Osallistumisen rajat. Valta-analyysi kestävän kehityksen suunnittelusta Tampereella
Häikiö, Liisa (2005)
Häikiö, Liisa
Tampere University Press
2005
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2005-04-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6256-4
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6256-4
Tiivistelmä
Riossa kokoontui 1992 YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi. Sen yhtenä keskeisenä toimenpide-ehdotuksena oli kestävän kehityksen suunnittelun, paikallisagendatyön, aloittaminen kaikkialla maailmassa. Paikallisagenda painottaa kansalaisten osallistumista ja poikkihallinnollisuutta.
Tarkastelen tutkimuksessa Tampereen kaupungissa vuosina 1994-2002 toteutunutta kestävän kehityksen suunnittelua. Kestävän kehityksen suunnittelun ymmärrän paikallisena hallintana (local governance), jonka keskeisenä piirteenä on kestävää kehitystä tavoittelevien paikallisten hallintaverkostojen muodostuminen. Tavoitteena on paikallisten verkostojen ja hallintojärjestelmän uudelleen organisoituminen, vallitsevien toimijatahojen välisten rajojen muuttaminen ja ylittäminen.
Kyseessä on tapaustutkimus. Aineistona ovat kansalaisosallistujien, luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden haastattelut, suunnittelu- ja päätösasiakirjat sekä lehtiartikkelit. Tutkimus keskittyy kuntalaisten ja kunnallisten viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välisten suhteiden kuvaamiseen ja analysoimiseen. Analyysin lähtökohtana on valtasuhteita tähdentävä kulttuurin tutkimus, joka painottaa yhteiskunnan toiminnan merkityksellisyyttä sekä toimijuuteen ja identiteettiin liittyviä kysymyksiä.
Diskursiivisia valtasuhteita tarkastelen diskursiivisina kamppailuina ja toimijoiden välisinä rajoina. Diskursiiviset kamppailut muodostuvat erilaisten todellisuustulkintojen kohdatessa. Toimijoiden väliset rajat ilmentävät heidän osallistumis- ja toimintamahdollisuuksiaan kestävän kehityksen suunnittelussa. Kestävän kehityksen suunnittelun puhetavoissa ja käytännöissä ilmeneviä merkityksiä tulkitsen hegemonisina diskursseina ja vastadiskursseina sekä toimija-asemina ja identiteetteinä.
Tarkasteltuna ajanjaksona kestävän kehityksen suunnittelusta on erotettavissa neljä erilaista vaihetta. Ensimmäisenä vaiheena oli ympäristöpolitiikan muotoutuminen ja hallinnon sisäisen hallintaverkoston muodostuminen. Toisena vaiheena oli sitoutuminen kansainväliseen kestävän kehityksen prosessiin. Kolmantena vaiheena oli keskustelun laajentuminen kansalaiskeskusteluksi. Paikallisagendatyössä, Tampere 21 -prosessissa, hallintaverkoston muodostivat ympäristövalvonnan edustajat ja kansalaisosallistujat. Tavoitteena oli tulkita kestävää kehitystä paikallisesti ja suunnitella kestävän kehityksen ohjelma. Viimeisenä vaiheena tutkimusajankohtana oli kestävän kehityksen suunnittelun yhdentyminen kaupungin strategiasuunnitteluun, Kaikem paree Tampere -prosessiin.
Tampereella kestävän kehityksen suunnitteluprosessissa erilaiset suunnitteluprosessin tulkinnat ja kiistat kestävän kehityksen paikallisista merkityksistä kiinnittyivät (1) hallinnon uudistamiseen, (2) kaupungin kehittämiseen, (3) kansalaisosallistumiseen ja (4) kestävään kehityksen sisältöön.
Ympäristövalvonnan edustajat ja kansalaisosallistujat painottivat haastatteluissa laajaa osallistumista, avoimuutta, ruohonjuuritason toimintaa ja kestävyyttä. Heidän käyttämänsä diskurssit kiinnittyivät globaaleihin kestävän kehityksen ajatuksiin ja arvoihin. Näistä diskursseista muodostui paikallisesti vastadiskursseja. Ne haastoivat perinteisen ymmärryksen kaupungin kehittämisestä ja politiikan tekemisen tavoista. Diskurssit ilmenivät Tampere 21 -prosessissa, mutta myös ympäristöpolitiikassa.
