiä taloja oli vielä paljon. Yleensä nämäkin talot siirtyivät sähkö- tai kaukolämmön asiakkaiksi peruskorjausten yhteydessä. Kaukolämmön puolella työskennelleiden muistoissa sähkö- ja kaukolämmön kesken oli laitoksella näihin aikoihin kissanhännänvetoa. Silloinen kaukolämpöosaston päällikkö Ilkka Pirvola pyrki rauhoittamaan tätä sisäistä kilpailua. Hän totesi vuoden 1984 Sähkösanomissa, etteivät sähkö ja kaukolämpö hänen mielestään ole kilpailuasemissa. Pirvolan mukaan kyseessä oli saman laitoksen kaksi tuotetta, jotka jakavat markkinaosuuksia melko selkeiden periaatteiden mukaisesti, sillä lämmitysmuodon edullisuus on ratkaistava paitsi laitoksen myös asiakkaan kannalta. Pirvolan mukaan kenenkään ei tulisi olla jääräpäisesti sähkö- tai kaukolämpömies. Sähkö ja kaukolämpö siirtyivätkin samaan myyntiyksikköön vuonna 1990. Tällä organisaatiomuutoksella pyrittiin luomaan kokonaisvaltaisen energiapalvelun mallia. Kaukolämmön puolella pelättiin, että uusi malli haittaisi kaukolämpötoimintojen sujuvuutta. Joustavasti samalla käytävällä toimineen osaston sisäisen yhteydenpidon pelättiin heikentyvän, kun asiakaspalvelutoiminnot yhdistettäisiin. Toisaalta esimerkiksi lämmitysratkaisujen myynnin pientaloasiakkaille nähtiin tulevan yksinkertaisemmaksi, kun myyntityön eri osa-alueet kustannusarvioineen voitaisiin jatkossa hoitaa yhden henkilön voimin. Myyntiyksikön yhteensulautuminen oli osa energiahuollon idean muutosta: sähkö- ja kaukolämpölaitoksista astuttiin kohti energialaitoksia, energiapalveluyrityksiä, joissa energiankäyttöä tarkastellaan asiakkaan kannalta kokonaisvaltaisesti ja joissa käsitellään samanaikaisesti sähköä ja lämpöä – myös energiasäästön näkökulmasta.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Kaukolämmöstä kaukojäähdytykseen

Salmisaaren voimalaitosalueella tuotetaan sähköä, lämpöä ja jäähdytystä. På Sundholmens kraftverksområde produceras el, värme och kyla. The Salmisaari power plant area produces electricity, heat and cooling.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Kaukolämmön kysyntä Helsingissä kasvaa edelleen tiivistyvästä kaupunkirakenteesta ja uusista asuinalueista johtuen. Uusin tuote kaukolämpömarkkinoilla on kevytkaukolämpö, joka on suunnattu kaupungin reuna-alueiden energiatehokkaaseen rakentamiseen. Tämän lisäksi Helsingissä on nykyisin yksi Euroopan suurimmista ja nopeimmin kasvavista kaukojäähdytysjärjestelmistä pitkälti ympäristöystävällisyytensä ja edullisuutensa vuoksi. Sen kapasiteetti vastaa osapuilleen keskikokoisen suomalaisen kaupungin kaukolämmön käyttöä. Kaukojäähdytykseen on liittynyt kauppakeskuksia, toimistotiloja, julkishallinnon kiinteistöjä, tietokonesaleja ja nyttemmin myös asuinkiinteistöjä. ”Lähtökohtana oli, että meillä on perusta kunnossa: teknologia ja asiakkaat olivat olemassa. Mallia haettiin Tukholmasta ja Pariisista. Kun jäähdytystarpeiden kasvu huomattiin, alettiin laskea liiketoiminnan kannattavuutta. Ja nyt jo voi sanoa, että toiminta on mennyt just niin kuin suunniteltiin,” lämpöliiketoimintojen johtaja Veikko Hokkanen kertoo. Helsingin Energia on tuottanut kaukojäähdytystä vuodesta 1998 alkaen, silloin valmistui yhteistyössä ABB:n kanssa ensimmäinen jäähdytyskeskus Pitäjänmäen Valimopolulle. ”Jäähdyttäminenhän on ensisijaisesti liikeja toimistorakennuksille suunnattu palvelu. Huomasimme tässä suhteessa Ruoholahden alueen potentiaalin ja sovelsimme sinne koeteltua absorptiotekniikkaa. Ensimmäinen asiakasneuvottelu oli sellainen, että jouduimme perustelemaan järjestelmän luotettavuutta. Ensimmäisten neuvottelujen jälkeen ei kuitenkaan ole kyseenalaistettu järjestelmän luotettavuutta, kaikki on mennyt kuin elokuvissa,” Marko Riipinen muistelee kaukojäähdytyksen alkuaikoja. Jäähdytyskeskus valmistui Salmisaareen vuonna 2001, mutta jo tätä ennen oli käytössä jäähdytyskontteja, joilla toimitettiin kaukojäähdytystä asiakkaille. Kaukojäähdytysjärjestelmä otettiin 2000-luvun alussa hyvin vastaan, ja tuotannolle alkoi syntyä lisäkapasiteetin tarve. HelenJäähdytys eriytettiin omaksi yksikökseen vuoden 2004 alussa. Tällöin kaukojäähdytysliittymiä oli 20 kappaletta ja jakeluverkkoa seitsemän kilometriä. Uusille alueille levittäydyttäessä käytettiin siirrettäviä jäähdytyskeskuksia, aivan kuin aikoinaan kaukolämmön laajentuessa siirrettäviä lämpökeskuksia.

Helsingissä on yksi Euroopan suurimmista ja nopeimmin kasvavista kaukojäähdytysjärjestelmistä. Kuvassa Ruoholahden kaukojäähdytettyjä kiinteistöjä. Helsingfors har ett av Europas största och snabbast växande fjärrkylasystem. På bilden fjärrkylda fastigheter i Gräsviken. Helsinki has one of the largest and most rapidly expanding district cooling systems in Europe. Pictured, properties with a district cooling facility in Ruoholahti.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Helsingin Energian Sähkötalo liitettiin kaukojäähdytysjärjestelmään pilottihankkeessa vuonna 2003. Hankkeen avulla saatiin tutkimustietoa siitä, miten olemassa olevan kiinteistön talotekniikka taipuu uuteen jäähdytysratkaisuun. Tästä ei ollut olemassa mitattua tietoa ja pilottihankkeen avulla haettiin ratkaisuja paitsi taloteknisiin kysymyksiin myös kaukojäähdytyksen markkinointiin Helsingin ydinkeskustan toimisto- ja liikekortteleissa. Kamppi-Erottaja-Kruununhaka-yhteiskäyttötunnelin valmistuminen vuonna 2006 ja isojen kaukojäähdytysasiakkuussuhteiden luominen varmistivat kaukojäähdytyksen voimakkaan kehittymisen tulevina vuosina.

Maailman suurin jäteveden hukkalämpöä hyödyntävä lämpöpumppulaitos

Katri Vala, maailman suurin kaukolämpöä ja -jäähdytystä samassa prosessissa tuottava laitos, vihittiin käyttöön 1.3.2007. Lämpölaitoksen kallioluola on louhittu 25 metrin syvyyteen muutaman kilometrin päähän Helsingin ydinkeskustasta, Katri Valan puiston alle. Sijainti on ideaalinen, sillä puiston alla risteää puhdistetun jäteveden purkutunneli sekä yhteiskäyttötunneli, jonka kautta laitoksessa tuotettu lämpö- ja jäähdytysenergia siirretään asiakkaille. Jäteveden purkutunnelissa virtaa suuri määrä puhdistettua jätevettä, jonka hukkalämpöä hyödynnetään Katri Valassa kaukolämmön tuotannossa. Talvikaudella lämpöpumppuja käytetään vain kaukolämmön tuotantoon, kesällä pumput tuottavat sekä kaukolämpöä että -jäähdytystä. Talvisin kaukojäähdytysenergia saadaan suoran merestä lämmönsiirtimien avulla. Lämpöpumput mahdollistavat uusiutuvien energialähteiden eli tässä tapauksessa jäteveden hukkalämmön ja meriveden hyödyntämisen tuotannossa. Laitos ottaa kaiken kaukojäähdytyksen hukkalämmön hyötykäyttöön. Lämpölaitos on myös kaukokäyttöinen, ja sitä valvotaan Sähkötalon lämpövalvomosta. Kauppa- ja teollisuusministeriö palkitsi vuonna 2007 Helsingin Energian kaukolämmön energiansäästöpalkinnolla Katri Valan lämpö- ja jäähdytyslaitoksesta, jossa hyödynnetään uusinta, ekotehokasta teknologiaa. Katri Valan hiilidioksidipäästöt ovat yli 80 % pienemmät kuin vaihtoehtoisissa tuotantoratkaisuissa. Keväällä 2011

Helsingin Energian kaukojäähdytys palkittiin Pariisissa maailman tehokkaimpana kaukojäähdytysjärjestelmänä. Tällä hetkellä Helsingin kaukojäähdytys onkin jo Euroopan kolmanneksi suurin ja Euroopan nopeimmin kasvava jäähdytysjärjestelmä. Erikoislaatuinen esimerkki kaukojäähdytyksen toimivuudesta tulee Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, jonka kokoelmat vaativat stabiileja olosuhteita. Museon laaja hyönteiskokoelma sijaitsee maanalaisessa salissa, jossa suureksi käytännön ongelmaksi muodostui luonnon oma kiertokulku. Salin lämpötila tulee pystyä pitämään niin alhaisena, että tuhohyönteiset eivät pystyisi lisääntymään ja syömään museon hyönteiskokoelmaa. Helsingin Energian lämpö- ja jäähdytysjärjestelmän ansiosta museossa voidaan tehdä tilakohtaista lämmönsäätöä. Kaukojäähdytys osoittautuikin ylivoimaisesti parhaaksi ja edullisimmaksi ratkaisuksi pitää lämpötila hyönteiskokoelman säilyvyyttä ajatellen tarpeeksi alhaisena. Vuonna 2011 valmistui 10 miljoonan litran jäähdytysakku Pasilaan. Käytännössä jäähdytysakku on neljäkymmentä metriä syvä maanalainen järvi, jonka ansiosta voidaan taata kaukojäähdytyksen riittäminen uusille asiakkaille kaukojäähdytysverkon laajentumisen myötä. Alkuvaiheessa jäähdytysakku varastoi yöllä Katri Valan lämpö- ja jäähdytyslaitoksen tuotantoa ja jakaa sitä päiväsaikaan kulutuspiikkien leikkaamiseksi.

Sivu, sidan, page 35: Katri Valan puiston alla Helsingin Sörnäisissä toimii maailman suurin jäteveden hukkalämpöä hyödyntävä lämpöpumppulaitos. Världens största värmepumpsanläggning som utnyttjar avloppsvattens överskottsvärme finns under Katri Valas park i Sörnäs i Helsingfors. The world’s largest heat pump utilising surplus heat of sewage water is in operation under the Katri Vala Park in Sörnäinen, Helsinki.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Se oli kai joskus vuonna viiskytkuus, kun keksittiin aate uus. Keksittiin siis loisto tuuma, pannaan putkeen vesi kuuma. Toinen meno, toinen paluu, joista lämpö stadiin valuu. Ennen ei ollut tämmöistä, alettiin puhua kaukolämmöstä. Hommaan haettiin miestä sutkia, joka osasi käsitellä putkia. Alettiin perustaa verkkotoimistoa, silloin tarvittiin Vartian Ristoa.

Lämpöosaston uudisrakentamistoimiston päällikkö Risto Vartian eläkejuhlat 30.11.1998. Runon on laatinut Jorma Vilkman. Pensioneringsfest för värmeavdelningens nybyggnadsbyrås chef Risto Vartia 30.11.1998. Dikten är skriven av Jorma Vilkman. The retirement party for Risto Vartia, Manager of the construction office of the heat department, on 30 November 1998. The poem was written by Jorma Vilkman.

Näin alkoi kaukolämmön voittokulku, siihen tarvittiin eräskin putki ja sulku. Sekä tietenkin sementtiä, josta tehtiin kaukolämpöelementtiä. Tehtiin myös paljon muuta, rakennettiin Fiskarsin älpeeuuta, jota myöhemmin paljon hajosi, kun maa alta vajosi. Paljon Fiskarsia ruostui, ennen kuin Risto suostui, vaihtamaan mallia tuttua, ja käyttämään kiinnivaahdotettua. Alkoi toimistomme voiman näyttö, tunneleiden yhteiskäyttö. Ja kaikki oli ihmeissään, kun pojat pantiin kiven sissään,

aloittamaan taas uutta aatetta, toteuttamaan suurta haavetta. Siitä tuli pitkä savotta, josta yhdessä teimme totta. Paljon muutakin tuli tehtyä, joka ei mielestämme voi ehtyä. Mutta elämä on tämmöistä, nautit nyt kotona kaukolämmöstä. Jätämme sinulle hyvästit, hyvin meidät evästit. Mutta älköön painuko surusta hartia, meillähän on uusi Vartia!