Hegemoniset aseman saaneet kestävän kehityksen tulkinnat perustuivat perinteiseen valtarakenteeseen ja kaupungin kehittämisajatteluun. Ne kiinnittyivät kaupungin strategiaprosessiin. Johtavat viranhaltijat ja luottamushenkilöt tarkastelivat haastatteluissa maailmaa usein tästä näkökulmasta. Kestävän kehityksen ajatukset yhdistyivät uuden julkisjohtamisen oppeihin, kaupunkien väliseen kansainväliseen kilpailuun ja kaupungin kasvutavoitteisiin. Hegemonisten diskurssien todellisuuskäsityksessä korostuivat hierarkkisesti johdettu toiminta, hallintolähtöisyys ja kehitysmyönteisyys.
Kestävän kehityksen nimissä toteutettu toiminta ei kyennyt muuttamaan viranhaltijoiden, luottamushenkilöiden ja kuntalaisten perinteisiä toimintatapoja. Kestävän kehityksen hallintaverkostot ja niiden toimijat sijaitsivat paikallisen hallinnan marginaalissa. Paikallisen hallinnan tavoitteet paikallishallinnon sisäisten ja yhteiskunnan eri sektoreiden välisten rajojen rikkoutuminen eivät toteutuneet kestävän kehityksen suunnittelukäytännöissä. Ympäristövalvonnan ja kansalaisosallistujien varaan rakentunut Tampere 21 -prosessin hallintaverkosto kuitenkin osoitti, että hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan rajat ylittävä verkosto on mahdollinen.
Kestävän kehityksen suunnittelun ohella tutkimus auttaa ymmärtämään muita paikallisia hallintaprosesseja, joissa toiminnan tavoitteena on paikallishallinnon ja kansalaisyhteiskunnan välisten rajojen rikkominen ja ylittäminen. Näissä prosesseissa kuntalaisten toimija-asema muuttuu aiempaa aktiivisemmaksi, osallistuvaksi kuntalaiseksi ja käsitys paikallisesta demokratiasta laajenee edustuksellisesta demokratiasta osallistuvan demokratian suuntaan. Nopeasti uudelleen organisoituvien, pohjoismaisen hyvinvointivaltion ominaispiirteenä pidettyjen hyvinvointipalvelukäytäntöjen tutkiminen paikallisen hallinnan näkökulmasta olisi hyvin ajankohtaista.
Tarkastelen tutkimuksessa Tampereen kaupungissa vuosina 1994-2002 toteutunutta kestävän kehityksen suunnittelua. Kestävän kehityksen suunnittelun ymmärrän paikallisena hallintana (local governance), jonka keskeisenä piirteenä on kestävää kehitystä tavoittelevien paikallisten hallintaverkostojen muodostuminen. Tavoitteena on paikallisten verkostojen ja hallintojärjestelmän uudelleen organisoituminen, vallitsevien toimijatahojen välisten rajojen muuttaminen ja ylittäminen.
Kyseessä on tapaustutkimus. Aineistona ovat kansalaisosallistujien, luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden haastattelut, suunnittelu- ja päätösasiakirjat sekä lehtiartikkelit. Tutkimus keskittyy kuntalaisten ja kunnallisten viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välisten suhteiden kuvaamiseen ja analysoimiseen. Analyysin lähtökohtana on valtasuhteita tähdentävä kulttuurin tutkimus, joka painottaa yhteiskunnan toiminnan merkityksellisyyttä sekä toimijuuteen ja identiteettiin liittyviä kysymyksiä.
Diskursiivisia valtasuhteita tarkastelen diskursiivisina kamppailuina ja toimijoiden välisinä rajoina. Diskursiiviset kamppailut muodostuvat erilaisten todellisuustulkintojen kohdatessa. Toimijoiden väliset rajat ilmentävät heidän osallistumis- ja toimintamahdollisuuksiaan kestävän kehityksen suunnittelussa. Kestävän kehityksen suunnittelun puhetavoissa ja käytännöissä ilmeneviä merkityksiä tulkitsen hegemonisina diskursseina ja vastadiskursseina sekä toimija-asemina ja identiteetteinä.