Sivu, sidan, page 37: Pitkän uran kaukolämmön parissa tehnyt lämpöliiketoiminnan johtaja Veikko “Veke” Hokkanen on suurelta osin luonut monille tutuksi tulleen ”kaukolämmön hengen”. Veikko Hokkanen jäi eläkkeelle syksyllä 2011. Tässä läksiäisjuhlissaan Krisse Salmisen jututettavana. Värmeaffärsverksamhetens direktör Veikko ”Veke” Hokkanen som har en lång fjärrvärmekarriär bakom sig har till stor del skapat den ”fjärrvärmeanda” som många fått uppleva. Veikko Hokkanen gick i pension hösten 2011. Här intervjuas han av Krisse Salminen vid sin avskedsfest. Director of the heating business, Veikko ‘Veke’ Hokkanen, who has had a long career in district heating, largely created the ‘spirit of district heating’, which has become familiar to many people. Veikko Hokkanen retired in autumn 2011. In the photo, he is interviewed by Krisse Salminen at his retirement party. Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Kaukolämmön henkeä Jo vuonna 1959 taloon teekkarina tullut ja myöhemmin rakennuttamis- ja verkkopuolella uransa tehnyt Risto Vartia muistetaan vahvana vaikuttajana kaukolämpömaailmassa. Hän osallistui esimerkiksi lämpöjohtokomitean puheenjohtajana Lämpölaitosyhdistyksen toimintaan sen perustamisesta alkaen. Komitealla oli suuri merkitys Suomessa käytettäviin johtorakenteisiin, joiden kehittäminen ja standarsointi kuului sen tehtäviin. Vartia muistelee kaukolämmön kiireisiä laajenemisvuosia, joihin mahtui värikkäitä kontakteja asiakkaiden kanssa. Munkkiniemessä rakennettiin kaukolämpöä ja työt viivästyivät rakennusmiespulan takia: ”Saimme tiedon, että Saksan suurlähettiläs ei palaa Saksasta Suomeen, ellei katua saada umpeen. Kerroin heille tilanteesta ja työvoimapulasta, jolloin suurlähetystön virkailija sanoi: ”Ei käy, minä soitan ulkoministerille.” Minä siihen: ”No mitä se auttaa, Ahti Karjalainen on huono lapiomies,”” muistelee Vartia. Risto Vartia muistaa myös sähkö- ja lämpöpuolen kiistat pientalojen lämmittämisestä ja yhteiskäyttötunneleidenkin kustannusten jakamisesta oli käyty talon sisäistä kädenvääntöä. Kuitenkin eläkkeelle jäädessään Vartia muisti työtään lämmöllä: ”Rehellisesti sanoen olen nauttinut työstäni, olen tullut mielelläni töihin. Olen saanut tehdä mielenkiintoisia hommia hyvien työkavereiden kanssa.” Helsingin Energian kaukolämpöosaajien toinen eläköitymisaalto on parhaillaan käynnissä. Hiljaisen tiedon ja osaamisen siirtäminen on ajankohtainen kysymys organisaation sisällä. Osaaminen ja kokemuksien siirtäminen onnistuu parhaiten käytännön kautta. Hyvä esimerkki onnistuneesta projektista on Hanasaaren lämpökeskusprojekti. Mukana oli sekä kokeneita että nuorempia tekijöitä, ja projektissa onnistuttiin tiedon siirrossa hyvin. Hanasaaren lämpökeskus on tehollisesti Suomen suurimpia, ja siinä on varauduttu myös biopolttoaineiden käyttöön. Merkittävää työtä on tehty myös LämpöOpisto Heläjässä, jossa kaukolämpöverkoston kouluttajana on toiminut Pekka Pietilä. Pietilä on uransa aikana ehtinyt nähdä kaikki mahdolliset Helsingin lämpöverkoissa käytetyt rakenteet, joita eri vuosikymmeninä on suunniteltu. Verkko ei siis ole rakenteeltaan yhtenäinen, vaan eri aikoina raken-

netut verkon osat poikkeavat huomattavasti toisistaan. LämpöOpistossa Pekka Pietilä on siirtänyt kaukolämpöverkkotietouttaan eteenpäin. Lämmön henkilökunnan ikärakenteessa hän näkee haasteita: ”40-50-vuotiaiden joukko puuttuu lähes kokonaan. On toisaalta meitä kuudenkymmenen hujakoilla olevia, jotka lähdemme kohta eläkkeelle ja sitten on näitä nuorempia, jotka eivät ole ehtineet nähdä käytännössä, miten verkko on eri osiltaan rakentunut. Siksi täytyy pitää huolta, että meidän tietomme siirtyy eteenpäin.”

Kaukolämpöosastolla laitoksen sisällä on aina ollut oma kulttuurinsa, omista juhlista lähtien. ”Henkilökunta, joka on tottunut kehittämään, luomaan uutta ja tekemään itsenäisiä päätöksiä, on myös muussa kanssakäymisessä positiivinen. Se mistä olen tykännyt, niin puhumisen oikeus on ollut koko organisaatiossa. Kaukolämmön historia on kuitenkin lyhyt, henkilökunta on ollut tasaikäistä ja toisensa on tunnettu hyvin pitkien työurien myötä. Vaikka organisaatio on laajentunut, on meillä edelleen vahva oma kulttuuri. Lisäksi kaukolämpö on toiminta-alana sekä kansallisesti että kansainvälisesti yhtenäinen: muut toimijat tunnetaan ja meillä on avointa tiedonvaihtoa,” toteaa ehkä hiukan haikeinkin mielin eläkkeelle vuoden 2011 syksyllä siirtynyt lämpöliiketoiminnan johtaja Veikko Hokkanen.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen ekotehokas energiajärjestelmä

Vuosaaren maakaasukäyttöiset voimalaitokset tuottavat kaukolämpöä koko Helsingin verkkoon. Naturgaskraftverken i Nordsjö producerar fjärrvärme för hela Helsingforsnätet. The Vuosaari natural gas-fired power plants produce district heating to the entire network in Helsinki.

Sivu, sidan, page 39: Yli 90 % Helsingin lämmitettävästä rakennuskannasta on kaukolämmössä. Uudet lämmitys- ja jäähdytysratkaisut tulevat käyttöön uusilla asuinalueilla. Niiden kehittäminen käynnistyy erityisesti Helsingin itäisillä liitännäisalueilla Östersundomissa. Över 90 % av det uppvärmda byggnadsbeståndet i Helsingfors är anslutet till fjärrvärme. I nya bostadsområden införs nya lösningar för värme och kyla. Man satsar på nya lösningar särskilt i Östersundom, i de områden i öster som införlivades med Helsingfors. More than 90% of the heated buildings in Helsinki are connected to district heating. New heating and cooling solutions are taken into use in new residential areas. Their development will be launched especially in the annexed areas in Östersundom in the eastern part of Helsinki.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Helsingin Energian yhteistuotanto ja kaukolämpö ovat esimerkillisen ekotehokas järjestelmä. Yhteistuotannon hyötysuhde Helsingin Energiassa on yli 90 %, aivan maailman kärkeä. Yhteistuotannossa sähköntuotannon yhteydessä syntyvä lämpöenergia käytetään kaukolämmön tuotantoon sen sijaan, että se johdettaisiin lauhteena mereen. Yhteistuotantovoimalaitoksissa polttoaine pystytään hyödyntämään lähes kokonaan ja kokonaispäästöjä saadaan näin vähennettyä merkittävästi. ”Ympäristöasioista on tullut huomattavan iso ohjaava tekijä Helsingin Energian toiminnassa. Toinen merkittävä asia tällä hetkellä on erilaisten lämmitysmuotojen kilpailutilanne, joka viimeksi koettiin 1970-luvulla. Mutta onhan Helsingissä kaukolämmön maine aina ollut erinomaisen korkea,” toteaa lämpöliiketoiminnan johtaja Veikko Hokkanen. Helsingin Energian tuotantoa viedään EU:n ilmastotavoitteiden mukaisesti kohti hiilidioksidineutraalia energianhankintaa vuoteen 2050. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt tavoitteen saavuttamiseksi kehitysohjelman, jota toteutetaan kooltaan merkittävänä investointiohjelmana.

Tavoitteena on, että vuonna 2020 uusiutuvien energialähteiden osuus energianhankinnassa on 20 %. Keinoja ovat ekotehokas kolmoistuotanto (sähköä, kaukolämpöä ja kaukojäähdytystä samasta polttoaineesta) maailman korkeimmalla hyötysuhteella, hiilidioksidipäästöttömän vesivoiman ja ydinvoiman lisärakentaminen sekä merkittävä panostus uusiutuvaan energiaan merituulivoiman ja metsäpohjaisella biomassalla tuotetun biokaasun ja biohiilen muodossa. Tulevaisuuden biopolttoaineet tuovat kotimaisen lisän energian lähteisiin: jo tällä hetkellä kivihiilen ohella voidaan polttaa biomassaa. Pitkän aikavälin suunnitelmiin kuuluvat mahdollinen monipolttoainevoimalaitoksen suunnittelu ja toteutus, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehittäminen, aurinkoenergian hyödyntäminen ja kokonaan uudet kehittyvät teknolo giat. Hajautettu energiantuotanto ja älykkäät energiajärjestelmät ovat myös tulevaisuutta, joita tuodaan käytäntöön mm. Helsingin uusilla asuinalueilla Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa sekä erityisesti Helsingin itäisillä liitännäisalueilla Östersundomissa.

Östersundom

Helsinki

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Helsingin Energia edistää aktiivisesti myös energian järkevää ja säästeliästä käyttöä tarjoamalla monipuolisia neuvontapalveluja koko Suomeen. Kaukolämmön kiinteistökohtainen kulutusraportointi otettiin käyttöön jo noin 20 vuotta sitten, se auttaa asiakasta seuraamaan lämmönkulutustaan. Sävel Plus on Helsingin Energian nettipohjainen palvelu, jonka avulla asiakas voi seurata kokonaisenergiankulutustaan ja asettaa itselleen säästötavoitteita. Aivan viime vuosina kaukolämmön asema lämmitysmarkkinoilla on haastettu uudella tavalla: lämpöpumput ja maalämpö ovat nousseet esiin lämmitysvaihtoehtoina. Veikko Hokkasen paikan Lämmitysmarkkinat-organisaation johtajana perinyt Marko Riipinen pohtii: ”On monenlaisia tapoja verrata lämmitysmuotoja: investointikustannukset, käyttökustannukset, ympäristöasiat, vaivattomuus ja helppous. Ehkä tulevaisuudessa muita asioita arvotetaan enemmän kuin euroja.” Kaukolämmön valintaan vaikuttaa paitsi itse kiinteistön lämmittäminen, myös käyttöveden

lämmittäminen, ilmanvaihdon jälkilämmitys ja kosteiden tilojen lattialämmitys. Helsingissä kaukolämmön etu on aina ollut sen hinnoittelun vakaus. Kaukolämpö on asiakkaalle vaivaton, turvallinen ja ekotehokas lämmitysratkaisu ja se mahdollistaa myös uusiutuvien energialähteiden voimakkaan lisäämisen. Maailman ekotehokkaimpiin kuuluva kaukolämpö on tulevaisuudessakin pääkaupungin lämmitysratkaisu. Kaukolämpö on sataprosenttista, ilmastoa ja ympäristöä säästäen tuotettua ja luotettavasti perille toimitettua lämmitysenergiaa, joka on asiakkaalle helppo ja vaivaton käyttää. Kaukolämpö pärjää myös kokonaisenergiatarkastelussa, joka on tulossa rakennusmääräyksiin vuonna 2012. Kaukolämmön rinnalla yhä useammassa helsinkiläisessä kiinteistössä käytetään kaukojäähdytystä, joka on ekotehokkain tapa jäähdyttää asuntoja. Helsingissä on kolmanneksi nopeimmin laajeneva kaukojäähdytysjärjestelmä Euroopassa. Kaukolämpö ja kaukojäähdytys muodostavat yhdessä älykkään energiajärjestelmän,

Kaukojäähdytys on Helsingissä laajentunut myös asuntojen käyttöön. Kaukojäähdytettyjä koteja Eiranrannan asuinalueella. I Helsingfors har fjärrkyla även börjat användas i bostäder. Fjärrkylda bostäder i Eirastrandens bostadsområde. District cooling in Helsinki has also expanded to households. Homes cooled by district cooling in the residential area of Eiranranta.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