Tarkasteltuna ajanjaksona kestävän kehityksen suunnittelusta on erotettavissa neljä erilaista vaihetta. Ensimmäisenä vaiheena oli ympäristöpolitiikan muotoutuminen ja hallinnon sisäisen hallintaverkoston muodostuminen. Toisena vaiheena oli sitoutuminen kansainväliseen kestävän kehityksen prosessiin. Kolmantena vaiheena oli keskustelun laajentuminen kansalaiskeskusteluksi. Paikallisagendatyössä, Tampere 21 -prosessissa, hallintaverkoston muodostivat ympäristövalvonnan edustajat ja kansalaisosallistujat. Tavoitteena oli tulkita kestävää kehitystä paikallisesti ja suunnitella kestävän kehityksen ohjelma. Viimeisenä vaiheena tutkimusajankohtana oli kestävän kehityksen suunnittelun yhdentyminen kaupungin strategiasuunnitteluun, Kaikem paree Tampere -prosessiin.
Tampereella kestävän kehityksen suunnitteluprosessissa erilaiset suunnitteluprosessin tulkinnat ja kiistat kestävän kehityksen paikallisista merkityksistä kiinnittyivät (1) hallinnon uudistamiseen, (2) kaupungin kehittämiseen, (3) kansalaisosallistumiseen ja (4) kestävään kehityksen sisältöön.
Ympäristövalvonnan edustajat ja kansalaisosallistujat painottivat haastatteluissa laajaa osallistumista, avoimuutta, ruohonjuuritason toimintaa ja kestävyyttä. Heidän käyttämänsä diskurssit kiinnittyivät globaaleihin kestävän kehityksen ajatuksiin ja arvoihin. Näistä diskursseista muodostui paikallisesti vastadiskursseja. Ne haastoivat perinteisen ymmärryksen kaupungin kehittämisestä ja politiikan tekemisen tavoista. Diskurssit ilmenivät Tampere 21 -prosessissa, mutta myös ympäristöpolitiikassa.
Hegemoniset aseman saaneet kestävän kehityksen tulkinnat perustuivat perinteiseen valtarakenteeseen ja kaupungin kehittämisajatteluun. Ne kiinnittyivät kaupungin strategiaprosessiin. Johtavat viranhaltijat ja luottamushenkilöt tarkastelivat haastatteluissa maailmaa usein tästä näkökulmasta. Kestävän kehityksen ajatukset yhdistyivät uuden julkisjohtamisen oppeihin, kaupunkien väliseen kansainväliseen kilpailuun ja kaupungin kasvutavoitteisiin. Hegemonisten diskurssien todellisuuskäsityksessä korostuivat hierarkkisesti johdettu toiminta, hallintolähtöisyys ja kehitysmyönteisyys.
Kestävän kehityksen nimissä toteutettu toiminta ei kyennyt muuttamaan viranhaltijoiden, luottamushenkilöiden ja kuntalaisten perinteisiä toimintatapoja. Kestävän kehityksen hallintaverkostot ja niiden toimijat sijaitsivat paikallisen hallinnan marginaalissa. Paikallisen hallinnan tavoitteet paikallishallinnon sisäisten ja yhteiskunnan eri sektoreiden välisten rajojen rikkoutuminen eivät toteutuneet kestävän kehityksen suunnittelukäytännöissä. Ympäristövalvonnan ja kansalaisosallistujien varaan rakentunut Tampere 21 -prosessin hallintaverkosto kuitenkin osoitti, että hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan rajat ylittävä verkosto on mahdollinen.
Kestävän kehityksen suunnittelun ohella tutkimus auttaa ymmärtämään muita paikallisia hallintaprosesseja, joissa toiminnan tavoitteena on paikallishallinnon ja kansalaisyhteiskunnan välisten rajojen rikkominen ja ylittäminen. Näissä prosesseissa kuntalaisten toimija-asema muuttuu aiempaa aktiivisemmaksi, osallistuvaksi kuntalaiseksi ja käsitys paikallisesta demokratiasta laajenee edustuksellisesta demokratiasta osallistuvan demokratian suuntaan. Nopeasti uudelleen organisoituvien, pohjoismaisen hyvinvointivaltion ominaispiirteenä pidettyjen hyvinvointipalvelukäytäntöjen tutkiminen paikallisen hallinnan näkökulmasta olisi hyvin ajankohtaista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]