jossa kiinteistöt jäähdytetään ekotehokkaasti tuotetulla kaukojäähdytyksellä ja ylimäärälämpö käytetään hyväksi kaukolämpöverkossa asuntojen ja käyttöveden lämmittämiseen. Kaukolämpö ja kaukojäähdytys ovat joustavia ratkaisuja, jotka sopivat monien energiajärjestelmien yhteyteen. Kaukolämpö ja kaukojäähdytys yhdistyivät samaan Lämmitysmarkkinat-organisaatioon vuoden 2011 lopulla. Käytännössä kaukolämpö ja kaukojäähdytys näkyvät kaupunkilaisille katukuvassa kaukolämpötyömaina. Vuonna 2009 Aalto-yliopiston muotoilijaryhmä ”murjottelijat” tutki kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen työmaita, Helsingin Energian väliaikaisia julkisivuja. Työmaista haluttiin tehdä arvostettu ja hyväksytty osa kaupunkikuvaa, aikaisemmin työmaat ovat lähinnä ajoittain herättäneet kiivasta keskustelua kaupunkilaisten keskuudessa. Erityisesti työmaiden epäesteettisyys ja kulkemisen vaikeus ovat harmittaneet kaupunkilaisia. Murjottelijoiden projektissa Helsingin Energian haluttiin näkyvän entistä paremmin kaupunkikuvassa hallitumpina, selkeämpinä ja siistimpinä työmaina. Murjottelijoissa työskennellyt muotoilija Päivi Raivio koki työtehtävän mielenkiintoiseksi ja haastavaksi. ”Jouduin miettimään aikaisempaa enemmän omaa ulosantiani, sillä työryhmässämme toimi kanssani sosiologi ja insinööri. Keskustelujen kautta pystyimme ottamaan toistemme näkökulmat todella hyvin huomioon. Mutta kyllä sen teknisen ilmapiirin huomaa. Muistan eräänkin keskustelun, jossa yritin perustella sitä, ettei tunteita voida esittää numeroina,” Raiviota hymyilyttää murjottelija-aikaiset kokemuksensa.

Esimerkkejä kaukolämpö ja -jäähdytystyömaiden uudesta ilmeestä työmaatauluissa. Exempel på den nya skyltprofilen på fjärrvärmeoch fjärrkylabyggplatserna. Examples of the new look of district heating and cooling construction sites on the site boards.

Aalto-yliopiston ”murjottelijat” Päivi Raivio, Joonas Anttila ja Laura Perjo osallistuivat kaukolämmön ja -jäähdytyksen työmaailmeen kehittämiseen. Päivi Raivio, Joonas Anttila och Laura Perjo från Aalto-universitetet medverkade vid utvecklingen av byggplatsprofilen för fjärrvärme och fjärrkyla. Interns from Aalto University, Päivi Raivio, Joonas Anttila and Laura Perjo, took part in the development of a new look for district heating and cooling sites.

Muotoilijoiden raportissa ”Työmaalla vuonna 2012” on tunnistettava kokonaisilme; työmaa erottuu kaupunkikuvasta positiivisesti ja siitä välittyy Helsingin Energian arvot ja visio. Projektin myötä on myös kiinnitetty yhä enemmän huomiota työmaiden siisteyteen, turvallisuuteen ja kulunohjaukseen. ”Meillä on ennen ollut hieman slaavilainen toimintamalli: tärkeintä on saada homma toimimaan, ei miltä se näyttää,” naureskelee kaukolämpöjohtaja Veikko Hokkanen, mutta kertoo sitten esimerkin työmaiden tiedotusosaamisesta: ”Kyllähän nuo miehet tietää, että saatan käydä työmaita katsomassa. Sekin on meidän peruskulttuuria, että ne jotka ovat työmaavastaaHelsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

via, eivät pelkää, että sinne tulee käymään ja kertovat etukäteen, jos siellä on jotain erikoista. Kesällä oli Pietarista vieraita tutustumassa Helsingin kaukolämmitykseen. Käveltiin sitten tuossa keskustassa työmaalle ja kovin saattoi ylpeä porukasta olla, kun työmaavastaava tuli heti kertomaan englanniksi vierailleni työmaan toiminnasta.”

Tällä hetkellä yli 90 % Helsingistä on kaukolämmitetty, lämpöä tuotetaan yli 90 % polttoainehyötysuhteella ja yli 90 % tuotetusta lämmöstä tehdään ekotehokkaalla yhteistuotannolla. Vuonna 2010 Helsingin Energian kaukolämmölle myönnettiin Helsingin kaupunginjohtajan laatupalkintokilpailun ensimmäinen palkinto sekä Laatukeskuksen kunniamaininta pitkäjänteisestä, asiakaslähtöisestä ja energiatehokkaasta toiminnasta. Kaukojäähdytys puolestaan sai vuonna 2011 District Energy Awardin kansainvälisessä IEA:n (International Energy Agency) ja District Energy Associationin järjestelmässä kilpailussa. Tietokonesalien ekotehokkuuden kehittämisestä kaukojäähdytyksen ja kaukolämmityksen avulla Helsingin Energia sai vuonna 2010 Green Energy IT Awardin. ”Sekä kaukolämpö että kaukojäähdytys ovat maailmanluokan juttuja. Kuten Vekekin on niin usein sanonut – kehittäminen on meidän jokaisen työtä. Tämän opin aiomme muistaa tulevaisuudessa, vaikka kehitystyö tuntuisikin joskus erityisen haastavalta,” johtaja Marko Riipinen sanoo. Modernisoitua Alppilan lämpökeskusta kehitetään myös energiankäytön seurannassa: tavoitteena on visualisoida kaupungin lämmönkulutusta piipun pintaan heijastetuilla väreillä. Den moderniserade värmecentralen i Alphyddan utvecklas också i fråga om bevakningen av energianvändningen: tanken är att visualisera stadens värmeförbrukning med hjälp av färger som reflekteras på skorstenen. The modernised Alppila heating plant is also being developed for the monitoring of energy use: the target is to visualise the city’s heat consumption with colours reflected on the surface of the chimney stack.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Kaukolämpö ja kaukojäähdytys muodostavat yhdessä älykkään energiajärjestelmän, joka luo puitteet helsinkiläisten hyvälle elämälle. Fjärrvärme och fjärrkyla bildar tillsammans ett intelligent energisystem som skapar en ram för ett gott liv för helsingforsborna. Together, district heating and district cooling form a smart energy system that provides the preconditions for a good life for Helsinki citizens.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Bra energi för helsingforsarna – fjärrvärmens och fjärrkylans framgångshistoria fortsätter

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

På initiativ av Helsingfors stads elverks direktör Unto Rytkönen utredde DI Unto Kilpinen 1953 i en långsiktig undersökning fördelarna med fjärrvärme i Helsingfors. Samma år fattades principbeslut om att inleda fjärrvärmeverksamhet och redan i december året innan hade elverket börjat leverera ångfjärrvärme från Söderviks kraftverk till stadens slakthus i Sörnäs. Den första konsumenten, Hotell- och restaurangskolan Perho, anslöts till det vattenburna fjärrvärmenätet 14.8.1957. “I början var vi inte särskilt många. Vi fick till och med gå runt och knacka dörr för att övertyga de boende om att den nya uppvärmningen var tillförlitlig”, har chefen för fjärrvärmeavdelningens driftsbyrå Hannu Sirola berättat om fjärrvärmeverksamhetens första tider. Utmaningen var att göra fjärrvärmen känd för fastighetsägarna och få till stånd avtal med de framtida konsumenterna. Fjärrvärmen tampades med tekniska problem i starten och möttes av allmän misstro. När de första svårigheterna övervunnits spred sig fjärrvärmen emellertid snabbt i Helsingfors. I slutet av 1962 avskildes fjärrvärmeavdelningen från nybyggnadsavdelningen, när över 500 konsumenter hade anslutit sig till fjärrvärmenätet. Till en början var fjärrvärmeavdelningen liten, ett tjugotal personer jobbade med kontorsuppgifter. De anställda var väldigt unga: trots sina bara 30 år var avdelningens chef Unto Kilpinen redan veteran i branschen och höll lektioner om fjärrvärme för sina medarbetare under kaffepauserna. År 1967 firade fjärrvärmepersonalen den vattenburna fjärrvärmeverksamhetens tioårsjubileum. I sitt tal deklarerade Unto Kilpinen: ”Vi har varit rätt framgångsrika, även om vi inte går omkring och skryter om det. En sådan här dag känns det bra att konstatera att det inte finns någon som kan mäta sig med oss här i västvärlden.” Så hade man också på kort tid lyckats riktigt bra med att sälja fjärrvärme till konsumenterna: 1960 var fjärrvärmens marknadsandel i Helsingfors åtta procent, tio år senare var den redan uppe i 39 procent. Energikrisen 1974 ökade ytterligare efterfrågan på fjärrvärme kraftigt och man beslutade att utvidga fjärrvärmen till alla flervåningshus i Helsingfors stad.

Den sista januari 1980 anslöts den 5 000:e kunden till fjärrvärmenätet. När anslutningstakten var som intensivast anslöt sig omkring 600 nya kunder varje år. Flyttbara värmecentraler fungerade som tekniska pionjärer för fjärrvärmen: med deras hjälp gick det smidigt att ansluta nya områden till fjärrvärmenätet. Som mest fanns det närmare 50 flyttbara värmecentraler runt om i staden. I början av 1980-talet upptäcktes ovanligt många fjärrvärmeläckage. Man misstänkte att orsaken var nätets höga ålder och att fjärrvärmeledningar även hade dragits på platser där förhållandena var svåra, vilket lett till att vatten trängt in i kanalerna utifrån och frätt sönder rören. Närmare undersökningar visade att elementledningarna av Fiskars-typ hade en benägenhet att böja sig i den lerhaltiga jorden, med påföljd att fukt trängde in i tomrummet mellan glasfiberröret och strömningsröret. Förbättringsarbetena inriktades på de svagaste punkterna i nätet för att få bukt med de värsta läckagen. På grund av läckageproblemen med den här ledningstypen övergick man till preisolerade rörelement, med isolering som sitter direkt på röret och förhindrar att sättningar i marken påverkar ledningen. Förläggningen av fjärrvärmeledningarna i tunnlar har gjort det avsevärt lättare att inspektera dem och utföra reparationer utan grävarbeten. Den första fjärrvärmetunneln byggdes redan 1964 i anslutning till Statens järnvägars ventilationstunnel. Den ca 280 meter långa tunneln gick från spetsvärmecentralen i Alphyddan till Helsingegatan. Idén med sambrukstunnlar i Helsingfors började förverkligas på allvar under 1980-talet och byggandet av dem har varit fortsatt intensivt ända in på 2000-talet. Tunnlarna inrymmer överföringsledningar för fjärrvärme, fjärrkyla, el- och vattendistribution. Man säljer också tunnelutrymme t.ex. för teleoperatörernas kablar. Fjärrvärmen produceras huvudsakligen genom kraftvärmeproduktion i kraftverken i Nordsjö, på Hanaholmen och Sundholmen. Spets- och reservvärmecentraler används för att säkra värmedistributionen även i exceptionella situationer, bland annat för att jämna ut toppar i efterfrågan på energi. Vid planeringen av värmecentralerna

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

har man alltid tagit i bruk den senaste tekniken. År 1982 när första etappen av Dammens spetsvärmecentral stod färdig beskrevs den som ”fjärrvärmens krona”. I Dammen tillämpades den senaste mikroprocessortekniken och alla mätningar, inställningar, larm, styrningar och rapporteringar togs med i automationssystemet. ”Inom fjärrvärmen har vi alltid strävat efter att vara först”, konstaterade byggherren för Dammens värmecentral Raimo Keppo anspråkslöst. Ombyggnadsarbetena i värmecentralerna har huvudsakligen gjorts under 2000-talet. Vid utvecklingen av värmecentralerna satsar man i dag på förnybara och utsläppssnåla bränslen. I takt med att fjärrvärmenätet vuxit har allt fler kunder kunnat anslutas varje år. Till en början försökte man minimera förändringarna jämfört med den gamla centralvärmepannan när man anslöt nya kunder. Tappvarmvattnet värmdes i en boiler på samma sätt som vid centralvärme. Under årens lopp skärptes kraven på trycktålighet och på 1960-talet gjorde elverket en noggrann genomgång av de gamla kundernas anläggningar och kom med individuella förslag till omändringar. Inom uppvärmningen av tappvarmvatten övergick man i slutet av 1960-talet från boilers till genomströmningsvärmare, och en del bostadshus investerade då i en ackumulatortank. År 1969 avlägsnades tryck- och värmemätarna ur mätarcentralen och flyttades till konsumentens fjärrvärmecentral.

Försäljningsenheterna för el och fjärrvärme slogs ihop 1990. Sammanslagningen var ett led i den förändrade energiförsörjningsidén: el- och fjärrvärmeverken blev energiverk, energitjänstföretag, som anlägger ett helhetsperspektiv på kundens energianvändning och hanterar el och värme samtidigt – även vad gäller energisparande. Förtätningen av stadsstrukturen och byggandet av nya bostadsområden gör att efterfrågan på fjärrvärme i Helsingfors fortfarande ökar. Den senaste produkten på fjärrvärmemarknaden är lätt fjärrvärme, som är avsedd för energieffektivt byggande i stadens randområden. Därtill har Helsingfors i dag också ett fjärrkylasystem som är ett av de största och snabbast växande i Europa, till stor del på grund av sin miljövänlighet och förmånlighet. Fjärrkyla har installerats i köpcentra, kontorslokaler,

den offentliga förvaltningens fastigheter, datorhallar och numera även i bostadsfastigheter. Helsingfors Energi har producerat fjärrkyla sedan 1998, i samarbete med ABB färdigställdes då den första permanenta fjärrkylacentralen på Gjuteristigen i Sockenbacka. ”Fjärrkyla är ju en tjänst som i första hand riktar sig till affärs- och kontorsbyggnader. Vi upptäckte den potential som fanns i Gräsviksområdet och använde oss av beprövad absorptionsteknik där. När vi förhandlade med den första kunden var vi tvungna att förklara varför systemet är tillförlitligt. Efter det har ändå ingen ifrågasatt systemets funktion, allt har gått som på film”, säger Marko Riipinen om fjärrkylans första tider. Fjärrkylasystemet togs väl emot i början av 2000-talet och det började uppstå behov av större produktionskapacitet. HelenKyla blev en separat enhet i början av 2004. Då fanns det 20 fjärrkylaanslutningar och sju kilometer distributionsnät. När fjärrkylan byggs ut till nya områden används flyttbara fjärrkylacentraler, på samma sätt som inom fjärrvärmen i tiden. Katri Vala, världens största anläggning som producerar fjärrvärme och fjärrkyla i samma process, invigdes 1.3.2007. År 2007 tilldelades Helsingfors Energis fjärrvärme handels- och industriministeriets energisparpris för Katri Valas fjärrvärme- och fjärrkylaanläggning som utnyttjar toppmodern ekoeffektiv teknik. Koldioxidutsläppen från Katri Vala är över 80 % mindre än från andra produktionsalternativ. Våren 2011 prisbelönades Helsingfors Energis fjärrkyla i Paris som världens effektivaste fjärrkylasystem. För närvarande är fjärrkylan i Helsingfors redan världens tredje största och snabbast växande kylsystem. Fjärrvärmen och fjärrkylan sammanslogs i slutet av 2011 till organisationen Värmemarknaden. Tillsammans bildar fjärrvärmen och fjärrkylan ett intelligent energisystem, där fastigheterna kyls med ekoeffektivt producerad fjärrkyla och överskottsvärmen utnyttjas i fjärrvärmenätet för uppvärmning av bostäder och tappvarmvatten. Helsingfors Energis kraftvärmeproduktion och fjärrvärme är ett föredömligt ekoeffektivt system. Verkningsgraden för Helsingfors Energis kraftvärmeproduktion är över 90 % och bland de bästa i världen. Vid kraftvärmeproduktion

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

används den värmeenergi som uppkommer i samband med elproduktionen till produktion av fjärrvärme i stället för att ledas ut i havet som kondens. I enlighet med EU:s klimatmål styrs Helsingfors Energis produktion mot en koldioxidneutral energitillförsel fram till 2050. Målet är att 20 % av energin ska komma från förnybara energikällor år 2020. Metoderna för att nå detta mål är ekoeffektiv trippelproduktion av fjärrvärme, fjärrkyla och el med världens högsta verkningsgrad, utbyggnad av den koldioxidfria vattenkraften och kärnkraften samt bety-

dande satsningar på förnybar energi i form av havsbaserad vindkraft och biogas eller biokol som producerats med skogsbaserad biomassa. ”Både fjärrvärmen och fjärrkylan är saker i världsklass. Som Veke så ofta har sagt – vi måste alla engagera oss i utvecklingsarbetet. Det tänker vi också komma ihåg i framtiden, även om utvecklingsarbetet någon gång skulle kännas svårt”, lovar direktör Marko Riipinen.

Urho Kekkosen muistomerkki pysyy sulana kaukolämmön avulla. Minnesmärket över Urho Kekkonen hålls isfritt med hjälp av fjärrvärme. The Urho Kekkonen monument keeps free from snow and ice with the aid of district heating.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Good energy for Helsinki residents – the success story of district heat and district cooling continues

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

On the initiative of Unto Rytkönen, Managing Director of the electricity works of the City of Helsinki, Unto Kilpinen, M.Sc. (Tech.), investigated the benefits of district heating for Helsinki in his far-reaching study, which was published in 1953. A decision-in-principle to launch district heating operations was made in the same year, and the electricity works had already started deliveries of steam-based district heating from the Suvilahti power plant to the city slaughterhouse in Sörnäinen in previous December. The first customer of water-based district heating, the Perhonkatu Hotel and Restaurant School, was connected to district heating on 14 August 1957. ’We started off with a small team. I also had to turn into a salesman, visiting houses and making assurances that this new kind of heating is reliable,’ Hannu Sirola, manager of the operations office of the district heating department, remembers the early days of district heating operations. The challenge was that district heating had to be made familiar to property owners, gaining contracts with future consumers. At first, district heating did meet with technical difficulties and general reservations. However, after the initial teething problems, district heating began to spread rapidly in Helsinki. The district heating department was separated from the construction department at the end of 1962 after more than 500 customers had joined the district heating network. In the early stage, the district heating department was small, employing about twenty office workers. The employees were very young: At the age of 30, Unto Kilpinen, managing director of the department, was an old hand in the field, lecturing on district heating to his colleagues during coffee breaks. In 1967, the district heating staff celebrated the ten-year anniversary of water-based district heating operations. Unto Kilpinen announced in his speech: ‘We have been successful, although we don’t want to boast about it on a daily basis. On a day like this, it is befitting to say that our systems are now superior to those in the other Western countries.’ District heating had been sold to consumers within a short period: still in 1960, the market share of district heating in Helsinki was eight per cent, but ten

years later it was as high as 39 per cent. The energy crisis in 1974 further boosted the demand for district heat, and a decision was made to expand district heating to all apartment blocks of the City of Helsinki. On the last day of January in 1980, the 5.000th customer was connected to the district heating network. At best, about 600 new customers joined the network every year. The technical pioneers of district heating were the transportable heating plants, which were used for connecting new areas to the district heating network in a flexible way. At most, there were almost 50 transportable heating stations used in different parts of Helsinki. An exceptionally high number of district heating leaks were detected in the early 1980s. The suspected reasons for the leaks were the age of the network and the fact that district heating pipes had also been laid in difficult conditions, with outside water entering the ducts and corroding the pipes. Further studies showed that Fiskarstype inlet cables would bend easily in the clay soil, allowing moisture to gain a foothold in the empty space between the fibreglass pipe and flow pipe. Refurbishment work focused on the weakest points of the network to stop the worst of the leaks. Due to the leak problems with the duct type, pre-insulated pipes were introduced. In these, the pipe is directly attached to the insulation and the subsiding of the soil has no impact on the pipe. Locating district heating pipes in tunnels has made it considerably easier to monitor their condition, and repairs can be carried out without excavation. The first district heating tunnel was completed in connection with the ventilation tunnel of the Finnish State Railways as early as 1964. Approx. 280 metres long, the tunnel ran from the Alppila peak-load heating plant to Helsinginkatu. The idea of multi-utility tunnels was turned into reality in Helsinki in the 1980s, and their construction has continued steadily all the way to the 2000s. The tunnels incorporate district heating, district cooling, electricity and water transmission lines. Space in the tunnels is sold, for example, for telecommunications cables.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

District heat is mainly produced in combined heat and power generation (CHP) in the Vuosaari, Hanasaari and Salmisaari power plants. Peak-load and reserve heating plants safeguard the supply of heat also in exceptional situations; they are used, for example, for balancing peak energy demands. The latest technology has always been used in the design of the heating plants. After the first phase of the Patola peak-load heating plant was completed in 1982, it was described as ‘the crown of district heating’. The latest microprocessor technology was applied in Patola, and all metering, regulation, alarms, controls and reporting were included in its automation system. ‘In district heating, we have always aimed to be the first at all times,’ Rauno Keppo, the contractor of Patola said modestly. The refurbishment work on the heating plants took place mainly in the 2000s. Renewable and low-emission fuels are the current key issues in the development of heating plants.

Jäänmurtajat käyttävät kaukolämpöä ollessaan satamassa Helsingin Katajanokalla. Isbrytarna använder fjärrvärme när de ligger i hamn på Skatudden i Helsingfors. Ice-breakers use district heating when docked in the harbour at Katajanokka in Helsinki.

As the district heating network expands, it has been possible to connect more and more customers to it each year. At first, efforts were made to connect the customers to the network so that the changes compared with the central heating plant used would be minimised as far as possible. Boilers, which were also familiar from central heating, were used in the heating of hot tap water. Over the years, the demands for pressure resistance became more stringent, and during the 1960s the electricity works closely examined the equipment of old customers and made individual alteration proposals. In the late 1960s, in the heating of hot tap water, boilers were replaced with flow-through heaters and some residential buildings acquired a water storage tank. In 1969, pressure gauges and thermometers were removed from the metering equipment and transferred to the consumer’s utility room. Electricity and district heating moved to the same sales unit in 1990. The merger of the sales unit was part of the idea of change in energy supply: power and district heating utilities were turned into energy utilities, or energy service companies, where energy use is examined in a comprehensive way in terms of the customer and elec-

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

tricity and heat are treated concurrently – also from the viewpoint of energy saving. Demand for district heating in Helsinki is still growing due to the increasingly dense urban structure and new residential areas. The latest product in the district heating market is Light district heating, aimed at energy-efficient construction in the fringe areas of the city. Furthermore, Helsinki has currently one of the largest and most rapidly growing district cooling systems in Europe, largely due to its environmental properties and advantageous price. Shopping centres, office facilities, public administration buildings, data centres and recently also residential buildings have joined the district cooling network. Helsingin Energia has produced district cooling since 1998 when the first stationary cooling plant was completed in Valimopolku in Pitäjänmäki in co-operation with ABB. ‘Cooling is primarily a service aimed at business and office buildings. In this relation, we identified the potential of the Ruoholahti area where we have applied approved absorption technology. In our first customer negotiation we had to justify the reliability of the system. However, after the first round of negotiations, no one doubted the functioning of the system, and everything went extremely smoothly,’ Marko Riipinen remembers the early days of district cooling. The district cooling system was well received in the early 2000s, creating a need for further production capacity. HelenCooling was separated as its own unit in early 2004. At the time, we had 20 district cooling customers and seven kilometres of distribution network. When expanding to new areas, we use transportable cooling stations just as we did when expanding the district heating network. Katri Vala, the world’s largest plant producing district heating and cooling in the same process, was inaugurated on 1 March 2007. In the same year, Helsingin Energia received an energy-saving award from the Ministry of Trade and Industry due to the Katri Vala district heating and cooling plant that utilises the latest eco-efficient technology. Katri Vala’s carbon dioxide emissions are over 80% lower than those in alternative production solutions. In spring 2011, Helsingin Energia’s district cool-

ing was awarded in Paris as the most efficient district cooling system in the world. At the moment, district cooling in Helsinki is the third largest and the most rapidly growing cooling system in the world. District heating and district cooling were combined into the same Heating Markets organisation in late 2011. Together, district heating and district cooling form a smart energy system where buildings are cooled with eco-efficiently produced district cooling, and surplus heat is utilised in the district heating network for the heating of homes and hot tap water. Helsingin Energia’s CHP and district heating constitute a system with exemplary eco-efficiency. The efficiency of CHP at Helsingin Energia exceeds 90%, which is among the highest in the world. In CHP, the thermal energy produced in connection with electricity generation is used in the production of district heat instead of conducting it into the sea as condensate. In line with the EU climate targets, Helsingin Energia’s production is directed towards carbon neutral energy procurement by 2050. The objective is to gain a 20% share of renewable energy sources in energy procurement by 2020. The methods include eco-efficient trigeneration of electricity, heat and cooling with the highest efficiency in the world, further construction of carbon dioxide emission-free hydropower and nuclear power, and a significant investment in renewable energy in the form of offshore wind power, and biogas and bio-coal produced with forest-based biomass. ‘Both district heating and district cooling are world-class issues. As Veke so often says – development is something that we all do. We will keep that in mind in the future, even if development work sometimes feels difficult,’ promises director Marko Riipinen.

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Piirrokset ja valokuvat

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Juhani Eskelinen sivut 18, 29, 32, 33 ja 42 Seppo Laakso sivu 40 Vesa Lehtimäki sivu 56 Arto Korhonen ja Juhana Mikkanen sivu 48 Lentokuva Vallas Oy sivu 38 Jakke Nikkarinen sivut 6, 8, 12, 13, 37 Kari Pilkkakangas sivut 17, 41 (työmaataulut) Ilkka Pohjanpalo ja Helsingin Energian kuva-arkisto sivut 14, 15, 16, 19, 20, 22, 23, 24, 25, 27, 28, 30, 36, 39, 41, 47 ja 50 Joni Rousku sivu 11 Matias Teittinen sivut 21 ja 43 Tommi Tuomi sivut 9 ja 10 Jorma Vilkman sivu 35 Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Kiitos

Helsingin Energia

Hyvää energiaa helsinkiläisille – Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen menestystarina jatkuu

Helsingin Energian asiantuntijat ja kaukolämpöveteraanit Matti Roto, Academica Oy Niina Rajakoski ja Tomi Aimonen, Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen Eija Jaskari Urpo Martikainen

Helsingin Energia

Kirja on omistettu pitkän uran kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen parissa tehneelle Veikko ”Veke” Hokkaselle, joka siirtyi eläkkeelle Helsingin Energian lämpöliiketoimintojen johtajan tehtävästä syyskuussa 2011. Boken är tillägnad Veikko ”Veke” Hokkanen, som har en lång fjärrvärme- och fjärrkylakarriär bakom sig och pensionerades från sin tjänst som direktör för Helsingfors Energis värmeaffärsverksamhet i september 2011. This book is dedicated to Veikko ‘Veke’ Hokkanen who retired from the post of Director of Helsingin Energia’s heating business in September 2011 after a long career in district heating and district cooling.

Helsingin Energia